Tässä blogikirjoituksessa esittelen BMC Endocrine Disorders lehdessä julkaistun toisen artikkelini: Factors affecting the effectiveness of the physical activity counselling intervention implemented in primary health care in adults with type 2 diabetes. Julkaisuprosessin polku oli pitkä ja mutkikas. Käsikirjoitus kävi useassa eri lehdessä kahden vuoden aikana. Ennen hyväksymistä juttua muokattiin useaan otteeseen lehtien julkaisukriteereiden mukaiseksi. Vihdoin viimein BMC Endocrine Disorders hyväksyi sen elokuussa 2023.
Pexels-philip-ackerman
Tutkimuksessa selvitettiin liikuntaneuvonnan tehokkuuteen vaikuttaneita tekijöitä, eli miten liikuntaneuvontaa saaneiden tyypin 2 diabetesta sairastavien ikä, sukupuoli ja motivaatio sekä neuvontakertojen määrä vaikuttivat liikkumisen tason muutoksiin ja miten se näkyi hoitotuloksissa.
Tutkimukseen osallistui 546 iältään 19–87-vuotiasta henkilöä, joilla oli todettu tyypin 2 diabetes tai esidiabetes. He ohjautuivat liikuntaneuvontaan muun muassa diabeteshoitajien, fysioterapeuttien ja lääkäreiden vastaanotoilta. Liikuntaneuvontaan ohjattiin erityisesti asiakkaita, jotka liikkuivat ennestään hyvin vähän. Kaikki saivat liikuntaneuvontaa ainakin kerran joko vastaanottokäynneillä tai puhelimitse.
Liikkumista lisäsivät eniten osallistujat, jotka saivat liikuntaneuvontaa yli kolme kertaa. Neuvontaa saaneista ne, jotka lisäsivät liikkumistaan, pudottivat myös painoaan enemmän kuin ne, jotka eivät muuttaneet liikkumistottumuksiaan. Sukupuoli tai ikä ei vaikuttaneet tuloksiin.
pexels-pixpay-258045
Tulokset vahvistavat perusterveydenhuollossa toteutetun liikuntaneuvonnan tärkeyttä tyypin 2 diabetesta sairastavien hoidossa. Liikunnan lisääminen tuo todennäköisesti terveyshyötyjä ja parantaa elämänlaatua. Tulokset osoittavat, että yksilöllisesti räätälöidyllä, perusterveydenhuollossa tarjotulla liikuntaneuvonnalla olevan samanlaiset vaikutukset sukupuolesta ja iästä riippumatta. Vain neuvontakäyntien määrä ja saavutettu fyysisen aktiivisuuden tason nousu vaikuttivat merkittävästi tuloksiin. Lisäksi tämä tutkimus osoitti, että T2D:ta sairastavat asiakkaat, jotka ovat motivoituneempia tekemään elintapamuutoksia, saavuttavat parempia tuloksia.
Vaikka havaitut muutokset sekä fyysisessä aktiivisuudessa että biologisissa mittauksissa olivat vaatimattomia, fyysisen aktiivisuuden on osoitettu olevan monin tavoin hyödyllistä T2D:ta sairastavien hoidossa, ilman suuria parannuksia yksittäisissä mittaustuloksissa. Asiakkaiden motivaatio elintapaneuvonnan on aluksi usein korkealla, mutta sen ylläpitäminen on haastavaa. Tulosten valossa tärkeää on turvata resurssit ja potilaiden sitoutuminen toistuvaan ja riittävän usein annettuun neuvontaan.
Tämä tutkimus toteutettiin arkivaikuttavuusasetelmalla eli osana perusterveydenhuollon normaalia toimintaa, joten tulokset ovat suoraan yleistettävissä terveydenhuollon normaaleihin prosesseihin.
Toisen artikkelin tutkimus- ja julkaisuprosessin työstäminen tuntui jo hieman tutummalta hommalta, kun tiesin mitä odottaa ensimmäisen julkaisuni jälkeen. Kuitenkin käsittelyprosessin hitaus ja käsikirjoituksen muokkaaminen useita kertoja tuskastutti. Kaiken kaikkiaan toisen jutun kirjoittamis- ja julkaisupolku on ollut tieteellisen kirjoittamisen harjoittelun näkövinkkelistä rikastuttava kokemus, ja olenkin poiminut tältä tutkimuspolulta mukaani ison repullisen monenmoista uutta oppia. Seuraavana steppinä on saada viimeinen, eli kolmas juttu hyväksytysti läpi sekä saada väitöskirjan yhteenveto maaliviivaan yli.
Iso kiitos kaikille ohjaajilleni ja tässä prosessissa mukana olleille tähänastisesta yhteistyöstä ja tuesta.
Julkaistuun artikkeliin pääset tutustumaan tästä linkistä:
https://link.springer.com/article/10.1186/s12902-023-01428-w
Tuula Martiskainen
Jatko-opiskelija/ Terveystieteiden tohtoriohjelma/projektitutkija kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö
