Liikunta- ja urheilulääketieteen väitöskirjatutkijoiden monipuolinen erityissosaaminen – yhteistyötä ja uusia mahdollisuuksia

Photo by Fitsum Admasu on Unsplash

Itä-Suomen yliopiston liikunta- ja urheilulääketieteen väitöskirjatutkijat ovat perustaneet yhteistyöryhmän, jonka tavoitteena on hyödyntää jatko-opiskelijoiden laaja-alaista erityisosaamista aiempaa systemaattisemmin ja monipuolisemmin.

Syventynyt yhteistyö avaa monia uusia mahdollisuuksia tutkimustoiminnan kehittämiselle. Säännöllisistä tapaamisista on saatavilla muun muassa vertaistukea ja hyviä käytäntöjä tutkimussuunnitelmien, artikkelikäsikirjoitusten, tilastollisten analyysien ja apurahahakemusten tekoon. Keskeisenä osana ryhmän toimintaa on myös verkostoituminen, joka sisältää yhteisiä konferenssi- ja seminaarimatkoja sekä vapaa-ajan tapahtumia.

Ryhmän jäsenet tukevat asiantuntemuksellaan myös kandidaatti- ja maisterivaiheen opiskelijoita. Opinnäytetöiden ohjauksen lisäksi tarjolla on sparrailua esimerkiksi valmistumisen jälkeiseen työnhakuun ja tohtorikoulutukseen hakeutumiseen.

Ryhmän kokoonpano:

Henri Pyykkönen on urheilufysioterapian sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön fysioterapian asiantuntija. Hän tutkii liikuntareseptin vaikutusta Fontan-potilaiden jatkohoidossa.

Biolääketiede

Henri

Jonne Posti on erityisopettaja, jonka tutkimus selvittää muun muassa lukivaikeuden riskissä olevien ja tyypillisesti kehittyneiden lasten eroja motorisissa taidoissa.

Biolääketiede

Jonne

Julia Kettinen on golfvalmentaja ja golfin terveysvaikutusten asiantuntija. Hän tutkii kognitiota haastavien terveysliikuntamuotojen akuutteja fysiologisia vasteita yli 65-vuotiailla aivoterveyden sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden näkökulmasta.

Biolääketiede

Julia

Juuso Jussila on liikuntaepidemiologian ja -psykologian asiantuntija. Häntutkii fyysisesti aktiivisten kulkumuotojen ja vapaa-ajan liikunnan mielenterveysvaikutuksia.

Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

Juuso

Kim Lesch on urheilubiomekaniikan ja -fysioterapian sekä voimaharjoittelun asiantuntija. Hänen tutkimuksensa keskittyy tasapainon eri ulottuvuuksiin niin terveyden kuin sairauksien näkökulmasta.

Biolääketiede

Kim

Marko Luostarinen työskentelee lääketieteellisenä asiantuntijana myynnin ja markkinoinnin parissa. Hän tutkii päivittäisen fyysisen aktiivisuuden yhteyttä toimintakykyyn, fatiikkiin ja kognitioon MS-potilailla.

Biolääketiede

Marko

Sami Kaartinen on fysiikkavalmentaja, jonka tutkimus keskittyy luistelun biomekaniikkaan jääkiekossa.

Sami

Samu Sorola on liikuntafysiologian ja urheiluvalmennuksen asiantuntija. Hän tutkii alkuvaiheen diabeteksen tunnistamista levossa ja rasituksessa sykevälivaihtelun avulla.

Biolääketiede

Samu

Sanna Mattila-Rautiainen ihmisen ja hevosen välisen vuorovaikutuksen asiantuntija. Hän tutkii ratsastusterapiaintervention vaikutusta kroonisen alaselkäkipupotilaan biopsykososiaaliseen terveyteen.

Biolääketiede

Sanna

Timo Eronen on rasitusfysiologian asiantuntija. Hän tutkii rasitushengenahdistuksen arviointia ja diagnostiikkaa.

Biolääketiede

Timo

Tuula Martiskainen on fysioterapian ja terveiden elintapojen edistämisen asiantuntija. Hän tutkii yksilöllisen liikuntaneuvonnan vaikuttavuutta tyypin 2 diabetesta sairastavien fyysisen aktiivisuuden edistämiseen ja hoitotasapainoon.

Tuula

Tervetuloa mukaan, jos olet kiinnostunut verkostoitumaan ja teet tähän aihepiiriin liittyvää tutkimusta Itä-Suomen yliopistossa niin,

ota yhteyttä Juusoon: juuso.jussila@uef.fi; 040 059 3254

Juuso Jussila, Väitöskirjatutkija

Lääketieteen laitos, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

Liikuntalääketiede 30-v – lämpimiä tunnelmia ja historian havinaa terveystieteilijöiden juhlassa

Hyvin suuri osa 1980-luvulla liikuntalääketieteen erillisarvosanan opiskelleista oli kuntohoitajan, lääkintävoimistelijan tai erikoislääkintävoimistelijan tutkinnon suorittaneita ja heidän keskuudestaan nousi toive, että opiskeluja voisi jatkaa vielä yliopistossa terveydenhuollon maisteriksi asti (nykyään terveystieteiden maisteri). Tämä ottikin tuulta siipiensä alle ja vuonna 1991 perustettiin työryhmä, johon Kuopion yliopiston tiedekuntaneuvosto nimesi muun muassa professori Osmo Hännisen ja dosentti Heikki Pekkarisen Kuopion yliopistosta ja apulaisprofessori Esko Mälkiän Jyväskylän yliopistosta sekä erikoislääkintävoimistelija Maritta Vaaran Kansaneläkelaitoksen Kuntoutuskeskuksesta Turusta. Tämän työryhmän suunnittelutyön tuloksena aloittivat ensimmäiset opiskelijat liikuntalääketieteen maisteriopinnot Kuopion yliopistossa vuonna 1992.

Ensimmäinen opetussuunnitelma 1991

Tätä jo 30-vuotista taivalta olikin hyvä juhlistaa normaalia isommin ja tarkastella, mitä kaikkea vuosien varrella on tapahtunut. Alkusyksystä päätimme oppiaineessa, että nyt on hyvä hetki muistella menneitä ja tuoda yhteen oppiaineen väki ja opiskelijat. Moni on viettänyt paljon aikaa etäillen ja yhteiset kohtaamiset ovat tapahtuneet pääoisin ruudun välityksellä. Niinpä perustimme suunnitteluryhmän (Mika, Julia, Tuula-Riitta ja Niina).

Hommat lähtivät hapuillen liikkeelle. Mitä, missä ja milloin ja kenelle tämä juhlapäivä suunnitellaan. Alusta asti oli selvää, että niin nykyisten kuin entisten opiskelijoiden tulee olla osa tätä liikuntalääketieteen 30-v juhlaa. Tämä asettikin hieman haasteita sen suhteen, missä olisi sellainen tila, jonne mahtuisi 40–60 henkeä. Mutta tuurilla ne laivatkin seilaavat ja sopiva paikka löytyi, illan juhlapuhuja Sami Jauhojärvi saatiin Puhujatorin avulla ja trubaduurien valinnassa vakka kääntyi Laulumies Yrjö Matsiin kattavan ja oppineen porukkaan innostaneen biisilistan ansiota. Illan menuun ja koristelun suunnitteli tutkimushoitajamme Tuula-Riitta.

Vihdoin perjantai 18.11.2022 koitti. Kaikki oli valmiina. Enää puuttui juhlavieraat. Ennen illan juhlia pidettiin opiskelijoiden opinnäytetöiden seminaari, jossa kuultiin yksi toisensa jälkeen loistavampia esityksiä. On aina ilo kerta toisensa jälkeen huomata se innostus ja tietotaito, joka opiskelijoiden esityksistä välittyy. Kiitos siitä.

Illalla pitkään odotetut juhlat saivat lopulta ansaitsemansa huipennuksen Tuonelassa Kuopion lääketieteen opiskelijoiden kerhotalolla. Tosin onnistuin samaan hälytykset päälle avatessasi ovia Koivumäen kartanon pitopalvelulle. Muiden saapuessa tekemään vielä juhlien viime hetken valmisteluja sireenit soivat täysillä. Onneksi ne saatiin hiljenemään ennen kuin vieraat tulivat.  Jo tässä vaiheessa oma ajantaju hämärtyi, kun kaiken kiireen keskellä olin onnistunut hukkaamaan kännykän. Tästä huolimatta kaikki oli jiirissä, kun ensimmäiset juhlavieraat saapuivat. Paikalla oli kertynyt oppiaineen henkilökuntaa, suurin osa väitöskirjatyöntekijöistä, oppiaineen dosentteja, avoimen yliopiston suunnittelijoita ja tietysti suuri joukko nykyisiä ja entisiä opiskelijoita.

Illan avasi oppiaineemme ensimmäinen professori, Heikki Tikkanen. Kaksikymmentäviisi vuotta siihen meni ennen kuin oppiaineessamme oli professori. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nostettiin alkumaljat ja syötiin cocktailpaloja. Tilaisuus sai arvokkaan alkupuheen, jossa Heikki palasi historiassa aina 1940-luulle asti. Tällöin ei ollut tietoakaan maisterikoulutuksesta, mutta liikuntalääketiede oppiaineena alkoi pikkuhiljaa kehkeytyä. Onneksemme Osmo Hänninen siirtyi Turusta Kuopioon 1972. Turun ajan työkavereilta olen kuullut monen monta tarinaa Oskusta. Oskun ansoista/edesauttamana syntyi Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuskeskus (Kultu), erikoislääkärikoulutus ja terveystieteiden maisterikoulutus. Loppusanat lämmittivät tulevien maisterien ja jo valmistuneiden maisterien mieltä. Yhdessä olemme enemmän.  

Heikin puhe

Tämän jälkeen puheenvuoro siirtyi minulle. Kertasin oppiaineen historiaa. Miten tähän on tultu ja muistelin oppiaineemme pitkäaikaisinta vaikuttajaa, dosentti Heikki Pekkarista. Heikki oli monesti palkittu, sydämellinen liikuntalääketieteen puolesta puhuja, verkko-opintojen pioneeri ja opetuksen kehittäjänä ennakkoluuloton. Yksikkömme, biolääketieteen, tervehdyksen toi dosentti Mustafa Atalay, joka muisteli samalla aikaa, jolloin Pekkarisen Heikki oli vielä vastuussa oppiaineesta. Tätä ennen saimme vielä kukat avoimen yliopiston puolesta Leilalta ja Merjalta. Avoimen yliopiston (silloisen korkeakoulun) opinnoistahan tämä kaikki on aikanaan liikkeelle lähtenyt ja edelleen iso osa opiskelijoita tulee tätä polkua pitkin tutkinto-opiskelijoiksi. Yhteistyö on heidän kanssaan jatkunut jo pitkään ja aina toiminut erinomaisesti.

Mikan esitys

Mutta kaikki odottivat jo illan juhlapuhujaa Sami Jauhojärveä. Olympiavoittaja ja 31 kertainen Suomen mestari. Nykysukupolville hiihto ei ole ehkä siinä mielessä ”The laji”, mutta minulle se on yksi niistä lajeista, josta lapsuuden idolit tulivat.  Vaikka sisimmiltään palloilija olenkin vielä edelleenkin, siitä huolimatta, että vauhti on jo aika lailla hiipunut.

Ja tästä alkoikin Sami Jauhojärvi -show. Esityksen teemana oli ”Yhdessä onnistumme”. Esitys osui ja upposi. Ei kerrota siitä sen enempää, vaan kaikki, joilla mahdollisuus, niin kutsukaan Sami puhumaan!!! Onnistumiseen tarvitaan aina tiimi, rehellistä palautetta, onnea, joka pitää ansaita kovalla työllä, sitoutumisella ja yhteistyöllä.  Luennoilla harvemmin kuulee yhtä paljon kysymyksiä kuin Samin esityksen aikana. Jos Sami oli ajatellut, että esityksensä jälkeen hän voisi heittää vapaalle niin turha luulo. Ensin alkoi fanikuvasessio. Kännykkäkuvat räpsyivät, kun fuksit samoin kuin kaikki muutkin halusivat samaan kuvaan Samin kanssa. Eikä se tähän jäänyt, Sami sai vastailla vielä hyvän tovin kysymyksiin ja kommentteihin, ennen kuin pääsi jatkamaan matkaansa.

Sami aloittamassa luentoaan

Ilta ei loppunut kuitenkaan vielä tähän. Illan biisilista koostui (Kimin, Mikan, Niinan, Sannan ja Tuula-Riitan) valitsemista biiseistä ja loppui vielä encoreen ja Laulumies Matsi saikin porukalta päivän kovimmat aplodit.

Laulumies Matsi
Illan biisit

Loppuillan aikana juhlavieraat saivat kerääntyä verkostoitumaan, tapamaan vanhoja tuttuja ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Pöydät oli katettu ja tarjolla oli hyvää ruokaa ja juomaa. Iloista puheensorinaa. Vanhoja tuttuja, uusia tuttavuuksia ja musiikkia. Myös uusia ideoita tutkimuksiin ja opetukseen syntyi ja jo seuraaviakin juhlia alettiin mietiskelemään yhdessä opiskelijoiden kanssa. Tässä muodossa ja mittakaavassa ne ei tule olemaan heti ensi vuonna, mutta monia ideoita siihenkin syntyi.

Lopuksi on ilo kiittää osallistujia, sillä ilman teitä juhlatunnelmaa ei olisi syntynyt ja tietysti myös juhlapäivän tukijoita.

Oppiaine kiittää

Juhlien järjestämistä ovat tukeneet biolääketieteen yksikön ja Jatkuvan oppimisen keskuksen lisäksi myös Immuno Diagnostic, Fysioline, Medikro, Nordic Health Academy, Sunset TL ja VK-kustannus.

Mika, liikuntalääketieteen yliopistonlehtori

Terveyden edistämisen opiskelu opiskelijoiden näkökulmasta

Tämän blogipostauksen takana istuu kaksi terveyden edistämisen opiskelijaa, Minna ja Susanne. Tavoitteenamme on kertoa tarinamme, miten itse olemme päätyneet opiskelemaan terveyden edistämistä sekä jakaa ajatuksiamme opintojen aloituksesta, opiskelusta ja uramahdollisuuksista.

Terveyden edistämisen vuonna 2022 aloittaneet opiskelijat sekä opettajia

“Päädyin opiskelemaan terveyden edistämistä tavallaan harrastuksena. Kaipasin elämääni uutta haastetta ja löysin sitten sattumalta nettiä selaillessani mahdollisuuden opiskella liikuntalääketietiedettä avoimessa yliopistossa. Opinnot vaikuttivat mielenkiintoisilta ja ajattelin niiden hyödyttävän omissa liikuntaharrastuksissakin, lisäksi opintoja oli helppo suorittaa työn ohella. Opiskelun aloittaminen usean vuoden jälkeen oli jännittävää ja piti tavallaan oppia opiskelemaan uudelleen. Päätös hakea tutkinto-opiskelijaksi syntyi pikkuhiljaa avoimen opintojen edetessä.” (Minna)

“Vastaavasti minun päätökseni lähteä opiskelemaan terveyden edistämistä syntyi sivuaineopintojen kautta. Olin päässyt vuonna 2020 opiskelemaan Itä-Suomen yliopistoon, mutta silloinen pääaineeni ei tuntunut omalta. Juttelin tilanteestani opettajani kanssa, ja koska mielenkiintoni kohdistui liikuntaan ja ravitsemukseen, opettaja ehdotti terveyden edistämisen perusopintoja (Terveysliikunta) sivuaineeksi. Hyvin nopeasti sivuaine opintojen alettua totesinkin, että tämä on minun juttuni, joten sivuaine opintojen karttumisen myötä päädyin siirtohaun kautta hakemaan terveyden edistämisen koulutusohjelmaan tutkinto-opiskelijaksi.” (Susanne)

Kuopio Puijolta kuvattuna

Koska meillä molemmilla oli jo taustalla aikaisempi AMK-tutkinto, sekä käsitys terveyden edistämisen opinnoista, ei opiskelun aloittaminen tai opintojen sisältö tullut kovinkaan suurena yllätyksenä. Opiskelupaikan saaminen teki kuitenkin opinnoista todellisempaa, koska päämääränä on tutkintotodistuksen saaminen. Saimme molemmat aloittaa opintomme lähes “normaaliolosuhteissa”, joten pääsimme ryhmäytymään ja tutustumaan kanssaopiskelijoihin. Tähän asti opinnot olivat olleet lähinnä itsenäistä opiskelua, joten vertaistuen ja opiskelukokemuksen jakaminen tuntuivat hyvältä. Opintojen aloitukseen liittyi myös paljon suunnittelua, ja koska taustalla oli ennestään opintoja, tuli kurssivalintoja suunnitella tarkemmin ja pidemmällä aikavälillä. Lisäksi töiden ja opiskelun yhteensovittamista tuli pohtia, ja etäopiskelumahdollisuus helpottikin näiden yhteensovittamista.

Kokemuksemme terveyden edistämisen opinnoista onkin se, että opinnot ovat hyvinkin joustavia, ja kurssien suoritusjärjestystä ja –aikataulua voi helposti muokata omien tarpeiden mukaan. Lisäksi opettajat ovat hyvin tukeneet opinnoissa, ja heiltä on voinut rohkeasti kysyä mitä tahansa. Tietysti alan vaihtamiseen liittyy jonkin verran jännitystä, miten uuden alan ja asioiden omaksuminen onnistuu. Terveyden edistämisen opiskelijat tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista ja erilaisilla taustoilla, joten oli helpottavaa huomata, ettei aiempaa terveysalan kokemusta tarvita. Vastaavasti toisella meistä on taustalla sote-alan ammattitutkinto, josta on ollut myös paljon hyötyä opinnoissa, sillä terveyteen ja sairauksiin liittyvä pohjatietämys on osaltaan helpottanut uuden, syvällisemmän tiedon omaksumista.

Opiskelijan arkea ja motivointia

Terveyden edistämisen koulutusohjelma poikkeaa monista muista koulutusohjelmista siten, että se ei anna valmistuvalle opiskelijalle mitään tiettyä ammattipätevyyttä, vaan opiskelijana voi itse omilla kurssivalinnoilla vaikuttaa oman asiantuntijuuden kehittymiseen. Tämän vuoksi tulevaisuuden työllistymismahdollisuudet ovatkin melko laajat ja jo opintojen aikana kannattaa aktiivisesti verkostoitua sekä olla aktiivisesti yhteydessä mahdollisiin tuleviin työnantajiin.

Vaikka meillä molemmilla opintoja on jo jonkin verran takana, ei kummankaan tulevaisuuden urasuunnitelmat ole vielä täysin selvät. Terveyden edistämisen koulutusohjelmasta voi suuntautua monenlaisiin työtehtäviin, muun muassa erilaisiin asiantuntija-, tutkimus-, opetus- tai esimiestehtäviin, niin julkiselle, yksityiselle kuin kolmannellekin sektorille. Meillä kummallakin pääaineena on liikuntalääketiede, mutta tämänkin aiheen ympärillä omaa osaamista voi kehittää moneen suuntaan. Terveyden edistämistyö on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Uskomme, että tulevaisuudessa tarve monenlaisille terveyden edistämisen ammattilaisille tulee vain kasvamaan tällä alalla.

Uusille opiskelijoille haluaisimmekin sanoa, että uskalla haastaa itseäsi ja luota omaan näkemykseesi siitä, mikä sinusta tulee isona. Kulje avoimin mielin kohti päämäärääsi ja rakenna oma polkusi, vaikket opintojesi alussa tietäisikään, mikä sinusta tulee “isona”. Sinulla on useampi vuosi aikaa selvittää se, joten älä panikoi. Kysyvä ei koskaan tietä eksy, eli jos jokin asia pohdituttaa tai opinnoissa tulee eteen yllättävä mutka tai hidaste, voit olla yhteydessä opettajiin, opinto-ohjaajiin, uraohjaajiin, opintopsykologiin tai vertaisohjaajiin. Opiskelu on yliopistossa hyvin itsenäistä ja tarvittaessa on oltava itselleen tiukka ja istutettava itsensä tekemään hommia. Muista silti kuunnella myös omaa kehoasi ja jaksamistasi. Toisinaan se, että annat arjestasi hetken aikaa mielipuuhallesi, esimerkiksi urheilulle, voi tehdä sinusta opiskelijana paljon tehokkaamman kuin se, että pakonomaisesti yrität tehdä tehtäviä eteenpäin.  

Terveisin  Minna ja Susanne, Terveyden edistämisen opiskelijat

Valokuvausharrastuksen parissa ikuistamassa syyskuista aamua

Kuopion ja Itä-Suomen yliopistojen liikuntalääketieteen oppiaineesta vuoden 2000 jälkeen valmistuneiden terveystieteiden maistereiden työllistyminen

Katsaus kandidaatintyön tuloksiin

Tein kandidaatin työni aiheesta Kuopion ja Itä-Suomen yliopistojen liikuntalääketieteen oppiaineesta vuoden 2000 jälkeen valmistuneiden terveystieteiden maistereiden työllistyminen. Terveystieteen maisteriksi Itä-Suomen (ent. Kuopion yliopisto) on voinut valmistua vuodesta 1992 alkaen. Tarkastelun kohteena oli vuodesta 2000 eteenpäin valmistuneet opiskelijat, joiden yhteystiedot olivat sähköisesti saatavilla. Vuoden 2000 jälkeen on valmistunut noin reilut 200 opiskelijaa.

Tietoja valmistuneista kerättiin kyselylomakkeen avulla, joka toteutettiin sähköisesti tammikuussa 2022. Tutkimuksen tarkoituksena oli siis selvittää, mihin ja miten valmistuneet terveystieteiden maisterit ovat työllistyneet ja onko aikaisemmat tai terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen suoritetut koulutukset vaikuttaneet työllistymiseen.   

Liikuntalääketieteen verkostotapaaminen 2017

Vastaajien taustatiedot

Kyselyyn vastasi yhteensä 49 vastaajaa, joista hieman yli puolet oli naisia. Vastaajat olivat noin 46-vuotiaita ja heistä enemmistö, eli kolmasosa asui Uudellamaalla ja noin neljäsosa Pohjois-Savossa. Vastaajien valmistumisvuodet jakautuivat kohtalaisen tasaisesti vuosille 2000–2021 antaen siis tietoa valmistuneista koko 21 vuoden ajalta. Opintojen aloituksesta terveystieteiden maisteriksi valmistumiseen kului keskimäärin 4,5 vuotta, lähes 80 % valmistui kuudessa vuodessa tai nopeammin.

Opinnot

Kyselyyn vastanneista hieman yli puolet ilmoitti opiskelleensa työn ohella, neljäsosa päätoimisena opiskelijana sekä vajaa neljäsosa muulla tavoin (perhe/hoitovapaat ym.) Liikuntalääketiedettä opiskellaan edelleenkin usein työn ohella. Tämän mahdollistaa monet etäopetuksessa verkko-opintoina toteutettavat opinnot, joita pystyy suorittamaan omalla ajalla esimerkiksi työpäivien jälkeen. Monelle etäopinnot ovatkin varmasti pelastus, sillä viiden vuoden opinnot jäisivät monella taloudellisista tekijöistä johtuen suorittamatta, jos opiskelujen suorittaminen työn ohella ei olisi mahdollista. Suuri verkko-opetuksen määrä näkyy kuitenkin vähäisessä lähiopetuksen määrässä. Käytännön opetusta on vähän, mikä saattaa heijastua myös valmistumisen jälkeiseen työllistymiseen. Esimerkiksi asiakastyössä työskentelevien määrä oli pienehkö kyselyyn vastanneiden keskuudessa.

Opiskelua edeltäneet koulutukset ja ammatit ovat osaltaan vaikuttaneet työllistymiseen terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen. Yhteensä 33 vastaajaa ilmoittiliikuntalääketieteen opintoja edeltäneen koulutustaustansa ja yleisimpänä koulutusasteena oli AMK- tasoinen koulutus (esimerkiksi fysioterapeutti tai liikunnanohjaaja), toiseksi yleisimpänä toisen asteen koulutus ja kolmanneksi yleisimpänä yliopistotason koulutus. Onkin mielenkiintoista jatkossa seurata valmistuneiden työllistymistä, kun pelkällä ylioppilaspohjalla sisään tutkinto-opiskelijaksi otettavien määrää on lisätty vuodesta 2016 alkaen. Heillä työllistymistä voi ohjata omat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, mutta varsinaista ammatillista koulutusta heillä ei taustalla vielä ole.

Kysyttäessä terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeisiä koulutuksia tai ammatteja, 44 vastaajasta hieman yli puolet ilmoitti jatko-opiskelleensa. Suoritettuja opintoja olivat muun muassa tohtorin tutkinto, pedagogiset opinnot, toinen maisteritutkinto, AMK -tutkinto sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinto (usein johtamiseen liittyen). Noin kolmannes kyselyyn vastanneista ilmoitti opiskelevansa myös tällä hetkellä. Heistä suurin osa ilmoitti tekevänsä tohtorin tai lisensiaatin tutkintoa. Mielenkiintoa jatko-opiskelun aloittamiseen oli vastanneiden keskuudessa jonkin verran. Jatkokouluttautumisen tarpeen voisi siis ajatella olevan suurehkoa työelämässä terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen. Tämä voi johtua maistereiden jatkuvan oppimisen tarpeesta, jota esiintyy lähes kaikilta koulutusaloilta valmistuneilla. Myös terveystieteiden maisterin koulutus on laaja ja monenlaiseen työhön soveltuva, mikä voi lisätä tarvetta jatkokouluttautumiselle sen jälkeen, kun oma, itselleen sopiva työura on löytynyt.

Työelämä

Liikuntalääketiedettä opiskelleet terveystieteiden maisterit ovat työllistyneet hyvin. Yksikään 49 vastanneesta ei ilmoittanut olevansa tällä hetkellä työttömänä. Lisäksi suurin osa vastaajista ilmoitti työskentelevänsä vakituisessa työsuhteessa. Kaikki vastanneet eivät kuitenkaan enää työskennelleet terveystieteiden maisterin koulutusta vastaavassa työssä ja monella työnkuva ei enää vastannut terveystieteiden maisterin tutkintoa organisaation sisäisten työnkuvan muutosten myötä. Yleisimpiä ammattinimikkeitä olivat aluekoordinaattori, projektipäällikkö, tutkija, tutkimusjohtaja, asiantuntija, lehtori, opettaja, terveysliikunnan asiantuntija ja aluepäällikkö.

Kyselyyn vastanneiden nykyinen päätyönantaja ja työtehtävät näkyvät kuvioissa 1 ja 2. Yleisintä oli siis työskennellä yksityisessä yrityksessä, joissa yleisimmin tehtiin johto- ja esimiestehtäviä. Myös kunnissa/kuntayhtymillä työskentelevät tekivät enimmäkseen johto- ja esimiestehtäviä. Tutkimustyötä tehtiin yleisimmin yliopistossa sekä yksityisessä yrityksessä. Hallinto- suunnittelu- tai kehitystehtävissä työskentelevillä yleisimpänä päätyönantajana oli järjestö tai vastaava, kunta tai kuntayhtymä, yksityinen yritys tai muu julkisen hallinnon organisaatio. Asiakastyötä tehtiin lähinnä yksityisessä tai omassa yrityksessä.

Kuvio 1 Nykyinen päätyönantaja
Kuvio 2. Vastaajien nykyisen työn kuvailu

Kyselyssä selvitettiin myös valmistuneiden tyytyväisyyttä terveystieteiden maisterin koulutukseen, vastausten jakautuminen näkyy kuviossa 3. Vastanneet olivat pääasiassa tyytyväisiä saamaansa koulutukseen ja kokivat terveystieteiden maisterin tutkinnon valmistaneen heitä riittävästi heidän nykyisiin työtehtäviinsä.

Kuvio 3. Vastaajien tyytyväisyys terveystieteiden maisterin koulutukseen ja tämänhetkiseen työhön, toteutettu Likertin-asteikolla. Vastausmäärät prosenttiosuuksia.

Johtopäätökset

Kuopion – ja Itä-Suomen yliopistosta liikuntalääketieteen oppiaineesta terveystieteiden maistereiksi vuosina 2000–2021 valmistuneet ovat työllistyneet hyvin ja laaja-alaisesti. Kyselyyn vastanneiden koulutukset ja ammatit ennen ja jälkeen liikuntalääketieteen opintojen ovat ohjanneet työllistymistä. He työskentelevät pääsääntöisesti vakituisessa työsuhteessa. Päätyönantajina ovat yksityiset yritykset, järjestö tai vastaava, kunta/kuntayhtymä tai yliopisto. Työnkuva on yleisimmin johto- ja esimiestehtäviä, tutkimusta, opetus- ja koulutustyötä sekä hallinto-, suunnittelu ja kehitystehtäviä. Enemmistö kyselyyn vastanneista on tyytyväisiä terveystieteiden maisterin koulutukseen ja nykyiseen työhön suhteessa omiin tavoitteisiin. Lisäksi he kokevat terveystieteiden maisterin koulutuksen valmistaneen heitä riittävästi nykyisiin työtehtäviin.

Jenni Mikkanen, maisterivaiheen opiskelija, Liikunta- ja urheilulääketiede

Tyypin 2 diabetesta sairastaville tarjotun liikuntaneuvonnan vaikuttavuus perusterveydenhuollossa

Tässä blogikirjoituksessa esittelen BMJ Open lehden julkaisemaa ensimmäistä artikkeliani:

Effectiveness of physical activity counselling provided for people with type 2 diabetes mellitus in primary healthcare in North Karelia, Finland: a register-based evaluation study.”

Julkaisuprosessin polku tuntui varsin hitaasti etenevältä ja kivikkoiselta. Julkaisuprosessi alkoi lehden valinnalla ja tarjosin käsikirjoitusta useampaan lehteen, joita pääohjaajani suositteli. Vihdoin viimein BMJ Open lehti hyväksyi käsikirjoitukseni kesäkuussa 2022. Pääohjaajana julkaisussa toimi terveyden edistämisen professori Tiina Laatikainen. Ohjaajina toimivat myös dosentti Mika Venojärvi ja professori Heikki Tikkanen. Lisäksi analyyseissä ohjaajana toimi projektitutkija Marja-Leena Lamidi.

Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida liikuntaneuvonnan tehokkuutta perusterveydenhuollossa T2D-potilailla vertaamalla kliinisiä mittauksia, kuten HbA1c, lipidi- ja BMI-arvoja sekä painoa potilasrekisteristä poimittuihin kontrolleihin. Tutkimus tehtiin Pohjois-Karjalassa vuosina 2016–2018 perusterveydenhuollon asiakkaille. Tutkimuspopulaatio koostui 19-87-vuotiaista potilaista, joilla oli diagnosoitu T2D (n=1803). Liikuntaneuvontaan ohjattiin kaikkiaan 546 potilasta, joista 521 osallistui liikuntaneuvontaan. Erityisesti potilaat, joilla oli hyvin vähän fyysistä aktiivisuutta, ohjattiin liikuntaneuvontaan. Yhteensä 1382 sukupuolen, iän, diagnoosin ja interventioajan perusteella sovitettuja kontrolleja käytettiin interventioiden vaikutusten arvioimiseen. Diabeteshoitajat, fysioterapeutit ja lääkärit, jotka tapasivat potilaita normaalisti seuranta-aikana, lähettivät potilaita liikuntaneuvontaan. Potilailla oli myös mahdollisuus itsellä varata aika neuvontaan.

Liikuntaneuvonta toteutettiin osana perusterveydenhuollon normaalia toimintaa ja neuvontaa tekivät fysioterapiaan ja motivoivaan haastatteluun perehtyneet terveydenhuollon ammattihenkilöt. Kaikki interventioryhmän osallistujat saivat liikuntaneuvontaa vähintään kerran joko vastaanottokäynnillä tai puhelimitse. Neuvontaan osallistuneille tarjottiin mahdollisuus osallistua eri liikuntalajien kokeiluihin liikuntaneuvojan kanssa. Liikuntaneuvoja teki yhteistyötä myös kuntien liikuntapalvelujen kanssa. Interventiojakson liikuntaneuvontakäyntien jälkeen potilaat ohjattiin kuntien ylläpitämiin elämäntaparyhmiin tai muiden palveluntarjoajien järjestämiin liikuntapalveluihin tai he jatkoivat harjoittelua itsenäisesti riippuen heidän omasta motivaatiostaan ja valinnoistaan. Yksilöllisen liikuntaneuvonnan tehokkuuden arvioimiseksi kerättiin rekisteripohjaisia ​​tietoja sekä neuvontaan osallistuneilta ja potilailta, jotka eivät ole osallistuneet neuvontaan. Jokaisen potilaan mittauksien seurantajakso vaihteli sen mukaan, milloin heidät rekrytoitiin mukaan tutkimukseen, mutta kaikilla osallistujilla seuranta-aika oli vähintään vuosi.

Liikuntaneuvonnan palveluketju Siun soten alueella.

Ensisijainen havainto tässä tutkimuksessa oli, että HbA1c-tasot laskivat interventioryhmässä ja nousivat kontrolliryhmässä. Lisäksi osallistujien osuus, jotka saavuttivat LDL-tavoitetason intervention lopussa, oli suurempi interventioryhmässä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan päätellä perusterveydenhuollossa toteutetun liikuntaneuvonnan tarjoavan merkittäviä hyötyjä tyypin 2 diabeteksen hoidossa, vaikka liikuntaharjoittelun määrän kasvu on vähäistä. Pienilläkin investoinneilla voidaan edistää tyypin 2 diabetesta sairastavien henkilöiden sekä hoidon- että elämänlaatua. Tämä tutkimus toteutettiin ”real world” – asetelmalla ja se tarjoaa arvokasta lisätietoa sen toteutettavuudesta ja toteutustutkimuksesta perusterveydenhuollossa sekä miten sähköisiä potilastietojärjestelmiä voidaan käyttää tutkimustietojen lähteenä.

Tämän tutkimusprosessin myötä olen saanut huomattavan määrän lisää kokemusta tieteellisen artikkelin kirjoittamisesta ja sen julkaisemisesta.  Julkaisemisessa harmaita hiuksia aiheutti etenkin käsittelyprosessin hitaus, itselläni tämän artikkelin kirjoittamis- ja julkaisuprosessiin kului aikaa noin kaksi vuotta.   Kuitenkin tämä matka on ollut antoisa ja olen tältä matkalta saanut lisää monenmoista oppia myös käytännön työhöni toimiessani elintapakoordinattorina Pohjois- Karjalan kansanterveydenkeskuksella. Tiedostan, että väitöskirjan projektini maaliviiva on vielä suhteellisen kaukana, koska tämä julkaisu oli vasta ensimmäiseni ja tavoitteena olisi vielä saada kaksi artikkelia maaliin saakka. 

Iso kiitos kaikille ohjaajilleni ja tässä prosessissa mukana olleille tähänastisesta yhteistyöstä ja tuesta.  

Julkaistuun artikkeliin pääset tutustumaan tästä linkistä:

http://dx.doi.org/10.1136/bmjopen-2021-058546 

Tuula Martiskainen

Jatko-opiskelija/ Terveystieteiden tohtoriohjelma

Kolmas kerta toden sanoo: The Gradu – CrossFit ja Liikuntamotivaatio

Pro Gradu – tutkielma, eli The Gradu, on kaikille yliopisto-opiskelijoille tuttu termi aivan ensimmäisistä opiskelupäivistä lähtien. Monelle se saattaa olla aluksi kaukana tulevaisuudessa siintävä, hieman pelottavakin asia, jota ei mieti päivittäin. Toisille gradu on alusta saakka selkeä päämäärä, jota kohti suunnataan ajatukset ensimmäisestä opiskelutehtävästä lähtien. Itselleni oli herännyt jo opiskelemaan hakiessa ajatus ja toive gradun aiheesta. Aika nopeasti selvisi, että minua kiinnostavaan aiheeseen, eli raskausajan liikuntaan ja elämäntapoihin, olisi alkamassa mielenkiintoinen ja uusi tutkimus HUS Naistenklinikalla. Liikuntalääketieteen oppiaineen opettajilla oli yhteyksiä tuohon tutkimukseen, joten erilaisten käänteiden jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus olla mukana tuossa tutkimusryhmässä ja tehdä gradua aineistosta, kunhan se tutkimuksen edetessä muodostuisi.

En ollut opintojen alussa vielä kuitenkaan sisäistänyt, että oikeat lääketieteelliset tutkimukset saattavat viedä vuosia käynnistyäkseen, sillä rahoituspäätökset ja lupakäsittelyt eettisine lautakuntineen vievät aikaa. Lisäksi tuossa tutkimuksessa varsinainen tutkimusaika oli pitkä, sillä tutkittavat olivat lapsettomuudesta kärsiviä pariskuntia, joiden täytyi ensin tulla raskaaksi. Aika nopeasti jouduin siis valintatilanteeseen, jossa minun piti miettiä, pysynkö kiinni tuossa unelmagradussani, vaikka opintoni etenivät huomattavasti nopeammassa tahdissa, kuin tutkimus. En halunnut luopua tuosta unelmaprojektista ja tutkimuksesta, joten loppujen lopuksi sovimme, että teen liikuntalääketieteen harjoittelun tuossa COLIFE-tutkimuksessa, mutta gradun aiheeksi se on minulle aikataulullisesti huono vaihtoehto. Pääsimme kuitenkin tilanteessa kaikkia tyydyttävään ratkaisuun, kun vain uskalsin tehdä päätöksen.

Takaisin lähtöruutuun

Tämä päätös palautti minut kuitenkin lähtöpisteeseen eli tilanteeseen, jossa minulla ei ollut hajuakaan gradun aiheesta. Opintojen nopean etenemisen vuoksi aihe piti päättää nopeasti, sillä olin jo tuossa vaiheessa valmistumassa kandiksi ja suurin osa maisterivaiheen kursseistakin oli jo käytynä. Koska olin ollut useasti mukana vapaaehtoisena opiskelijana liikuntalääketieteen oppiaineen organisoimissa suorituskyvyn parantamiseen liittyvissä mittauksissa, ehdotti Mika minulle uutta aihetta tähän osa-alueeseen liittyen. Mika oli sopinut joukkueen fysiikkavalmennuksesta vastaavan Jukka Podduikin (Sunset TL) kanssa naisten amerikkalaista jalkapalloa pelaavan joukkueen kanssa fyysisen suorituskyvyn testeistä graduprojektina, ja minä olin lupautunut vapaaehtoiseksi mittaajaksi näihin testeihin. Tästä alkoikin kehittyä tosi mielenkiintoinen graduprojekti. Sain organisoida alusta saakka joukkueen mittauksia, olla mukana mittaamassa ja toimia joukkueen ja yliopiston välisen viestinnän vastuuhenkilönä. Kandityöni tein gradun tutkimussuunnitelmana ja aiheeksi muotoutui seuraava; Toiminnallisen kiertoharjoittelun vaikutukset dynaamiseen tasapainoon amerikkalaista jalkapalloa pelaavilla naisilla. Saimme yliopistolta muitakin aktiivisia mittaajaopiskelijoita avuksi (Kiitos Marjukka ja Hanna!) ja niin päädyimme tekemään loppuvuodesta 2019 n. 20 hengen naisjoukkueelle kehonkoostumusmittaukset sekä fysiikkatestejä osana tutkimuksen alkumittauksia. Mittausten jälkeen joukkue aloitti reilun 3 kuukauden mittaisen fysiikkaharjoittelujakson Sunsetin salilla, jonka loputtua meidän piti suorittaa loppumittaukset samalla porukalla graduaineistoni tuottamiseksi.

Tasapainomittauksia syksyllä 2019 Sunset TL

Mutta mitä sitten kävikään! Suunnitelmiani tuli sekoittamaan tietenkin se iso K! Maaliskuun alussa 2020 olimme juuri sopimassa joukkueen kanssa loppumittauspäiviä, kunnes yhtäkkiä COVID-19 sulki sekä yliopiston että koko Suomen. Vain viikkoa ennen sovittua loppumittauspäivää! Kokoontumisrajoitukset ja tilojen sulku tekivät mahdottomaksi mittausten tekemiset ja näin ollen tämäkin gradu jäi osaltani haaveeksi. Oli viikosta kiinni, että minulla olisi ollut aineisto valmiina projektista, jossa olin 150%:sti itse mukana. Tällä kertaa isku tuntui todella suurelta, sillä olin mukana suunnittelemassa, toteuttamassa ja erityisesti mittaamassa itse, minkä vuoksi tämä graduprojekti tuntui omalta pieneltä tutkimukselta, eikä vain aineistolta, joka saadaan gradua varten. Kevään aikana sain kuitenkin kandityön valmiiksi ja kandin paperit, mutta jäin kesälomalle hieman pettynein fiiliksin. Minun pettymykseni oli tietenkin hyvin pientä siihen verrattuna, mitä kaikkea muuta koronapandemia pysäytti ja mihin kaikkeen se vaikutti. Myös yliopiston väki, erityisesti Mika, tiesi harmitukseni ja hänellä olikin minulle jo heti syksyllä 2020 minulle uusi gradun aihe. Kolmas kerta toden sanoo, ja näin jälkeen päin voin sanoa, että tuo sanonta piti tällä kertaa paikkaansa.

Uutta matoa koukkuun

Olimme tehneet aiemmin suorituskyvyn testejä kuopiolaisella crosstraining-salilla ja Mika oli heidän kanssaan keskustellessaan sopinut, että Crossfit- ja crosstraining-harrastajien liikuntamotivaatiotekijöitä olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin.  Tartuin aiheeseen, vaikka rehellisyyden nimissä tuntui haasteellisesti motivoitua kolmatta kertaa rakentamaan tyhjästä gradua. Mikan ohjeiden mukaan ryhdyin kuitenkin syksyllä 2020 suunnittelemaan ja toteuttamaan kyselytutkimusta, joka päätettiin lähettää koko Suomen CrossFit-harrastajien sähköpostiryhmään. Validoituihin kysymyspatteristoihin perustuvassa kyselytutkimuksessa oli 60 kysymystä ja kysely oli jaettu kolmeen osioon; taustatiedot, itse raportoitu fyysinen aktiivisuus ja terveysmuuttujat sekä varsinainen liikuntamotivaatiokysely. Liikuntamotivaatiokysely pohjautui validoituun REMM-patteristoon, joka sisälsi yhteensä 43 motivaatioväittämää. Motivaatioväittämien vastaukset jaettiin kahdeksaan aladimensioon, jotka toimivat lopullisissa tuloksissa varsinaisina motivaatiotekijöinä. Näitä olivat viihtyminen, tehtäväorientaatio, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, minäorientaatio, muiden odotukset, fyysinen hyvinvointi, psyykkinen hyvinvointi ja ulkonäkö.

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, ja linkki kyselyyn lähetettiin sähköpostilla suomalaisten Crossfit ja crosstraining – salien jäsenien sähköpostiryhmään. Määräajassa eli noin kahden kuukauden aikana kyselyyn saatiin yhteensä 329 vastausta. Graduaineistoni oli siis valmis lokakuun lopussa 2020, mutta tässä kohtaa täytyy myöntää, että minä en ollut tuolloin valmis. Aiemmin keväällä puhjennut korona, edellisten graduprojektien kaatuminen sekä opiskelun, työelämän ja nelilapsisen perheen yhdistäminen oli alkanut tuntua raskaalta. Tuntuu surkuhupaisalta todeta näin jälkeenpäin, että oma motivaationi ei riittänyt liikuntamotivaatiotutkimuksen tekemiseen. Onneksi motivaatio on jatkuva prosessi, joka elää ja muuttuu elämäntilanteiden mukaan ja näin kävi myös minulla.

Otin lukuvuoden 2020-2021 kevyemmin. Keskityin enemmän päivätyöhöni ja lapsiini ja opiskelin viimeisiä pakollisia kursseja etänä – kuten koronan vuoksi kaikki muutkin. Olin valinnut maisterivaiheen sivuaineeksi urheiluravitsemuksen aineopinnot ja jossain vaiheessa selvisi, että tuon kokonaisuuteen kuuluva viimeinen opintojakso ajoittuisi vasta syksylle 2021. Muistan ajatelleeni, että turha kiirehtiä gradunkaan suhteen, sillä en voisi valmistua kuitenkaan keväällä 2021. Syksyn 2021 aikana tein urheiluravitsemuksen aineopintojen lopputyötä sekä aloin kiinnostua psyykkisestä valmentamisesta ja liikuntapsykologiasta. Jossain vaiheessa syksyä huomasin, että pääni yläpuolella ei syttynyt yhtä lamppua vaan koin totaalisen valoshown tajutessani, että liikuntamotivaatiohan on aiheena aivan täydellinen minulle ja minun tulevaisuuden suunnitelmiani varten. Motivaatio alkoi kasvaa kohisten, kun tajusin, miten mielenkiintoinen aineisto minulla on kädessäni. Sen jälkeen alkoi tapahtua vauhdilla.

Pidimme ensimmäisen gradupalaverin ohjaajieni Mikan ja Julian kanssa joulukuussa 2021 ja tammikuussa 2022 aloitin aineiston käsittelyn, yhdenmukaistamisen ja analysoinnin. Vastauksia oli tullut kaiken kaikkiaan 329, joista poistin 11, sillä ne eivät olleet joko tulkittavissa tai kysely oli jäänyt kyselyohjelman mukaan keskeneräiseksi. Gradun analyysin valmistumista nopeutti samaan aikaan meneillään ollut tieteellisen esittämisen kurssi, jota käytin analyysivaiheessa tehokkaasti hyödykseni. Aika nopeasti alkuvuodesta 2022 löimme lukkoon graduni suhteen melko määrätietoisenkin tavoitteen. Olin asettanut itselleni tavoitteen, että haluan suorittaa kypsyysnäytteen eli miniväitöksen huhtikuussa, jotta varmasti ehdin hakea maisterintutkintoa ennen kesälomaa. Gradun esittely tapahtui tammikuun seminaarissa, helmikuu oli varattu täysin kirjoittamiselle, maaliskuussa esittelin gradun tulokset ja loppujen lopuksi miniväitösaikataulussa pysyttiin eli huhtikuun seminaarissa pääsin suorittamaan kypsyysnäytettä.

Siihen välille kuitenkin mahtui aika monta kirosanaa, monta Delete-näppäimen painallusta, pari itkupotkuraivaria sekä ennennäkemätön määrä einesruokia lapsille (suutarin lapsella ei ole kenkiä, vai miten se meni?). Kun kirjoittaa gradua täyden päivätyön ja nelilapsisen perheen arjen keskellä ilman opintovapaata, ei voi välttyä siltä, että välillä kokonaisuutta ei ehdi riittävästi tarkastella. Aina kun on aikaa, pyrkii vain kirjoittamaan työtä eteenpäin, ja välillä kirjoitin tekstiä autossa lasta odottaessa, välillä ruokatunnilla kotona käydessä, välillä pakenin saunan lauteille (en sentään silloin, kun se oli lämmin), jotta pystyin saamaan hetken rauhaa kirjoittamiseen.  Yöunista en (olisi) halunnut tinkiä. Täytyy kuitenkin myöntää, että kun ohjaajani soitti viikko ennen gradun deadlinea, että tekstiä pitää karsia noin. 40 sivua (Aika paljon saa tekstiä kirjoitettua muuten siellä parkkipaikalla!), niin muutaman yön jouduin siinä myös hyödyntämään tekstin jäsentelyyn ja tiivistämiseen. Loppujen lopuksi tiivistäminen ei ollut kovin työläs juttu, kun työn punainen lanka oli tiedossa. Ja siitä tekstiosuudesta, minkä jätin työstä pois, sain ihan loistavaa taustamateriaalia, jota tulen varmasti hyödyntämään jatkossa omassa asiantuntijatyössäni. Tiivistäminen ei ole siis lainkaan liian yliarvostettua! Toisaalta ei ylimääräisestä kirjoittamisesta ole koskaan mitään haittaa. Aina se opettaa ja kehittää, tavalla tai toisella.

Crossfit ja liikuntamotivaatiotekijät

Mutta sitten vielä takaisin omaan graduuni. Kuten me kaikki tiedämme, liikunnalla on useita, merkittäviä terveyshyötyjä, jotka eivät kuitenkaan varastoidu. Eli liikuntaa pitää harrastaa säännöllisesti terveysvaikutusten saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Kuten jo tämä gradumatkani osoitti, ihmisen täytyy olla motivoitunut tehdäkseen jotain tiettyä asiaa toistuvasti. Näin myös liikunnassa. Motivaatio voi olla sisäistä eli liikuntaa ajatellessa liikunta itsessään voi aiheuttaa niin paljon iloa ja mielihyvää, että sitä haluaa tehdä säännöllisesti. Ulkoiset motivaatiotekijät puolestaan motivoivat ihmistä liikkumaan esimerkiksi erilaisten palkintojen, kannustuksen tai vaikkapa häpeän tai pelon vuoksi. Osa ulkoisen motivaation muodoista on lähempänä sisäistä motivaatiota ja osa on lähempänä tilannetta, jolloin motivaatio puuttuu täysin. Tällöin puhutaan amotivaatiosta. Crossifit on lajina mielenkiintoinen nimenomaan motivaation näkökulmasta, sillä se on valtavan suosittu ja hyvin laajalle levinnyt. Sitä harrastetaan joka puolella maailmaa ja useissa eri väestöryhmissä. Harrastajien täytyy siis olla motivoituneita mennäkseen uudelleen ja uudelleen salille! Lajeinahan CrossFit- ja crosstraining ovat hyvin samankaltaisia, korkean intensiteetin toiminnallisia harjoitusmuotoja. Ainut ero oikeastaan on se, että crossfit on rekisteröity tuotemerkki ja crosstraining salit toimivat siis tuon tuotemerkin ulkopuolella.

Aiempien tutkimuksien valossa CrossFit-harrastajien korkeaa motivaatiota selittää useampi tekijä. Laji on monipuolinen, vaihteleva ja siinä yhdistyy sekä yksilö- että ryhmämuotoisen harrastamisen piirteitä. Lajissa voi haastaa sekä itseään, että kilpailla toisia vastaan. Laji on hyvin skaalautuva eli se huomio harrastajansa rajoitteet ja kaikki liikkeet ovat tehtävissä oman kuntotasonsa tai rajoitteidensa mukaisesti. Nämä seikat yhdessä ruokkivat sisäisen motivaation syntymistä ja näin ollen lisäävät harrastuksen jatkamisen todennäköisyyttä. Oman gradututkimukseni tulokset mukailivat aiempia kansainvälisiä tutkimuksia. Vastaajista suurin osa oli naisia eli 76% (n=242). Vastauksia analysoitaessa muodostettiin vertailuryhmiä viikoittaisten harrastuskertojen (1-3 krt/vko ja yli 4 krt/vko) sekä harrastevuosien (1-2 vuotta ja yli 3 vuotta) mukaan.

Tulosten mukaan viihtyminen, tehtäväorientaatio, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja fyysinen hyvinvointi korostuivat liikuntamotivaatiotekijänä henkilöillä, jotka harrastivat CrossFitiä vähintään neljä kertaa viikossa (tilastollisesti merkitsevä ero). Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, minäorientaation sekä fyysisen hyvinvoinnin merkitys liikuntamotivaatiotekijänä korostui puolestaan vähintään kolme vuotta harrastaneilla (myös tilastollisesti merkitsevä ero). CrossFitia harrastavilla miehillä minäorientaatio ja ulkonäköön liittyvät tekijät motivoivat naisia enemmän. Lisäksi useilla itse arvioiduilla terveysmuuttujilla oli tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä liikuntamotivaatiotekijöihin, vaikka yhteydet olivatkin heikkoja.

Fyysinen hyvinvointi ja viihtyminen tärkeimmät motivaatiotekijät

Fyysinen hyvinvointi ja viihtyminen nousivat tässä tutkimuksessa esille tärkeimpinä liikuntaan liittyvinä motivaatiotekijänä molemmilla sukupuolilla sekä viikoittaisten harrastekertojen että harrastevuosien suhteen tarkasteltuna. Viihtymistä pidetäänkin tärkeimpinä liikuntaan motivoivista tekijöistä, koska sen on havaittu liittyvän positiivisesti sekä liikunnan säännölliseen harrastamiseen että käänteisesti liikunnan lopettamiseen. Myös fyysisen hyvinvoinnin korostuminen motivaatiotekijänä on linjassa aiempien tutkimuksien kanssa. Tähän tutkimukseen osallistuneet CrossFit-harrastajat olivat ikäjakaumaltaan 16-68 – vuotiaita ja itse arvioidun fyysisen aktiivisuuden perusteella hyvinkin aktiivisia. Objektiivisesti terveysmuuttujia ei mitattu, mutta subjektiivisesti mitattuna vastanneet arvioivat sekä elämänlaatunsa että terveydentilansa lähes poikkeuksetta erinomaiseksi tai hyväksi ja pitivät myös kuntoaan ja tasapainoaan parempana kuin ikätoverinsa.

Tämän tutkimuksen perusteella voidaan ajatella, että CrossFitin aikaansaama liikunnan ilo, harjoituskertojen ja harjoittelumuodon mahdollistama kehitys ja sen seuraaminen, harjoitusympäristö ja sen yhteisöllisyys sekä säännöllisen harjoittelun tuomat terveyshyödyt motivoivat harrastajaa osallistumaan toimintaan useammin. Tämä näkyi viihtymisen, tehtäväorientaation, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja fyysisen hyvinvoinnin korostumisena motivaatiotekijänä harjoittelukertojen lisääntyessä. Vastaavasti crossfitin harjoitusympäristön yhteisöllisyyden ja terveyshyötyjen motivoiva vaikutus näkyy sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja fyysisen hyvinvoinnin korostumisena motivaatiotekijänä vähintään kolme vuotta harrastaneilla. Lisäksi minäorientaatio korostuu pidempään harrastaneilla, mikä saattaa kertoa esimerkiksi mahdollisuudesta keskittyä enemmän omiin tuloksiin, kun harjoitusvuosia on takana jo riittävästi ja harjoitteiden tekeminen tuttua.

Miehet kokivat tulosten mukaan motivoituvansa ulkonäöstä naisia enemmän, ja tavoiteorientaation näkökulmasta he olivat enemmän minäsuuntautuneita kuin naiset. Tulos oli mielenkiintoinen, vaikka vastaavat tulokset ovat linjassa monen aiemman tutkimustuloksen kanssa. Useissa tutkimuksissa on havaittu molempien sukupuolten motivoituvan ulkonäöllisistä seikoista, mutta vertaillessa tehtävä- ja minäorientaation esiintymistä sukupuolten välillä on havaittu, että naiset ovat yleensä enemmän tehtäväorientoituneita, kun taas miehet ovat yleensä minäorientoituneempia. Minäorientaation ja ulkonäön korostumista miehillä saattaa selittää muun muassa se, että mahdollisesti tutkimukseen osallistuneet naiset kokevat CrossFitin kaltaisessa harjoitusympäristössä nimenomaan fyysisen kehittymisen tärkeämmäksi kuin ulkonäön. Miehillä puolestaan ryhmämuotoinen harjoittelu voi provosoida ulkonäön ja minäorientaation korostumista. Muiden odotukset olivat vähiten motivoiva tekijä tässä tutkimuksessa. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että miesten osalta muiden odotukset olivat hieman naisia motivoivampi tekijä, vaikka tilastollisesti merkitsevää eroa ei löytynytkään.

Terveyden edistämisen näkökulmasta CrossFit on mielenkiintoinen laji, sillä se tyydyttää kaiken kuntoisten ja eri väestöryhmien psykologisia perustarpeita mm. yhteisöllisyyden ja oppimismyönteisen yhteisön, haastavuuden ja jatkuvan itsensä kehittämisen, skaalattavuuden ja monipuolisuuden kautta. Laji luo mahdollisuuden sisäisen motivaation synnylle, mikä nähdään vahvasti säännöllisen fyysisen aktiivisuuden edellytyksenä. Kuten tutkimuksissa on aiemminkin todettu, terveyteen, sosiaalisuuteen ja haastavuuteen liittyvät motiivit lisäävät liikunnan autonomista säätelyä, jolloin aikomus liikkua, liikunnan määrä ja liikunnasta saatava nautinto lisääntyy. Nämä tekijät saattavat selittää myös tässä tutkimuksessa esille tulleita syitä CrossFit-harrastajien aktiivisuuteen.

Terveysliikuntasuositusten mukaisesti viikossa tulisi harrastaa joko 150 minuuttia kestävyysliikuntaa kohtalaisella intensiteetillä tai 75 minuuttia rasittavalla intensiteetillä, minkä lisäksi suositellaan lihaskuntoharjoittelua ja liikkeen hallintaa 2 kertaa viikossa. Terveysliikuntasuositusten mukainen määrä liikuntaa vie aikaa, ja ajanpuutteen on osoitettu olevan yksi tärkeimmistä esteistä säännöllisen liikunnan harrastamiselle. Crossfit-harjoittelussa yhdistyy useita fyysisen suorituskyvyn ja terveysliikunnan osa-alueita samassa harjoituksessa, mikä tekee CrossFitista terveyden edistämisen kannalta aikaa säästävän ja tehokkaan liikuntamuodon. Vaikka laji sisältää paljon erikoistekniikoita, korkean intensiteetin osuuksia ja erilaisia taitoa vaativia liikkeitä, se huomio silti kaiken kuntoiset liikkujat ikään tai väestöryhmään katsomatta ja kaikki liikkeet ovat skaalattavissa kuntotasoon ja omaan suorituskykyyn peilaten. Crossfitin kaltainen harjoitusympäristö edistää myös sosiaalisen yhteenkuuluvuuden merkitystä motivaatiotekijänä. Mitä enemmän CrossFit-salilla viettää aikaa, sitä vahvemmin sosiaalinen ympäristö näyttäisi harrastajia myös motivoivan. Sama pätee harrastuskertoihin viikossa.

Jotta liikunnasta tulisi säännöllinen elämäntapa, tulisi ihmisiä rohkaista löytämään laji, jossa voi saavuttaa itse määritellyt ja mieleiset sisäiset tavoitteet, mutta joka täyttää myös ihmisen koetun sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tarpeen. Sisäisen motivaation merkitys säännöllisen liikunnan harrastamiseen on merkittävä, mutta ulkoisten tavoitteiden ja motiivien, joita CrossFitissa ja crosstrainingissa edustavat mm. liikkeiden suorittamisesta saatavat pisteytykset ja kehittymisen seuranta sekä kilpailut, merkitystä ei tule vähätellä. Tätä puoltaa myös se, että tehtäväorientaation merkitys liikuntamotivaatiotekijänä korostui harrastekertojen vähintään neljä kertaa viikossa treenaavilla. Korostamalla tavoitteen asettelua, taitojen kehittämisen mahdollisuutta ja terveysnäkökulmia, voidaan mahdollisesti lisätä viihtymistä ja sitä kautta sisäisen motivaation syntyä.

Vaikka crossfit on alun perin suunniteltu vaativaa fyysistä työtä tekevien harjoitusmuodoksi, vaikuttaisi se ennen kaikkea olevan suurelle osalle väestöä sopiva matalankynnyksen laji, koska se huomioi harrastajansa lähtökohdat ja on mukautettavissa niihin. Lisäksi se on terveysliikunnan kannalta tehokas ja monipuolinen laji, joka näyttäisi myös tämän tutkimuksen mukaan tyydyttävän harrastajansa psykologiset perustarpeet, mikä on tutkimusten mukaan säännöllisen liikunnan harrastamisen näkökulmasta oleellista.

Väinölänniemi

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Kuten aina ison projektin loputtua, on tietenkin hyvä vetää henkeä, mutta on myös hyvä katsoa taaksepäin ja miettiä omaa oppimisprosessiaan. Minulle graduprojekti kaikkine aiheineen, vaiheineen ja käänteinen oli tavallaan koko opiskeluajan eli neljän vuoden mittainen, mutta varsinaisesti tämän kolmannen eli lopullisen aiheen ja lopullisen asiakirjan tekeminen tapahtui lopulta muutamassa viikossa. Tai oikeastaan yhden viikon aikana. Jälkeenpäin on hyvä todeta, että aihe oli lopulta kaikkein paras ja minulle sopivin juuri tässä vaiheessa ja kaikki vaiheet olivat tärkeitä hyvän lopputuloksen saamiseksi. Projekti oli myös silmiä avaava myös asiasisältönsä ja merkityksensä vuoksi. Mitä kaikkea me terveyden edistäjät voisimmekaan oppia ja ammentaa CrossFitistä, sen harjoitus- ja oppimisympäristöstä sekä lajin ominaispiirteistä, kun pohdimme kannustumia, joilla ihmisiä saataisiin liikkumaan ja keinoja, joilla sitoutumista säännölliseen liikuntaan voitaisiin lisätä? Voisimmeko hyödyntää enemmän motivaation vaihteluun ja muotoihin liittyvää tietoa ja toimintamalleja, joilla voidaan edistää motivaation syntymistä ja säilymistä?

Vaikka sekä gradumatkani että koko opintomatkani Itä-Suomen yliopistossa on jo päättynyt, niin oppimisprosessi on vasta alussaan. Vaikka motivaatio on välillä kateissa, se ei poissulje sitä, ettei sitä voisi enää löytää. Se voi muuttaa muotoaan ja palata vahvempana kuin koskaan. Joskus siihen tarvitaan vain se kolmas kerta.

Hanna Lassila
Terveystieteiden maisteri, liikunta- ja urheilulääketiede

The International 23rd Puijo Symposium “Physical Exercise for Health Promotion And Medical Care – Translation of Research Evidence To Everyday Practice” June 27-30 2022 in Kuopio, Finland

Puijo Symposium on kansainvälinen Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksen organisoima arvostettu kongressi. Tapahtuma on kansainvälisesti tunnettu ja hyvin arvostettu, mikä on havaittavissa myös kongressin esiintyjissä. Ensimmäistä kertaa 1976 järjestetyn symposium luokitellaankin maailmanlaajuisesti yhdeksi merkittävämmistä liikuntalääketieteen tapahtumista.

Symposiumin tavoitteena on välittää terveydenhuollon käytännön ammattilaisten, tutkijoiden ja päätöksentekijöiden käyttöön uusinta näyttöön perustuvaa tietoa liikunnan terveysvaikutuksista.

Kansainvälinen 23. Puijo Symposium järjestettiin 27-30.7.2022 Kuopiossa Finnkino Scalassa. Kongressi järjestettiin viimeksi vuonna 2014, reilusti ennen Koronaa. Neljä päiväinen tapahtuma sisälsi monipuolisesti luentoja, joiden puhujat olivat Suomesta, Yhdysvalloista, Espanjasta, Ruotsista, Isosta Britanniasta, Sveitsistä, Saksasta, Italiasta, Australiasta sekä Kanadasta. Päivittäisten luentojen lisäksi iltaisin oli vielä erillistä ohjelmaa, kuten Kuopion Kaupungintalolla juhlatilaisuus sekä Kuopion Sataman ravintolassa posteriesityksiin liittyviä kilpailua.

OSSI – maisterivaiheen opiskelijana konferenssissa

Symposiumin pääantia olivat Kuopion elokuvateatterin pääsalissa järjestetyt asiantuntijaluennot ja väittelyt. Symposiumissa käsiteltiin hyvin erityylisiä liikuntalääketieteen osa-alueita. Kuulimme mm. Australiasta lupaavia tuloksia aikarajoitetun dieetin ja siihen yhdistetyn iltapäiväpainotteisen liikuntaharjoittelun vaikutuksista painonpudotukseen ja tyypin 2 diabeetikoiden insuliinisensitiivisyyden parantamiseen. Itselleni yllättävää antia oli luonnonmukaisesti elävien heimojen parissa tehdyissä tutkimuksissa saadut tulokset, joiden valossa ihmisen luontainen käytös vaikuttaa olevan siinä mielessä varsin inaktiivista, että näiden heimojen parissa tyypillinen päivittäiseen istumiseen käytetty aika lähentelee 10 tuntia ja liikuntaan käytetty aika on hyvin puhtaasti hyötyliikuntaa työnteon ja ruuanhankinnan merkeissä. Näitä tuloksia vasten on ymmärrettävää, että yhteiskunnissa, joissa työhön liittyvä fyysinen aktiivisuus on jatkuvasti vähentynyt, istuen käytetty aika on kasvanut ja fyysinen aktiivisuus vähentynyt, sillä ehkäpä ihmisen taipumus käyttää aikaansa liikuntaan fyysisen työn puuttuessa ei ole niin luontaista kuin olemme aiemmin ajatelleet. Liikuntamotivaatioon liittyvien tekijöiden tunnistaminen ja liikuntaan motivoiminen oli yksi teemoista, joihin palattiin useiden puheenvuorojen aikana läpi konferenssin.

Yksi mielenkiintoisimmista osuuksista symposiumissa oli asiantuntijoiden väliset väittelyt, joissa ensimmäiseen osioon oli valittu hyvin mielenkiintoinen ja haastava aihe: ”Fyysinen aktiivisuus lisää elinvuosia”. Rohkenin ajatella ennen väittelyn alkua, että vastaus on itsestään selvä ja toki väittelyn aikana selvisikin, että havainnoivissa tutkimuksissa on nähty vahva ja selkeä yhteys systemaattisesti pienentyneen kuoleman riskin ja fyysisen aktiivisuuden välillä. Vastaväittäjän argumenttina oli kuitenkin se, että asiasta ei ole saatu vakuuttavaa näyttöä satunnaistetuissa interventiotutkimuksissa (joiden toteuttaminen todettiin myös hyvin haastavaksi tästä aiheesta), joten näiden asioiden välisestä syy-seuraussuhteesta ei ole mahdollista vetää varmoja johtopäätöksiä tämänhetkisellä näytöllä. Väittelyiden päätteeksi yleisö sai arvioida, kumpi väitteistä vaikutti todenmukaisemmalta esitysten ja argumenttien perusteella ja tässä tapauksessa päädyttiin yleisöäänestyksessä tasapeliin. Opinnoistakin tuttu hyvä viesti, mitä asiantuntijaluennot vahvistivat, oli liikunnan potentiaalinen preventiivinen ja hoidollinen hyöty lukuisiin sairauksiin sekä se, että liikunnan aloittaminen kannattaa myös hyvin korkeassa iässä. Liikunnan terveyshyödyt näyttäisivät itse asiassa vain vahvistuvan ikääntymisen myötä.

Asiantuntijaluennot olivat tässä vaiheessa, maisteriopintojen loppupuolella, melko hyvin seurattavissa liikuntalääketieteen opinnoista saadun pohjan avulla. Erityisen paljon koin opintojen aikaisten liikuntafysiologian kirjatenttien ja tutkimusmenetelmiä käsitelleiden kurssien auttaneen tietopohjan kartuttamisessa sellaiseksi, että luennoista sai pääosin paljon irti. Ajatuksenani on tämän kokemuksen pohjalta ehdottomasti osallistua tapahtumaan seuraavallakin kerralla ja suosittelen lämpimästi siihen osallistumista muillekin. Kiitos vielä tapahtuman järjestäjille mielenkiintoisesta seminaarista ja yliopistolle sen tarjoamasta mahdollisuudesta ammentaa konferenssista oppia alan parhailta asiantuntijoilta.

TUULA – jatko-opiskelijana konferenssissa

Minulle tämä oli toinen tieteellinen konferenssi Kuopiossa. Osallistuin Puijo Symposiumiin ensimmäisen kerran vuonna 2014, ollessani tuolloin maisterivaiheen opiskelijana. Tämän vuoden konferenssia katsoin hivenen eri näkökulmasta kuin vuonna 2014, väitöskirjatutkimukseeni liittyvän suullisen posteri esityksen vuoksi. Tämän vuoden konferenssiin aloitin valmistautumisen jo maalis-huhtikuussa 2022, jolloin laadin abstraktin sekä posterin aiheesta: “Physical activity counseling for patients with type 2 diabetes in primary health care.”  Tämä oli minun ensimmäinen esiintymiseni tieteellisessä konferenssissa ja se toi omat haasteensa ja jännityksensä tähän tilaisuuteen. Oman tutkimuksen suullinen esittäminen sisältyy yhtenä osana jatko-opiskelijan opintoja ja tämän ensi esiintymiseni koin hyvänä kokemuksena tulevaisuutta ajatellen, koska tutkimuksen tekemiseen liittyy keskeisenä osana oman tutkimuksen esitteleminen muille ja siitä keskusteleminen. Puijo Symposium 2022 konferenssin aikataulu oli suhteellisen tiukka ja päivät venyivät pitkiksi, kuitenkin tilaisuudessa esitetyt aiheet olivat mielenkiintoisia ja ajankohtaisia. Tämän tieteellisen konferenssin koin hyödyllisenä foorumina, josta sain uutta tieteellistä tietoa ja uusia näkökulmia eri luentoteemoihin liittyen. Merkittävä osa konferenssin antia olivat myös rakentavat keskustelut ja pohdinnat eri aiheista liittyen mm. terveyden edistämisen ja hyvinvoinnin eri teemoihin sekä uusien verkostojen muodostamiset. 

JULIA- jatko-opiskelijana konferenssissa

Itselleni tämä oli ensimmäinen tieteellinen konferenssi, johon osallistuin paikan päällä. Matkustin paikan päälle Sveitsistä ja koronavuosien jälkeen oli oma tunnelmansa päästä kuuntelemaan huippuasiantuntijoiden live-esityksiä, verkostoitumaan alan asiantuntijoiden kanssa sekä nähdä pitkästä aikaa opiskelu- ja työkavereita Kuopiossa. Omalta osalta

konferenssiin valmistautuminen alkoi jo keväällä, sillä lähetin väitöskirjatutkimukseen liittyvän abstraktin sekä posteriesityksen konferenssiin aiheesta ”The acute physiological effects of golf to cardiometabolic risk factros in older adults compared to nordic walking and walking: a randomized cross over study”. Kokonaisuudessaan tapahtuma oli mielestäni hienosti järjestetty, vaikka päivät olivatkin pitkiä ja ohjelmaa oli paljon. Mielenkiintoisten luentojen ja uusimpien tutkimustulosten lisäksi sain tapahtumasta lisämotivaatiota oman tutkimuksen edistämiseen. Kiitos tapahtuman järjestäjille ja yliopistolle mahdollisuudesta osallistua konferenssiin.

Julia Kettinen, jatko-opiskelija

Ossi Hella, maisterivaiheen opiskelija

Tuula Martiskainen, jatko-opiskelija

Rohkeasti kohti uutta:

Projektivastaavana Pohjois-Pohjanmaan Liikunnan ja Urheilun aluejärjestössä

PoPLi ry

Pohjois-Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu (PoPLi) ry on Pohjois-Pohjanmaalla toimiva liikunnan asiantuntijajärjestö. PoPLi tukee alueellaan toimivia liikunta- ja urheilujärjestöjä, kuten urheiluseuroja sekä tekee vaikuttamistyötä kuntiin. Toimialueeseen kuuluvat seuratoiminta, lasten ja nuorten liikunta, aikuisliikunta sekä liikuntavaikuttaminen. PoPLi kouluttaa, tiedottaa, kehittää ja vaikuttaa sekä tekee yhteistyötä useissa liikuntaa lisäävissä ohjelmissa ja hankkeissa. Lisäksi PoPLi toimii aktiivisesti alueellisissa verkostoissa ja työryhmissä vaikuttaen näin maakunnallisiin hyvinvointipäätöksiin.

PoPLi toteuttaa toimintaansa tukevaa hanketoimintaa. Parhaillaan käynnissä ovat työllistämishanke Työtä hyvässä seurassa, yhdistyksille suunnattu kehittämishanke Yhdistyksistä hyvinvointia, urheiluseurojen toiminta- ja työllistämisedellytyksiä digiosaamisen avulla parantava Kolmiloikka urheiluseurojen digitaalisuuteen -hanke, maaseudun ikäihmisten kotona asumisen edellytyksiä parantava Eloa ja iloa kylille -hanke sekä nuorten hyvinvointia edistävä Nuorille toimintaa kylille -hanke.

Ainot ja Reinot -liikuntatapahtuma

Nuorille toimintaa kylille -hanke

Toimin projektivastaavana PoPLin uusimmassa Nuorille toimintaa kylille -hankkeessa, jonka tavoitteena on edistää nuorten hyvinvointia parantamalla liikunnallisia harrastusmahdollisuuksia. Toiminta keskittyy erityisesti alueille, joilla harrastustoimintaa on vähemmän tarjolla. Lisäksi hankkeessa pyritään osallistamaan nuoria harrastustoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen sekä saamaan heitä mukaan yhdistysten toimintaan. Liikunnallista harrastustoimintaa tullaan käynnistämään nuorten toiveiden pohjalta yhteistyössä nuorten, paikallisten yhdistysten, urheiluseurojen, harrastusjärjestöjen ja kuntien kanssa. Työni alkoi huhtikuussa, joten tällä hetkellä vielä käynnistelen hanketta. Olen kuitenkin jo saanut hyvän kuvan PoPLin toiminnasta päästessäni ensimmäisellä työviikollani osallistumaan ikääntyneiden liikuntatapahtumaan Ouluhallissa sekä seuraamaan lähietäisyydeltä Urheilugaalavalmisteluja.

Miten päädyin nykyiseen työhöni?

Minulla kävi todella hyvä tuuri onnistuessani saamaan ensimmäisen oman alani työpaikan jo opiskeluaikana. Tein Liikunta- ja urheilulääketieteen maisteriopintoihin liittyvän harjoittelun vuoden vaihteessa ja sen jälkeen aloitin työnhaun ihan tosissaan. Lähetin hakemuksia paikkoihin, jonne en edes uskonut pääseväni. Ilokseni pääsin kuitenkin haastatteluun PoPLille ja jo samana iltana minulle tarjottiin työpaikkaa. Tuota puhelua seurasi tiukka pari viikkoinen, jonka aikana irtisanoin asuntoni Kuopiossa, pakkasin tavarani ja allekirjoitin uuden vuokrasopimuksen Oulussa. Monet läheiset ihastelivat ja samaan aikaan myös kauhistelivat nopeaa toimintaani, mutta päivääkään en ole päätöstäni katunut. Vaikka opintoni ovat vielä hieman kesken ja gradu odottelee työpöydällä, on työelämään hyppääminen tuntunut piristävältä pitkän korona-ajan jälkeen. Lisäksi työn ja opiskelun yhdistäminen on itselleni tuttua koko opintojeni ajalta, joten luotan siihen, että saan tutkintoni tavoiteajassa valmiiksi. Toivon voivani esimerkilläni kannustaa muitakin opiskelijoita rohkeasti etsimään ja hakemaan itselleen mieleistä työtä. Aktiivisuus varmasti palkitaan!

Oona Kylmälä

Oona Kylmälä
Liikunta- ja urheilulääketieteen maisteriopiskelija Itä-Suomen yliopistosta

Liikuntalääketieteen opetusavustajat- yhteistyöllä kohti laadukkaampaa opetustarjontaa

Moikka kaikille!  

Alkuvuodesta lähtien olemme toimineet terveysliikunnan/ liikuntalääketieteen opetustyön apuna. Seuraavaksi esittelemme itsemme ja kerromme hieman työnkuvasta.

Marjukka/ Opetusavustaja  

Olen toiminut tammikuusta 2022 lähtien opetusavustajana sekä liikuntalääketieteen että (urheilu)ravitsemuksen oppiaineiden parissa. Omat maisterin opinnot liikuntalääketieteen parissa ovat jo loppusuoralla, ja olen ollut erittäin tyytyväinen omaa osaamisaluetta koskevaan työllistymiseen jo opiskelun aikana.  

Liikuntalääketieteen oppiaineen opetusavustajana työnkuvaani on kuulunut mm. Seuraavia asioita: 

  • terveysliikunnan opintojaksojen tehtävien arviointia 
  • soveltavan & käytännönläheisiin case-tapauksiin pohjautuvan oppimistehtävän suunnittelua 
  • opetuksen avustaminen lähiopetuksessa  
  • oppiaineen Moodle-alueen suunnittelu ja laadinta (Liikunta- ja urheilulääketieteen asiantuntijaksi) yhdessä Riikka Nivajärven kanssa 
  • mukana ideoimassa yhteistyömahdollisuuksia Humea-laboratorion kanssa 

Työ opetusavustajana on ollut mielenkiintoista ja opettavaista. Olen pitänyt erittäin paljon siitä, että olen päässyt avustamaan myös lähiopetusta. Työtehtävässä olen osallistunut oppiaineen kehittämiseen ja välittänyt opiskelijoiden ajatuksia ja toiveita eteenpäin, mikä on ollut itselle tärkeää. Opetuksellinen ote tuntuu erittäin luontevalta ja toivonkin, että se tulee pysymään työnkuvassani tulevaisuudessakin!

Marjukka Saarinen

LinkedIn: https://www.linkedin.com/in/marjukka-saarinen/ 

Julia/ Osa-aikainen yliopisto-opettaja 

Valmistuin vuonna 2020 Terveystieteiden maisteriksi ja pääsin keväällä 2021 Itä-Suomen Yliopistoon jatko-opiskelijaksi sekä väitöskirjatutkijaksi. Toiselta koulutukseltani olen valmistunut PGA:n ja Vierumäen Urheiluopiston Golfin ammattivalmentajakoulutuksesta ja olen toiminut jo useamman vuoden golfvalmentajana ja yrittäjänä. Intohimo tutkimustyötä kohtaan on lähtenyt jo valmennustyön aikana, kun olen käytännössä nähnyt miten liikunta vaikuttaa golfareiden terveyteen sekä hyvinvointiin. Tämän innoittamana perustimme GOLFIX-tutkimusryhmän yhdessä professori Heikki Tikkasen ja dosentti Mika Venojärven kanssa. Tutkimuksen tavoitteena onkin selvittää kognitiivisesti haastavien terveysliikuntamuotojen, kuten golfin pelaamisen ja sauvakävely akuutteja fysiologisia vasteita aivoterveyden sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden näkökulmasta.  

Alkuvuodesta tarjoutui mahdollisuus toimia väitöskirjatutkimuksen ohella osa-aikaisena yliopisto-opettajana. Innostuin tehtävästä, sillä lajivalmennusuran kautta olen aina pitänyt opettamisesta. Työnkuvaani kevään aikana on monipuolisesti kuulunut erilaiset opetustehtävät terveysliikunnan kandi- ja maisterivaiheen opintojaksoille sekä opinnäytteiden ohjaustehtävät. Koen, että opetustyö on ollut erittäin hyvää vastapainoa väitöskirjatutkimukselle. Pitkän lajivalmennustaustan vuoksi, koen että olen voinut hyödyntää jo olemassa olevia pedagogisia vahvuuksia myös yliopisto-opettajan roolissa. Erityisesti olen pitänyt opinnäytetöiden ohjaamisesta, sillä koen siinä olevan paljon samaa kuin urheiluvalmennuksessa.   

Tällä hetkellä asun Zürichissä Sveitsissä ja teen työni etänä täältä käsin. Etänä työskentely onnistuu hyvin, sillä valtaosa kursseista toteutetaan lähes kokonaan etänä tai hybridimallina. Tämän vuoksi Teams ja Zoom -sovellukset ovatkin tulleet hyvinkin tutuiksi myös opetusvälineitä ja niiden käyttö näin korona-ajan aikana sekä jälkeen on tuntunut luonnolliselta.

Tulevaisuudessa tavoittelen kansainvälistä liikunta- ja urheilulääketieteen tutkijanuraa sekä tavoitteenani on välittää arvokasta tietoa liikunnan, erityisesti golfin ja sauvakävelyn terveysvaikutuksista erityisesti aivoterveyden sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden näkökulmasta. Koenkin, että tämä monipuolinen työnkuva mahdollistaa tutkitun tiedon välittämiseen myös käytännön tasolle. 

Julia Kettinen

www.juliakettinen.fi

Tsemppiä opintoihin ja kursseilla tavataan! 

Marjukka & Julia

Tarinani matkastani maajoukkuevalmentajaksi

Miten minun tieni vei Liikuntalääketieteen opintoihin ja maajoukkuevalmentajaksi? Lapsena äitini kysyi, että mitä haluan tehdä isona niin vastasin, että en tiedä mutta haluaisin innostaa ja motivoida ihmisiä. En silloin tiennyt, mitä se voisi olla. Pikkuhiljaa minulle valkeni, että se olisi valmennuksen ja koulutuksen parissa tehtävää työtä, josta saan elämäniloa ja elämäntarkoitusta. Lisäksi minua kiinnosti aina autot, moottoripyörät ja moottoriurheilu.

Tero Puustinen: ”Innostus ja motivaatio on minun juttuni!”

Vuonna 2005 olin kouluttautunut liikunnanohjaajaksi (LPT) sekä FAF Personal traineriksi ja tein personal trainerin töitä liikuntapalveluita tarjoavassa yrityksessä. Luin artikkelin lääkäri Aki Hintsasta ja hänen tekemästään työstä formula yksi sarjassa. Mietin, että vastaavalla tavalla haluaisin itsekin yhdistää moottoriurheilun ja uran. Siitä syttyi kipinä kouluttautua aina vain lisää, että voisin auttaa huippuautourheilijoita pääsemään maailmanhuipulle. Seuraavaksi halusin oppia käytännön tasolla anatomiaa ja lihashuoltoa ja siihen sopi sillä hetkellä erinomaisesti urheiluhierojan opinnot Vierumäen Urheiluopistolla. Kyseisen koulun aikana tapasin nykyisen vaimoni, joka opiskeli tuolloin Kuopiossa lääkäriksi ja muutin urheiluhierojaksi valmistumisen jälkeen hänen perässään takaisin synnyinkaupunkiini Kuopioon. Vuonna 2009 pääsin opiskelemaan Liikuntalääketiedettä Itä-Suomen yliopistoon. Se sopi hyvin ajatukseeni kehittyä valmentajana, koska halusin kehittää tieteellistä ajatteluani ja kokonaisvaltaista osaamistani aina vain paremmaksi. Lisäksi yliopisto-opintoihin pystyin valitsemaan omaa uraani tukevia opintoja, kuten pitkänä sivuaineena ravitsemustieteen opintoja ja muina opintoina mm. erilaisia fysiologian ja anatomian opintoja. Yliopisto-opintojen aikajakso oli kiireistä, sillä opintojen aikana tein lisäksi samalla keskusvastaavan ja personal trainerin töitä paikallisella kuntosalilla ja lisäksi pääsin mukaan valmentajaksi autourheiluliiton (AKK) huippuvalmennusryhmään. Rutistin opintoni tehokkaasti läpi ja valmistuin vuonna 2013 maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta. Opintojen aikana valmentajan polkuni oli kehittynyt ratakuskien valmentajasta myös rallikuskien puolelle vastuullani fysiikka- ja ravintovalmennus, mutta myös uusien valmentajien koulutus. Samoihin aikoihin aloin myös kouluttaa Personal trainereita FAF Personal Trainer -koulutuksessa.

Kuva autourheilun maajoukkueleirin nopeustaitavuusradalta.

Huomasin koko ajan, että valmennus ja kouluttaminen oli minun juttuni! Sitä tuntui todella hyvältä tehdä ja joka päivä oli kiva herätä uuteen päivään ja seurata, miten valmennusryhmän valmennettavani kehittyivät urillaan eteenpäin. Näin sain innostaa ja motivoida ihmisiä kohti parempia versioita itsestään fyysisen ja ravintovalmennuksen keinoin. Samalla ymmärsin, että kehittääkseni itseäni ja muita haluaisin oppia lisää psyykkisestä valmennuksesta. Aloin ostamaan urheilupsykologiaan ja psyykkiseen valmennukseen liittyviä kirjoja ja ammentamaan niistä oppeja. Kävin lisäksi kaksi psyykkisen valmennuksen koulutusta. Vein niistä ja lukuisista aihetta käsittelevistä kirjoista oppimiani asioita heti konkreettiseen käyttöön valmennettavilleni ja huomasin, miten tärkeää on kiinnittää huomiota urheilijan mieleen eikä vain fyysisiin ominaisuuksiin! Näin valmennettavieni kehitys nopeutui, kun he oppivat itsestään, arvoistaan, identiteetistään, tunteista ja niiden säätelystä, keskittymisestä ja itseluottamuksesta. Nälkä kehittyä valmentajana on minulle sisäänrakennettua ja haluaisin vain koko ajan oppia lisää!

Yksi osa ”aarrekaapistani”.

Pitäessäni valmentajakoulutusta, jossa oli mukana autourheilijoiden lisäksi myös mm. ratsastajia, havaitsin, että ratsastuksen puolella opettamillani asioilla voisi olla hyötyä myös hevosurheilun puolella. Vielä silloin Suomessa ei tätä systemaattisesti hyödynnetty ratsastajien valmennuksessa. Olinkin innoissani, kun pääsin vuonna 2017 ratsastuksen olympialajien (koulu-, este- ja kenttäratsastuksen) maajoukkuevalmentajaksi kehittäen ratsastajien fysiikkavalmennusta, mutta myös psyykkistä valmennusta. Urheilijat arvostivat erityisesti siitä, kun pystyin auttamaan heitä laaja-alaisesti ja yksilöllisesti. Jollakin urheilijalla kehityskohde on fyysisellä puolella ja jollakin taas enemmän psyykkisellä puolella. Pystyimme yhdessä tekemään aiemmista heikkouksista vahvuuksia ja kehittämään urheilijaa kokonaisvaltaisesti eteenpäin niin, että hän on valmis nousemaan lajissaan kohti kansainvälistä huipputasoa.

Ratsastus vaatii ratsastajalta lajitaidon lisäksi kestävyyttä, lihaskuntoa, liikkuvuutta, kehonhallintaa ja psyykkistä vahvuutta.

Maajoukkuevalmennusten lisäksi toimin yrittäjänä pitäen luentoja yrityksille ja yhteisöille, koulutan, teen aikataulujeni salliessa välillä urheiluhierontoja, valmennan eri lajien urheilijoita, mutta toimin myös henkilökohtaisena valmentajana ihmisille, jotka haluavat kokeneemman ja koulutetumman Personal trainerin itsellensä. Katson, että alan kansallinen yhdistystoiminta ja niiden kautta tapahtuva toiminta on tärkeää. Minut on valittu Suomen Fysiikkavalmentajien jäseneksi, johon vaaditaan vankka pohjakoulutus, vähintään 5 vuoden työkokemus fysiikkavalmennuksesta. Lisäksi minut valittiin vastikään Suomen Urheilupsykologiseen yhdistyksen ammattilaisjäseneksi, johon vaaditaan korkeakoulututkinto ja työtehtäviä psyykkisen valmennuksen saralla.

Kartingin MM-kisoissa valmentamassa kollegani Johan Vilon kanssa

Tero Puustinen

TtM (Liikuntalääketiede)

Liikunnanohjaaja (LPT), Urheiluhieroja,

FAF Personal Trainer, FAF Nutrition Coach

Mental Sport Coach, SportFocus Psyykkinen Valmentaja,

PT, kouluttaja, valmentaja, urheiluhieroja -yrittäjä

Autourheilun Maajoukkueen Performance Coach

Ratsastuksen Maajoukkueen Performance Coach