Itä-Suomen yliopiston liikunta- ja urheilulääketieteen väitöskirjatutkijat ovat perustaneet yhteistyöryhmän, jonka tavoitteena on hyödyntää jatko-opiskelijoiden laaja-alaista erityisosaamista aiempaa systemaattisemmin ja monipuolisemmin.
Syventynyt yhteistyö avaa monia uusia mahdollisuuksia tutkimustoiminnan kehittämiselle. Säännöllisistä tapaamisista on saatavilla muun muassa vertaistukea ja hyviä käytäntöjä tutkimussuunnitelmien, artikkelikäsikirjoitusten, tilastollisten analyysien ja apurahahakemusten tekoon. Keskeisenä osana ryhmän toimintaa on myös verkostoituminen, joka sisältää yhteisiä konferenssi- ja seminaarimatkoja sekä vapaa-ajan tapahtumia.
Ryhmän jäsenet tukevat asiantuntemuksellaan myös kandidaatti- ja maisterivaiheen opiskelijoita. Opinnäytetöiden ohjauksen lisäksi tarjolla on sparrailua esimerkiksi valmistumisen jälkeiseen työnhakuun ja tohtorikoulutukseen hakeutumiseen.
Ryhmän kokoonpano:
Henri Pyykkönen on urheilufysioterapian sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön fysioterapian asiantuntija. Hän tutkii liikuntareseptin vaikutusta Fontan-potilaiden jatkohoidossa.
Biolääketiede
Henri
Jonne Posti on erityisopettaja, jonka tutkimus selvittää muun muassa lukivaikeuden riskissä olevien ja tyypillisesti kehittyneiden lasten eroja motorisissa taidoissa.
Biolääketiede
Jonne
Julia Kettinen on golfvalmentaja ja golfin terveysvaikutusten asiantuntija. Hän tutkii kognitiota haastavien terveysliikuntamuotojen akuutteja fysiologisia vasteita yli 65-vuotiailla aivoterveyden sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden näkökulmasta.
Biolääketiede
Julia
Juuso Jussila on liikuntaepidemiologian ja -psykologian asiantuntija. Häntutkii fyysisesti aktiivisten kulkumuotojen ja vapaa-ajan liikunnan mielenterveysvaikutuksia.
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö
Juuso
Kim Lesch on urheilubiomekaniikan ja -fysioterapian sekä voimaharjoittelun asiantuntija. Hänen tutkimuksensa keskittyy tasapainon eri ulottuvuuksiin niin terveyden kuin sairauksien näkökulmasta.
Biolääketiede
Kim
Marko Luostarinen työskentelee lääketieteellisenä asiantuntijana myynnin ja markkinoinnin parissa. Hän tutkii päivittäisen fyysisen aktiivisuuden yhteyttä toimintakykyyn, fatiikkiin ja kognitioon MS-potilailla.
Biolääketiede
Marko
Sami Kaartinen on fysiikkavalmentaja, jonka tutkimus keskittyy luistelun biomekaniikkaan jääkiekossa.
Sami
Samu Sorola on liikuntafysiologian ja urheiluvalmennuksen asiantuntija. Hän tutkii alkuvaiheen diabeteksen tunnistamista levossa ja rasituksessa sykevälivaihtelun avulla.
Biolääketiede
Samu
Sanna Mattila-Rautiainen ihmisen ja hevosen välisen vuorovaikutuksen asiantuntija. Hän tutkii ratsastusterapiaintervention vaikutusta kroonisen alaselkäkipupotilaan biopsykososiaaliseen terveyteen.
Biolääketiede
Sanna
Timo Eronen on rasitusfysiologian asiantuntija. Hän tutkii rasitushengenahdistuksen arviointia ja diagnostiikkaa.
Biolääketiede
Timo
Tuula Martiskainen on fysioterapian ja terveiden elintapojen edistämisen asiantuntija. Hän tutkii yksilöllisen liikuntaneuvonnan vaikuttavuutta tyypin 2 diabetesta sairastavien fyysisen aktiivisuuden edistämiseen ja hoitotasapainoon.
Tuula
Tervetuloa mukaan, jos olet kiinnostunut verkostoitumaan ja teet tähän aihepiiriin liittyvää tutkimusta Itä-Suomen yliopistossa niin,
Tein kandidaatin työni aiheesta Kuopion ja Itä-Suomen yliopistojen liikuntalääketieteen oppiaineesta vuoden 2000 jälkeen valmistuneiden terveystieteiden maistereiden työllistyminen. Terveystieteen maisteriksi Itä-Suomen (ent. Kuopion yliopisto) on voinut valmistua vuodesta 1992 alkaen. Tarkastelun kohteena oli vuodesta 2000 eteenpäin valmistuneet opiskelijat, joiden yhteystiedot olivat sähköisesti saatavilla. Vuoden 2000 jälkeen on valmistunut noin reilut 200 opiskelijaa.
Tietoja valmistuneista kerättiin kyselylomakkeen avulla, joka toteutettiin sähköisesti tammikuussa 2022. Tutkimuksen tarkoituksena oli siis selvittää, mihin ja miten valmistuneet terveystieteiden maisterit ovat työllistyneet ja onko aikaisemmat tai terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen suoritetut koulutukset vaikuttaneet työllistymiseen.
Liikuntalääketieteen verkostotapaaminen 2017
Vastaajien taustatiedot
Kyselyyn vastasi yhteensä 49 vastaajaa, joista hieman yli puolet oli naisia. Vastaajat olivat noin 46-vuotiaita ja heistä enemmistö, eli kolmasosa asui Uudellamaalla ja noin neljäsosa Pohjois-Savossa. Vastaajien valmistumisvuodet jakautuivat kohtalaisen tasaisesti vuosille 2000–2021 antaen siis tietoa valmistuneista koko 21 vuoden ajalta. Opintojen aloituksesta terveystieteiden maisteriksi valmistumiseen kului keskimäärin 4,5 vuotta, lähes 80 % valmistui kuudessa vuodessa tai nopeammin.
Opinnot
Kyselyyn vastanneista hieman yli puolet ilmoitti opiskelleensa työn ohella, neljäsosa päätoimisena opiskelijana sekä vajaa neljäsosa muulla tavoin (perhe/hoitovapaat ym.) Liikuntalääketiedettä opiskellaan edelleenkin usein työn ohella. Tämän mahdollistaa monet etäopetuksessa verkko-opintoina toteutettavat opinnot, joita pystyy suorittamaan omalla ajalla esimerkiksi työpäivien jälkeen. Monelle etäopinnot ovatkin varmasti pelastus, sillä viiden vuoden opinnot jäisivät monella taloudellisista tekijöistä johtuen suorittamatta, jos opiskelujen suorittaminen työn ohella ei olisi mahdollista. Suuri verkko-opetuksen määrä näkyy kuitenkin vähäisessä lähiopetuksen määrässä. Käytännön opetusta on vähän, mikä saattaa heijastua myös valmistumisen jälkeiseen työllistymiseen. Esimerkiksi asiakastyössä työskentelevien määrä oli pienehkö kyselyyn vastanneiden keskuudessa.
Opiskelua edeltäneet koulutukset ja ammatit ovat osaltaan vaikuttaneet työllistymiseen terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen. Yhteensä 33 vastaajaa ilmoittiliikuntalääketieteen opintoja edeltäneen koulutustaustansa ja yleisimpänä koulutusasteena oli AMK- tasoinen koulutus (esimerkiksi fysioterapeutti tai liikunnanohjaaja), toiseksi yleisimpänä toisen asteen koulutus ja kolmanneksi yleisimpänä yliopistotason koulutus. Onkin mielenkiintoista jatkossa seurata valmistuneiden työllistymistä, kun pelkällä ylioppilaspohjalla sisään tutkinto-opiskelijaksi otettavien määrää on lisätty vuodesta 2016 alkaen. Heillä työllistymistä voi ohjata omat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, mutta varsinaista ammatillista koulutusta heillä ei taustalla vielä ole.
Kysyttäessä terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeisiä koulutuksia tai ammatteja, 44 vastaajasta hieman yli puolet ilmoitti jatko-opiskelleensa. Suoritettuja opintoja olivat muun muassa tohtorin tutkinto, pedagogiset opinnot, toinen maisteritutkinto, AMK -tutkinto sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinto (usein johtamiseen liittyen). Noin kolmannes kyselyyn vastanneista ilmoitti opiskelevansa myös tällä hetkellä. Heistä suurin osa ilmoitti tekevänsä tohtorin tai lisensiaatin tutkintoa. Mielenkiintoa jatko-opiskelun aloittamiseen oli vastanneiden keskuudessa jonkin verran. Jatkokouluttautumisen tarpeen voisi siis ajatella olevan suurehkoa työelämässä terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen. Tämä voi johtua maistereiden jatkuvan oppimisen tarpeesta, jota esiintyy lähes kaikilta koulutusaloilta valmistuneilla. Myös terveystieteiden maisterin koulutus on laaja ja monenlaiseen työhön soveltuva, mikä voi lisätä tarvetta jatkokouluttautumiselle sen jälkeen, kun oma, itselleen sopiva työura on löytynyt.
Työelämä
Liikuntalääketiedettä opiskelleet terveystieteiden maisterit ovat työllistyneet hyvin. Yksikään 49 vastanneesta ei ilmoittanut olevansa tällä hetkellä työttömänä. Lisäksi suurin osa vastaajista ilmoitti työskentelevänsä vakituisessa työsuhteessa. Kaikki vastanneet eivät kuitenkaan enää työskennelleet terveystieteiden maisterin koulutusta vastaavassa työssä ja monella työnkuva ei enää vastannut terveystieteiden maisterin tutkintoa organisaation sisäisten työnkuvan muutosten myötä. Yleisimpiä ammattinimikkeitä olivat aluekoordinaattori, projektipäällikkö, tutkija, tutkimusjohtaja, asiantuntija, lehtori, opettaja, terveysliikunnan asiantuntija ja aluepäällikkö.
Kyselyyn vastanneiden nykyinen päätyönantaja ja työtehtävät näkyvät kuvioissa 1 ja 2. Yleisintä oli siis työskennellä yksityisessä yrityksessä, joissa yleisimmin tehtiin johto- ja esimiestehtäviä. Myös kunnissa/kuntayhtymillä työskentelevät tekivät enimmäkseen johto- ja esimiestehtäviä. Tutkimustyötä tehtiin yleisimmin yliopistossa sekä yksityisessä yrityksessä. Hallinto- suunnittelu- tai kehitystehtävissä työskentelevillä yleisimpänä päätyönantajana oli järjestö tai vastaava, kunta tai kuntayhtymä, yksityinen yritys tai muu julkisen hallinnon organisaatio. Asiakastyötä tehtiin lähinnä yksityisessä tai omassa yrityksessä.
Kuvio 1 Nykyinen päätyönantajaKuvio 2. Vastaajien nykyisen työn kuvailu
Kyselyssä selvitettiin myös valmistuneiden tyytyväisyyttä terveystieteiden maisterin koulutukseen, vastausten jakautuminen näkyy kuviossa 3. Vastanneet olivat pääasiassa tyytyväisiä saamaansa koulutukseen ja kokivat terveystieteiden maisterin tutkinnon valmistaneen heitä riittävästi heidän nykyisiin työtehtäviinsä.
Kuvio 3. Vastaajien tyytyväisyys terveystieteiden maisterin koulutukseen ja tämänhetkiseen työhön, toteutettu Likertin-asteikolla. Vastausmäärät prosenttiosuuksia.
Johtopäätökset
Kuopion – ja Itä-Suomen yliopistosta liikuntalääketieteen oppiaineesta terveystieteiden maistereiksi vuosina 2000–2021 valmistuneet ovat työllistyneet hyvin ja laaja-alaisesti. Kyselyyn vastanneiden koulutukset ja ammatit ennen ja jälkeen liikuntalääketieteen opintojen ovat ohjanneet työllistymistä. He työskentelevät pääsääntöisesti vakituisessa työsuhteessa. Päätyönantajina ovat yksityiset yritykset, järjestö tai vastaava, kunta/kuntayhtymä tai yliopisto. Työnkuva on yleisimmin johto- ja esimiestehtäviä, tutkimusta, opetus- ja koulutustyötä sekä hallinto-, suunnittelu ja kehitystehtäviä. Enemmistö kyselyyn vastanneista on tyytyväisiä terveystieteiden maisterin koulutukseen ja nykyiseen työhön suhteessa omiin tavoitteisiin. Lisäksi he kokevat terveystieteiden maisterin koulutuksen valmistaneen heitä riittävästi nykyisiin työtehtäviin.
Jenni Mikkanen, maisterivaiheen opiskelija, Liikunta- ja urheilulääketiede
Puijo Symposium on kansainvälinen Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksen organisoima arvostettu kongressi. Tapahtuma on kansainvälisesti tunnettu ja hyvin arvostettu, mikä on havaittavissa myös kongressin esiintyjissä. Ensimmäistä kertaa 1976 järjestetyn symposium luokitellaankin maailmanlaajuisesti yhdeksi merkittävämmistä liikuntalääketieteen tapahtumista.
Symposiumin tavoitteena on välittää terveydenhuollon käytännön ammattilaisten, tutkijoiden ja päätöksentekijöiden käyttöön uusinta näyttöön perustuvaa tietoa liikunnan terveysvaikutuksista.
Kansainvälinen 23. Puijo Symposium järjestettiin 27-30.7.2022 Kuopiossa Finnkino Scalassa. Kongressi järjestettiin viimeksi vuonna 2014, reilusti ennen Koronaa. Neljä päiväinen tapahtuma sisälsi monipuolisesti luentoja, joiden puhujat olivat Suomesta, Yhdysvalloista, Espanjasta, Ruotsista, Isosta Britanniasta, Sveitsistä, Saksasta, Italiasta, Australiasta sekä Kanadasta. Päivittäisten luentojen lisäksi iltaisin oli vielä erillistä ohjelmaa, kuten Kuopion Kaupungintalolla juhlatilaisuus sekä Kuopion Sataman ravintolassa posteriesityksiin liittyviä kilpailua.
Symposiumin pääantia olivat Kuopion elokuvateatterin pääsalissa järjestetyt asiantuntijaluennot ja väittelyt. Symposiumissa käsiteltiin hyvin erityylisiä liikuntalääketieteen osa-alueita. Kuulimme mm. Australiasta lupaavia tuloksia aikarajoitetun dieetin ja siihen yhdistetyn iltapäiväpainotteisen liikuntaharjoittelun vaikutuksista painonpudotukseen ja tyypin 2 diabeetikoiden insuliinisensitiivisyyden parantamiseen. Itselleni yllättävää antia oli luonnonmukaisesti elävien heimojen parissa tehdyissä tutkimuksissa saadut tulokset, joiden valossa ihmisen luontainen käytös vaikuttaa olevan siinä mielessä varsin inaktiivista, että näiden heimojen parissa tyypillinen päivittäiseen istumiseen käytetty aika lähentelee 10 tuntia ja liikuntaan käytetty aika on hyvin puhtaasti hyötyliikuntaa työnteon ja ruuanhankinnan merkeissä. Näitä tuloksia vasten on ymmärrettävää, että yhteiskunnissa, joissa työhön liittyvä fyysinen aktiivisuus on jatkuvasti vähentynyt, istuen käytetty aika on kasvanut ja fyysinen aktiivisuus vähentynyt, sillä ehkäpä ihmisen taipumus käyttää aikaansa liikuntaan fyysisen työn puuttuessa ei ole niin luontaista kuin olemme aiemmin ajatelleet. Liikuntamotivaatioon liittyvien tekijöiden tunnistaminen ja liikuntaan motivoiminen oli yksi teemoista, joihin palattiin useiden puheenvuorojen aikana läpi konferenssin.
Yksi mielenkiintoisimmista osuuksista symposiumissa oli asiantuntijoiden väliset väittelyt, joissa ensimmäiseen osioon oli valittu hyvin mielenkiintoinen ja haastava aihe: ”Fyysinen aktiivisuus lisää elinvuosia”. Rohkenin ajatella ennen väittelyn alkua, että vastaus on itsestään selvä ja toki väittelyn aikana selvisikin, että havainnoivissa tutkimuksissa on nähty vahva ja selkeä yhteys systemaattisesti pienentyneen kuoleman riskin ja fyysisen aktiivisuuden välillä. Vastaväittäjän argumenttina oli kuitenkin se, että asiasta ei ole saatu vakuuttavaa näyttöä satunnaistetuissa interventiotutkimuksissa (joiden toteuttaminen todettiin myös hyvin haastavaksi tästä aiheesta), joten näiden asioiden välisestä syy-seuraussuhteesta ei ole mahdollista vetää varmoja johtopäätöksiä tämänhetkisellä näytöllä. Väittelyiden päätteeksi yleisö sai arvioida, kumpi väitteistä vaikutti todenmukaisemmalta esitysten ja argumenttien perusteella ja tässä tapauksessa päädyttiin yleisöäänestyksessä tasapeliin. Opinnoistakin tuttu hyvä viesti, mitä asiantuntijaluennot vahvistivat, oli liikunnan potentiaalinen preventiivinen ja hoidollinen hyöty lukuisiin sairauksiin sekä se, että liikunnan aloittaminen kannattaa myös hyvin korkeassa iässä. Liikunnan terveyshyödyt näyttäisivät itse asiassa vain vahvistuvan ikääntymisen myötä.
Asiantuntijaluennot olivat tässä vaiheessa, maisteriopintojen loppupuolella, melko hyvin seurattavissa liikuntalääketieteen opinnoista saadun pohjan avulla. Erityisen paljon koin opintojen aikaisten liikuntafysiologian kirjatenttien ja tutkimusmenetelmiä käsitelleiden kurssien auttaneen tietopohjan kartuttamisessa sellaiseksi, että luennoista sai pääosin paljon irti. Ajatuksenani on tämän kokemuksen pohjalta ehdottomasti osallistua tapahtumaan seuraavallakin kerralla ja suosittelen lämpimästi siihen osallistumista muillekin. Kiitos vielä tapahtuman järjestäjille mielenkiintoisesta seminaarista ja yliopistolle sen tarjoamasta mahdollisuudesta ammentaa konferenssista oppia alan parhailta asiantuntijoilta.
TUULA – jatko-opiskelijana konferenssissa
Minulle tämä oli toinen tieteellinen konferenssi Kuopiossa. Osallistuin Puijo Symposiumiin ensimmäisen kerran vuonna 2014, ollessani tuolloin maisterivaiheen opiskelijana. Tämän vuoden konferenssia katsoin hivenen eri näkökulmasta kuin vuonna 2014, väitöskirjatutkimukseeni liittyvän suullisen posteri esityksen vuoksi. Tämän vuoden konferenssiin aloitin valmistautumisen jo maalis-huhtikuussa 2022, jolloin laadin abstraktin sekä posterin aiheesta: “Physical activity counseling for patients with type 2 diabetes in primary health care.” Tämä oli minun ensimmäinen esiintymiseni tieteellisessä konferenssissa ja se toi omat haasteensa ja jännityksensä tähän tilaisuuteen. Oman tutkimuksen suullinen esittäminen sisältyy yhtenä osana jatko-opiskelijan opintoja ja tämän ensi esiintymiseni koin hyvänä kokemuksena tulevaisuutta ajatellen, koska tutkimuksen tekemiseen liittyy keskeisenä osana oman tutkimuksen esitteleminen muille ja siitä keskusteleminen. Puijo Symposium 2022 konferenssin aikataulu oli suhteellisen tiukka ja päivät venyivät pitkiksi, kuitenkin tilaisuudessa esitetyt aiheet olivat mielenkiintoisia ja ajankohtaisia. Tämän tieteellisen konferenssin koin hyödyllisenä foorumina, josta sain uutta tieteellistä tietoa ja uusia näkökulmia eri luentoteemoihin liittyen. Merkittävä osa konferenssin antia olivat myös rakentavat keskustelut ja pohdinnat eri aiheista liittyen mm. terveyden edistämisen ja hyvinvoinnin eri teemoihin sekä uusien verkostojen muodostamiset.
JULIA- jatko-opiskelijana konferenssissa
Itselleni tämä oli ensimmäinen tieteellinen konferenssi, johon osallistuin paikan päällä. Matkustin paikan päälle Sveitsistä ja koronavuosien jälkeen oli oma tunnelmansa päästä kuuntelemaan huippuasiantuntijoiden live-esityksiä, verkostoitumaan alan asiantuntijoiden kanssa sekä nähdä pitkästä aikaa opiskelu- ja työkavereita Kuopiossa. Omalta osalta
konferenssiin valmistautuminen alkoi jo keväällä, sillä lähetin väitöskirjatutkimukseen liittyvän abstraktin sekä posteriesityksen konferenssiin aiheesta ”The acute physiological effects of golf to cardiometabolic risk factros in older adults compared to nordic walking and walking: a randomized cross over study”. Kokonaisuudessaan tapahtuma oli mielestäni hienosti järjestetty, vaikka päivät olivatkin pitkiä ja ohjelmaa oli paljon. Mielenkiintoisten luentojen ja uusimpien tutkimustulosten lisäksi sain tapahtumasta lisämotivaatiota oman tutkimuksen edistämiseen. Kiitos tapahtuman järjestäjille ja yliopistolle mahdollisuudesta osallistua konferenssiin.
Olen aina ollut kiinnostunut liikunnasta, terveydestä, ravitsemuksesta ja lääketieteestä. En tiedä, miksi en kuitenkaan lukion jälkeen tai ylipäätään nuorempana rohjennut koskaan hakea lääketieteelliseen tai ylipäätään opiskelemaan liikuntaa tai terveysalaa. Ehkä en nuorempana uskonut pärjääväni tai pääseväni sisään. Menestyin lukioaikana aina kielissä ja olen ollut hyvin ulospäinsuuntautunut ja rohkea ja ehkä juuri siksi hakeuduin opiskelemaan viestintää. Sille tielle jäin lähes 20 vuodeksi.
Matkan varrella olen saanut tehdä monipuolisesti töitä viestinnän asiantuntijatehtävissä sekä yksityisellä ja julkisella sektorilla. Takaraivossa on kuitenkin koko ajan ollut ajatus tai haave opiskelusta. Olen neljän lapsen äiti ja oikeastaan raskausajat, erityisesti viimeinen raskaus, vahvistivat pikkuhiljaa päätöstäni alan vaihtamisesta. Tai niin aluksi ajattelin, että alaa on vaihdettava kokonaan. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Hanna Lassila
Avoimen opinnoista eteenpäin
Opiskelin viimeisen lapseni äitiysloman aikana ensin avoimessa yliopistossa liikuntalääketieteen perusopinnot, jotka toden totta veivät minut täysin mukanaan. Keväällä 2018 hain sisään tutkinto-opiskelijaksi ilman pienintäkään ajatusta siitä, miten pystyisin yhdistämään opiskelun, täysipäiväisen työnteon, perhe-elämän, valmentamisen ja pesäpallon pelaamisen, jota silloin vielä itse harrastin.
Pääsin sisään, mutta sitten iski pelko. Ahdistus. Epävarmuus. Minulla ei ole aikaisempaa koulutusta liikunta- tai terveysalalta. Olen vain viestinnän asiantuntija. En varmasti tule pärjäämään. Mitä oikein kuvittelin hakiessani sisään? En pysty mitenkään yhdistämään opiskeluja, asumaan toisella puolella Suomea ja käymään töissä sekä pitämään lapsetkin jotenkin vielä hengissä. Kun ensimmäinen varsinainen lähiviikko alkoi lähestyä, päätin, että perun opiskelupaikan. Ei minun ole järkeä lähteä kokeilemaan jotain, mikä olisi täysin mahdotonta. Onneksi jokin sisälläni kuitenkin pakotti nousemaan ylös ja ajamaan Kuopioon. Olin vuokrannut Airbnb-asunnon viikoksi ja yrittäessäni keksiä kaikenlaisia syitä sille, etten voisi mennä Kuopioon, googlettelin muun muassa hurjimpia airbnb-tarinoita. Todettakoon kuitenkin, että asunnon omistaja olikin maailman ihanin ihminen ja sain ilokseni asua samassa asunnossa koko opiskeluaikani!
Ensimmäinen lähiviikko muutti kaiken. Siis kaiken. Jo ensimmäisten tuntien aikana tutustuin aivan mielettömän ihaniin ihmisiin. Toisiin äiteihin, toisiin kaukana asuviin. Toisiin, jotka halusivat vaihtaa alaa. Toisiin nelikymppisiin. Siis enhän minä ollutkaan vanhin! (Jippii!). Erilaisista taustoista ja suuresta ikähaitarista huolimatta meitä yhdisti sama päämäärä: älyttömän korkea motivaatio opiskella. Kaikilla oli reput pakattu ja kynät terotettu, kuin alakoulun ensimmäisellä luokalla konsanaan. Iloinen puheensorina täytti auditorion ja innokkaiden kanssaopiskelijoiden kasvoilta pystyi tulkitsemaan meidän kaikkien yhteisen ajatuksen: Me halutaan oppia, ryhdytään jo hommiin! Itse olin jännittänyt ensimmäistä päivää niin paljon, että olin unohtanut vuokra-asunnon kahvikeittimen päälle. Mietin orientaatiopäivän ensimmäiset kaksi tuntia, että se asunto varmasti palaa maan tasalle ja siinä on syy, etten voi enää jatkaa opintoja, koska joudun vähintäänkin vankilaan. Tai että kohta auditorioon astelee pari siniseen uniformuun pukeutunutta konstaapelia ja vievät käsiraudoissa pois. Se vasta olisikin noloa.
Kun ensimmäinen lähiviikko oli ohi, ajelin Pohjanmaalle takaisin täynnä motivaatiota ja intoa. Intoa oli niin paljon, että taisin saada lähiviikon jälkeen (pelti)poliisilta ihan kotiin asti kirjeen. Ensimmäisten lähipäivien ja viikkojen aikana sain myös useilta opettajilta rohkaisevia kannustuksia: ”Kuule Hanna. Tuo viestinnän ja terveyden edistämisen yhdistäminen on aika ainutlaatuinen kombo, jolle on varmasti kysyntää. Pidä se mielessäsi”.
Ja niin minä pidin. Kotona alkoi hurja tavoitteen asettelu, aikataulutus, suunnittelu ja pohdinta. Kaikkea johdatteli motivaatio, joka hipoi taivasta. Päätin heti, että seuraavat pari vuotta omistaudun opiskelulle. Koska jouduin matkustamaan kaukaa, yritin täyttää viikot lähipäivillä ja kursseilla, etten ajelisi turhaan. Parin ensimmäisen vuoden aikana suoritin sekä kandidaatin tutkinnon että maisterin tutkinnon vaadittavat kurssit lähes kokonaan. Asuin Kuopiossa välillä maanantaista perjantaihin, välillä ajelin joka toinen päivä Alavudelta Kuopioon, usein vain kahden pakollisen luennon takia. Usein kello soi aamulla 3.30, jolloin matka starttasi ehtiäkseni klo 8.15 alkaville luennoille. Vaajakosken ABC tuli tutuksi, kun sieltä hain mennen tullen aina take away – kahvit. Aika usein vielä ajomatkat käytin luentotallenteiden kuunteluun. En kokenut sitä raskaaksi, sillä nelilapsisen perheen äitinä sain samalla sitä kuuluisaa omaa aikaa, vaikkakin se kului autossa istuen. Huvittavaa taisi olla se, että opiskelin Kuopiossa ollessani asunnossani kaikki illat, jotta kotona ollessa sain keskittyä 100%:sti lapsiini. En valitettavasti voi siis sanoa oppineeni tuntemaan Kuopiota juurikaan. Aina kun en ollut Kuopiossa, olin päivätyössäni Alavuden kaupungin viestintäsihteerinä.
Käytin parin vuoden ajan kaikki vuosilomani siihen, että sain opintoja eteenpäin. Parhaimmillaan minulla oli yhtä aikaa 9 eri kurssia. Aika oli kuormittavaa, sitä en voi kieltää, mutta ehkäpä ikä, työelämän pitkä kokemus ja eletty elämä muutenkin olivat nostaneet paineensietokykyäni riittävän korkealle. Ja kyllä korkealla motivaatiolla oli suuri merkitys myös. Välillä lapset olivat mukana päivän Kuopion reissulla, ja muutaman kerran istuivat autossa tai kahviossa odottamassa, että äiti saa pakolliset luennot kunnialla ohi ja yhteinen aika voi alkaa. Lapsille tästäkin ajasta on jäänyt mukavia muistoja, vaikka välillä murehdin, että mahtavatkohan tunnistaa kohta enää. Siitä ei ole kauaa, kun joku lapsistani kysyi, että etkö sinä voisi taas mennä useammin Kuopioon, kun mummu tekee niin hyvää ruokaa. Että ei ilmeisesti ollut kovin traumaattista lapsillekaan, enemminkin täydellinen win-win – tilanne!
Monenlaista harjoittelua ja kokemusta
Kurssien lisäksi yritin ottaa kaiken irti opiskelijavaiheesta. Ilmoittauduin aina vapaaehtoiseksi, kun liikuntalääketieteen puolelta kyseltiin apuja erilaisiin suorituskyvyn mittauksiin tai muihin avustaviin tehtäviin. Minulla oli kova halu oppia kaikkea uutta. Kandivaiheen aikana sainkin rutkasti kokemuksia mm. tasapainomittauksista eri ikäisille, terveyskunnon ja fyysisen suorituskyvyn mittauksista, kehon koostumuksen mittauksista ja analysoinnista sekä liikuntaohjelmien suunnittelusta. Olin mukana myös liikuntalääketieteen päivillä avustajana. Siihen liittyikin taas yksi hauska tarina, sillä muistan ajaneeni ensin klo 3.30 Alavudelta Kuopioon tilastotieteen tenttiin, joka alkoi klo 8.15. Tentin jälkeen pari pakollista luentoa, jonka jälkeen ajelin Kuopiosta Helsinkiin, jossa LLT-päivät järjestettiin. Siellä menikin koko viikonloppu ja sunnuntaina ajelin Helsingistä Alavudelle vain nukkuakseni yön kotona, ja aamulla Toyotan nokka jälleen kohti Kuopiota!
#Tutkijoiden yö #Koululaistyöpaja, Kuopio halli
Vaikka nämä kaikki ylimääräiset harjoittelut veivät minulta opintojen lisäksi paljon aikaa, ja lisäsivät ajokilometrejä runsaasti, olivat kokemukset niin arvokkaita, ettei niitä voi rahassa tai ajassa mitata. Yksi tärkeimmistä asioista kaikessa vapaaehtoisessa harjoittelussa oman urani kannalta olikin verkostoituminen. Noiden kokemusten ja syntyneiden verkostojen myötä olen päässyt tekemään erilaisia mittauksia ja valmennuksia myös oman toiminimeni ja eri urheiluseurojen kautta.
Verkostoitumiseen ja aktiivisuuteen liittyy myös seuraava etappi, josta tulikin yksi merkityksellisimmistä projekteistani opintojeni aikana. Koska jo ennen opintojen aloittamistani olin pitkään ollut kiinnostunut hedelmällisessä iässä olevien naisten terveydestä, raskausajan liikunnan merkityksestä ja varhaislapsuuden elintapojen merkityksestä, otin yliopiston vinkkien perusteella yhteyttä HUS Naistenklinikkaan ja kyselin meneillään olevista tutkimuksista. Matkustin päiväseltään Helsinkiin esittäytymään ja se tapaaminen johti siihen, että pääsin tekemään liikuntalääketieteen maisterivaiheen harjoittelua COLIFE-tutkimukseen (Coaching Lifestyle Intervention for Fertile). Ja tässäkin harjoittelussa yhdistin nimenomaan aiempaa taustaani ja harjoittelussa työtehtäväni liittyivätkin nimenomaan tutkimusviestintään. Ilokseni voin todeta, että harjoittelu oli vasta alkua ja edelleen minulla on kunnia olla osa tuota tutkimusta (www.colife.fi).
Opintojen myötä olen aktiivisesti pyrkinyt vaikuttamaan nykyiseen toimenkuvaani viestintäsihteerinä ja saanut hienoja mahdollisuuksia hyödyntää osaamistani. Korona-aika on luonnollisesti ollut terveysviestinnän täyttämää aikaa, mutta esimerkiksi hyvinvointikertomuksen laadinta prosessina on hyvä esimerkki terveyden edistämiseen tähtäävästä työstä julkisella sektorilla ja viime vuoden puolella valmistunut kertomus oli minun vastuullani.
Oman asiantuntijuuden rakentaminen
Ehkä tärkein oppi asiantuntijuuteen kasvamisessa on ollut oppia luottamaan omaan osaamiseen ja erityisesti näin jo työelämässä pitkään toimineena, on ollut tärkeää nähdä se mahdollisuus, mitä aiempi koulutus ja kokemus yhdistettynä liikuntalääketieteen opintoihin voi itselle antaa. Opintoja aloittaessani tunsin suurta epävarmuutta siitä, että en ollut fysioterapeutti, liikunnanohjaaja tai terveydenhoitaja aiemmalta koulutukseltani. Minua ahdisti myös suunnattomasti kysymykset: ”Niin mikä susta nyt oikein tulee, kun valmistut?”. Koska liikuntalääketieteen opinnot ja terveystieteiden maisterin tutkinto eivät valmista suoraan tiettyyn ammattiin, on oman urapolun suunnittelu ja tavoitteet määriteltävä itse. Pitää pystyä näkemään mahdollisuutena se, että tutkinto mahdollistaa monenlaisia urapolkuja. Täysin sopivaa työtehtävää ei muuten kohdalle osu. Sanon siis teille kaikille opiskelemaan haluaville, opiskelijana toimiville sekä niille, joita oma tuleva urapolku mietityttää tai jopa pelottaa: Mieti, mikä osa-alue terveyden edistämisessä/liikuntalääketieteessä sinua kiinnostaa ja mistä taustoista tulet? Älä epäroi yhdistää aiempaa osaamistasi tähän tutkintoon vaan tee siitä ainutlaatuinen yhdistelmä, ainutlaatuinen asiantuntijuus, jolla erotut. Jos aiempaa tutkintoa ei vielä ole, pohdi omia vahvuuksiasi ja omia mielenkiinnon kohteitasi ja ala rakentaa opintojen aikana jo sitä asiantuntijuutta. Osallistu aktiivisesti yliopiston tarjoamiin kehittymismahdollisuuksiin, sillä niitä kyllä löytyy. Aina ei kannata miettiä, saako ajalle tai rahoille heti vastinetta. Satsaa tulevaisuuteen. Tee erilaisia oppimistehtäviä aiheesta, joka kiinnostaa. Hakeudu harjoitteluun tai mukaan tutkimusryhmiin, jotka sinua kiinnostavat. Verkostoidu. Kysele. Ole aktiivinen. Innostu. Rakenna asiantuntijuutesi pala palalta. Ennen kaikkea usko itseesi ja lähde rohkeasti tavoittelemaan unelmiesi uraa. Yleensä suurin este unelmien toteutumiselle on se, ettemme itse usko omiin mahdollisuuksiimme.
Usko unelmiisi !!!
Voin itse ilokseni todeta, että kova työ ja elämän eri osa-alueiden yhteensovittaminen on kannattanut ja olen valmistumassa tänä keväänä terveystieteiden maisteriksi liikunta- ja urheilulääketieteen oppiaineesta. Loppujen lopuksi niistä alun epävarmuuden tunteista on muovautunut tuhansien työtuntien, ajettujen kilometrien, erinäisten vaikeuksien ja itsensä likoon laittamisen myötä vahva usko omaan asiantuntijuuteen ja siihen, mitä haluan isona tehdä. Väestön terveyden edistäminen on moniammatillisen ja poikkitieteellisen työn lisäksi vahvasti myös terveysviestintää. Sen ympärille olen rakentanut oman asiantuntijuuteni.
Toivon teille kaikille aurinkoista kevään jatkoa ja tsemppiä opiskeluihin!
Hanna Lassila, Liikunta- ja urheilulääketiede, viittä vaille valmis maisteri
