Terveysliikunnan tutkijat kokoontuivat helteisessä Belgiassa

Matkustin syyskuun toisella viikolla Leuveniin, Belgiaan, jossa järjestettiin vuosittainen HEPA Europe -verkoston konferenssi (European Network for the Promotion of Health-Enchaning Physical Activity). Paikallisen huippuyliopiston KU Leuvenin ja Maailman terveysjärjestö WHO:n organisoiman tapahtuman teemana oli tällä kertaa liikuntatieteellisen tutkimustiedon hyödyntäminen päätöksenteossa ja käytännön olosuhteissa.

Ensimmäisen konferenssipäivän käynnisti professori Brett Smith Durhamin yliopistosta Englannista. Hän kertoi esityksessään “Moving Social Work: A new evidence-based and co-produced programme to promote physical activity to disabled people”, kuinka terveysliikunnan edistämistä voidaan vahvistaa vammais- ja sosiaalityössä. Avausesityksen jälkeen konferenssissa siirryttiin tuttuun tapaan rinnakkaissessioihin. Sessioita oli tarjolla yllättävänkin laajasti, mutta itseäni kiinnostivat eniten liikunnan ja mielenterveyden yhteyttä sekä liikuntainterventioita käsittelevät esitykset.

Päivä jatkui kaupungin esittelykierroksella, jonka jälkeen siirryimme isolla suomalaisten tutkijoiden porukalla yliopiston ”faculty clubille”, jossa osallistujat pääsivät jäähdyttelemään pitkän (ja poikkeuksellisen helteisen) päivän päätteeksi. Iltatapahtumassa tuli myös hyvin selväksi, että Belgiassa on vahvat olueen liittyvät perinteet.

Leuvenista löytyvä Fons Sapientiae -patsas symboloi jatkuvaa oppimista ja tiedon siirtymistä aivoihimme. Konferenssin jälkeen annoin kuitenkin omille aivoilleni suosiolla välipäivän.)

Toisen konferenssipäivän avasi tohtori Karim Abu-Omar Erlangen-Nürnbergin yliopistosta Saksasta. Esityksessään ”Do we need a concept of sustainable HEPA?” hän kertoi, millaisia haasteita ilmastonmuutos tulee tuomaan työhömme. Tärkeimpänä viestinä kuitenkin oli, että meidän tulee pyrkiä kehittämään kestäviä ja ilmastoystävällisempiä ratkaisuja niin terveysliikunnan kuin urheilunkin edistämiseksi. Tiistai-iltapäivänä pääsin myös itse hyppäämään yleisön eteen. Esitykseni ”Associations of active school transport and leisure-time physical activity with educational and school-related mental health outcomes among Finnish adolescents” pääviestinä oli, että vaikka koulumatkaliikunta on tärkeää fyysiselle terveydelle, sen mahdollisista kognitiivista suorituskykyä tai mielenterveyttä edistävistä vaikutuksista emme osaa vielä sanoa juuri mitään. Jos pyrimme edistämään nuorten mielen hyvinvointia liikunnan avulla, vapaa-ajan mieleisten liikuntaharrastuksien mahdollistaminen on ratkaisuista todennäköisesti se kaikista keskeisin.

Pieni jännitys parantaa suoritusta – niin urheilukentällä kuin luentosalissa. Hauskaa oli!

Toisen päivän – ja kenties koko konferenssin – huipensi konferenssi-illallinen, jossa pääsimme tuulettamaan aivojamme ja nauttimaan hyvästä ruoasta, juomasta ja musiikista.

Kolmannen – ja samalla viimeisen – konferenssipäivän käynnisti associate professor Tegan Cruwys Australian kansallisesta yliopistosta Canberrasta. Esityksessään ”How our social world shapes physical activity and exercise”hän kertoi, kuinka sosiaalinen ympäristö (esim. ryhmät, sosiaaliset normit ja johtajuus) vaikuttaa liikuntakäyttäytymiseemme. Pääpuheenvuoron jälkeen päätin vielä käydä kuuntelemassa esityksiä lasten ja nuorten liikunnan edistämisestä. Sessiossa muun muassa Jyväskylän yliopiston tutkija Mikko Huhtiniemi esitteli ERASMUS-hanketta, jonka esimerkit suomalaisen koulupäivän liikunnallistamisesta herättivät innostusta erityisesti brittiläisissä liikunnanopettajissa. Pian tämän jälkeen olikin jo aika suunnata kohti Brysseliä ja lentokenttää.

Konferenssi toi yhteen satoja nuoria tutkijoita, päättäjiä, sidosryhmien edustajia ja liikuntatieteellisen tutkimuksen huippunimiä ympäri maailmaa. Suomi oli yksi tapahtuman edustetuimmista maista ja olikin hauskaa päästä viettämään aikaa esimerkiksi Jyväskylän yliopiston, UKK-instituutin, LIKES:in ja Ikäinstituutin liikuntatieteilijöiden kanssa. Konferenssin kohokohtiin kuului myös suomalaisten kaksoisvoitto nuorten tutkijoiden kilpailussa, kun Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkijat Iiris Kolunsarka (”The influence of organized sport participation on health-related fitness development during adolescence”) ja Antti Löppönen (”Association of sit-to-stand capacity and free-living performance using thigh-worn accelerometers among 60-90-year-old adults”) palkittiin esityksistään. Suomalainen liikuntatieteellinen tutkimus on siis hyvissä käsissä. Ehkä ensi vuoden konferenssissa – Dublinissa, Irlannissa – nähdään minun lisäkseni myös muita Itä-Suomen yliopiston nuoria liikuntalääketieteilijöitä?

Huippuporukka

Juuso Jussila

väitöskirjatutkija

kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

Vaihto-opiskelu Saksassa

Olin keväällä vaihdossa Hampurissa, Saksan toisiksi suurimmassa kaupungissa. Saksassa lukukaudet osuvat eri kohtiin kuin Suomessa, ja kevät ja syyslukukauden sijaan on kesä- ja talvilukukaudet. Varsinaiset opinnot alkoivat vasta maaliskuun puolella ja päättyivät heinäkuun puolessa välissä tenttiviikkoihin. Hampuri valikoitui kohteeksi siksi, että se oli lähellä eikä kulttuuri eronnut paljoa, joten se tuntui matalan kynnyksen vaihtokohteelta. Lisäksi vaakakupissa painoi sen keskeinen sijainti Euroopassa, jonka vuoksi pääsin matkustelemaan paljon muuallakin Euroopassa edullisesti.

Kävin esimerkiksi musiikkifestivaaleilla Portugalissa!

Hakuprosessi oli pitkä ja koin sen kuormittavaksi. Erityisesti se, että hakemus vaihtoon tehtiin yli vuosi aikaisemmin, mutta varsinainen hyväksyntä kohdeyliopistoon tuli vasta muutamaa kuukautta ennen vaihdon alkua, tuntui hankalalta. Oman kokemukseni mukaan Saksassa ei virallisia asioita hoideta niin jouhevasti kuin Suomessa ja kaikki tuntui aika sekavalta. Tätä hankaloitti entisestään se, että juuri ennen vaihtojakson alkua kohdeyliopistoon tehtiin kyberhyökkäys, jonka vuoksi kaikki IT-palvelut suljettiin ja informaatio kulki todella huonosti. Tämä vaikutti vielä koko vaihtoajan opiskeluihin, sillä oikeastaan kaikki hoidettiin paperisena, eikä digimaailman helppoudesta ollut tietoakaan. Nyt kun vaihdosta on jo kulunut jonkin verran aikaa, koen kokemuksen silti kaiken paperisodan arvoiseksi.

Hampurissa sijaitsee Saksan suurin satama, jonka vuoksi kaupungin tunnus onkin HH (Hansestadt Hamburg), joka viittaa kaupungin viralliseen nimeen: Hampurin vapaa- ja hansakaupunki.

Opiskelin HAW Hamburg nimisessä yliopistossa englanninkielisessä Nutrition & Health -ohjelmassa. Pääaineeni Itä-Suomen yliopistossa on liikuntalääketiede, ja vaihdon aikaiset opinnot sijoittuivat pääasiassa maisterivaiheen valinnaisiin opintoihin. Opiskelin vaihdossa neljää koko lukukauden kestävää kurssia, jotka kaikki olivat 5 opintopisteen arvoisia: Sensory Analysis, Sports Nutrition, German Food & Culture sekä Consumer Behaviour. Eriäväisyyksiä kotiyliopiston opintoihin oli mielestäni paljon. Ensinnäkin luennoilla ja oppitunneilla tuli olla paikalla lähes poikkeuksetta, mihin oli kyllä totuttelemista. Luennoilla ja oppitunneilla tuli myös olla aktiivinen ja monet professorit halusivatkin keskustella oppilaiden kanssa käsiteltävistä aiheista. Lisäksi Saksassa tehdään paljon erilaisia pieniä harjoituksia oppitunneilla ja saatiin myös usein kotitehtäviä. Opiskelu tuntui todella työläältä, erityisesti kun sivussa kirjoittelin vielä omaa kandia kotiyliopistolle.

German Food & Culture -kurssilla kokkailtiin joka viikko!

Mielestäni kohdeyliopiston vaihtariohjelma oli hyvä, sillä siihen oli selvästi panostettu ja vaihtareille oli paljon aktiviteetteja ja todella avuliaita tuutoreita (”Buddyja”), jotka todella tiesivät mitä tekivät ja saivat kaikki tuntemaan olonsa kotoisaksi. Kaikki vaihto-opiskelijat saivat myös oman henkilökohtaisen buddyn, joka tuli esimerkiksi lentokentälle vastaan.

Vaihto-opiskeluni tuntuu jälkeenpäin ihanalta kokemukselta, joka avarsi maailmaa. Sain uusia ystäviä ympäri maailman ja koin asioita, joita en muuten olisi koskaan kokenut. Kuitenkin vaihdon alussa minulla oli todella vaikeita päiviä ja mietin jopa vaihdon keskeyttämistä. Olin ajatellut sopeutuvani helpommin uuteen maahan, mutta todellisuudessa vaihto ei ollutkaan heti kättelyssä elämäni parasta aikaa, kuten oletin sen olevan. Vaikeuksien ansiosta kuitenkin opin itsestäni hyvin paljon ja koen, että näinkin lyhyt aika yksin ulkomailla muovasi käsitystäni maailmasta sekä itsestäni aivan älyttömän paljon. Siksi kannustaisin kaikkia hiukankin kiinnostuneita lähtemään vaihto-opiskelemaan, jos siihen vain suinkin on mahdollisuus!

Essi Sundell, 4. vuosikurssi, Terveysliikunta