Tarinani matkastani maajoukkuevalmentajaksi

Miten minun tieni vei Liikuntalääketieteen opintoihin ja maajoukkuevalmentajaksi? Lapsena äitini kysyi, että mitä haluan tehdä isona niin vastasin, että en tiedä mutta haluaisin innostaa ja motivoida ihmisiä. En silloin tiennyt, mitä se voisi olla. Pikkuhiljaa minulle valkeni, että se olisi valmennuksen ja koulutuksen parissa tehtävää työtä, josta saan elämäniloa ja elämäntarkoitusta. Lisäksi minua kiinnosti aina autot, moottoripyörät ja moottoriurheilu.

Tero Puustinen: ”Innostus ja motivaatio on minun juttuni!”

Vuonna 2005 olin kouluttautunut liikunnanohjaajaksi (LPT) sekä FAF Personal traineriksi ja tein personal trainerin töitä liikuntapalveluita tarjoavassa yrityksessä. Luin artikkelin lääkäri Aki Hintsasta ja hänen tekemästään työstä formula yksi sarjassa. Mietin, että vastaavalla tavalla haluaisin itsekin yhdistää moottoriurheilun ja uran. Siitä syttyi kipinä kouluttautua aina vain lisää, että voisin auttaa huippuautourheilijoita pääsemään maailmanhuipulle. Seuraavaksi halusin oppia käytännön tasolla anatomiaa ja lihashuoltoa ja siihen sopi sillä hetkellä erinomaisesti urheiluhierojan opinnot Vierumäen Urheiluopistolla. Kyseisen koulun aikana tapasin nykyisen vaimoni, joka opiskeli tuolloin Kuopiossa lääkäriksi ja muutin urheiluhierojaksi valmistumisen jälkeen hänen perässään takaisin synnyinkaupunkiini Kuopioon. Vuonna 2009 pääsin opiskelemaan Liikuntalääketiedettä Itä-Suomen yliopistoon. Se sopi hyvin ajatukseeni kehittyä valmentajana, koska halusin kehittää tieteellistä ajatteluani ja kokonaisvaltaista osaamistani aina vain paremmaksi. Lisäksi yliopisto-opintoihin pystyin valitsemaan omaa uraani tukevia opintoja, kuten pitkänä sivuaineena ravitsemustieteen opintoja ja muina opintoina mm. erilaisia fysiologian ja anatomian opintoja. Yliopisto-opintojen aikajakso oli kiireistä, sillä opintojen aikana tein lisäksi samalla keskusvastaavan ja personal trainerin töitä paikallisella kuntosalilla ja lisäksi pääsin mukaan valmentajaksi autourheiluliiton (AKK) huippuvalmennusryhmään. Rutistin opintoni tehokkaasti läpi ja valmistuin vuonna 2013 maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta. Opintojen aikana valmentajan polkuni oli kehittynyt ratakuskien valmentajasta myös rallikuskien puolelle vastuullani fysiikka- ja ravintovalmennus, mutta myös uusien valmentajien koulutus. Samoihin aikoihin aloin myös kouluttaa Personal trainereita FAF Personal Trainer -koulutuksessa.

Kuva autourheilun maajoukkueleirin nopeustaitavuusradalta.

Huomasin koko ajan, että valmennus ja kouluttaminen oli minun juttuni! Sitä tuntui todella hyvältä tehdä ja joka päivä oli kiva herätä uuteen päivään ja seurata, miten valmennusryhmän valmennettavani kehittyivät urillaan eteenpäin. Näin sain innostaa ja motivoida ihmisiä kohti parempia versioita itsestään fyysisen ja ravintovalmennuksen keinoin. Samalla ymmärsin, että kehittääkseni itseäni ja muita haluaisin oppia lisää psyykkisestä valmennuksesta. Aloin ostamaan urheilupsykologiaan ja psyykkiseen valmennukseen liittyviä kirjoja ja ammentamaan niistä oppeja. Kävin lisäksi kaksi psyykkisen valmennuksen koulutusta. Vein niistä ja lukuisista aihetta käsittelevistä kirjoista oppimiani asioita heti konkreettiseen käyttöön valmennettavilleni ja huomasin, miten tärkeää on kiinnittää huomiota urheilijan mieleen eikä vain fyysisiin ominaisuuksiin! Näin valmennettavieni kehitys nopeutui, kun he oppivat itsestään, arvoistaan, identiteetistään, tunteista ja niiden säätelystä, keskittymisestä ja itseluottamuksesta. Nälkä kehittyä valmentajana on minulle sisäänrakennettua ja haluaisin vain koko ajan oppia lisää!

Yksi osa ”aarrekaapistani”.

Pitäessäni valmentajakoulutusta, jossa oli mukana autourheilijoiden lisäksi myös mm. ratsastajia, havaitsin, että ratsastuksen puolella opettamillani asioilla voisi olla hyötyä myös hevosurheilun puolella. Vielä silloin Suomessa ei tätä systemaattisesti hyödynnetty ratsastajien valmennuksessa. Olinkin innoissani, kun pääsin vuonna 2017 ratsastuksen olympialajien (koulu-, este- ja kenttäratsastuksen) maajoukkuevalmentajaksi kehittäen ratsastajien fysiikkavalmennusta, mutta myös psyykkistä valmennusta. Urheilijat arvostivat erityisesti siitä, kun pystyin auttamaan heitä laaja-alaisesti ja yksilöllisesti. Jollakin urheilijalla kehityskohde on fyysisellä puolella ja jollakin taas enemmän psyykkisellä puolella. Pystyimme yhdessä tekemään aiemmista heikkouksista vahvuuksia ja kehittämään urheilijaa kokonaisvaltaisesti eteenpäin niin, että hän on valmis nousemaan lajissaan kohti kansainvälistä huipputasoa.

Ratsastus vaatii ratsastajalta lajitaidon lisäksi kestävyyttä, lihaskuntoa, liikkuvuutta, kehonhallintaa ja psyykkistä vahvuutta.

Maajoukkuevalmennusten lisäksi toimin yrittäjänä pitäen luentoja yrityksille ja yhteisöille, koulutan, teen aikataulujeni salliessa välillä urheiluhierontoja, valmennan eri lajien urheilijoita, mutta toimin myös henkilökohtaisena valmentajana ihmisille, jotka haluavat kokeneemman ja koulutetumman Personal trainerin itsellensä. Katson, että alan kansallinen yhdistystoiminta ja niiden kautta tapahtuva toiminta on tärkeää. Minut on valittu Suomen Fysiikkavalmentajien jäseneksi, johon vaaditaan vankka pohjakoulutus, vähintään 5 vuoden työkokemus fysiikkavalmennuksesta. Lisäksi minut valittiin vastikään Suomen Urheilupsykologiseen yhdistyksen ammattilaisjäseneksi, johon vaaditaan korkeakoulututkinto ja työtehtäviä psyykkisen valmennuksen saralla.

Kartingin MM-kisoissa valmentamassa kollegani Johan Vilon kanssa

Tero Puustinen

TtM (Liikuntalääketiede)

Liikunnanohjaaja (LPT), Urheiluhieroja,

FAF Personal Trainer, FAF Nutrition Coach

Mental Sport Coach, SportFocus Psyykkinen Valmentaja,

PT, kouluttaja, valmentaja, urheiluhieroja -yrittäjä

Autourheilun Maajoukkueen Performance Coach

Ratsastuksen Maajoukkueen Performance Coach

Minun matkani asiantuntijaksi

Olen aina ollut kiinnostunut liikunnasta, terveydestä, ravitsemuksesta ja lääketieteestä.  En tiedä, miksi en kuitenkaan lukion jälkeen tai ylipäätään nuorempana rohjennut koskaan hakea lääketieteelliseen tai ylipäätään opiskelemaan liikuntaa tai terveysalaa. Ehkä en nuorempana uskonut pärjääväni tai pääseväni sisään. Menestyin lukioaikana aina kielissä ja olen ollut hyvin ulospäinsuuntautunut ja rohkea ja ehkä juuri siksi hakeuduin opiskelemaan viestintää. Sille tielle jäin lähes 20 vuodeksi.

Matkan varrella olen saanut tehdä monipuolisesti töitä viestinnän asiantuntijatehtävissä sekä yksityisellä ja julkisella sektorilla. Takaraivossa on kuitenkin koko ajan ollut ajatus tai haave opiskelusta. Olen neljän lapsen äiti ja oikeastaan raskausajat, erityisesti viimeinen raskaus, vahvistivat pikkuhiljaa päätöstäni alan vaihtamisesta. Tai niin aluksi ajattelin, että alaa on vaihdettava kokonaan. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Hanna Lassila

Avoimen opinnoista eteenpäin

Opiskelin viimeisen lapseni äitiysloman aikana ensin avoimessa yliopistossa liikuntalääketieteen perusopinnot, jotka toden totta veivät minut täysin mukanaan. Keväällä 2018 hain sisään tutkinto-opiskelijaksi ilman pienintäkään ajatusta siitä, miten pystyisin yhdistämään opiskelun, täysipäiväisen työnteon, perhe-elämän, valmentamisen ja pesäpallon pelaamisen, jota silloin vielä itse harrastin.

Pääsin sisään, mutta sitten iski pelko. Ahdistus. Epävarmuus. Minulla ei ole aikaisempaa koulutusta liikunta- tai terveysalalta. Olen vain viestinnän asiantuntija. En varmasti tule pärjäämään. Mitä oikein kuvittelin hakiessani sisään? En pysty mitenkään yhdistämään opiskeluja, asumaan toisella puolella Suomea ja käymään töissä sekä pitämään lapsetkin jotenkin vielä hengissä. Kun ensimmäinen varsinainen lähiviikko alkoi lähestyä, päätin, että perun opiskelupaikan. Ei minun ole järkeä lähteä kokeilemaan jotain, mikä olisi täysin mahdotonta. Onneksi jokin sisälläni kuitenkin pakotti nousemaan ylös ja ajamaan Kuopioon. Olin vuokrannut Airbnb-asunnon viikoksi ja yrittäessäni keksiä kaikenlaisia syitä sille, etten voisi mennä Kuopioon, googlettelin muun muassa hurjimpia airbnb-tarinoita. Todettakoon kuitenkin, että asunnon omistaja olikin maailman ihanin ihminen ja sain ilokseni asua samassa asunnossa koko opiskeluaikani!

Ensimmäinen lähiviikko muutti kaiken. Siis kaiken. Jo ensimmäisten tuntien aikana tutustuin aivan mielettömän ihaniin ihmisiin. Toisiin äiteihin, toisiin kaukana asuviin. Toisiin, jotka halusivat vaihtaa alaa. Toisiin nelikymppisiin. Siis enhän minä ollutkaan vanhin! (Jippii!). Erilaisista taustoista ja suuresta ikähaitarista huolimatta meitä yhdisti sama päämäärä: älyttömän korkea motivaatio opiskella. Kaikilla oli reput pakattu ja kynät terotettu, kuin alakoulun ensimmäisellä luokalla konsanaan. Iloinen puheensorina täytti auditorion ja innokkaiden kanssaopiskelijoiden kasvoilta pystyi tulkitsemaan meidän kaikkien yhteisen ajatuksen: Me halutaan oppia, ryhdytään jo hommiin! Itse olin jännittänyt ensimmäistä päivää niin paljon, että olin unohtanut vuokra-asunnon kahvikeittimen päälle. Mietin orientaatiopäivän ensimmäiset kaksi tuntia, että se asunto varmasti palaa maan tasalle ja siinä on syy, etten voi enää jatkaa opintoja, koska joudun vähintäänkin vankilaan. Tai että kohta auditorioon astelee pari siniseen uniformuun pukeutunutta konstaapelia ja vievät käsiraudoissa pois. Se vasta olisikin noloa.

Kun ensimmäinen lähiviikko oli ohi, ajelin Pohjanmaalle takaisin täynnä motivaatiota ja intoa. Intoa oli niin paljon, että taisin saada lähiviikon jälkeen (pelti)poliisilta ihan kotiin asti kirjeen. Ensimmäisten lähipäivien ja viikkojen aikana sain myös useilta opettajilta rohkaisevia kannustuksia: ”Kuule Hanna. Tuo viestinnän ja terveyden edistämisen yhdistäminen on aika ainutlaatuinen kombo, jolle on varmasti kysyntää. Pidä se mielessäsi”.

Ja niin minä pidin. Kotona alkoi hurja tavoitteen asettelu, aikataulutus, suunnittelu ja pohdinta. Kaikkea johdatteli motivaatio, joka hipoi taivasta. Päätin heti, että seuraavat pari vuotta omistaudun opiskelulle. Koska jouduin matkustamaan kaukaa, yritin täyttää viikot lähipäivillä ja kursseilla, etten ajelisi turhaan. Parin ensimmäisen vuoden aikana suoritin sekä kandidaatin tutkinnon että maisterin tutkinnon vaadittavat kurssit lähes kokonaan. Asuin Kuopiossa välillä maanantaista perjantaihin, välillä ajelin joka toinen päivä Alavudelta Kuopioon, usein vain kahden pakollisen luennon takia. Usein kello soi aamulla 3.30, jolloin matka starttasi ehtiäkseni klo 8.15 alkaville luennoille. Vaajakosken ABC tuli tutuksi, kun sieltä hain mennen tullen aina take away – kahvit. Aika usein vielä ajomatkat käytin luentotallenteiden kuunteluun. En kokenut sitä raskaaksi, sillä nelilapsisen perheen äitinä sain samalla sitä kuuluisaa omaa aikaa, vaikkakin se kului autossa istuen. Huvittavaa taisi olla se, että opiskelin Kuopiossa ollessani asunnossani kaikki illat, jotta kotona ollessa sain keskittyä 100%:sti lapsiini. En valitettavasti voi siis sanoa oppineeni tuntemaan Kuopiota juurikaan. Aina kun en ollut Kuopiossa, olin päivätyössäni Alavuden kaupungin viestintäsihteerinä.

Käytin parin vuoden ajan kaikki vuosilomani siihen, että sain opintoja eteenpäin. Parhaimmillaan minulla oli yhtä aikaa 9 eri kurssia. Aika oli kuormittavaa, sitä en voi kieltää, mutta ehkäpä ikä, työelämän pitkä kokemus ja eletty elämä muutenkin olivat nostaneet paineensietokykyäni riittävän korkealle. Ja kyllä korkealla motivaatiolla oli suuri merkitys myös. Välillä lapset olivat mukana päivän Kuopion reissulla, ja muutaman kerran istuivat autossa tai kahviossa odottamassa, että äiti saa pakolliset luennot kunnialla ohi ja yhteinen aika voi alkaa. Lapsille tästäkin ajasta on jäänyt mukavia muistoja, vaikka välillä murehdin, että mahtavatkohan tunnistaa kohta enää. Siitä ei ole kauaa, kun joku lapsistani kysyi, että etkö sinä voisi taas mennä useammin Kuopioon, kun mummu tekee niin hyvää ruokaa. Että ei ilmeisesti ollut kovin traumaattista lapsillekaan, enemminkin täydellinen win-win – tilanne!

Monenlaista harjoittelua ja kokemusta

Kurssien lisäksi yritin ottaa kaiken irti opiskelijavaiheesta. Ilmoittauduin aina vapaaehtoiseksi, kun liikuntalääketieteen puolelta kyseltiin apuja erilaisiin suorituskyvyn mittauksiin tai muihin avustaviin tehtäviin. Minulla oli kova halu oppia kaikkea uutta. Kandivaiheen aikana sainkin rutkasti kokemuksia mm. tasapainomittauksista eri ikäisille, terveyskunnon ja fyysisen suorituskyvyn mittauksista, kehon koostumuksen mittauksista ja analysoinnista sekä liikuntaohjelmien suunnittelusta. Olin mukana myös liikuntalääketieteen päivillä avustajana. Siihen liittyikin taas yksi hauska tarina, sillä muistan ajaneeni ensin klo 3.30 Alavudelta Kuopioon tilastotieteen tenttiin, joka alkoi klo 8.15. Tentin jälkeen pari pakollista luentoa, jonka jälkeen ajelin Kuopiosta Helsinkiin, jossa LLT-päivät järjestettiin. Siellä menikin koko viikonloppu ja sunnuntaina ajelin Helsingistä Alavudelle vain nukkuakseni yön kotona, ja aamulla Toyotan nokka jälleen kohti Kuopiota!

#Tutkijoiden yö #Koululaistyöpaja, Kuopio halli

Vaikka nämä kaikki ylimääräiset harjoittelut veivät minulta opintojen lisäksi paljon aikaa, ja lisäsivät ajokilometrejä runsaasti, olivat kokemukset niin arvokkaita, ettei niitä voi rahassa tai ajassa mitata. Yksi tärkeimmistä asioista kaikessa vapaaehtoisessa harjoittelussa oman urani kannalta olikin verkostoituminen.  Noiden kokemusten ja syntyneiden verkostojen myötä olen päässyt tekemään erilaisia mittauksia ja valmennuksia myös oman toiminimeni ja eri urheiluseurojen kautta.

Verkostoitumiseen ja aktiivisuuteen liittyy myös seuraava etappi, josta tulikin yksi merkityksellisimmistä projekteistani opintojeni aikana. Koska jo ennen opintojen aloittamistani olin pitkään ollut kiinnostunut hedelmällisessä iässä olevien naisten terveydestä, raskausajan liikunnan merkityksestä ja varhaislapsuuden elintapojen merkityksestä, otin yliopiston vinkkien perusteella yhteyttä HUS Naistenklinikkaan ja kyselin meneillään olevista tutkimuksista. Matkustin päiväseltään Helsinkiin esittäytymään ja se tapaaminen johti siihen, että pääsin tekemään liikuntalääketieteen maisterivaiheen harjoittelua COLIFE-tutkimukseen (Coaching Lifestyle Intervention for Fertile). Ja tässäkin harjoittelussa yhdistin nimenomaan aiempaa taustaani ja harjoittelussa työtehtäväni liittyivätkin nimenomaan tutkimusviestintään. Ilokseni voin todeta, että harjoittelu oli vasta alkua ja edelleen minulla on kunnia olla osa tuota tutkimusta (www.colife.fi).

Opintojen myötä olen aktiivisesti pyrkinyt vaikuttamaan nykyiseen toimenkuvaani viestintäsihteerinä ja saanut hienoja mahdollisuuksia hyödyntää osaamistani. Korona-aika on luonnollisesti ollut terveysviestinnän täyttämää aikaa, mutta esimerkiksi hyvinvointikertomuksen laadinta prosessina on hyvä esimerkki terveyden edistämiseen tähtäävästä työstä julkisella sektorilla ja viime vuoden puolella valmistunut kertomus oli minun vastuullani.

Oman asiantuntijuuden rakentaminen

Ehkä tärkein oppi asiantuntijuuteen kasvamisessa on ollut oppia luottamaan omaan osaamiseen ja erityisesti näin jo työelämässä pitkään toimineena, on ollut tärkeää nähdä se mahdollisuus, mitä aiempi koulutus ja kokemus yhdistettynä liikuntalääketieteen opintoihin voi itselle antaa. Opintoja aloittaessani tunsin suurta epävarmuutta siitä, että en ollut fysioterapeutti, liikunnanohjaaja tai terveydenhoitaja aiemmalta koulutukseltani. Minua ahdisti myös suunnattomasti kysymykset: ”Niin mikä susta nyt oikein tulee, kun valmistut?”. Koska liikuntalääketieteen opinnot ja terveystieteiden maisterin tutkinto eivät valmista suoraan tiettyyn ammattiin, on oman urapolun suunnittelu ja tavoitteet määriteltävä itse. Pitää pystyä näkemään mahdollisuutena se, että tutkinto mahdollistaa monenlaisia urapolkuja. Täysin sopivaa työtehtävää ei muuten kohdalle osu. Sanon siis teille kaikille opiskelemaan haluaville, opiskelijana toimiville sekä niille, joita oma tuleva urapolku mietityttää tai jopa pelottaa: Mieti, mikä osa-alue terveyden edistämisessä/liikuntalääketieteessä sinua kiinnostaa ja mistä taustoista tulet? Älä epäroi yhdistää aiempaa osaamistasi tähän tutkintoon vaan tee siitä ainutlaatuinen yhdistelmä, ainutlaatuinen asiantuntijuus, jolla erotut. Jos aiempaa tutkintoa ei vielä ole, pohdi omia vahvuuksiasi ja omia mielenkiinnon kohteitasi ja ala rakentaa opintojen aikana jo sitä asiantuntijuutta. Osallistu aktiivisesti yliopiston tarjoamiin kehittymismahdollisuuksiin, sillä niitä kyllä löytyy. Aina ei kannata miettiä, saako ajalle tai rahoille heti vastinetta. Satsaa tulevaisuuteen. Tee erilaisia oppimistehtäviä aiheesta, joka kiinnostaa. Hakeudu harjoitteluun tai mukaan tutkimusryhmiin, jotka sinua kiinnostavat. Verkostoidu. Kysele. Ole aktiivinen. Innostu. Rakenna asiantuntijuutesi pala palalta. Ennen kaikkea usko itseesi ja lähde rohkeasti tavoittelemaan unelmiesi uraa. Yleensä suurin este unelmien toteutumiselle on se, ettemme itse usko omiin mahdollisuuksiimme.

Usko unelmiisi !!!

Voin itse ilokseni todeta, että kova työ ja elämän eri osa-alueiden yhteensovittaminen on kannattanut ja olen valmistumassa tänä keväänä terveystieteiden maisteriksi liikunta- ja urheilulääketieteen oppiaineesta. Loppujen lopuksi niistä alun epävarmuuden tunteista on muovautunut tuhansien työtuntien, ajettujen kilometrien, erinäisten vaikeuksien ja itsensä likoon laittamisen myötä vahva usko omaan asiantuntijuuteen ja siihen, mitä haluan isona tehdä. Väestön terveyden edistäminen on moniammatillisen ja poikkitieteellisen työn lisäksi vahvasti myös terveysviestintää. Sen ympärille olen rakentanut oman asiantuntijuuteni.

Toivon teille kaikille aurinkoista kevään jatkoa ja tsemppiä opiskeluihin!

Hanna Lassila, Liikunta- ja urheilulääketiede, viittä vaille valmis maisteri

MILLAINEN ON TYYPILLINEN SUOMALAINEN SAUVAKÄVELYN HARRASTAJA?

Sauvakävely on perinteinen noin 20 vuotta sitten Suomessa kehittynyt terveysliikuntamuoto. Sauvakävelyn terveysvaikutuksia on tutkittu varsin paljon, mutta aineistot ovat olleet verrattain pieniä. Pro gradu -tutkielmani kohderyhmänä olivat suomalaiset sauvakävelyharrastajat ja lajista kiinnostuneet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tyypillisen sauvakävelijän ”profiili” ja sauvakävelyä säännöllisesti harrastavien ja siitä kiinnostuneiden henkilöiden fyysistä aktiivisuutta ja terveyttä. Tutkimuksien mukaan sauvakävely on Suomessa hyvin suosittu liikuntamuoto. Noin 11 % suomalaisista harrastaa sauvakävelyä säännöllisesti eli vähintään kerran viikossa ja lähes 1,1 miljoonaa suomalaista on kokeillut sauvakävelyä viimeisen vuoden aikana. Tämän vuoksi sauvakävely onkin myös tutkimusmielessä houkutteleva tutkimusaihe, sillä se on edullinen, turvallinen ja sopii käytännössä kaikille, ollen kuitenkin oikein suoritettuna perinteistä kävelyä tehokkaampaa liikuntaa. Sauvakävelyä voidaankin perustellusti pitää terveyden edistämisen kannalta erittäin potentiaalisena liikuntamuotona.

Sauvakävelylenkki Puijolla

Sain tutkimusaiheen ja aineiston Itä-Suomen Yliopiston liikunta- ja urheilulääketieteen yliopistonlehtorilta Mika Venojärveltä, joka toimi myös opinnäytetyön pääohjaajana. Toisena ohjaajana toimi väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistossa työstävä Julia Kettinen, jonka työssä sauvakävelyllä on myöskin roolinsa. Pro gradu tutkielmani alkaa olla osaltani taputeltu ja seuraava tavoite onkin laatia Julian johdolla aiheesta tutkimusartikkeli. Tutkimusartikkelissa on tarkoitus selvittää tarkemmin sauvakävelyharrastajien liikuntamotivaation yhteyttä itsearvioituun fyysiseen aktiivisuuteen sekä terveysmuuttujiin.

Tutkimuksen aineiston keruu toteutettiin kyselytutkimuksena, johon oli mahdollisuus vastata Tahko Pihkala-seuran sauvakävelykiertueella sekä verkossa Suomen latu Ry:n Facebook-sivulla ja Iltalehden verkkosivustolla. Tahko Pihkala -seuran organisoimalla sauvakävelykiertueella oli tarkoitus jalkauttaa ympäri suomea tutkimustietoa sauvakävelyn terveysvaikutuksista, opastaa oikeaoppiseen kävelytekniikkaan sekä mahdollistaa kiinnostuneille lajikokeilua. Kysymykset olivat Mika Venojärven käsialaa ja perustuivat validoituihin tutkimusmittareihin. Kyselyn sähköisestä toteutuksesta Kyselynetti -ohjelmalla vastasi liikuntalääketieteen maisterivaiheen opiskelija Hanna Lassila. Tutkimusaihe herätti selkeästi kiinnostusta, sillä vastauksia saatiin aikavälillä 11.9.-29.10.2020 erittäin hyvä määrä, yhteensä 715, joista lopulliseen analyysiin hyväksyttiin 98 %.

Sauvakävelykiertue Puijolla 2020

Tutkimuskyselyllä selvitettiin taustatietoina sukupuoli, ikä, pituus, paino ja koulutustaso. Lisäksi kysyttiin, harrastaako vastaaja säännöllisesti sauvakävelyä, kuinka kauan hän on sitä harrastanut sekä sauvakävelylenkkien useutta ja kestoa ja tyypillisintä lenkkeilymaastoa. Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan elämänlaatua, fyysistä aktiivisuutta, terveydentilaa, niska-hartiaseudun kipua sekä ikätovereihin verrattuna fyysistä kuntoa ja tasapainoa.

Vastaajien keski-ikä oli noin 60 vuotta ja vastaajista 79 % oli naisia. 74 % vastaajista harrasti sauvakävelyä säännöllisesti, noin 3 kertaa viikossa. Lajia oli harrastettu pitkään, keskimäärin 12,6 vuotta. Sekä mies- että naissauvakävelyn harrastajat arvioivat elämänlaatunsa, fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen kunnon tilastollisesti merkitsevästi paremmaksi kuin ei-harrastajat. Naisharrastajat arvioivat edellisten lisäksi terveydentilansa ja tasapainonsa ei-harrastajia paremmaksi ja heillä esiintyi vähemmän niska-hartiaseudun kipuja kuin ei-harrastajilla. Harrastajia ja ei-harrastajia vertailtiin myös jakamalla heidät kahteen ryhmään itsearvioidun fyysisen aktiivisuuden määrän perusteella. Sekä alemmassa että korkeammassa fyysisen aktiivisuuden ryhmässä harrastajien painoindeksi oli ei-harrastajia alhaisempi ja niskahartiaseudun kipua esiintyi harrastajilla vähemmän kuin ei-harrastajilla. Vähiten niskahartiaseudun kipua esiintyi sauvakävelijöillä, jotka kävelivät ≥ 270 min/vk verrattaessa ei-harrastajiin.

Tutkimuksen perusteella tyypillinen suomalainen sauvakävelyharrastaja on noin 60-vuotias nainen. Tutkimusten perusteella sauvakävely on Suomessa siis erityisesti ikääntyvien naisten suosiossa, mikä vahvistaa käsitystä siitä, että laji soveltuu iäkkäille. Tieto puhuu toisaalta myös sen puolesta, että kansanterveyden kannalta erityisen tärkeä kohderyhmä on löytänyt lajin pariin ja että lajiin sitoudutaan. Sauvakävelyn suosiota vanhemmissa ikäryhmissä saattaa selittää lajin turvallisuus, edullisuus ja riippumattomuus ajasta ja paikasta. Lajin suosioon etenkin nuorempien keskuudessa laskevasti saattaa puolestaan vaikuttaa esimerkiksi se, jos sauvat mielletään enemmän liikkumisen apuvälineeksi kuin liikunnan tehostamiseksi. Lajin imagoon voisi mahdollisesti vaikuttaa valmistajien ja jälleenmyyjien kautta, mikä saattaisi auttaa lajia leviämään myös miesten ja nuorempien ikäryhmien keskuuteen.

Välinetesti HUMEA-laboratorio

Sauvakävelyharrastajat olivat fyysisesti aktiivisempia ja kokivat elämänlaatunsa paremmaksi kuin kyselyyn vastanneet sauvakävelystä kiinnostuneet vastaajat. Runsaasti sauvakävelevillä oli vähemmän niskahartiaseudun kipuja ei-harrastajiin verrattuna myös silloin, kun itsearvioitu fyysinen aktiivisuus oli samaa tasoa. Sauvakävelyn terveyshyötyjä on tutkittu melko paljon, mutta aineistot ovat olleet verrattain pieniä. Tämän tutkimuksen vahvuutena oli erityisesti iso otoskoko, mikä paransi tulosten luotettavuutta. Tutkimus vahvisti aikaisempaa tietoa sauvakävelyn terveyshyödyistä ja antoi lisäksi viitteitä siitä, että jo vähäiselläkin sauvakävelymäärällä on mahdollista edistää terveyttä riippumatta siitä, onko henkilö muutoin fyysisesti inaktiivinen tai aktiivinen. Jatkotutkimuksia kaivataan kuitenkin erityisesti niskahartiaseudun kivun osalta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että näillä mittareilla mitattuna sauvakävelyn harrastajat kokevat olevansa terveempiä ja fyysisesti aktiivisempia kuin ei-harrastajat. Tuloksia ei kuitenkaan voine yleistää itsevalikoituneen otoksen vuoksi laajemmin.

Iso kiitos Mikalle aineistosta ja molemmille ohjaajille työn ohjauksesta!

Jonna Alanko, Liikunta- ja urheilulääketiede, opintojen loppusuoralla

Työharjoittelussa ODL Liikuntaklinikalla

Opiskelemme neljättä vuotta liikunta- ja urheilulääketiedettä Itä-Suomen yliopistossa ja aloitimme viime vuoden lopulla opintoihimme kuuluvan harjoittelun Oulussa ODL Liikuntaklinikalla. ODL Liikuntaklinikka on osa Oulun Diakonissalaitoksen säätiötä ja samalla se on yksi Suomen liikuntalääketieteen keskuksista, jotka tarjoavat liikuntalääketieteen asiantuntijapalveluita kaikenikäisille terveydestään ja hyvinvoinnistaan kiinnostuneille. Esimerkiksi ODL Liikuntaklinikalla tarjotaan liikuntalääketieteen erikoislääkärin vastaanottoja, fysioterapiaa, ravitsemusterapeutin palveluita sekä kuntotestausta ja valmennusta. Näiden lisäksi Liikuntaklinikalla toteutetaan hyvinvointihankkeita, tieteellistä tutkimusta ja liikuntalääketieteen koulutusta. Harjoittelumme tarkoituksena on tutustua Liikuntaklinikan toimintaan sekä osallistua siellä käynnissä oleviin KunnonKartta-tutkimusmittauksiin.

KunnonKartta-väestötutkimus

KunnonKartta-tutkimus on UKK-instituutin koordinoima valtakunnallinen tutkimus, jolla kerätään tietoa suomalaisten aikuisten (20–69-vuotiaat) kestävyys- ja lihaskunnosta, paikallaanolosta, fyysisestä aktiivisuudesta ja unesta. Lisäksi tutkimuksella kartoitetaan näiden tekijöiden yhteyttä muun muassa terveyteen liittyvään elämänlaatuun, sairastavuuteen, työkykyyn, hyvinvointiin, terveyspalveluiden käyttöön ja niihin liittyviin kustannuksiin. KunnonKartta-tutkimuksella pyritään myös selvittämään tekijöitä, jotka ovat yhteydessä liian vähäiseen liikkumiseen. Tutkimus on tarkoitus toistaa neljän vuoden välein. (UKK-instituutti 2021).

Muunneltu punnerrus

Oulussa ODL Liikuntaklinikka vastaa tutkimuksen aineiston keruusta ja tutkimusmittausten suorittaminen onkin yksi harjoittelumme päätehtävistä. Tutkimusmittauksiin kuuluvat verinäyte, terveysseula, terveyskuntotestit sekä liikemittarin käytön opastus. Meillä Oulussa työnjako on tehty niin, että opiskelijat osallistuvat terveysseulaan, terveyskuntotesteihin sekä liikemittarin käytön opastukseen. Terveysseulassa kartoitetaan tutkittavan soveltuvuutta testeihin eli käydään esimerkiksi läpi mahdolliset sairaudet ja niiden oireet sekä mitataan verenpaine. Opiskelijoilla on tarvittaessa mahdollisuus varmistaa testauskelpoisuus liikuntaklinikan työntekijältä. Varsinaiset kuntotestit tehdään tämän jälkeen, mikäli esteitä niiden toteuttamiselle ei ole. Terveyskuntotesteihin kuuluvat hartiaseudun liikkuvuus-, ponnistushyppy-, muunneltu punnerrus- sekä kuuden minuutin kävelytesti. Kehonkoostumusta arvioidaan vyötärönympäryksen sekä pituuden ja painon mittauksilla. Lisäksi yli 45-vuotiaille tutkittaville tehdään yhden jalan seisontatesti, jolla arvioidaan tutkittavien tasapainoa. Nämä kaikki kuuluvat UKK-instituutin terveyskuntotesteihin ja olivat meille jo liikuntalääketieteen opinnoista tuttuja.

Kävelytesti

Harjoittelussa on päässyt näkemään esimerkiksi iän tai erilaisten sairauksien tuomia muutoksia, jotka vaikuttavat liikkumiskykyyn. Uskomme tämän tuovan tärkeää oppia tulevaisuutta ajatellen ja ymmärrystä siihen, miksi kaikki eivät liiku yhtä paljon.

Oonan kokemus ODL Liikuntaklinikasta harjoittelupaikkana

Koska harjoitteluni on pidempi, olen KunnonKartta-tutkimusmittausten lisäksi päässyt tutustumaan ODL Liikuntaklinikan toimintaan laajemminkin. Esimerkiksi joulukuussa olin mukana tutkijoiden kokouksessa, jossa kuulin erilaisista meneillään olevista tutkimuksista ja itse tutkimustyöstä. Tämä oli itselleni mielenkiintoinen kokemus, sillä onhan meilläkin mahdollisuudet suuntautua tutkimustyöhön jo maisterivaiheen aikana. Tammikuussa tarkoituksenani on vielä käydä perehtymässä Liikuntaklinikan kuntotestauspuoleen ja lisäksi teen asiantuntijatyönä videoluennon unesta ja palautumisesta. Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt Oulussa ja Liikuntaklinikka on mielestäni ollut harjoittelupaikkana erinomainen. Lämminhenkinen ja tiivis työyhteisö on tehnyt olon kotoisaksi. Aika on mennyt nopeasti, sillä tässä kohtaa harjoittelu on jo puolivälissä. Innolla odotan viimeisiä viikkoja, kun työtehtävät ovat jo rutinoituneet ja alun epävarmuus hälvennyt.

Henriikan mietteitä harjoittelusta

Tähän mennessä olen ollut pääasiassa kuuden minuutin kävelytesti -pisteellä, mutta tarkoituksenani on osallistua myös muiden kuntotestien toteuttamiseen sekä terveysseulaan ja liikemittarin opastukseen tammikuun aikana. Harjoittelussa parasta antia tähän mennessä on ollut tutustuminen uusiin ihmisiin, uuteen kaupunkiin sekä tietenkin ODL Liikuntaklinikan toimintaan. Lisäksi on ollut antoisaa päästä tekemään asioita käytännössä ja ohjaamaan tutkittavia kasvotusten. Vaikka harjoitteluni on vasta alussa, olen jo nyt oppinut paljon tutkimuksen toteuttamisesta käytännössä sekä pystynyt soveltamaan aikaisemmin oppimaani tietoa.

Liikunta- ja urheilulääketiede Oona Kylmälä ja Henriikka Suutarinen

UKK-instituutti. KunnonKartta-väestötutkimus. Saatavilla osoitteessa:  https://ukkinstituutti.fi/tutkimukset-ja-hankkeet/tutkimusohjelma/kunnonkartta/ (Päivitetty 18.11.2021)

Liikunta ja stressi – horjuttamassa diabeetikon sokeritasapainoa?

DIAMES-tutkimuksen tavoitteena on selvittää liikunnan ja stressin vaikutusta glukoositasapainoon sekä tutkia mahdollisia varhaisvaiheen merkkejä diabeteksen komplikaatioista autonomisen hermoston sekä rasituksessa sydämen ja keuhkojen toiminnan osalta.

Tutkimus on osa Itä-Suomen yliopiston liikunta- ja urheilulääketieteen ja sovelletun fysiikan laitoksen poikkitieteellistä yhteistoimintaa. Fyysikkojen ja liikuntalääketieteen asiantuntijoiden osaamisalueet täydentävät ja vahvistavat toisiaan tutkimusasetelman suunnittelussa ja tutkimuksen toteutuksessa. Useat jatko-opiskelijat hyödyntävät tutkimuksessa saatua aineistoa väitöskirjassaan. Tutkimuksesta vastaa sovelletun fysiikan laitoksen puolelta dosentti Mika Tarvainen ja biolääketieteen yksikön puolelta liikuntalääketieteen professori Heikki Tikkanen.

Tutkimus sai Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan puoltavan lausunnon vuonna 2019. COVID-pandemiasta ja henkilöresurssien haasteista johtuen rekrytoinnit ja mittaukset päästiin aloittaman vasta syksyllä 2021. Tätä edeltävästi tutkimuksen mittausasetelmaa on pilotoitu laajasti.

Tutkimusta on rahoittanut Euroopan diabetestutkimussäätiö (European Foundation for the Study of Diabetes, EFSD) sekä Diabetestutkimussäätiö (diabetestutkimus.fi).

Rekrytointi käynnistettiin syksyllä 2021 ja vuoden loppuun mennessä mittauksia saatiin tehtyä 32 tutkittavalle. Mittauksia on tarkoitus jatkaa keväällä 2022 aikana, jotta tutkittavien määrä olisi kokonaisuudessaan n. 50. Tutkimukseen rekrytoiduista henkilöistä noin puolet ovat diabeetikkoja ja puolet terveitä kontrollihenkilöitä.

Tutkimuskäynnillä on tutkittu laajasti eri elinjärjestelmiä. Autonomisen hermoston toimintaa on tutkittu syvähengityskokeella sekä lyhyellä pystyasennon sietokokeella (TILT-tutkimus), joiden aikana analysoidaan muutoksia sormen päästä mitatuissa perifeerisissä verenpaineissa, sekä sykevälivaihtelussa EKG:n perusteella. Hermostotutkimusten ohella tutkittaville tehtiin erikseen tasapainotestit HUR-tasapainolevyllä, jossa tutkittavan tasapainoa haastettiin sulkemalla pois/häiritsemällä tasapainoon vaikuttavia aisteja. Aisteja haastettiin laittamalla silmät kiinni (tällöin näköaistin tasapainottava vaikutus häviää), laittamalla pehmeä tyyny jalkojen alle (tällöin perifeerinen tuntoaisti häiriintyy) ja kallistamalla pää takakenoon silmät suljettuna (tällöin näön ohella myös korvien tasapainoelimen toimintaa häiritään asennon vaihdoksella).

Tutkittavien keuhkojen toimintaa on tutkittu spirometria-puhallusten avulla. Tutkimuskäynnin lopuksi tutkittavat polkivat polkupyöräergometrilla maksimaalisen suoran ergospirometriakokeen sydän-, verenkierto- ja hengityselimistön kunnon mittaamiseksi. Ergospirometria antaa kattavan kuvan tutkittavan hapenkuljetusjärjestelmän toiminnasta mittaamalla hapenkulutusta, ventilaatiota, keuhkojen kaasujenvaihduntaa sekä sydämen toimintaa rasituksessa. Ergospirometria-mittaukseen yhdistettiin lihasaktiivisuusmittaus kylkivälilihaksista ja palleasta hengitystyön arvioimiseksi. Sydämen toimintaa rasituksessa tutkittiin impedanssikardiografilla (Physioflow Enduro), joka arvioi sydämen minuutti- ja iskutilavuutta rasituksessa. Polkupyöräergometri testin päätteeksi väitöskirjatutkija, liikuntalääketieteeseen erikoistuva lääkäri antoi tutkittaville lyhyen yhteenvedon heidän kuntotasostaan sekä liikuntaharjoittelun sykealueista. Edellä kuvattujen mittausten lisäksi diabeetikoille on tehty vielä viikon mittaiset Holter- ja verensokerirekisteröinnit Faros-, Actigraph- ja Freestyle Libre -laitteilla sekä kaikille ennen tutkimuskäyntiä verikokeet biolääketieteen tutkimushoitajien toimesta.

Tutkimuksessa saadaan laajasti katsastettua tutkittavien fyysistä kuntoa, rasitusfysiologisia muuttujia sekä hermoston toimintaa. Tutkimuskäynnin mittauksista, niiden suunnittelusta ja pilotoinnista vastaavat väitöskirjatutkijat Saana Kupari, Vesa Hyrylä, Kim Lesch sekä Timo Eronen.

Liikunta- ja urheilulääketiede

LL, liikuntalääketieteeseen erikoistuva lääkäri, Timo Eronen,mittauksista vastaava lääkäri

Lihasaktiivisuudet etuperiluistelun aikana ja niiden vaikutukset luistelunopeuteen

Ensimmäinen artikkeli maalissa. Tutkimusartikkelin tie maaliin on mutkikas ja monivaiheinen prosessi. Tämä blogikirjoitus esittelee Sami Kaartisen ensimmäistä tieteellistä artikkelia, jonka Sports Biomechanics -lehti hyväksyi joulukuussa 2021 julkaistavaksi. Julkaisua lähdetiin tekemään vuonna 2019 valmistuneen pro gradun pohjalta, jonka vuoksi tutkimukselle haettiin eettisen toimikunnan puoltava lausunto jo pro gradu -vaiheessa. Artikkelin tehtiin yhteistyössä Biolääketieteen yksikön ja Sovelletun fysiikan laitoksen tutkijoiden kanssa. Ohjaajina julkaisussa toimivat professori Heikki Tikkanen, dosentti Mika Venojärvi ja TtM Kim Lesch lääketieteen laitokselta sekä dosentti Lauri Stenroth ja tutkijatohtori Paavo Vartiainen sovelletun fysiikan laitokselta.

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia etuperiluistelun biomekaniikkaa täysvauhtisen luistelun aikana lihasaktiivisuus- ja goniometrimittauksia hyödyntäen. Lihasaktiivisuuksia mitattiin kahdeksasta alaraajan lihaksesta (m. soleus, m. tibialis anterior, m. biceps femoris, m. vastus lateralis, m. adductor magnus, m. gluteus medius, m. rectus femoris, m. gluteus maximus) ja polvi- sekä lonkkanivelen kinematiikkaa goniometrien avulla.

Koehenkilöinä tutkimuksessa toimivat ammatikseen tai sitä vastaavalla tasolla jääkiekkoa pelaavat yli 18- vuotiaat jääkiekkoilijat. Tutkimukseen rekrytoitiin 17 jääkiekkoilijaa, mutta tutkimuksen lopulliseksi otoskooksi muodostui 12. Mittaukset suoritettiin Vuorelan Tuplajäillä, jossa koehenkilöiden tehtävänä oli luistella maksimaalisella vauhdilla 30 m matka etuperin. Kultakin koehenkilöltä kerättiin viisi onnistunutta suoritusta. Palautumisaika suoritusten välissä oli 90 s.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että lonkka-, polvi- ja nilkkanivelten ojennuksesta vastaavien lihasten lihasaktiivisuudet olivat korkeimmillaan luistelupotkusyklin työntövaiheen (propulsion phase) aikana, kun puolestaan nilkan dorsiflexiosta vastaavan tibialis anterior -lihaksen aktiivisuus oli suurinta palautumisvaiheen (recovery phase) aikana. Kahden nivelen toimintaan osallistuvan rectus femoriksen aktiivisuudessa voitiin huomata kaksi aktiivisuusajanjaksoa. Työntövaiheen aikana aktiivisuuden selittää polven ojennusliike, kun sitä vastoin palautumisvaiheen aikaisen aktiivisuuden voidaan olettaa johtuvan lonkan koukistuksesta.

Edellä esitellyt lihasaktiivisuudet olivat 12 koehenkilön keskimääräisiä lihasaktiivisuuksia. Tutkimuksen aikana mielenkiinto koehenkilöiden välisiin aktiivisuustasoeroihin heräsi ja päädyimme tarkastelemaan lihasaktiivisuuksia myös yksilötasolla. Havainnot tukevat suurilta osin keskiarvostettuja tuloksia, mutta täysin yhdenmukaisia aktiivisuustasot ja niiden ajoitukset eivät olleet eri yksilöiden välillä. Kuten alla olevasta kuvasta voidaan havaita mm. m. gluteus mediuksen ja m. rectus femoriksen aktiivisuuksien ajoituksissa ja tasoissa tapahtuu selvää vaihtelua, kun puolestaan m. vastus lateraliksen sekä m. gluteus maximuksen aktivaatioissa suuria eroavaisuuksia yksilöiden välillä ei havaita.

Tutkimuksen yhtenä tutkimuskysymyksenä oli selvittää lihasaktiivisuuksien ja kinematiikan vaikutusta luistelunopeuteen. Tässä tutkimuksessa havaittiin m. gluteus maximuksen (antagonistilihas lonkan koukistukselle) alhaisen lihasaktiivisuuden palautusvaiheen aikana olevan yhteydessä suurempaan luistelunopeuteen. Tämä löydös tukee tutkimuksen hypoteesia, jossa nopean lonkan koukistuksen oletettiin olevan hyödyksi nopeampaan luistelunopeuteen lyhentämällä palautumisvaiheen kestoa. Aikaisemmissa tutkimuksissa (Upjohn ym., 2008; Buckeridge ym., 2015) on havaittu polven ja lonkan kinematiikalla olevan vaikutus luistelunopeuteen, mutta tässä tutkimuksessa kyseistä yhteyttä ei havaittu.

Toimin KalPan liigajoukkueen fysiikka- ja luisteluvalmentajana sekä ammatti- että juniorijääkiekkoilijoille luisteluvalmennusta ja valmentajien koulutusta tarjoavan yrityksen Pro Prospect Oy:n omistajana. Suurin anti tämän tutkimuksen myötä itselleni on ollut opitun tiedon ja kokemuksen hyödyntäminen käytännön valmennustyössäni. Tämän artikkelin myötä oma arvostukseni tutkimuksen tekemistä kohtaan on kasvanut merkittävästi, sillä olen nyt ymmärtänyt, kuinka pitkä ja monivaiheinen prosessi tieteellisen artikkelin julkaiseminen on. Itselläni tähän prosessiin kului aikaa yli kaksi vuotta, joista viimeiset 9 kk kului itse julkaisuvaiheen esitarkastajien kommentteihin vastaamiseen ja julkaisun lopullisen sisällön sekä ulkoasun hiomiseen. Olen ylpeä tästä saavutuksesta, mutta samalla tiedostan, että matka kohti väitöskirjan valmistumista on vasta alkanut.

Haluan kiittää kaikkia ohjaajiani valtavasta tuesta, tutkimuksen koehenkilöitä mahtavasta asenteesta, Tuplajäät Oy:tä korvaamattomasta yhteistyöstä sekä työnantajiani Itä-Suomen yliopistoa (työelämätohtorijärjestelmä) ja KalPa Hockey Oy:tä kärsivällisestä ja ymmärtävästä suhtautumisesta tutkimuksen tekemistä kohtaan.

Sami Kaartinen // Liikunta- ja urheilulääketiede

Sami Kaartinen, Mika Venojärvi, Kim J Lesch, Heikki Tikkanen, Paavo Vartiainen & Lauri Stenroth (2021) Lower limb muscle activation patterns in ice-hockey skating and associations with skating speed, Sports Biomechanics, DOI: 10.1080/14763141.2021.2014551

Buckeridge, E., LeVangie, M.C., Stetter, B., Nigg, S.R., Nigg, B.M. (2015). An on-ice measurement approach to analyse the biomechanics of ice-hockey skating. PLoS One, 10.

Upjohn, T., Turcotte, R., Pearsall, D.J., Loh, J. (2008). Three-dimensional kinematics of the lower limbs during forward ice-hockey skating. Sports Biomechanics, 7, 206–221.

Istumisen vähentäminen edistää ikääntyneen terveyttä

Riittävä liikkuminen on välttämätöntä ikääntyneiden terveydelle ja hyvinvoinnille. Tutkimusten mukaan liikunta muun muassa edistää ikääntyneiden sydänterveyttä, ehkäisee tyypin 2 diabetesta ja syöpää sekä ylläpitää ikääntyneen toimintakykyä ja muistia. Ikääntyneiden tulisi suositusten mukaan liikkua 2,5 tuntia viikossa reippaasti sekä harjoittaa lihasvoimaa ja tasapainoa vähintään kaksi kertaa viikossa. Suosituksista huolimatta vain joka viides ikääntynyt täyttää liikuntasuositukset ja liikkumisen määrä vähenee iän myötä.

Onko nykyinen liikuntasuositus sitten liian rankka ikääntyneille? Voiko lääkärin määräys 2,5 tunnin reippaasta liikunnasta jopa lannistaa vähän liikkuneen ja toimintakykyrajoitteita kokevan ikääntyneen? Estääkö rankalta kuulostava suositus jopa liikunnan aloittamisen? Toisaalta ikääntynyttä liikkumaan kannustava ammattilainenkin voi jo neuvoja antaessaan tietää, että liikuntasuositusten tasolle pääseminen on haastavaa, mutta onko pelkästä puuhastelusta mitään hyötyä?

Tutkin Oulun yliopiston ja ODL Liikuntaklinikan Oulu1945-väestötutkimuksessa kiihtyvyysanturilla mitatun fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon yhteyksiä ikääntyneiden sokeriaineenvaihduntaan, sydän- ja verisuonitautien riskiin sekä kokonaiskuolleisuuteen. Tutkimukseen osallistui yli 700 vuonna 1945 syntynyttä oululaista ja heidän liikkumistansa ja paikallaanoloa mitattiin aktiivisuusmittarilla 2 viikon ajan. Tutkittavat olivat tutkimusmittausten aikaan 67–70-vuotiaita.

Tulevan väitöskirjan ensimmäisessä osatyössä tutkittiin liikkujatyypin yhteyttä ikääntyneiden sokeriaineenvaihduntaan. Tutkimuksessa tunnistimme ikääntyneistä neljä erilaista liikkujatyyppiä pohjautuen kiihtyvyysanturilla mitatun reippaan liikkumisen ja paikallaanolon määrään. Sohvaperunoiksi luokitelluilla ikääntyneillä joka toisella esiintyi tyypin 2 diabetes tai esidiabetes kun taas aktiivisilla ikääntyneillä joka kolmannella oli havaittavissa sokeriaineenvaihdunnan häiriö (Kuva 1). Aktiivisten ikääntyneiden veren sokeri- ja insuliinipitoisuudet olivat matalammat koko sokerirasituskokeen ajan, mikä kertoo elimistön paremmasta insuliiniherkkyydestä ja pienemmästä diabeteksen riskistä. Vaikka selkein ero tutkimuksessa havaittiin sohvaperunoiden ja aktiivisten välillä, niin jo puuhastelijoiksi luokitelluilla ikääntyneillä oli merkkejä paremmasta sokeriaineenvaihdunnasta kuin sohvaperunoilla.

Kuva 1 Sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyys liikkujatyypin mukaan

Toisessa artikkelissa havaitsimme, että vyötärönympäryksellä voi olla vaikutusta siihen, millainen liikunta parantaa tehokkaimmin ikäihmisen sokeriaineenvaihduntaa ja pienentää diabeteksen riskiä. Vyötärölihavuus on diabeteksen merkittävin riskitekijä ja tutkimuksemme mukaan vyötärölihavat ikääntyneet myös liikkuivat hoikkia ikääntyneitä vähemmän. Tutkimustulosten perusteella vyötärölihavilla suurempi kevyen aktiivisuuden määrä ja vähäisempi paikallaanolon määrä olivat yhteydessä parempaan sokeriaineenvaihduntaan ja vähäisempään insuliiniresistenssiin. Hoikkien ikääntyneiden sokeriaineenvaihduntaa sen sijaan edistää parhaiten raskaampi liikunta (Kuva 2).

Kuva 2 Askel kerrallaan hengästyminen vähenee

Väitöskirjan kolmannessa, vielä julkaisemattomassa artikkelissa tutkimme ikääntyneiden fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksien riskiin sekä kokonaiskuolleisuuteen. Alustavien tutkimustulosten mukaan kaikki liikkuminen, riippumatta fyysisen aktiivisuuden tehosta, on yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonisairauksien riskiin. Runsas istumisen määrä sen sijaan näyttäisi olevan itsenäinen ja merkittävä riskitekijä sekä sydänsairauksille että kuolleisuudelle.

Mikä sitten olisi paras liikkumisresepti ikääntyneelle, vähän liikkuvalle ja toimintakykyrajoitteita omaavalle ikääntyneelle? Tutkimustemme perusteella yksinkertaisin neuvo ikääntyneelle voi olla kehotus vähentää istumista ja lisätä puuhastelua arkeen. Istumisen vähentäminen onnistuu lähes kaikilta ja terveydentilaltaan heikoimmille ikääntyneille sillä voi olla iso merkitys.

Miia Länsitie,

Tutkija, ODL Liikuntaklinikka, Oulun yliopisto

Toimin Oulussa ODL Liikuntaklinikalla tutkijana ja asiantuntijana. Teen väitöskirjaa Oulun yliopistoon kiihtyvyysanturilla mitatun fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon yhteyksistä tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksien riskiin ja kuolleisuuteen ikääntyneillä. Toimin asiantuntijana terveyden edistämisen hankkeissa ja pidän liikuntalääketieteeseen liittyviä koulutuksia.

Valmistuin Itä-Suomen yliopistosta terveystieteiden maisteriksi vuonna 2015 pääaineenani liikuntalääketiede. Samalla suoritin myös terveystiedon laajan aineenhallinnan pätevyyden. Liikuntalääketieteen koulutuksen jälkeen opiskelin terveydenhuollon ammatilliseksi opettajaksi vuonna 2016 ja opettajan pedagogisen pätevyyden myötä sain myös terveystiedon opettajan pätevyyden. Väitöskirjaopinnot aloitin vuonna 2018 ja tavoitteeni on väitellä tohtoriksi vuonna 2022.

Alkuperäisjulkaisut:

Länsitie Miia, Niemelä Maisa, Kangas Maarit, Venojärvi Mika, Härkönen Pirjo, Keinänen‐Kiukaanniemi Sirkka, Korpelainen Raija. Physical activity profiles and glucose metabolism – a population based cross‐sectional study in older adults. Transl Sports Med. 2021;4:439-446. https://doi.org/10.1002/tsm2.237

Länsitie M, Kangas M, Jokelainen J, Venojärvi M, Vaaramo E, Härkönen P, Keinänen-Kiukaanniemi S, Korpelainen R. Association between accelerometer-measured physical activity, glucose metabolism, and waist circumference in older adults. Diabetes Res Clin Pract. 2021 Aug;178:108937. https://doi.org/10.1016/j.diabres.2021.108937

Linkki Miian esitykseen: Ikääntyneiden liikunta ja tyypin 2 diabetes

https://www.youtube.com/watch?v=RC1-a5-bwtA https://www.youtube.com/watch?v=RC1-a5-bwtA

Flywheel -harjoittelu jääkiekkoilijoiden suorituskyvyn parantamiseksi

Tässä blogikirjoituksessa käsiteltävä tutkimus oli Jari Puustisen liikunta- ja urheilulääketieteen pro gradu -tutkielma, jonka ohjaajina toimivat dosentti Mika Venojärvi Itä-Suomen yliopistosta ja Tommy Lundberg Karolinska Instituutista. Pro gradu -tutkielman sain valmiiksi keväällä 2019 ja jatkoin siitä tieteellisen artikkelin tekoa, joka julkaistiin The Journal of Strength and Conditioning Research (JSCR) lehdessä loppuvuonna 2021.

Flywheel -tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ja verrata flywheel -harjoittelua vapailla painoilla tehtävään voimaharjoitteluun. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin näiden harjoittelumuotojen vaikutuksia jääkiekkoilijoiden suorituskykyyn. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosien 2016 ja 2017 aikana Tampereella, Tapparan kesäharjoittelukausien aikana. Pelaajien testaamisesta vastasi Marko Haverinen Varalan urheiluopistolta. Tutkimukseen osallistui 16 Tampereen Tapparan pelaajaa, jotka jaettiin kahteen eri ryhmään. Toinen ryhmä harjoitteli flywheel -laitteilla ja toinen vapailla painoilla, niin kuin muutkin joukkueen pelaajat. Muu harjoittelu oli ryhmien välillä samanlaista ja harjoittelu tapahtui molemmissa ryhmissä samoissa tiloissa. Kellään pelaajista ei ollut aiempaa kokemusta Flywheel -harjoittelusta.

Flywheel-laitteita

Flywheel -laitteet muistuttavat ulkonäöltään pitkälti painopakkalaitteita, mutta painot niissä on korvattu vauhtipyörällä. Flywheel -harjoittelun kuormituksen erottaa isotonisesta kuormituksesta se, että ns. isoinertiaalinen pyörivä vastus mahdollistaa maksimaalisen tahdonalaisen voiman tuottamisen ensimmäisestä toistosta alkaen ja näin ollen voiman vähenemisen sarjan aikana. Flywheel -harjoittelu mahdollistaa myös lähes maksimaalisen konsentrisen lihastyövaiheen koko liikeradalla sekä lyhyitä jaksoja suurempia eksentrisiä voimia kuin konsentrisessa vaiheessa ja tällöin puhutaan käsitteenä eksentrisestä ylikuormasta. Mitä enemmän kineettistä energiaa varastoituu vauhtipyörään tai vauhtipyöriin konsentrisessa työvaiheessa, sitä enemmän voimaa täytyy tuottaa eksentrisessä vaiheessa, jotta vauhtipyörän liike saadaan pysäytettyä.

Flywheel-harjoittelua

Tutkimuksessa pelaajat testattiin ennen harjoittelujakson alkua sekä 8 viikon harjoittelun jälkeen. Testeinä käytettiin samoja testejä, joita muutenkin käytettiin Tapparan pelaajille kyseisinä vuosina. Testeihin kuului suorituskyvyn osalta kevennyshypyt omalla painolla sekä lisäpainoilla sekä 200 metrin juoksutesti, jossa juostiin 20 metrin matkaa edestakaisin 10 kertaa. Sen lisäksi Flywheel -ryhmältä testattiin tehontuoton kehittymistä kahden jalan kyykyssä ja ns. luistelukyykyssä Flywheel -laitteella.

Tehontuoton testaamista

Tulosten perusteella kumpikin ryhmä kehittyi tasavertaisesti eikä ryhmien välille saatu tilastollisesti merkitseviä eroja minkään testin osalta. Ryhmien sisällä pelaajat kehittyivät hyvin ja useimpien mittausten osalta havaittiin tilastollisesti merkitsevää kehitystä lähtötilanteeseen nähden. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan yhteenvetona todeta, että flywheel -harjoittelun avulla saavutettaneen samankaltaiset hermo-lihasjärjestelmän adaptaation vasteet kuin perinteisellä voimaharjoittelulla ilman mitään aikaisempaa kokemusta tästä harjoittelumuodosta. Normaalista poikkeavan tästä tutkimuksesta teki se, että ammattilaispelaajia saatiin sitoutumaan ennalta tuntemattomaan harjoittelumuotoon pelaajien kesäharjoittelukaudella, jolloin tavoitteena on saavuttaa selvää kehitystä suorituskykyyn. Tällainen ”real-life” skenaario on yleensä erittäin vaikea saada aikaiseksi tutkimusmielessä. Tässä tapauksessa sen mahdollisti useamman tahon yhteistyö.

Flywheel -harjoittelua on tutkittu viime vuosina varsin paljon ja sen on havaittu olevan tehokas harjoittelumuoto lihaksen, voiman ja tehon kasvattamisessa varsinkin nuorilla urheilijoilla. Sen lisäksi tutkimusnäyttö puoltaa flywheel -harjoittelua suorituskyvyn parantamiseksi, mutta on käyttökelpoinen ja relevantti vaihtoehto myös vammojen ennaltaehkäisyssä, kuntoutuksessa sekä ikääntyneiden harjoittelussa ja neurologisessa kuntoutuksessa.

Toimin itse työelämässä Kuopion Pohjola sairaalassa fysioterapeuttina/naprapaattina sekä sen lisäksi Kuopion Palloseuran Veikkausliigajoukkueen ja Kuopion alueen urheiluakatemian fysioterapeuttina. Valmistuin Itä-Suomen yliopistosta keväällä 2019 Terveystieteiden maisteriksi liikuntalääketiede pääaineena.

Yhteenvetona tästä projektista voisi todeta, että tutkimusaineiston kerääminen, analysointi, Pro-gradun kirjoittaminen ja sen muokkaaminen julkaistuksi artikkeliksi voi viedä aikaa useamman vuoden niin kuin tässäkin tapauksessa kävi. Pitkäjänteinen työ kuitenkin palkitaan ja sen aikana oppii varmasti monia tärkeitä asioita ajatellen tieteellisen tutkimuksen tekoa ja julkaisemista ja miten paljon aikaa ja paneutumista se vaatii. Tässä kohtaa iso kiitos kuuluu hyvästä yhteistyöstä myös ohjaaville opettajille ja muille artikkelin kirjoittajille.

Julkaistuun artikkeliin pääset tutustumaan tästä linkistä:

Effects of Flywheel vs. Traditional Resistance Training on N… : The Journal of Strength & Conditioning Research (lww.com)

Jari Puustinen // Liikunta- ja urheilulääketiede

GOLFIX- Liikuntaa ja aivotyötä

GOLFIX-tutkimuksen tavoitteena on antaa uutta tietoa yksittäisen golfkierroksen akuuteista fysiologisista vasteista sekä ikääntyneille soveltuvien terveysliikuntamuotojoen kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta yksilön fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin COVID-19 pandemian aikana yli 65-vuotiailla henkilöillä. Tutkimus on Julia Kettisen liikunta- ja urheilulääketieteen väitöstutkimus, jonka ohjaajina ovat professori Heikki Tikkanen ja dosentti Mika Venojärvi. Vastaavia tutkimuksia aiheesta ei ole tähän mennessä tehty.

Tutkimus sai kesällä 2021 Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan luvan ja varsinaiset tutkimusmittaukset päästiin aloittamaan syyskuussa 2021. Lähtötasomittauksien perusteella tutkimukseen rekrytoitiin 25 tervettä, vapaaehtoista golfia harrastavaa yli 65-vuotiasta henkilöä. Tutkimuksen ensimmäinen osa, viiden päivän mittainen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus toteutettiin Tarina Golfissa Siilinjärvellä. Tutkittavat satunnaistettiin kolmeen ryhmään (golf, sauvakävely ja kävely) sekä tutkittaville toteutettiin fysiologiaan liittyviä mittauksia ennen ja jälkeen liikuntasuorituksen. Tutkittavilta otettiin muun muassa verikokeita, mitattiin verenpainetta sekä tehtiin tasapainoon, kognitioon ja tunnetiloihin liittyviä mittauksia. Lisäksi tutkittavilla oli tutkimuksen ajan Beat2phone ECG-mittari, FITBIT-urheilukello sekä jatkuvaa kudossokeria mittaava sensori (Freestyle Libre). Tutkittavat tekivät vuoropäivinä kaikki liikuntasuoritukset. Tutkimuksen toinen osa on sähköisellä kyselylomakkeella toteutettava poikkileikkaustutkimus, jossa selvitetään henkilön fyysistä aktiivisuutta, elämänlaatua, koettua terveydentilaa ja liikuntaharrastuksen motivaatiotekijöitä COVID-19 pandemian aikana. Kyselytutkimus toteutetaan vuosina 2021 ja 2022.

Tutkimuspäivä opiskelijan näkökulmasta (Oona)

Tutkimukseen otettiin mukaan muutama vapaaehtoinen liikunta- ja urheilulääketieteen opiskelija, jotka saivat toimia tutkimusavustajina eri mittauspisteillä. Tutkimuspaikalle Tarina Golfin tiloihin saavuttiin aikaisin aamulla, jolloin mittauspisteet valmisteltiin kuntoon ennen tutkittavien saapumista. Tutkittavat oli ohjeistettu saapumaan paikalle porrastetusti ja ensimmäisenä heiltä kerättiin sykesensorit lataamista sekä tietojen siirtoa varten. Varsinaiset mittaukset aloitettiin verikokeilla, joiden jälkeen tutkittavat siirtyivät seuraaville mittauspisteille, kuten verenpaine-, tasapaino- ja kognitiiviseen mittaukseen, joissa me opiskelijat saimme olla mukana avustamassa. 

Mittausten jälkeen tutkittaville tarjottiin vakioitu aamupala, jonka yhteydessä heille jaettiin latauksessa olleet FITBIT-urheilukellot sekä Beat2phone ECG-mittarit ja ohjeistettiin niiden paikalleen asentamisessa. Eri liikuntasuorituksiin tutkittavat lähtivät porrastetusti niin, että ensimmäisenä matkaan lähtivät golfaajat. Vastaavasti myös sauvakävelijät ja kävelijät päästettiin matkaan porrastetusti ennalta ohjeistetulle reitille. Golfaajat jaettiin pareittain tasoitusten eli pelitaitojen perusteella. Ensimmäisellä tutkimusviikolla tutkittavien määrä oli pariton, jolloin yhden mittauspäivän ajan opiskelijan tehtävänä oli toimia pelikaverina eräälle tutkittavalle. Näin ollen opiskelijana pääsin laajentamaan näkökulmaani myös tutkimukseen osallistuvien puolelle.

Liikuntasuoritusten jälkeen tutkittaville toteutettiin samat mittaukset kuin ennen liikuntasuoritusta. Näiden uusintamittausten ollessa ohi tutkittavat saivat vielä lounaan ennen kotiin lähtöä. Liikuntasuorituksesta riippuen tutkimuspäivän pituus tutkittavilla vaihteli, mutta kaikilla päivä päättyi iltapäivään mennessä. Samoin meillä mittaajilla. Sen sijaan Julia ja osa opettajista teki mittausviikoilla pitkää päivää erilaisten kirjausten sekä analyysien parissa.  

Tutkimuspäivä opiskelijan näkökulmasta (Ossi)

Pääsin mittauspäivien aikana tekemään kognitiivisten toimintojen tilasta kertovaa TMT-testiä (Trail Making Test), verenpainemittauksia, tunnetilakartoitusta sekä tasapainotestistöä. Yksi testien tekemisen haasteista oli pitää testit mahdollisimman identtisinä jokaiselle testattavalle testikerrasta toiseen. Osalle testattavista testit täytyi ensimmäisellä kerralla selittää tarkemmin kuin toisille ja korjata väärinymmärryksiä vaihtelevassa määrin. Testien toistuessa lukuisia kertoja joutui myös oman keskittymisen kanssa hetkittäin kamppailemaan, jotta testit tuli suoritettua ja kirjattua oikein. Testausten tekeminen oli omasta näkökulmastani ennen kaikkea kuitenkin mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Testattavien leppoisa ja innostunut asennoituminen, sekä monien erilaisten testien ohjaaminen tekivät testauspäivistä sopivan vaihtelevia ja varsin mukavia kokonaisuuksia.  

Testejä tehdessä sain jo ensi maistiaisia liikuntasuoritusten vaikutuksista kognitiivisiin toimintoihin, tasapainoon, mielialaan ja verenpaineeseen. On todella mielenkiintoista nähdä lopullinen data ja se, millaisia vaikutuksia liikuntasuorituksilla oli mittaamillani osa-alueilla. Testien tekeminen osana oikeaa tutkimustyötä antoi myös omakohtaista ymmärrystä tutkimuksen ja testien tekoon, joihin olin aiemmin päässyt uppoutumaan vain teoriatasolla kirjoja lukemalla ja luentoja kuuntelemalla.  

Yhteenvetona koko tutkimusryhmä voisi todeta, että tutkimusaineiston kerääminen onnistuu hyvällä yhteistyöllä, suunnittelulla sekä tarkkuudella. 

Julia, Oona ja Ossi // Liikunta- ja urheilulääketiede