Kuopion ja Itä-Suomen yliopistojen liikuntalääketieteen oppiaineesta vuoden 2000 jälkeen valmistuneiden terveystieteiden maistereiden työllistyminen

Katsaus kandidaatintyön tuloksiin

Tein kandidaatin työni aiheesta Kuopion ja Itä-Suomen yliopistojen liikuntalääketieteen oppiaineesta vuoden 2000 jälkeen valmistuneiden terveystieteiden maistereiden työllistyminen. Terveystieteen maisteriksi Itä-Suomen (ent. Kuopion yliopisto) on voinut valmistua vuodesta 1992 alkaen. Tarkastelun kohteena oli vuodesta 2000 eteenpäin valmistuneet opiskelijat, joiden yhteystiedot olivat sähköisesti saatavilla. Vuoden 2000 jälkeen on valmistunut noin reilut 200 opiskelijaa.

Tietoja valmistuneista kerättiin kyselylomakkeen avulla, joka toteutettiin sähköisesti tammikuussa 2022. Tutkimuksen tarkoituksena oli siis selvittää, mihin ja miten valmistuneet terveystieteiden maisterit ovat työllistyneet ja onko aikaisemmat tai terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen suoritetut koulutukset vaikuttaneet työllistymiseen.   

Liikuntalääketieteen verkostotapaaminen 2017

Vastaajien taustatiedot

Kyselyyn vastasi yhteensä 49 vastaajaa, joista hieman yli puolet oli naisia. Vastaajat olivat noin 46-vuotiaita ja heistä enemmistö, eli kolmasosa asui Uudellamaalla ja noin neljäsosa Pohjois-Savossa. Vastaajien valmistumisvuodet jakautuivat kohtalaisen tasaisesti vuosille 2000–2021 antaen siis tietoa valmistuneista koko 21 vuoden ajalta. Opintojen aloituksesta terveystieteiden maisteriksi valmistumiseen kului keskimäärin 4,5 vuotta, lähes 80 % valmistui kuudessa vuodessa tai nopeammin.

Opinnot

Kyselyyn vastanneista hieman yli puolet ilmoitti opiskelleensa työn ohella, neljäsosa päätoimisena opiskelijana sekä vajaa neljäsosa muulla tavoin (perhe/hoitovapaat ym.) Liikuntalääketiedettä opiskellaan edelleenkin usein työn ohella. Tämän mahdollistaa monet etäopetuksessa verkko-opintoina toteutettavat opinnot, joita pystyy suorittamaan omalla ajalla esimerkiksi työpäivien jälkeen. Monelle etäopinnot ovatkin varmasti pelastus, sillä viiden vuoden opinnot jäisivät monella taloudellisista tekijöistä johtuen suorittamatta, jos opiskelujen suorittaminen työn ohella ei olisi mahdollista. Suuri verkko-opetuksen määrä näkyy kuitenkin vähäisessä lähiopetuksen määrässä. Käytännön opetusta on vähän, mikä saattaa heijastua myös valmistumisen jälkeiseen työllistymiseen. Esimerkiksi asiakastyössä työskentelevien määrä oli pienehkö kyselyyn vastanneiden keskuudessa.

Opiskelua edeltäneet koulutukset ja ammatit ovat osaltaan vaikuttaneet työllistymiseen terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen. Yhteensä 33 vastaajaa ilmoittiliikuntalääketieteen opintoja edeltäneen koulutustaustansa ja yleisimpänä koulutusasteena oli AMK- tasoinen koulutus (esimerkiksi fysioterapeutti tai liikunnanohjaaja), toiseksi yleisimpänä toisen asteen koulutus ja kolmanneksi yleisimpänä yliopistotason koulutus. Onkin mielenkiintoista jatkossa seurata valmistuneiden työllistymistä, kun pelkällä ylioppilaspohjalla sisään tutkinto-opiskelijaksi otettavien määrää on lisätty vuodesta 2016 alkaen. Heillä työllistymistä voi ohjata omat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, mutta varsinaista ammatillista koulutusta heillä ei taustalla vielä ole.

Kysyttäessä terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeisiä koulutuksia tai ammatteja, 44 vastaajasta hieman yli puolet ilmoitti jatko-opiskelleensa. Suoritettuja opintoja olivat muun muassa tohtorin tutkinto, pedagogiset opinnot, toinen maisteritutkinto, AMK -tutkinto sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinto (usein johtamiseen liittyen). Noin kolmannes kyselyyn vastanneista ilmoitti opiskelevansa myös tällä hetkellä. Heistä suurin osa ilmoitti tekevänsä tohtorin tai lisensiaatin tutkintoa. Mielenkiintoa jatko-opiskelun aloittamiseen oli vastanneiden keskuudessa jonkin verran. Jatkokouluttautumisen tarpeen voisi siis ajatella olevan suurehkoa työelämässä terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen. Tämä voi johtua maistereiden jatkuvan oppimisen tarpeesta, jota esiintyy lähes kaikilta koulutusaloilta valmistuneilla. Myös terveystieteiden maisterin koulutus on laaja ja monenlaiseen työhön soveltuva, mikä voi lisätä tarvetta jatkokouluttautumiselle sen jälkeen, kun oma, itselleen sopiva työura on löytynyt.

Työelämä

Liikuntalääketiedettä opiskelleet terveystieteiden maisterit ovat työllistyneet hyvin. Yksikään 49 vastanneesta ei ilmoittanut olevansa tällä hetkellä työttömänä. Lisäksi suurin osa vastaajista ilmoitti työskentelevänsä vakituisessa työsuhteessa. Kaikki vastanneet eivät kuitenkaan enää työskennelleet terveystieteiden maisterin koulutusta vastaavassa työssä ja monella työnkuva ei enää vastannut terveystieteiden maisterin tutkintoa organisaation sisäisten työnkuvan muutosten myötä. Yleisimpiä ammattinimikkeitä olivat aluekoordinaattori, projektipäällikkö, tutkija, tutkimusjohtaja, asiantuntija, lehtori, opettaja, terveysliikunnan asiantuntija ja aluepäällikkö.

Kyselyyn vastanneiden nykyinen päätyönantaja ja työtehtävät näkyvät kuvioissa 1 ja 2. Yleisintä oli siis työskennellä yksityisessä yrityksessä, joissa yleisimmin tehtiin johto- ja esimiestehtäviä. Myös kunnissa/kuntayhtymillä työskentelevät tekivät enimmäkseen johto- ja esimiestehtäviä. Tutkimustyötä tehtiin yleisimmin yliopistossa sekä yksityisessä yrityksessä. Hallinto- suunnittelu- tai kehitystehtävissä työskentelevillä yleisimpänä päätyönantajana oli järjestö tai vastaava, kunta tai kuntayhtymä, yksityinen yritys tai muu julkisen hallinnon organisaatio. Asiakastyötä tehtiin lähinnä yksityisessä tai omassa yrityksessä.

Kuvio 1 Nykyinen päätyönantaja
Kuvio 2. Vastaajien nykyisen työn kuvailu

Kyselyssä selvitettiin myös valmistuneiden tyytyväisyyttä terveystieteiden maisterin koulutukseen, vastausten jakautuminen näkyy kuviossa 3. Vastanneet olivat pääasiassa tyytyväisiä saamaansa koulutukseen ja kokivat terveystieteiden maisterin tutkinnon valmistaneen heitä riittävästi heidän nykyisiin työtehtäviinsä.

Kuvio 3. Vastaajien tyytyväisyys terveystieteiden maisterin koulutukseen ja tämänhetkiseen työhön, toteutettu Likertin-asteikolla. Vastausmäärät prosenttiosuuksia.

Johtopäätökset

Kuopion – ja Itä-Suomen yliopistosta liikuntalääketieteen oppiaineesta terveystieteiden maistereiksi vuosina 2000–2021 valmistuneet ovat työllistyneet hyvin ja laaja-alaisesti. Kyselyyn vastanneiden koulutukset ja ammatit ennen ja jälkeen liikuntalääketieteen opintojen ovat ohjanneet työllistymistä. He työskentelevät pääsääntöisesti vakituisessa työsuhteessa. Päätyönantajina ovat yksityiset yritykset, järjestö tai vastaava, kunta/kuntayhtymä tai yliopisto. Työnkuva on yleisimmin johto- ja esimiestehtäviä, tutkimusta, opetus- ja koulutustyötä sekä hallinto-, suunnittelu ja kehitystehtäviä. Enemmistö kyselyyn vastanneista on tyytyväisiä terveystieteiden maisterin koulutukseen ja nykyiseen työhön suhteessa omiin tavoitteisiin. Lisäksi he kokevat terveystieteiden maisterin koulutuksen valmistaneen heitä riittävästi nykyisiin työtehtäviin.

Jenni Mikkanen, maisterivaiheen opiskelija, Liikunta- ja urheilulääketiede

Tyypin 2 diabetesta sairastaville tarjotun liikuntaneuvonnan vaikuttavuus perusterveydenhuollossa

Tässä blogikirjoituksessa esittelen BMJ Open lehden julkaisemaa ensimmäistä artikkeliani:

Effectiveness of physical activity counselling provided for people with type 2 diabetes mellitus in primary healthcare in North Karelia, Finland: a register-based evaluation study.”

Julkaisuprosessin polku tuntui varsin hitaasti etenevältä ja kivikkoiselta. Julkaisuprosessi alkoi lehden valinnalla ja tarjosin käsikirjoitusta useampaan lehteen, joita pääohjaajani suositteli. Vihdoin viimein BMJ Open lehti hyväksyi käsikirjoitukseni kesäkuussa 2022. Pääohjaajana julkaisussa toimi terveyden edistämisen professori Tiina Laatikainen. Ohjaajina toimivat myös dosentti Mika Venojärvi ja professori Heikki Tikkanen. Lisäksi analyyseissä ohjaajana toimi projektitutkija Marja-Leena Lamidi.

Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida liikuntaneuvonnan tehokkuutta perusterveydenhuollossa T2D-potilailla vertaamalla kliinisiä mittauksia, kuten HbA1c, lipidi- ja BMI-arvoja sekä painoa potilasrekisteristä poimittuihin kontrolleihin. Tutkimus tehtiin Pohjois-Karjalassa vuosina 2016–2018 perusterveydenhuollon asiakkaille. Tutkimuspopulaatio koostui 19-87-vuotiaista potilaista, joilla oli diagnosoitu T2D (n=1803). Liikuntaneuvontaan ohjattiin kaikkiaan 546 potilasta, joista 521 osallistui liikuntaneuvontaan. Erityisesti potilaat, joilla oli hyvin vähän fyysistä aktiivisuutta, ohjattiin liikuntaneuvontaan. Yhteensä 1382 sukupuolen, iän, diagnoosin ja interventioajan perusteella sovitettuja kontrolleja käytettiin interventioiden vaikutusten arvioimiseen. Diabeteshoitajat, fysioterapeutit ja lääkärit, jotka tapasivat potilaita normaalisti seuranta-aikana, lähettivät potilaita liikuntaneuvontaan. Potilailla oli myös mahdollisuus itsellä varata aika neuvontaan.

Liikuntaneuvonta toteutettiin osana perusterveydenhuollon normaalia toimintaa ja neuvontaa tekivät fysioterapiaan ja motivoivaan haastatteluun perehtyneet terveydenhuollon ammattihenkilöt. Kaikki interventioryhmän osallistujat saivat liikuntaneuvontaa vähintään kerran joko vastaanottokäynnillä tai puhelimitse. Neuvontaan osallistuneille tarjottiin mahdollisuus osallistua eri liikuntalajien kokeiluihin liikuntaneuvojan kanssa. Liikuntaneuvoja teki yhteistyötä myös kuntien liikuntapalvelujen kanssa. Interventiojakson liikuntaneuvontakäyntien jälkeen potilaat ohjattiin kuntien ylläpitämiin elämäntaparyhmiin tai muiden palveluntarjoajien järjestämiin liikuntapalveluihin tai he jatkoivat harjoittelua itsenäisesti riippuen heidän omasta motivaatiostaan ja valinnoistaan. Yksilöllisen liikuntaneuvonnan tehokkuuden arvioimiseksi kerättiin rekisteripohjaisia ​​tietoja sekä neuvontaan osallistuneilta ja potilailta, jotka eivät ole osallistuneet neuvontaan. Jokaisen potilaan mittauksien seurantajakso vaihteli sen mukaan, milloin heidät rekrytoitiin mukaan tutkimukseen, mutta kaikilla osallistujilla seuranta-aika oli vähintään vuosi.

Liikuntaneuvonnan palveluketju Siun soten alueella.

Ensisijainen havainto tässä tutkimuksessa oli, että HbA1c-tasot laskivat interventioryhmässä ja nousivat kontrolliryhmässä. Lisäksi osallistujien osuus, jotka saavuttivat LDL-tavoitetason intervention lopussa, oli suurempi interventioryhmässä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan päätellä perusterveydenhuollossa toteutetun liikuntaneuvonnan tarjoavan merkittäviä hyötyjä tyypin 2 diabeteksen hoidossa, vaikka liikuntaharjoittelun määrän kasvu on vähäistä. Pienilläkin investoinneilla voidaan edistää tyypin 2 diabetesta sairastavien henkilöiden sekä hoidon- että elämänlaatua. Tämä tutkimus toteutettiin ”real world” – asetelmalla ja se tarjoaa arvokasta lisätietoa sen toteutettavuudesta ja toteutustutkimuksesta perusterveydenhuollossa sekä miten sähköisiä potilastietojärjestelmiä voidaan käyttää tutkimustietojen lähteenä.

Tämän tutkimusprosessin myötä olen saanut huomattavan määrän lisää kokemusta tieteellisen artikkelin kirjoittamisesta ja sen julkaisemisesta.  Julkaisemisessa harmaita hiuksia aiheutti etenkin käsittelyprosessin hitaus, itselläni tämän artikkelin kirjoittamis- ja julkaisuprosessiin kului aikaa noin kaksi vuotta.   Kuitenkin tämä matka on ollut antoisa ja olen tältä matkalta saanut lisää monenmoista oppia myös käytännön työhöni toimiessani elintapakoordinattorina Pohjois- Karjalan kansanterveydenkeskuksella. Tiedostan, että väitöskirjan projektini maaliviiva on vielä suhteellisen kaukana, koska tämä julkaisu oli vasta ensimmäiseni ja tavoitteena olisi vielä saada kaksi artikkelia maaliin saakka. 

Iso kiitos kaikille ohjaajilleni ja tässä prosessissa mukana olleille tähänastisesta yhteistyöstä ja tuesta.  

Julkaistuun artikkeliin pääset tutustumaan tästä linkistä:

http://dx.doi.org/10.1136/bmjopen-2021-058546 

Tuula Martiskainen

Jatko-opiskelija/ Terveystieteiden tohtoriohjelma