Matkustin syyskuun toisella viikolla Leuveniin, Belgiaan, jossa järjestettiin vuosittainen HEPA Europe -verkoston konferenssi (European Network for the Promotion of Health-Enchaning Physical Activity). Paikallisen huippuyliopiston KU Leuvenin ja Maailman terveysjärjestö WHO:n organisoiman tapahtuman teemana oli tällä kertaa liikuntatieteellisen tutkimustiedon hyödyntäminen päätöksenteossa ja käytännön olosuhteissa.
Ensimmäisen konferenssipäivän käynnisti professori Brett Smith Durhamin yliopistosta Englannista. Hän kertoi esityksessään “Moving Social Work: A new evidence-based and co-produced programme to promote physical activity to disabled people”, kuinka terveysliikunnan edistämistä voidaan vahvistaa vammais- ja sosiaalityössä. Avausesityksen jälkeen konferenssissa siirryttiin tuttuun tapaan rinnakkaissessioihin. Sessioita oli tarjolla yllättävänkin laajasti, mutta itseäni kiinnostivat eniten liikunnan ja mielenterveyden yhteyttä sekä liikuntainterventioita käsittelevät esitykset.
Päivä jatkui kaupungin esittelykierroksella, jonka jälkeen siirryimme isolla suomalaisten tutkijoiden porukalla yliopiston ”faculty clubille”, jossa osallistujat pääsivät jäähdyttelemään pitkän (ja poikkeuksellisen helteisen) päivän päätteeksi. Iltatapahtumassa tuli myös hyvin selväksi, että Belgiassa on vahvat olueen liittyvät perinteet.
Leuvenista löytyvä Fons Sapientiae -patsas symboloi jatkuvaa oppimista ja tiedon siirtymistä aivoihimme. Konferenssin jälkeen annoin kuitenkin omille aivoilleni suosiolla välipäivän.)
Toisen konferenssipäivän avasi tohtori Karim Abu-Omar Erlangen-Nürnbergin yliopistosta Saksasta. Esityksessään ”Do we need a concept of sustainable HEPA?” hän kertoi, millaisia haasteita ilmastonmuutos tulee tuomaan työhömme. Tärkeimpänä viestinä kuitenkin oli, että meidän tulee pyrkiä kehittämään kestäviä ja ilmastoystävällisempiä ratkaisuja niin terveysliikunnan kuin urheilunkin edistämiseksi. Tiistai-iltapäivänä pääsin myös itse hyppäämään yleisön eteen. Esitykseni ”Associations of active school transport and leisure-time physical activity with educational and school-related mental health outcomes among Finnish adolescents” pääviestinä oli, että vaikka koulumatkaliikunta on tärkeää fyysiselle terveydelle, sen mahdollisista kognitiivista suorituskykyä tai mielenterveyttä edistävistä vaikutuksista emme osaa vielä sanoa juuri mitään. Jos pyrimme edistämään nuorten mielen hyvinvointia liikunnan avulla, vapaa-ajan mieleisten liikuntaharrastuksien mahdollistaminen on ratkaisuista todennäköisesti se kaikista keskeisin.
Pieni jännitys parantaa suoritusta – niin urheilukentällä kuin luentosalissa. Hauskaa oli!
Toisen päivän – ja kenties koko konferenssin – huipensi konferenssi-illallinen, jossa pääsimme tuulettamaan aivojamme ja nauttimaan hyvästä ruoasta, juomasta ja musiikista.
Kolmannen – ja samalla viimeisen – konferenssipäivän käynnisti associate professor Tegan Cruwys Australian kansallisesta yliopistosta Canberrasta. Esityksessään ”How our social world shapes physical activity and exercise”hän kertoi, kuinka sosiaalinen ympäristö (esim. ryhmät, sosiaaliset normit ja johtajuus) vaikuttaa liikuntakäyttäytymiseemme. Pääpuheenvuoron jälkeen päätin vielä käydä kuuntelemassa esityksiä lasten ja nuorten liikunnan edistämisestä. Sessiossa muun muassa Jyväskylän yliopiston tutkija Mikko Huhtiniemi esitteli ERASMUS-hanketta, jonka esimerkit suomalaisen koulupäivän liikunnallistamisesta herättivät innostusta erityisesti brittiläisissä liikunnanopettajissa. Pian tämän jälkeen olikin jo aika suunnata kohti Brysseliä ja lentokenttää.
Konferenssi toi yhteen satoja nuoria tutkijoita, päättäjiä, sidosryhmien edustajia ja liikuntatieteellisen tutkimuksen huippunimiä ympäri maailmaa. Suomi oli yksi tapahtuman edustetuimmista maista ja olikin hauskaa päästä viettämään aikaa esimerkiksi Jyväskylän yliopiston, UKK-instituutin, LIKES:in ja Ikäinstituutin liikuntatieteilijöiden kanssa. Konferenssin kohokohtiin kuului myös suomalaisten kaksoisvoitto nuorten tutkijoiden kilpailussa, kun Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkijat Iiris Kolunsarka (”The influence of organized sport participation on health-related fitness development during adolescence”) ja Antti Löppönen (”Association of sit-to-stand capacity and free-living performance using thigh-worn accelerometers among 60-90-year-old adults”) palkittiin esityksistään. Suomalainen liikuntatieteellinen tutkimus on siis hyvissä käsissä. Ehkä ensi vuoden konferenssissa – Dublinissa, Irlannissa – nähdään minun lisäkseni myös muita Itä-Suomen yliopiston nuoria liikuntalääketieteilijöitä?
Huippuporukka
Juuso Jussila
väitöskirjatutkija
kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö
