Riittävä liikkuminen on välttämätöntä ikääntyneiden terveydelle ja hyvinvoinnille. Tutkimusten mukaan liikunta muun muassa edistää ikääntyneiden sydänterveyttä, ehkäisee tyypin 2 diabetesta ja syöpää sekä ylläpitää ikääntyneen toimintakykyä ja muistia. Ikääntyneiden tulisi suositusten mukaan liikkua 2,5 tuntia viikossa reippaasti sekä harjoittaa lihasvoimaa ja tasapainoa vähintään kaksi kertaa viikossa. Suosituksista huolimatta vain joka viides ikääntynyt täyttää liikuntasuositukset ja liikkumisen määrä vähenee iän myötä.
Onko nykyinen liikuntasuositus sitten liian rankka ikääntyneille? Voiko lääkärin määräys 2,5 tunnin reippaasta liikunnasta jopa lannistaa vähän liikkuneen ja toimintakykyrajoitteita kokevan ikääntyneen? Estääkö rankalta kuulostava suositus jopa liikunnan aloittamisen? Toisaalta ikääntynyttä liikkumaan kannustava ammattilainenkin voi jo neuvoja antaessaan tietää, että liikuntasuositusten tasolle pääseminen on haastavaa, mutta onko pelkästä puuhastelusta mitään hyötyä?
Tutkin Oulun yliopiston ja ODL Liikuntaklinikan Oulu1945-väestötutkimuksessa kiihtyvyysanturilla mitatun fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon yhteyksiä ikääntyneiden sokeriaineenvaihduntaan, sydän- ja verisuonitautien riskiin sekä kokonaiskuolleisuuteen. Tutkimukseen osallistui yli 700 vuonna 1945 syntynyttä oululaista ja heidän liikkumistansa ja paikallaanoloa mitattiin aktiivisuusmittarilla 2 viikon ajan. Tutkittavat olivat tutkimusmittausten aikaan 67–70-vuotiaita.
Tulevan väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä tutkittiin liikkujatyypin yhteyttä ikääntyneiden sokeriaineenvaihduntaan. Tutkimuksessa tunnistimme ikääntyneistä neljä erilaista liikkujatyyppiä pohjautuen kiihtyvyysanturilla mitatun reippaan liikkumisen ja paikallaanolon määrään. Sohvaperunoiksi luokitelluilla ikääntyneillä joka toisella esiintyi tyypin 2 diabetes tai esidiabetes kun taas aktiivisilla ikääntyneillä joka kolmannella oli havaittavissa sokeriaineenvaihdunnan häiriö (Kuva 1). Aktiivisten ikääntyneiden veren sokeri- ja insuliinipitoisuudet olivat matalammat koko sokerirasituskokeen ajan, mikä kertoo elimistön paremmasta insuliiniherkkyydestä ja pienemmästä diabeteksen riskistä. Vaikka selkein ero tutkimuksessa havaittiin sohvaperunoiden ja aktiivisten välillä, niin jo puuhastelijoiksi luokitelluilla ikääntyneillä oli merkkejä paremmasta sokeriaineenvaihdunnasta kuin sohvaperunoilla.
Toisessa artikkelissa havaitsimme, että vyötärönympäryksellä voi olla vaikutusta siihen, millainen liikunta parantaa tehokkaimmin ikäihmisen sokeriaineenvaihduntaa ja pienentää diabeteksen riskiä. Vyötärölihavuus on diabeteksen merkittävin riskitekijä ja tutkimuksemme mukaan vyötärölihavat ikääntyneet myös liikkuivat hoikkia ikääntyneitä vähemmän. Tutkimustulosten perusteella vyötärölihavilla suurempi kevyen aktiivisuuden määrä ja vähäisempi paikallaanolon määrä olivat yhteydessä parempaan sokeriaineenvaihduntaan ja vähäisempään insuliiniresistenssiin. Hoikkien ikääntyneiden sokeriaineenvaihduntaa sen sijaan edistää parhaiten raskaampi liikunta (Kuva 2).
Väitöskirjan kolmannessa, vielä julkaisemattomassa artikkelissa tutkimme ikääntyneiden fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksien riskiin sekä kokonaiskuolleisuuteen. Alustavien tutkimustulosten mukaan kaikki liikkuminen, riippumatta fyysisen aktiivisuuden tehosta, on yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonisairauksien riskiin. Runsas istumisen määrä sen sijaan näyttäisi olevan itsenäinen ja merkittävä riskitekijä sekä sydänsairauksille että kuolleisuudelle.
Mikä sitten olisi paras liikkumisresepti ikääntyneelle, vähän liikkuvalle ja toimintakykyrajoitteita omaavalle ikääntyneelle? Tutkimustemme perusteella yksinkertaisin neuvo ikääntyneelle voi olla kehotus vähentää istumista ja lisätä puuhastelua arkeen. Istumisen vähentäminen onnistuu lähes kaikilta ja terveydentilaltaan heikoimmille ikääntyneille sillä voi olla iso merkitys.
Miia Länsitie,
Tutkija, ODL Liikuntaklinikka, Oulun yliopisto
Toimin Oulussa ODL Liikuntaklinikalla tutkijana ja asiantuntijana. Teen väitöskirjaa Oulun yliopistoon kiihtyvyysanturilla mitatun fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon yhteyksistä tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksien riskiin ja kuolleisuuteen ikääntyneillä. Toimin asiantuntijana terveyden edistämisen hankkeissa ja pidän liikuntalääketieteeseen liittyviä koulutuksia.
Valmistuin Itä-Suomen yliopistosta terveystieteiden maisteriksi vuonna 2015 pääaineenani liikuntalääketiede. Samalla suoritin myös terveystiedon laajan aineenhallinnan pätevyyden. Liikuntalääketieteen koulutuksen jälkeen opiskelin terveydenhuollon ammatilliseksi opettajaksi vuonna 2016 ja opettajan pedagogisen pätevyyden myötä sain myös terveystiedon opettajan pätevyyden. Väitöskirjaopinnot aloitin vuonna 2018 ja tavoitteeni on väitellä tohtoriksi vuonna 2022.
Alkuperäisjulkaisut:
Länsitie Miia, Niemelä Maisa, Kangas Maarit, Venojärvi Mika, Härkönen Pirjo, Keinänen‐Kiukaanniemi Sirkka, Korpelainen Raija. Physical activity profiles and glucose metabolism – a population based cross‐sectional study in older adults. Transl Sports Med. 2021;4:439-446. https://doi.org/10.1002/tsm2.237
Länsitie M, Kangas M, Jokelainen J, Venojärvi M, Vaaramo E, Härkönen P, Keinänen-Kiukaanniemi S, Korpelainen R. Association between accelerometer-measured physical activity, glucose metabolism, and waist circumference in older adults. Diabetes Res Clin Pract. 2021 Aug;178:108937. https://doi.org/10.1016/j.diabres.2021.108937
Linkki Miian esitykseen: Ikääntyneiden liikunta ja tyypin 2 diabetes
https://www.youtube.com/watch?v=RC1-a5-bwtA https://www.youtube.com/watch?v=RC1-a5-bwtA