Millainen käsitys sinulla on näyttöön perustuvasta opetuksesta yliopistokoulutuksessa? Miten se näkyy opetuksessasi ja opetussuunnitelmissa? Miten se ilmenee opiskelijoiden oppimisessa?
Näyttöön perustuvan opetuksen oletetaan olevan ydinasioita opetustoiminnassa ja opetussuunnitelmassa yliopistossa. Sillä tarkoitetaan parhaan tutkimusnäytön yhdistämistä oppimiseen, opetukseen, opetusmenetelmiin, arviointiin ja muihin koulutukseen liittyviin teorioihin ja käsitteisiin huomioiden opettajan oma asiantuntemus ja harkintakyky sekä oppijan mieltymykset (esim. oppimistyyli, motivaatio) ja tavoitteet. Näyttöön perustuvan hoitotyön tavoin näyttöön perustuvassa opetuksessa tavoitteena on käyttää todisteita (tutkimustietoa) opiskelijoiden oppimistulosten parantamiseen (mukaillen Oermann, 2021). Lyhyesti avattuna näyttöön perustuvalla toiminnalla opetuksessa tarkoitetaan opetuksessa käytettävää parasta mahdollista näyttöä, kuten tutkimustiedon hyödyntämistä kokonaisvaltaisesti.
Tällöin näyttöön perustuva toiminta liittyy kaikkeen opetustoimintaan pitäen sisällään niin opetussuunnitelmatyön kuin itse opetus- ja oppimisprosessin (tavoitteet, sisällöt, menetelmät ja arviointi). Opetushenkilöstön on huomioitava myös opetustoimintaan liittyvä lainsäädäntö, oppimiskäsitykset, käsitykset opetettavasta aiheesta, kuten esimerkiksi terveydestä ja terveyden edistämisestä jne. Toiminnassa tulee huomioida muun muassa opiskelijan taso, käytössä olevat resurssit ja oppimisympäristön mahdollisuudet unohtamatta henkilöstön motivaatiota ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä.
Yliopisto kontekstina antaa erinomaiset puitteet tiedolliseen näyttöön perustuvaan opetukseen toimiessaan osana työyhteisöä, jossa tutkimustoiminta on keskiössä. Itä-Suomen yliopistossa opetustoimintaa tutkimusperustaisesti myös arvostetaan. Esimerkiksi yliopistomme strategia tuo esille, että koulutuksemme sisältöjä, toteutustapoja ja rakenteita tulee kehittää monialaisesti uusimman tutkimustiedon, työelämärelevanssin ja yhteiskunnan tarpeiden pohjalta. Konkreettisena esimerkkinä opetuksen edelleen kehittämisestä koko yliopistossa on akateemisen rehtorin johtama, juuri toimintansa aloittanut, pedajohtajaverkosto. Tähän verkostoon on kutsuttu muun muassa laitoksien opetuksesta vastaavat varajohtajat. Pedajohtajaverkoston tavoitteena on muun muassa jakaa hyviä käytäntöjä opetustoimintaan, joita voidaan toteuttaa, arvioida ja edelleen kehittää laitostasolla.
Mistä näkökulmista näyttöön perustuvan opetuksen kehittämistä voidaan tarkastella?
Näyttöön perustuvan opetuksen kehittämistä voidaan tarkastella esimerkiksi tiedollinen osaamisen, käytännön toiminnan ja asenteiden näkökulmista. Tiedollisen osaamisen näkökulmasta useat kansainväliset tutkimukset ovat tuoneet esille, että yliopiston opettajat käyttävät säännöllisesti empiiristä näyttöä toiminnassaan (mitä pidetään myös itsessään selvyytenä). Sen sijaan opetushenkilöstön taidolliset (esim. tietyn opetuksen tiedon haussa tai/ja soveltamisessa) tai muut käytännön toimintaan liittyvät puutteet (esim. vähäiset henkilöstöresurssit) voivat heikentää ajantasaisen tutkimustiedon käyttöä myös yliopistoissa (Lilienfeld ym., 2013; Scheeler ym., 2016).
Opetushenkilöstö yliopistossa yleisesti edustaakin melko heterogeenistä ryhmää, joka eroaa taustakokemukseltaan, ammatilliselta osaamiseltaan tutkimuksen ja opetuksen alalla (Goodwin ym., 2014). Näyttöön perustuva opetus vaatii opetushenkilöstön sitoutumista ja osaamista sekä resursseja näyttöön perustuvan tiedon käyttössä. Ehkä yksi tärkeimmistä on asenne näyttöön perustuvaa opetusta kohtaan. Myönteinen asenne luo sitoutumista ja halua kehittää näyttöön perustuvaa opetusta, mikä vaatii myös opettajalta jatkuvaa osaamisensa kehittämistä.
Miten edistää näyttöön perustavan opetuksen kehittämistä?
Ottaen huomioon yliopiston opetushenkilöstön akateemisen taustan ja heidän ammatillisen sitoutumisensa tutkimukseen, kamppailemme ehkä enemmän muihin resursseihin liittyvien haasteiden kuin tietoon liittyvien haasteiden kanssa (ks. Czerniawski ym., 2017). Organisaatiossa tulee olla luotuna toiminnalle yhtenäinen näyttöön perustuva käytäntö riittävine resursseineen (aika, tila, henkilökunta jne.). Työntekijätasolla jokaisen tulee pohtia myös opetus- ja tutkimustyön tasapainoa, johon voi vaikuttaa myös henkilökohtaisilla valinnoilla työmäärän hallinnassa pitämiseksi. Sinänsä näyttöön perustuva hoitotyö prosesseineen on meille hoitotieteen laitoksella tuttua ja tämä osaamisperusta antaa hyvän pohjan myös näyttöön perustuvalle opetukselle. Näyttöön perustavan opetuksen kehittämisessä on eduksi sisällöllisen osaamisen lisäksi myös opettajien pedagogisen osaamisen hyödyntäminen (esim. opetussuunnitelmatyössä ja digitaalisten oppimis- ja oppimismenetelmien käytössä).
Miten käytännössä kehitän omaa näyttöön perustavaa opetustani? Hyvä opetus perustuu siis ajantasaiseen, laadukkaaseen tutkimustietoon. Tässä oman tutkimuksen tekeminen opetustyön rinnalla on avainasemassa. Opettajina voimme vahvistaa näyttöön perustuvaa opetustamme myös monenlaisilla, erilaisilla toimilla. Esimerkiksi projektit, jotka kytkeytyvät laitoksen opetukseen ja tutkimukseen (kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö) antavat loistavia mahdollisuuksia kehittää myös näyttöön perustuvaa opetusta. Opettajien opetus- ja tutkimusvaihdot antavat myös mahdollisuuksia oman opetuksen kehittämiseen. Samoin vastaavasti ulkomaiset opettaja- ja tutkijavierailijat tuovat uusia kehittämisnäkökulmia ja mahdollisuuksia omaan opetustyöhön.
Opetussuunnitelmatyö on nyt myös ajankohtaista laitoksellamme ja koko Itä-Suomen yliopistossa. Yhteisellä, osallistuvalla suunnittelulla, toteutuksella ja arvioinnilla kehittämme myös näyttöön perustuvaa opetustamme. Tällöin opintojaksojen opettajat toimivat yhteistyössä myös opiskelijoiden ja työelämän edustajien kanssa hyödyntäen tarvittaessa pedagogisten ja tieto- ja viestintäteknologian asiantuntijoita.
Tätä näyttöön perustuvaa opetusta ja ohjausta on myös opiskelijoiden hyvä harjoitella jo opintojen aikana, mitä opetus- ja tutkimushenkilöstö tukee omalla toiminnallaan. Hyvä mahdollisuus opiskelijoilla siihen on käytännössä myös harjoittelujen aikana, aidoissa harjoitteluympäristöissä ja muun muassa erilaisiin projekteihin osallistuen. Tässä vain muutamia esimerkkejä näyttöön perustuvan opetuksen kehittämisestä. Haastankin jokaisen pohtimaan itsenäisesti ja yhdessä kollegoidemme, opiskelijoiden ja työelämän kanssa, miten voimme edelleen kehittää laadukasta, näyttöön perustuvaa opetustamme. Jakakaamme niistä myös kokemuksia, hyviä käytäntöjä toisillemme.
Vuosi on kääntynyt viimeiselle kuukaudelle, joulukuulle. Elämme nyt adventin aikaa joulun odotuksin. Haluan kiittää työyhteisöäni ja laajemminkin monitieteisten verkostojen tutkimus- ja opetuskollegoitani, opiskelijoita ja kaikkia yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille rauhallista joulua. Lisäksi kaikille hyvää uutta vuotta ja näyttöön perustuvaa, osallistavaa työskentelyä vuodelle 2022.
Professori (hoitotiede, terveyspedagogiikka), Terhi Saaranen
Terveystieteiden tiedekunta, hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto
Lähdeviitteet saatavissa kirjoittajalta; terhi.saaranen@uef.fi