Liikuntalääketiede 30-v – lämpimiä tunnelmia ja historian havinaa terveystieteilijöiden juhlassa

Hyvin suuri osa 1980-luvulla liikuntalääketieteen erillisarvosanan opiskelleista oli kuntohoitajan, lääkintävoimistelijan tai erikoislääkintävoimistelijan tutkinnon suorittaneita ja heidän keskuudestaan nousi toive, että opiskeluja voisi jatkaa vielä yliopistossa terveydenhuollon maisteriksi asti (nykyään terveystieteiden maisteri). Tämä ottikin tuulta siipiensä alle ja vuonna 1991 perustettiin työryhmä, johon Kuopion yliopiston tiedekuntaneuvosto nimesi muun muassa professori Osmo Hännisen ja dosentti Heikki Pekkarisen Kuopion yliopistosta ja apulaisprofessori Esko Mälkiän Jyväskylän yliopistosta sekä erikoislääkintävoimistelija Maritta Vaaran Kansaneläkelaitoksen Kuntoutuskeskuksesta Turusta. Tämän työryhmän suunnittelutyön tuloksena aloittivat ensimmäiset opiskelijat liikuntalääketieteen maisteriopinnot Kuopion yliopistossa vuonna 1992.

Ensimmäinen opetussuunnitelma 1991

Tätä jo 30-vuotista taivalta olikin hyvä juhlistaa normaalia isommin ja tarkastella, mitä kaikkea vuosien varrella on tapahtunut. Alkusyksystä päätimme oppiaineessa, että nyt on hyvä hetki muistella menneitä ja tuoda yhteen oppiaineen väki ja opiskelijat. Moni on viettänyt paljon aikaa etäillen ja yhteiset kohtaamiset ovat tapahtuneet pääoisin ruudun välityksellä. Niinpä perustimme suunnitteluryhmän (Mika, Julia, Tuula-Riitta ja Niina).

Hommat lähtivät hapuillen liikkeelle. Mitä, missä ja milloin ja kenelle tämä juhlapäivä suunnitellaan. Alusta asti oli selvää, että niin nykyisten kuin entisten opiskelijoiden tulee olla osa tätä liikuntalääketieteen 30-v juhlaa. Tämä asettikin hieman haasteita sen suhteen, missä olisi sellainen tila, jonne mahtuisi 40–60 henkeä. Mutta tuurilla ne laivatkin seilaavat ja sopiva paikka löytyi, illan juhlapuhuja Sami Jauhojärvi saatiin Puhujatorin avulla ja trubaduurien valinnassa vakka kääntyi Laulumies Yrjö Matsiin kattavan ja oppineen porukkaan innostaneen biisilistan ansiota. Illan menuun ja koristelun suunnitteli tutkimushoitajamme Tuula-Riitta.

Vihdoin perjantai 18.11.2022 koitti. Kaikki oli valmiina. Enää puuttui juhlavieraat. Ennen illan juhlia pidettiin opiskelijoiden opinnäytetöiden seminaari, jossa kuultiin yksi toisensa jälkeen loistavampia esityksiä. On aina ilo kerta toisensa jälkeen huomata se innostus ja tietotaito, joka opiskelijoiden esityksistä välittyy. Kiitos siitä.

Illalla pitkään odotetut juhlat saivat lopulta ansaitsemansa huipennuksen Tuonelassa Kuopion lääketieteen opiskelijoiden kerhotalolla. Tosin onnistuin samaan hälytykset päälle avatessasi ovia Koivumäen kartanon pitopalvelulle. Muiden saapuessa tekemään vielä juhlien viime hetken valmisteluja sireenit soivat täysillä. Onneksi ne saatiin hiljenemään ennen kuin vieraat tulivat.  Jo tässä vaiheessa oma ajantaju hämärtyi, kun kaiken kiireen keskellä olin onnistunut hukkaamaan kännykän. Tästä huolimatta kaikki oli jiirissä, kun ensimmäiset juhlavieraat saapuivat. Paikalla oli kertynyt oppiaineen henkilökuntaa, suurin osa väitöskirjatyöntekijöistä, oppiaineen dosentteja, avoimen yliopiston suunnittelijoita ja tietysti suuri joukko nykyisiä ja entisiä opiskelijoita.

Illan avasi oppiaineemme ensimmäinen professori, Heikki Tikkanen. Kaksikymmentäviisi vuotta siihen meni ennen kuin oppiaineessamme oli professori. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nostettiin alkumaljat ja syötiin cocktailpaloja. Tilaisuus sai arvokkaan alkupuheen, jossa Heikki palasi historiassa aina 1940-luulle asti. Tällöin ei ollut tietoakaan maisterikoulutuksesta, mutta liikuntalääketiede oppiaineena alkoi pikkuhiljaa kehkeytyä. Onneksemme Osmo Hänninen siirtyi Turusta Kuopioon 1972. Turun ajan työkavereilta olen kuullut monen monta tarinaa Oskusta. Oskun ansoista/edesauttamana syntyi Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuskeskus (Kultu), erikoislääkärikoulutus ja terveystieteiden maisterikoulutus. Loppusanat lämmittivät tulevien maisterien ja jo valmistuneiden maisterien mieltä. Yhdessä olemme enemmän.  

Heikin puhe

Tämän jälkeen puheenvuoro siirtyi minulle. Kertasin oppiaineen historiaa. Miten tähän on tultu ja muistelin oppiaineemme pitkäaikaisinta vaikuttajaa, dosentti Heikki Pekkarista. Heikki oli monesti palkittu, sydämellinen liikuntalääketieteen puolesta puhuja, verkko-opintojen pioneeri ja opetuksen kehittäjänä ennakkoluuloton. Yksikkömme, biolääketieteen, tervehdyksen toi dosentti Mustafa Atalay, joka muisteli samalla aikaa, jolloin Pekkarisen Heikki oli vielä vastuussa oppiaineesta. Tätä ennen saimme vielä kukat avoimen yliopiston puolesta Leilalta ja Merjalta. Avoimen yliopiston (silloisen korkeakoulun) opinnoistahan tämä kaikki on aikanaan liikkeelle lähtenyt ja edelleen iso osa opiskelijoita tulee tätä polkua pitkin tutkinto-opiskelijoiksi. Yhteistyö on heidän kanssaan jatkunut jo pitkään ja aina toiminut erinomaisesti.

Mikan esitys

Mutta kaikki odottivat jo illan juhlapuhujaa Sami Jauhojärveä. Olympiavoittaja ja 31 kertainen Suomen mestari. Nykysukupolville hiihto ei ole ehkä siinä mielessä ”The laji”, mutta minulle se on yksi niistä lajeista, josta lapsuuden idolit tulivat.  Vaikka sisimmiltään palloilija olenkin vielä edelleenkin, siitä huolimatta, että vauhti on jo aika lailla hiipunut.

Ja tästä alkoikin Sami Jauhojärvi -show. Esityksen teemana oli ”Yhdessä onnistumme”. Esitys osui ja upposi. Ei kerrota siitä sen enempää, vaan kaikki, joilla mahdollisuus, niin kutsukaan Sami puhumaan!!! Onnistumiseen tarvitaan aina tiimi, rehellistä palautetta, onnea, joka pitää ansaita kovalla työllä, sitoutumisella ja yhteistyöllä.  Luennoilla harvemmin kuulee yhtä paljon kysymyksiä kuin Samin esityksen aikana. Jos Sami oli ajatellut, että esityksensä jälkeen hän voisi heittää vapaalle niin turha luulo. Ensin alkoi fanikuvasessio. Kännykkäkuvat räpsyivät, kun fuksit samoin kuin kaikki muutkin halusivat samaan kuvaan Samin kanssa. Eikä se tähän jäänyt, Sami sai vastailla vielä hyvän tovin kysymyksiin ja kommentteihin, ennen kuin pääsi jatkamaan matkaansa.

Sami aloittamassa luentoaan

Ilta ei loppunut kuitenkaan vielä tähän. Illan biisilista koostui (Kimin, Mikan, Niinan, Sannan ja Tuula-Riitan) valitsemista biiseistä ja loppui vielä encoreen ja Laulumies Matsi saikin porukalta päivän kovimmat aplodit.

Laulumies Matsi
Illan biisit

Loppuillan aikana juhlavieraat saivat kerääntyä verkostoitumaan, tapamaan vanhoja tuttuja ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Pöydät oli katettu ja tarjolla oli hyvää ruokaa ja juomaa. Iloista puheensorinaa. Vanhoja tuttuja, uusia tuttavuuksia ja musiikkia. Myös uusia ideoita tutkimuksiin ja opetukseen syntyi ja jo seuraaviakin juhlia alettiin mietiskelemään yhdessä opiskelijoiden kanssa. Tässä muodossa ja mittakaavassa ne ei tule olemaan heti ensi vuonna, mutta monia ideoita siihenkin syntyi.

Lopuksi on ilo kiittää osallistujia, sillä ilman teitä juhlatunnelmaa ei olisi syntynyt ja tietysti myös juhlapäivän tukijoita.

Oppiaine kiittää

Juhlien järjestämistä ovat tukeneet biolääketieteen yksikön ja Jatkuvan oppimisen keskuksen lisäksi myös Immuno Diagnostic, Fysioline, Medikro, Nordic Health Academy, Sunset TL ja VK-kustannus.

Mika, liikuntalääketieteen yliopistonlehtori

Terveyden edistämisen opiskelu opiskelijoiden näkökulmasta

Tämän blogipostauksen takana istuu kaksi terveyden edistämisen opiskelijaa, Minna ja Susanne. Tavoitteenamme on kertoa tarinamme, miten itse olemme päätyneet opiskelemaan terveyden edistämistä sekä jakaa ajatuksiamme opintojen aloituksesta, opiskelusta ja uramahdollisuuksista.

Terveyden edistämisen vuonna 2022 aloittaneet opiskelijat sekä opettajia

“Päädyin opiskelemaan terveyden edistämistä tavallaan harrastuksena. Kaipasin elämääni uutta haastetta ja löysin sitten sattumalta nettiä selaillessani mahdollisuuden opiskella liikuntalääketietiedettä avoimessa yliopistossa. Opinnot vaikuttivat mielenkiintoisilta ja ajattelin niiden hyödyttävän omissa liikuntaharrastuksissakin, lisäksi opintoja oli helppo suorittaa työn ohella. Opiskelun aloittaminen usean vuoden jälkeen oli jännittävää ja piti tavallaan oppia opiskelemaan uudelleen. Päätös hakea tutkinto-opiskelijaksi syntyi pikkuhiljaa avoimen opintojen edetessä.” (Minna)

“Vastaavasti minun päätökseni lähteä opiskelemaan terveyden edistämistä syntyi sivuaineopintojen kautta. Olin päässyt vuonna 2020 opiskelemaan Itä-Suomen yliopistoon, mutta silloinen pääaineeni ei tuntunut omalta. Juttelin tilanteestani opettajani kanssa, ja koska mielenkiintoni kohdistui liikuntaan ja ravitsemukseen, opettaja ehdotti terveyden edistämisen perusopintoja (Terveysliikunta) sivuaineeksi. Hyvin nopeasti sivuaine opintojen alettua totesinkin, että tämä on minun juttuni, joten sivuaine opintojen karttumisen myötä päädyin siirtohaun kautta hakemaan terveyden edistämisen koulutusohjelmaan tutkinto-opiskelijaksi.” (Susanne)

Kuopio Puijolta kuvattuna

Koska meillä molemmilla oli jo taustalla aikaisempi AMK-tutkinto, sekä käsitys terveyden edistämisen opinnoista, ei opiskelun aloittaminen tai opintojen sisältö tullut kovinkaan suurena yllätyksenä. Opiskelupaikan saaminen teki kuitenkin opinnoista todellisempaa, koska päämääränä on tutkintotodistuksen saaminen. Saimme molemmat aloittaa opintomme lähes “normaaliolosuhteissa”, joten pääsimme ryhmäytymään ja tutustumaan kanssaopiskelijoihin. Tähän asti opinnot olivat olleet lähinnä itsenäistä opiskelua, joten vertaistuen ja opiskelukokemuksen jakaminen tuntuivat hyvältä. Opintojen aloitukseen liittyi myös paljon suunnittelua, ja koska taustalla oli ennestään opintoja, tuli kurssivalintoja suunnitella tarkemmin ja pidemmällä aikavälillä. Lisäksi töiden ja opiskelun yhteensovittamista tuli pohtia, ja etäopiskelumahdollisuus helpottikin näiden yhteensovittamista.

Kokemuksemme terveyden edistämisen opinnoista onkin se, että opinnot ovat hyvinkin joustavia, ja kurssien suoritusjärjestystä ja –aikataulua voi helposti muokata omien tarpeiden mukaan. Lisäksi opettajat ovat hyvin tukeneet opinnoissa, ja heiltä on voinut rohkeasti kysyä mitä tahansa. Tietysti alan vaihtamiseen liittyy jonkin verran jännitystä, miten uuden alan ja asioiden omaksuminen onnistuu. Terveyden edistämisen opiskelijat tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista ja erilaisilla taustoilla, joten oli helpottavaa huomata, ettei aiempaa terveysalan kokemusta tarvita. Vastaavasti toisella meistä on taustalla sote-alan ammattitutkinto, josta on ollut myös paljon hyötyä opinnoissa, sillä terveyteen ja sairauksiin liittyvä pohjatietämys on osaltaan helpottanut uuden, syvällisemmän tiedon omaksumista.

Opiskelijan arkea ja motivointia

Terveyden edistämisen koulutusohjelma poikkeaa monista muista koulutusohjelmista siten, että se ei anna valmistuvalle opiskelijalle mitään tiettyä ammattipätevyyttä, vaan opiskelijana voi itse omilla kurssivalinnoilla vaikuttaa oman asiantuntijuuden kehittymiseen. Tämän vuoksi tulevaisuuden työllistymismahdollisuudet ovatkin melko laajat ja jo opintojen aikana kannattaa aktiivisesti verkostoitua sekä olla aktiivisesti yhteydessä mahdollisiin tuleviin työnantajiin.

Vaikka meillä molemmilla opintoja on jo jonkin verran takana, ei kummankaan tulevaisuuden urasuunnitelmat ole vielä täysin selvät. Terveyden edistämisen koulutusohjelmasta voi suuntautua monenlaisiin työtehtäviin, muun muassa erilaisiin asiantuntija-, tutkimus-, opetus- tai esimiestehtäviin, niin julkiselle, yksityiselle kuin kolmannellekin sektorille. Meillä kummallakin pääaineena on liikuntalääketiede, mutta tämänkin aiheen ympärillä omaa osaamista voi kehittää moneen suuntaan. Terveyden edistämistyö on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa. Uskomme, että tulevaisuudessa tarve monenlaisille terveyden edistämisen ammattilaisille tulee vain kasvamaan tällä alalla.

Uusille opiskelijoille haluaisimmekin sanoa, että uskalla haastaa itseäsi ja luota omaan näkemykseesi siitä, mikä sinusta tulee isona. Kulje avoimin mielin kohti päämäärääsi ja rakenna oma polkusi, vaikket opintojesi alussa tietäisikään, mikä sinusta tulee “isona”. Sinulla on useampi vuosi aikaa selvittää se, joten älä panikoi. Kysyvä ei koskaan tietä eksy, eli jos jokin asia pohdituttaa tai opinnoissa tulee eteen yllättävä mutka tai hidaste, voit olla yhteydessä opettajiin, opinto-ohjaajiin, uraohjaajiin, opintopsykologiin tai vertaisohjaajiin. Opiskelu on yliopistossa hyvin itsenäistä ja tarvittaessa on oltava itselleen tiukka ja istutettava itsensä tekemään hommia. Muista silti kuunnella myös omaa kehoasi ja jaksamistasi. Toisinaan se, että annat arjestasi hetken aikaa mielipuuhallesi, esimerkiksi urheilulle, voi tehdä sinusta opiskelijana paljon tehokkaamman kuin se, että pakonomaisesti yrität tehdä tehtäviä eteenpäin.  

Terveisin  Minna ja Susanne, Terveyden edistämisen opiskelijat

Valokuvausharrastuksen parissa ikuistamassa syyskuista aamua

Kuopion ja Itä-Suomen yliopistojen liikuntalääketieteen oppiaineesta vuoden 2000 jälkeen valmistuneiden terveystieteiden maistereiden työllistyminen

Katsaus kandidaatintyön tuloksiin

Tein kandidaatin työni aiheesta Kuopion ja Itä-Suomen yliopistojen liikuntalääketieteen oppiaineesta vuoden 2000 jälkeen valmistuneiden terveystieteiden maistereiden työllistyminen. Terveystieteen maisteriksi Itä-Suomen (ent. Kuopion yliopisto) on voinut valmistua vuodesta 1992 alkaen. Tarkastelun kohteena oli vuodesta 2000 eteenpäin valmistuneet opiskelijat, joiden yhteystiedot olivat sähköisesti saatavilla. Vuoden 2000 jälkeen on valmistunut noin reilut 200 opiskelijaa.

Tietoja valmistuneista kerättiin kyselylomakkeen avulla, joka toteutettiin sähköisesti tammikuussa 2022. Tutkimuksen tarkoituksena oli siis selvittää, mihin ja miten valmistuneet terveystieteiden maisterit ovat työllistyneet ja onko aikaisemmat tai terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen suoritetut koulutukset vaikuttaneet työllistymiseen.   

Liikuntalääketieteen verkostotapaaminen 2017

Vastaajien taustatiedot

Kyselyyn vastasi yhteensä 49 vastaajaa, joista hieman yli puolet oli naisia. Vastaajat olivat noin 46-vuotiaita ja heistä enemmistö, eli kolmasosa asui Uudellamaalla ja noin neljäsosa Pohjois-Savossa. Vastaajien valmistumisvuodet jakautuivat kohtalaisen tasaisesti vuosille 2000–2021 antaen siis tietoa valmistuneista koko 21 vuoden ajalta. Opintojen aloituksesta terveystieteiden maisteriksi valmistumiseen kului keskimäärin 4,5 vuotta, lähes 80 % valmistui kuudessa vuodessa tai nopeammin.

Opinnot

Kyselyyn vastanneista hieman yli puolet ilmoitti opiskelleensa työn ohella, neljäsosa päätoimisena opiskelijana sekä vajaa neljäsosa muulla tavoin (perhe/hoitovapaat ym.) Liikuntalääketiedettä opiskellaan edelleenkin usein työn ohella. Tämän mahdollistaa monet etäopetuksessa verkko-opintoina toteutettavat opinnot, joita pystyy suorittamaan omalla ajalla esimerkiksi työpäivien jälkeen. Monelle etäopinnot ovatkin varmasti pelastus, sillä viiden vuoden opinnot jäisivät monella taloudellisista tekijöistä johtuen suorittamatta, jos opiskelujen suorittaminen työn ohella ei olisi mahdollista. Suuri verkko-opetuksen määrä näkyy kuitenkin vähäisessä lähiopetuksen määrässä. Käytännön opetusta on vähän, mikä saattaa heijastua myös valmistumisen jälkeiseen työllistymiseen. Esimerkiksi asiakastyössä työskentelevien määrä oli pienehkö kyselyyn vastanneiden keskuudessa.

Opiskelua edeltäneet koulutukset ja ammatit ovat osaltaan vaikuttaneet työllistymiseen terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen. Yhteensä 33 vastaajaa ilmoittiliikuntalääketieteen opintoja edeltäneen koulutustaustansa ja yleisimpänä koulutusasteena oli AMK- tasoinen koulutus (esimerkiksi fysioterapeutti tai liikunnanohjaaja), toiseksi yleisimpänä toisen asteen koulutus ja kolmanneksi yleisimpänä yliopistotason koulutus. Onkin mielenkiintoista jatkossa seurata valmistuneiden työllistymistä, kun pelkällä ylioppilaspohjalla sisään tutkinto-opiskelijaksi otettavien määrää on lisätty vuodesta 2016 alkaen. Heillä työllistymistä voi ohjata omat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, mutta varsinaista ammatillista koulutusta heillä ei taustalla vielä ole.

Kysyttäessä terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeisiä koulutuksia tai ammatteja, 44 vastaajasta hieman yli puolet ilmoitti jatko-opiskelleensa. Suoritettuja opintoja olivat muun muassa tohtorin tutkinto, pedagogiset opinnot, toinen maisteritutkinto, AMK -tutkinto sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinto (usein johtamiseen liittyen). Noin kolmannes kyselyyn vastanneista ilmoitti opiskelevansa myös tällä hetkellä. Heistä suurin osa ilmoitti tekevänsä tohtorin tai lisensiaatin tutkintoa. Mielenkiintoa jatko-opiskelun aloittamiseen oli vastanneiden keskuudessa jonkin verran. Jatkokouluttautumisen tarpeen voisi siis ajatella olevan suurehkoa työelämässä terveystieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen. Tämä voi johtua maistereiden jatkuvan oppimisen tarpeesta, jota esiintyy lähes kaikilta koulutusaloilta valmistuneilla. Myös terveystieteiden maisterin koulutus on laaja ja monenlaiseen työhön soveltuva, mikä voi lisätä tarvetta jatkokouluttautumiselle sen jälkeen, kun oma, itselleen sopiva työura on löytynyt.

Työelämä

Liikuntalääketiedettä opiskelleet terveystieteiden maisterit ovat työllistyneet hyvin. Yksikään 49 vastanneesta ei ilmoittanut olevansa tällä hetkellä työttömänä. Lisäksi suurin osa vastaajista ilmoitti työskentelevänsä vakituisessa työsuhteessa. Kaikki vastanneet eivät kuitenkaan enää työskennelleet terveystieteiden maisterin koulutusta vastaavassa työssä ja monella työnkuva ei enää vastannut terveystieteiden maisterin tutkintoa organisaation sisäisten työnkuvan muutosten myötä. Yleisimpiä ammattinimikkeitä olivat aluekoordinaattori, projektipäällikkö, tutkija, tutkimusjohtaja, asiantuntija, lehtori, opettaja, terveysliikunnan asiantuntija ja aluepäällikkö.

Kyselyyn vastanneiden nykyinen päätyönantaja ja työtehtävät näkyvät kuvioissa 1 ja 2. Yleisintä oli siis työskennellä yksityisessä yrityksessä, joissa yleisimmin tehtiin johto- ja esimiestehtäviä. Myös kunnissa/kuntayhtymillä työskentelevät tekivät enimmäkseen johto- ja esimiestehtäviä. Tutkimustyötä tehtiin yleisimmin yliopistossa sekä yksityisessä yrityksessä. Hallinto- suunnittelu- tai kehitystehtävissä työskentelevillä yleisimpänä päätyönantajana oli järjestö tai vastaava, kunta tai kuntayhtymä, yksityinen yritys tai muu julkisen hallinnon organisaatio. Asiakastyötä tehtiin lähinnä yksityisessä tai omassa yrityksessä.

Kuvio 1 Nykyinen päätyönantaja
Kuvio 2. Vastaajien nykyisen työn kuvailu

Kyselyssä selvitettiin myös valmistuneiden tyytyväisyyttä terveystieteiden maisterin koulutukseen, vastausten jakautuminen näkyy kuviossa 3. Vastanneet olivat pääasiassa tyytyväisiä saamaansa koulutukseen ja kokivat terveystieteiden maisterin tutkinnon valmistaneen heitä riittävästi heidän nykyisiin työtehtäviinsä.

Kuvio 3. Vastaajien tyytyväisyys terveystieteiden maisterin koulutukseen ja tämänhetkiseen työhön, toteutettu Likertin-asteikolla. Vastausmäärät prosenttiosuuksia.

Johtopäätökset

Kuopion – ja Itä-Suomen yliopistosta liikuntalääketieteen oppiaineesta terveystieteiden maistereiksi vuosina 2000–2021 valmistuneet ovat työllistyneet hyvin ja laaja-alaisesti. Kyselyyn vastanneiden koulutukset ja ammatit ennen ja jälkeen liikuntalääketieteen opintojen ovat ohjanneet työllistymistä. He työskentelevät pääsääntöisesti vakituisessa työsuhteessa. Päätyönantajina ovat yksityiset yritykset, järjestö tai vastaava, kunta/kuntayhtymä tai yliopisto. Työnkuva on yleisimmin johto- ja esimiestehtäviä, tutkimusta, opetus- ja koulutustyötä sekä hallinto-, suunnittelu ja kehitystehtäviä. Enemmistö kyselyyn vastanneista on tyytyväisiä terveystieteiden maisterin koulutukseen ja nykyiseen työhön suhteessa omiin tavoitteisiin. Lisäksi he kokevat terveystieteiden maisterin koulutuksen valmistaneen heitä riittävästi nykyisiin työtehtäviin.

Jenni Mikkanen, maisterivaiheen opiskelija, Liikunta- ja urheilulääketiede

Rohkeasti kohti uutta:

Projektivastaavana Pohjois-Pohjanmaan Liikunnan ja Urheilun aluejärjestössä

PoPLi ry

Pohjois-Pohjanmaan Liikunta ja Urheilu (PoPLi) ry on Pohjois-Pohjanmaalla toimiva liikunnan asiantuntijajärjestö. PoPLi tukee alueellaan toimivia liikunta- ja urheilujärjestöjä, kuten urheiluseuroja sekä tekee vaikuttamistyötä kuntiin. Toimialueeseen kuuluvat seuratoiminta, lasten ja nuorten liikunta, aikuisliikunta sekä liikuntavaikuttaminen. PoPLi kouluttaa, tiedottaa, kehittää ja vaikuttaa sekä tekee yhteistyötä useissa liikuntaa lisäävissä ohjelmissa ja hankkeissa. Lisäksi PoPLi toimii aktiivisesti alueellisissa verkostoissa ja työryhmissä vaikuttaen näin maakunnallisiin hyvinvointipäätöksiin.

PoPLi toteuttaa toimintaansa tukevaa hanketoimintaa. Parhaillaan käynnissä ovat työllistämishanke Työtä hyvässä seurassa, yhdistyksille suunnattu kehittämishanke Yhdistyksistä hyvinvointia, urheiluseurojen toiminta- ja työllistämisedellytyksiä digiosaamisen avulla parantava Kolmiloikka urheiluseurojen digitaalisuuteen -hanke, maaseudun ikäihmisten kotona asumisen edellytyksiä parantava Eloa ja iloa kylille -hanke sekä nuorten hyvinvointia edistävä Nuorille toimintaa kylille -hanke.

Ainot ja Reinot -liikuntatapahtuma

Nuorille toimintaa kylille -hanke

Toimin projektivastaavana PoPLin uusimmassa Nuorille toimintaa kylille -hankkeessa, jonka tavoitteena on edistää nuorten hyvinvointia parantamalla liikunnallisia harrastusmahdollisuuksia. Toiminta keskittyy erityisesti alueille, joilla harrastustoimintaa on vähemmän tarjolla. Lisäksi hankkeessa pyritään osallistamaan nuoria harrastustoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen sekä saamaan heitä mukaan yhdistysten toimintaan. Liikunnallista harrastustoimintaa tullaan käynnistämään nuorten toiveiden pohjalta yhteistyössä nuorten, paikallisten yhdistysten, urheiluseurojen, harrastusjärjestöjen ja kuntien kanssa. Työni alkoi huhtikuussa, joten tällä hetkellä vielä käynnistelen hanketta. Olen kuitenkin jo saanut hyvän kuvan PoPLin toiminnasta päästessäni ensimmäisellä työviikollani osallistumaan ikääntyneiden liikuntatapahtumaan Ouluhallissa sekä seuraamaan lähietäisyydeltä Urheilugaalavalmisteluja.

Miten päädyin nykyiseen työhöni?

Minulla kävi todella hyvä tuuri onnistuessani saamaan ensimmäisen oman alani työpaikan jo opiskeluaikana. Tein Liikunta- ja urheilulääketieteen maisteriopintoihin liittyvän harjoittelun vuoden vaihteessa ja sen jälkeen aloitin työnhaun ihan tosissaan. Lähetin hakemuksia paikkoihin, jonne en edes uskonut pääseväni. Ilokseni pääsin kuitenkin haastatteluun PoPLille ja jo samana iltana minulle tarjottiin työpaikkaa. Tuota puhelua seurasi tiukka pari viikkoinen, jonka aikana irtisanoin asuntoni Kuopiossa, pakkasin tavarani ja allekirjoitin uuden vuokrasopimuksen Oulussa. Monet läheiset ihastelivat ja samaan aikaan myös kauhistelivat nopeaa toimintaani, mutta päivääkään en ole päätöstäni katunut. Vaikka opintoni ovat vielä hieman kesken ja gradu odottelee työpöydällä, on työelämään hyppääminen tuntunut piristävältä pitkän korona-ajan jälkeen. Lisäksi työn ja opiskelun yhdistäminen on itselleni tuttua koko opintojeni ajalta, joten luotan siihen, että saan tutkintoni tavoiteajassa valmiiksi. Toivon voivani esimerkilläni kannustaa muitakin opiskelijoita rohkeasti etsimään ja hakemaan itselleen mieleistä työtä. Aktiivisuus varmasti palkitaan!

Oona Kylmälä

Oona Kylmälä
Liikunta- ja urheilulääketieteen maisteriopiskelija Itä-Suomen yliopistosta

Liikuntalääketieteen opetusavustajat- yhteistyöllä kohti laadukkaampaa opetustarjontaa

Moikka kaikille!  

Alkuvuodesta lähtien olemme toimineet terveysliikunnan/ liikuntalääketieteen opetustyön apuna. Seuraavaksi esittelemme itsemme ja kerromme hieman työnkuvasta.

Marjukka/ Opetusavustaja  

Olen toiminut tammikuusta 2022 lähtien opetusavustajana sekä liikuntalääketieteen että (urheilu)ravitsemuksen oppiaineiden parissa. Omat maisterin opinnot liikuntalääketieteen parissa ovat jo loppusuoralla, ja olen ollut erittäin tyytyväinen omaa osaamisaluetta koskevaan työllistymiseen jo opiskelun aikana.  

Liikuntalääketieteen oppiaineen opetusavustajana työnkuvaani on kuulunut mm. Seuraavia asioita: 

  • terveysliikunnan opintojaksojen tehtävien arviointia 
  • soveltavan & käytännönläheisiin case-tapauksiin pohjautuvan oppimistehtävän suunnittelua 
  • opetuksen avustaminen lähiopetuksessa  
  • oppiaineen Moodle-alueen suunnittelu ja laadinta (Liikunta- ja urheilulääketieteen asiantuntijaksi) yhdessä Riikka Nivajärven kanssa 
  • mukana ideoimassa yhteistyömahdollisuuksia Humea-laboratorion kanssa 

Työ opetusavustajana on ollut mielenkiintoista ja opettavaista. Olen pitänyt erittäin paljon siitä, että olen päässyt avustamaan myös lähiopetusta. Työtehtävässä olen osallistunut oppiaineen kehittämiseen ja välittänyt opiskelijoiden ajatuksia ja toiveita eteenpäin, mikä on ollut itselle tärkeää. Opetuksellinen ote tuntuu erittäin luontevalta ja toivonkin, että se tulee pysymään työnkuvassani tulevaisuudessakin!

Marjukka Saarinen

LinkedIn: https://www.linkedin.com/in/marjukka-saarinen/ 

Julia/ Osa-aikainen yliopisto-opettaja 

Valmistuin vuonna 2020 Terveystieteiden maisteriksi ja pääsin keväällä 2021 Itä-Suomen Yliopistoon jatko-opiskelijaksi sekä väitöskirjatutkijaksi. Toiselta koulutukseltani olen valmistunut PGA:n ja Vierumäen Urheiluopiston Golfin ammattivalmentajakoulutuksesta ja olen toiminut jo useamman vuoden golfvalmentajana ja yrittäjänä. Intohimo tutkimustyötä kohtaan on lähtenyt jo valmennustyön aikana, kun olen käytännössä nähnyt miten liikunta vaikuttaa golfareiden terveyteen sekä hyvinvointiin. Tämän innoittamana perustimme GOLFIX-tutkimusryhmän yhdessä professori Heikki Tikkasen ja dosentti Mika Venojärven kanssa. Tutkimuksen tavoitteena onkin selvittää kognitiivisesti haastavien terveysliikuntamuotojen, kuten golfin pelaamisen ja sauvakävely akuutteja fysiologisia vasteita aivoterveyden sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden näkökulmasta.  

Alkuvuodesta tarjoutui mahdollisuus toimia väitöskirjatutkimuksen ohella osa-aikaisena yliopisto-opettajana. Innostuin tehtävästä, sillä lajivalmennusuran kautta olen aina pitänyt opettamisesta. Työnkuvaani kevään aikana on monipuolisesti kuulunut erilaiset opetustehtävät terveysliikunnan kandi- ja maisterivaiheen opintojaksoille sekä opinnäytteiden ohjaustehtävät. Koen, että opetustyö on ollut erittäin hyvää vastapainoa väitöskirjatutkimukselle. Pitkän lajivalmennustaustan vuoksi, koen että olen voinut hyödyntää jo olemassa olevia pedagogisia vahvuuksia myös yliopisto-opettajan roolissa. Erityisesti olen pitänyt opinnäytetöiden ohjaamisesta, sillä koen siinä olevan paljon samaa kuin urheiluvalmennuksessa.   

Tällä hetkellä asun Zürichissä Sveitsissä ja teen työni etänä täältä käsin. Etänä työskentely onnistuu hyvin, sillä valtaosa kursseista toteutetaan lähes kokonaan etänä tai hybridimallina. Tämän vuoksi Teams ja Zoom -sovellukset ovatkin tulleet hyvinkin tutuiksi myös opetusvälineitä ja niiden käyttö näin korona-ajan aikana sekä jälkeen on tuntunut luonnolliselta.

Tulevaisuudessa tavoittelen kansainvälistä liikunta- ja urheilulääketieteen tutkijanuraa sekä tavoitteenani on välittää arvokasta tietoa liikunnan, erityisesti golfin ja sauvakävelyn terveysvaikutuksista erityisesti aivoterveyden sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden näkökulmasta. Koenkin, että tämä monipuolinen työnkuva mahdollistaa tutkitun tiedon välittämiseen myös käytännön tasolle. 

Julia Kettinen

www.juliakettinen.fi

Tsemppiä opintoihin ja kursseilla tavataan! 

Marjukka & Julia

MILLAINEN ON TYYPILLINEN SUOMALAINEN SAUVAKÄVELYN HARRASTAJA?

Sauvakävely on perinteinen noin 20 vuotta sitten Suomessa kehittynyt terveysliikuntamuoto. Sauvakävelyn terveysvaikutuksia on tutkittu varsin paljon, mutta aineistot ovat olleet verrattain pieniä. Pro gradu -tutkielmani kohderyhmänä olivat suomalaiset sauvakävelyharrastajat ja lajista kiinnostuneet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tyypillisen sauvakävelijän ”profiili” ja sauvakävelyä säännöllisesti harrastavien ja siitä kiinnostuneiden henkilöiden fyysistä aktiivisuutta ja terveyttä. Tutkimuksien mukaan sauvakävely on Suomessa hyvin suosittu liikuntamuoto. Noin 11 % suomalaisista harrastaa sauvakävelyä säännöllisesti eli vähintään kerran viikossa ja lähes 1,1 miljoonaa suomalaista on kokeillut sauvakävelyä viimeisen vuoden aikana. Tämän vuoksi sauvakävely onkin myös tutkimusmielessä houkutteleva tutkimusaihe, sillä se on edullinen, turvallinen ja sopii käytännössä kaikille, ollen kuitenkin oikein suoritettuna perinteistä kävelyä tehokkaampaa liikuntaa. Sauvakävelyä voidaankin perustellusti pitää terveyden edistämisen kannalta erittäin potentiaalisena liikuntamuotona.

Sauvakävelylenkki Puijolla

Sain tutkimusaiheen ja aineiston Itä-Suomen Yliopiston liikunta- ja urheilulääketieteen yliopistonlehtorilta Mika Venojärveltä, joka toimi myös opinnäytetyön pääohjaajana. Toisena ohjaajana toimi väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistossa työstävä Julia Kettinen, jonka työssä sauvakävelyllä on myöskin roolinsa. Pro gradu tutkielmani alkaa olla osaltani taputeltu ja seuraava tavoite onkin laatia Julian johdolla aiheesta tutkimusartikkeli. Tutkimusartikkelissa on tarkoitus selvittää tarkemmin sauvakävelyharrastajien liikuntamotivaation yhteyttä itsearvioituun fyysiseen aktiivisuuteen sekä terveysmuuttujiin.

Tutkimuksen aineiston keruu toteutettiin kyselytutkimuksena, johon oli mahdollisuus vastata Tahko Pihkala-seuran sauvakävelykiertueella sekä verkossa Suomen latu Ry:n Facebook-sivulla ja Iltalehden verkkosivustolla. Tahko Pihkala -seuran organisoimalla sauvakävelykiertueella oli tarkoitus jalkauttaa ympäri suomea tutkimustietoa sauvakävelyn terveysvaikutuksista, opastaa oikeaoppiseen kävelytekniikkaan sekä mahdollistaa kiinnostuneille lajikokeilua. Kysymykset olivat Mika Venojärven käsialaa ja perustuivat validoituihin tutkimusmittareihin. Kyselyn sähköisestä toteutuksesta Kyselynetti -ohjelmalla vastasi liikuntalääketieteen maisterivaiheen opiskelija Hanna Lassila. Tutkimusaihe herätti selkeästi kiinnostusta, sillä vastauksia saatiin aikavälillä 11.9.-29.10.2020 erittäin hyvä määrä, yhteensä 715, joista lopulliseen analyysiin hyväksyttiin 98 %.

Sauvakävelykiertue Puijolla 2020

Tutkimuskyselyllä selvitettiin taustatietoina sukupuoli, ikä, pituus, paino ja koulutustaso. Lisäksi kysyttiin, harrastaako vastaaja säännöllisesti sauvakävelyä, kuinka kauan hän on sitä harrastanut sekä sauvakävelylenkkien useutta ja kestoa ja tyypillisintä lenkkeilymaastoa. Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan elämänlaatua, fyysistä aktiivisuutta, terveydentilaa, niska-hartiaseudun kipua sekä ikätovereihin verrattuna fyysistä kuntoa ja tasapainoa.

Vastaajien keski-ikä oli noin 60 vuotta ja vastaajista 79 % oli naisia. 74 % vastaajista harrasti sauvakävelyä säännöllisesti, noin 3 kertaa viikossa. Lajia oli harrastettu pitkään, keskimäärin 12,6 vuotta. Sekä mies- että naissauvakävelyn harrastajat arvioivat elämänlaatunsa, fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen kunnon tilastollisesti merkitsevästi paremmaksi kuin ei-harrastajat. Naisharrastajat arvioivat edellisten lisäksi terveydentilansa ja tasapainonsa ei-harrastajia paremmaksi ja heillä esiintyi vähemmän niska-hartiaseudun kipuja kuin ei-harrastajilla. Harrastajia ja ei-harrastajia vertailtiin myös jakamalla heidät kahteen ryhmään itsearvioidun fyysisen aktiivisuuden määrän perusteella. Sekä alemmassa että korkeammassa fyysisen aktiivisuuden ryhmässä harrastajien painoindeksi oli ei-harrastajia alhaisempi ja niskahartiaseudun kipua esiintyi harrastajilla vähemmän kuin ei-harrastajilla. Vähiten niskahartiaseudun kipua esiintyi sauvakävelijöillä, jotka kävelivät ≥ 270 min/vk verrattaessa ei-harrastajiin.

Tutkimuksen perusteella tyypillinen suomalainen sauvakävelyharrastaja on noin 60-vuotias nainen. Tutkimusten perusteella sauvakävely on Suomessa siis erityisesti ikääntyvien naisten suosiossa, mikä vahvistaa käsitystä siitä, että laji soveltuu iäkkäille. Tieto puhuu toisaalta myös sen puolesta, että kansanterveyden kannalta erityisen tärkeä kohderyhmä on löytänyt lajin pariin ja että lajiin sitoudutaan. Sauvakävelyn suosiota vanhemmissa ikäryhmissä saattaa selittää lajin turvallisuus, edullisuus ja riippumattomuus ajasta ja paikasta. Lajin suosioon etenkin nuorempien keskuudessa laskevasti saattaa puolestaan vaikuttaa esimerkiksi se, jos sauvat mielletään enemmän liikkumisen apuvälineeksi kuin liikunnan tehostamiseksi. Lajin imagoon voisi mahdollisesti vaikuttaa valmistajien ja jälleenmyyjien kautta, mikä saattaisi auttaa lajia leviämään myös miesten ja nuorempien ikäryhmien keskuuteen.

Välinetesti HUMEA-laboratorio

Sauvakävelyharrastajat olivat fyysisesti aktiivisempia ja kokivat elämänlaatunsa paremmaksi kuin kyselyyn vastanneet sauvakävelystä kiinnostuneet vastaajat. Runsaasti sauvakävelevillä oli vähemmän niskahartiaseudun kipuja ei-harrastajiin verrattuna myös silloin, kun itsearvioitu fyysinen aktiivisuus oli samaa tasoa. Sauvakävelyn terveyshyötyjä on tutkittu melko paljon, mutta aineistot ovat olleet verrattain pieniä. Tämän tutkimuksen vahvuutena oli erityisesti iso otoskoko, mikä paransi tulosten luotettavuutta. Tutkimus vahvisti aikaisempaa tietoa sauvakävelyn terveyshyödyistä ja antoi lisäksi viitteitä siitä, että jo vähäiselläkin sauvakävelymäärällä on mahdollista edistää terveyttä riippumatta siitä, onko henkilö muutoin fyysisesti inaktiivinen tai aktiivinen. Jatkotutkimuksia kaivataan kuitenkin erityisesti niskahartiaseudun kivun osalta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että näillä mittareilla mitattuna sauvakävelyn harrastajat kokevat olevansa terveempiä ja fyysisesti aktiivisempia kuin ei-harrastajat. Tuloksia ei kuitenkaan voine yleistää itsevalikoituneen otoksen vuoksi laajemmin.

Iso kiitos Mikalle aineistosta ja molemmille ohjaajille työn ohjauksesta!

Jonna Alanko, Liikunta- ja urheilulääketiede, opintojen loppusuoralla

GOLFIX- Liikuntaa ja aivotyötä

GOLFIX-tutkimuksen tavoitteena on antaa uutta tietoa yksittäisen golfkierroksen akuuteista fysiologisista vasteista sekä ikääntyneille soveltuvien terveysliikuntamuotojoen kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta yksilön fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin COVID-19 pandemian aikana yli 65-vuotiailla henkilöillä. Tutkimus on Julia Kettisen liikunta- ja urheilulääketieteen väitöstutkimus, jonka ohjaajina ovat professori Heikki Tikkanen ja dosentti Mika Venojärvi. Vastaavia tutkimuksia aiheesta ei ole tähän mennessä tehty.

Tutkimus sai kesällä 2021 Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan luvan ja varsinaiset tutkimusmittaukset päästiin aloittamaan syyskuussa 2021. Lähtötasomittauksien perusteella tutkimukseen rekrytoitiin 25 tervettä, vapaaehtoista golfia harrastavaa yli 65-vuotiasta henkilöä. Tutkimuksen ensimmäinen osa, viiden päivän mittainen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus toteutettiin Tarina Golfissa Siilinjärvellä. Tutkittavat satunnaistettiin kolmeen ryhmään (golf, sauvakävely ja kävely) sekä tutkittaville toteutettiin fysiologiaan liittyviä mittauksia ennen ja jälkeen liikuntasuorituksen. Tutkittavilta otettiin muun muassa verikokeita, mitattiin verenpainetta sekä tehtiin tasapainoon, kognitioon ja tunnetiloihin liittyviä mittauksia. Lisäksi tutkittavilla oli tutkimuksen ajan Beat2phone ECG-mittari, FITBIT-urheilukello sekä jatkuvaa kudossokeria mittaava sensori (Freestyle Libre). Tutkittavat tekivät vuoropäivinä kaikki liikuntasuoritukset. Tutkimuksen toinen osa on sähköisellä kyselylomakkeella toteutettava poikkileikkaustutkimus, jossa selvitetään henkilön fyysistä aktiivisuutta, elämänlaatua, koettua terveydentilaa ja liikuntaharrastuksen motivaatiotekijöitä COVID-19 pandemian aikana. Kyselytutkimus toteutetaan vuosina 2021 ja 2022.

Tutkimuspäivä opiskelijan näkökulmasta (Oona)

Tutkimukseen otettiin mukaan muutama vapaaehtoinen liikunta- ja urheilulääketieteen opiskelija, jotka saivat toimia tutkimusavustajina eri mittauspisteillä. Tutkimuspaikalle Tarina Golfin tiloihin saavuttiin aikaisin aamulla, jolloin mittauspisteet valmisteltiin kuntoon ennen tutkittavien saapumista. Tutkittavat oli ohjeistettu saapumaan paikalle porrastetusti ja ensimmäisenä heiltä kerättiin sykesensorit lataamista sekä tietojen siirtoa varten. Varsinaiset mittaukset aloitettiin verikokeilla, joiden jälkeen tutkittavat siirtyivät seuraaville mittauspisteille, kuten verenpaine-, tasapaino- ja kognitiiviseen mittaukseen, joissa me opiskelijat saimme olla mukana avustamassa. 

Mittausten jälkeen tutkittaville tarjottiin vakioitu aamupala, jonka yhteydessä heille jaettiin latauksessa olleet FITBIT-urheilukellot sekä Beat2phone ECG-mittarit ja ohjeistettiin niiden paikalleen asentamisessa. Eri liikuntasuorituksiin tutkittavat lähtivät porrastetusti niin, että ensimmäisenä matkaan lähtivät golfaajat. Vastaavasti myös sauvakävelijät ja kävelijät päästettiin matkaan porrastetusti ennalta ohjeistetulle reitille. Golfaajat jaettiin pareittain tasoitusten eli pelitaitojen perusteella. Ensimmäisellä tutkimusviikolla tutkittavien määrä oli pariton, jolloin yhden mittauspäivän ajan opiskelijan tehtävänä oli toimia pelikaverina eräälle tutkittavalle. Näin ollen opiskelijana pääsin laajentamaan näkökulmaani myös tutkimukseen osallistuvien puolelle.

Liikuntasuoritusten jälkeen tutkittaville toteutettiin samat mittaukset kuin ennen liikuntasuoritusta. Näiden uusintamittausten ollessa ohi tutkittavat saivat vielä lounaan ennen kotiin lähtöä. Liikuntasuorituksesta riippuen tutkimuspäivän pituus tutkittavilla vaihteli, mutta kaikilla päivä päättyi iltapäivään mennessä. Samoin meillä mittaajilla. Sen sijaan Julia ja osa opettajista teki mittausviikoilla pitkää päivää erilaisten kirjausten sekä analyysien parissa.  

Tutkimuspäivä opiskelijan näkökulmasta (Ossi)

Pääsin mittauspäivien aikana tekemään kognitiivisten toimintojen tilasta kertovaa TMT-testiä (Trail Making Test), verenpainemittauksia, tunnetilakartoitusta sekä tasapainotestistöä. Yksi testien tekemisen haasteista oli pitää testit mahdollisimman identtisinä jokaiselle testattavalle testikerrasta toiseen. Osalle testattavista testit täytyi ensimmäisellä kerralla selittää tarkemmin kuin toisille ja korjata väärinymmärryksiä vaihtelevassa määrin. Testien toistuessa lukuisia kertoja joutui myös oman keskittymisen kanssa hetkittäin kamppailemaan, jotta testit tuli suoritettua ja kirjattua oikein. Testausten tekeminen oli omasta näkökulmastani ennen kaikkea kuitenkin mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Testattavien leppoisa ja innostunut asennoituminen, sekä monien erilaisten testien ohjaaminen tekivät testauspäivistä sopivan vaihtelevia ja varsin mukavia kokonaisuuksia.  

Testejä tehdessä sain jo ensi maistiaisia liikuntasuoritusten vaikutuksista kognitiivisiin toimintoihin, tasapainoon, mielialaan ja verenpaineeseen. On todella mielenkiintoista nähdä lopullinen data ja se, millaisia vaikutuksia liikuntasuorituksilla oli mittaamillani osa-alueilla. Testien tekeminen osana oikeaa tutkimustyötä antoi myös omakohtaista ymmärrystä tutkimuksen ja testien tekoon, joihin olin aiemmin päässyt uppoutumaan vain teoriatasolla kirjoja lukemalla ja luentoja kuuntelemalla.  

Yhteenvetona koko tutkimusryhmä voisi todeta, että tutkimusaineiston kerääminen onnistuu hyvällä yhteistyöllä, suunnittelulla sekä tarkkuudella. 

Julia, Oona ja Ossi // Liikunta- ja urheilulääketiede