Aihearkisto: Ville Tahvanainen

A student’s guide to creating excursions: Interactive learning experience to open up unknown sides of Joensuu

By Moritz Albrecht

When I started my geography studies at Basel University, excursions were my favourite style of learning. It enabled to get out of the classroom, get some first-hand experience and also gave a more realistic insight in what researchers do than the dry lectures inside. Additionally I deemed it more fun to hike, bike or travel through the surroundings to learn what’s going on in areas partially unknown to me than by listening to the mere description of these places. For my fortune, excursions, if long or short have a more important standing in German speaking geography than in Finland so we had a lot of those. While based on the core studies in my programme, most of these excursions had a physical geography focus (measuring rivers, digging soils, etc.) but we also learned about many cultural and social aspects in our nearby surrounding which were unknown to us despite our believe that we know “our” city. This was true for people from Basel itself as for me as an outsider.

When coming to Joensuu for my Master studies I was therefore a bit disappointed to find out that particular small and local excursions were not that much available here and were not a key part of the curriculum. Back in Basel we had an excursion book and had to fill 10-12 excursion days a year if I recall right (not included large mandatory excursions). However, since I was a foreigner in a new country with new things every day I did not bother much. Yet this changed when I started to have more own teaching some years ago. Since carrying out independent excursions within HiMa teaching seemed to be somehow complicated and if not tied to a course not rewarded with credits, I always thought it would be nice to offer some course for students at HiMa to take these things into their own hands. I still do assume students like to learn through excursions. This was the birth of the course “A student’s guide to creating excursions” at HiMa. So it only took me roughly 10 years to start something like that and in autumn 2018 we had our first course experience.

Together with my co-teacher Jani Karhu we managed to get even 6 students to join the course despite it’s out of curriculum character. While the course was challenging, particularly the timing issues I have to say I enjoyed it very much and from the feedback of students (see also below) they also had lots of fun and also learned a lot despite all the suffering under my leadership. The great thing in this course is that learning is not only restricted to learn about excursion methods, tools and how to develop an own excursion but that participants through the excursions, prepared by themselves and their peers, learned a lot of new things about their current home town of Joensuu and its socio-cultural happenings. The course consisted of introduction lectures, an excursion that presented many excursion methods in practice, a lot of group work, a tiny seminar and the final excursions guided by the students themselves. In the course the students had completely free hands in choosing their groups excursion topic, where they wanted to go and which excursion methods and tools to use. We separated the students in 2 groups with each 3 persons. Group 1 chose hidden poverty in Joensuu as their excursion topic while Group 2 decided to develop an excursion on soundscapes and the feeling of security in Joensuu by night.

Picture 1. Students enjoying a blind honey tasting during an expert discussion on the example excursion.

After much group work, struggling with a never tested course and task description (will be improved for next autumn) both groups prepared excursions that were excellent learning tools and both could replace a whole lecture series on their topics. Not only did all of us learn a lot on excursion methods, practicalities on how to manage fieldwork and communicate with people but we also had lengthy discussions on ethical considerations, matters of social justice and realized that there are many faces of the place called Joensuu that we have been rather unaware of up to now. So, all in all, the course was a success on many levels and I hope that this text and the stories of the participants about the course will motivate more students to join us next semester to repeat this great experience. Also, as you should never trust the sweet words of a course teacher on his own course, below you can read up how some of our students have experienced the course.

Picture 2. Dr. Albrecht guiding students to work hard.

Suffering under Dr. Albrecht’s course

Team Hidden poverty

By Ville Tahvanainen

“Poverty is hidden like dust in the air.” This quote guided our theme to introduce hidden poverty in the city landscape. Theme was new for us, but at the same time very mysterious. To actually realize this issue, we decided to take the course participants to homeless people shelter and to see the “queue of bread”, where the local congregation shares food for those who feel they need it. Our excursion topic was ethically very demanding – how be enough sensitive to talk with the people who are facing hard time in their lives. How not judge people by their personal issues and so on.

At the homeless shelter organisation, we offered to help them with their weekly cleaning (see picture above). One of the challenging moment was, when an obviously narcotic man was sleeping in the room, which we had to clean. We did not want disturb and in the end he did not wake at any time when we were present, despite us cleaning. Still, overall atmosphere was very friendly and calm when dinner was collecting various kind of people together. The doors were open for all without any commitment or tasks.

Picture 3. Jani and Elisa were planning the dinner menu.

At the local congregation, we faced over 100 people queuing for food. We assembled a variety of food products (left overs with close or expired due date) from local markets into plastic bags. While collecting pieces of food into the bag, we made all the time analysis of the person – what would he or she eat? Questions of values were on mind constantly and you had to make quick decisions – others were waiting for their turn and food so that they could vanish away. The variation of people was amazing. From the appearance, you could not make any kind of conception on the personal situation or economic status.

Eventually the excursion opened a lot of discussion about social responsibility between individual and society. Some of the people were very satisfied with their situation and they even accepted it. However, for some it was a path, they did not choose to be in. Mental problems and narcotics may flip the life totally around. A matter what we were asking, why the third sector is providing help for those people? If we live in the welfare state, why subsidy is required to come from third parties?

The course was extremely helpful to build an excursion with interaction and to bring out matters, which are hidden in today’s society. Personally, I recommend this kind of participatory course for teachers to learn how to teach something, which brings lifelong experience and discussions on values more concrete than any lectures held in the classroom.

Team Soundscapes and security

By Anssi Huoponen

The lack of experiences about the planning of excursions was the reason which made me participate in the excursion course. The course was a fascinating learning process already from the beginning of the course when the groups were formed so that they included undergraduate students, graduate students, and postgraduate students in the same group. The planning process took off nicely, and we soon realized that the course is an opportunity to play with different kind of ideas and carry out excursion what you otherwise would seldom have the chance to do.

Our excursion to the soundscapes and feeling of security took place in late November at seven o’clock in the evening with blowing wind and cold weather. We had invited an expert from the city of Joensuu to tell us about how they try to promote the feeling of security in the centre of Joensuu. After this interview, we had a soundscape walk where we stopped for listening pre-recorded daytime soundscapes from the same places. This soundscape walk gave an opportunity to discuss how the soundscapes affect to the excursion participants feeling of security. In addition, we also visited a couple of different kind of bars where we discussed with the staff members how they feel the soundscapes of the bar affect the atmosphere. Moreover, we conducted interviews with customers. We let them listen to pre-recorded soundscapes from the forest and construction site and explain how they feel these soundscapes affect to them.

As a conclusion, the course taught a lot about how to plan and carry out excursions collaboratively. The course also gave change to examine and learn things what you would not normally consider in your daily life. Moreover, the course helped to understand that you would not learn these matters this good in the auditorium.

Yrittämisessä saa mokata ja verkostoitua ”kissanristiäisissä”

Tiedätkö, mitä yrittäjyyskasvatus on? Entä oletko saanut yrittäjyyskasvatusta peruskoulun tai toisen asteen koulutuksen aikana? Kun nämä kysymykset esitettiin Metrialla marraskuussa järjestetyn yrittäjyyskasvatuksen paneelikeskustelun yleisölle, vastaukset olivat lähes yksimielisiä: en. Tähän kiteytyi koko paneelin tarkoitus; tarvitaan avointa keskustelua yrittäjyyskasvatuksen linjauksista ja mahdollisuuksista, sillä aineenopettajakoulutuksen yrittäjyyskasvatus on vielä alkutaipaleella.

Paneelikeskustelu oli osa opintojaksoa ja ”Ilmiölähtöisyys luonnontieteiden ja matematiikan aineenopettajakoulutuksessa”-hanketta. Tilaisuuden järjestäjänä ja juontajana toimi kurssin koordinaattori Ville Tahvanainen, jonka tehtävä on toteuttaa yrittäjyyskasvatusta osana kurssia ja hanketta aineenopettajille. Paneeliin osallistuivat entinen opettaja ja yrittäjä Hannu Naumanen, yrittäjä Suvi Sorsa, yrittäjä Joona Kotilainen, projektiasiantuntija Kaisu Tyni-Pyy ja yliopettaja Heikki Immonen.

Kuva 1. Panelistit Hannu Naumanen, Suvi Sorsa, Joona Kotilainen, Kaisu Tyni-Pyy ja Heikki Immonen esittivät monipuolisesti näkemyksiään yrittäjyyskasvatuksesta.

Mitä se yrittäjyyskasvatus sitten on?

Muutaman vuoden voimassa ollut perusopetuksen opetussuunnitelma linjaa laaja-alaiseksi tavoitteeksi ”työelämätaidot ja yrittäjyyden”, jolloin yrittäjyyskasvatuksen tulisi olla läsnä peruskoulun oppilaiden opetuksessa jatkuvasti.

Yrittäjyyskasvatuksen tarkoitus on vaikuttaa nuorten asenteisiin ja rohkaista heitä yrittäjyyteen. Se merkitsee laaja-alaisesti asenteiden ja taitojen kehittämistä. Tähän liitetään asenteita kuten aktiivisuus, ennakkoluulottomuus, riskienotto, sisukkuus ja tavoitteellisuus. Näitä asenteita linjaa YES-verkoston määritelmä, joka on tehty yhteistyössä muun muassa Suomen Yrittäjien ja OAJ:n kanssa.

Paneelissa yrittäjyyskasvatuksen keskeisiksi tavoitteiksi ja taidoiksi nostettiin muun muassa rohkeus luovuuteen, rakentamiseen, suunnitteluun ja testaamiseen. Lisäksi keskustelua oli epäonnistumisesta ja siihen suhtautumisesta. Erityisesti yrittäjäpanelistit kertoivat epäonnistumisen olevan yrittäjälle arkista, ja kaikki työt eivät suju suunnitellusti. Liiallinen murehtiminen ei kuitenkaan auta tilannetta, vaan täytyy arvioida yhdessä osapuolten kanssa syitä tilanteeseen ja ottaa opiksi eteenpäin jatkaen. Markkinointitoimisto Tovarin yrittäjä ja toinen perustaja Joona Kotilainen kiteytti asian hienosti: ”Yrittäminen on oppimista työn aikana”.

Vapaata kauppaa vai pelisääntöjä yhteistyöhön?

Kokemusten antaminen on tärkeä osa yrittäjyyskasvatusta, ja siitä löytyy mainintoja muun muassa perusopetuksen opetussuunnitelmasta ja yrittäjyyskasvatuksen linjauksista.

Panelistit näkivät, että oppilaitosten ja yritysten yhteistyön tavoitteita ja toiveita on tärkeää linjata puolin ja toisin jo alkumetreiltä, jotta yhteistyö sujuisi mallikkaasti. Yrittäjyysopintoja Karelia-ammattikorkeakoulussa vetävä Heikki Immonen muistutti, että oppilaitosten ja yritysten yhteistyöstä on hyvä tiedottaa myös huoltajia. Hyvä ohje yritysyhteistyöstä tiedottamiseen löytyy opetushallituksen sekä kilpailu- ja kuluttajaviraston yhteistyössä vuonna 2014 tekemästä muistiosta ”Koulujen ja oppilaitosten sekä yritysten ja yhteisöjen välinen yhteistyö, markkinointi ja sponsorointi”.

Yhteistyöhön saa tukea myös järjestöiltä: ”Esimerkiksi Joensuun yrittäjiin voi olla yhteydessä. Toimistolta osataan kyllä kertoa, kuka yrittäjä voisi olla kyseiselle koululle sopiva yhteistyökumppani”, linjasi Joensuun Yrittäjien varapuheenjohtajana toimiva Kotilainen. EduVirman yrittäjä Hannu Naumanen vinkkasi, että Joensuun seudun yrittäjyyskasvatussuunnitelmasta nimeltä Yrittäjyyspolku löytyy yrittäjyyskasvatuksen ohjeita opettajille ja käyttökelpoisia vinkkejä yhteistyön tueksi. Suunnitelman tekijöihin lukeutuu myös panelistina toiminut Kaisu Tyni-Pyy.

Paneelikeskustelussa heräsi erilaisia näkemyksiä siitä, voiko yrittäjä osallistua esimerkiksi koulun projektin arvioimiseen. Yrittäjän asiantuntemus projektityöskentelyyn ja mahdollisesti sisältöön nähtiin arvokkaana. Opettajalta vastaavaa tuntemusta ei kenties löydy. Ulkopuolisen henkilön antama suullinen palaute oppilaille nähtiin kokonaisarviointia monipuolistavana ja mielenkiintoisempana kuin opettajan antama palaute. Viime kädessä arvioinnin vastuu on kuitenkin opettajalla.

Miten ottaa yhteyttä yrittäjään?

Panelistit ohjeistivat opettajaopiskelijoita olemaan aktiivisia yhteydenotoissa yrittäjien suuntaan. Pitkän uran Pielisjoen koulun rehtorina tehnyt yrittäjyyskasvattaja Hannu Naumanen kertoi omasta kokemuksestaan, että: ”Yleensä koulu on se aktiivinen yhteydenoton osapuoli”. Mainostoimisto Brändpan nuori yrittäjä Suvi Sorsa korosti henkilökohtaisia väyliä: ”Hyvä ottaa yhteyttä vaikkapa tutun tai sukulaisen kautta, niin asia tulee varmasti perille”.

”YES-verkostolla on muun muassa yrittäjyyskummirekisteri, josta opettaja  voi toivoa koululleen yrittäjää vierailulle, ja päinvastoin yrittäjä voi tarjoutua vierailijaksi”, vinkkasi YES-verkoston entinen aluepäällikkö Kaisu Tyni-Pyy. Yrittäjyysjärjestöt, internet ja omat verkostot nähtiin myös tärkeinä väylinä yhteistyön etsimiselle.

”Kyllä tässä on oppinut, että yrittäjyys on myös monissa kissanristiäisissä käymistä”, viittasi Suvi Sorsa yrittäjän verkostoitumistarpeeseen. Tämän hän mainitsi isoksi oppimisen paikaksi yrittäjänä toimimisessa ja tärkeäksi osaksi yrittäjän perusluonnetta.

Ville Tahvanainen
Nuorempi tutkija, kurssikoordinaattori
Itä-Suomen yliopisto

Lisätietoa hankkeesta ja opetuksesta löytyy Itä-Suomen yliopiston LUMA-keskuksen sivuilta.

Ilmiölähtöisyys-kurssi on neljän eri tiedekunnan yhteistyössä järjestämä kurssi maisterivaiheen luonnontieteiden (fysiikka, kemia, biologia ja maantiede) sekä matematiikan aineenopettajaopiskelijoille. Kurssi järjestetään joka toinen vuosi, ja se järjestetään nyt kolmatta kertaa.

 

Linkit

Opetushallituksen ja kilpailuviraston muistio yritysyhteistyöstä
https://www.oph.fi/download/159339_koulujen_ja_oppilaitosten_seka_yritysten_valinen_yhteistyo_markkinointi_ja_s.pdf

YES-kummirekisteri – https://yeskummit.fi/

YES-verkoston määritelmä yrittäjyyskasvatuksesta
https://www.yesverkosto.fi/yes/mita-yrittajyyskasvatus-on/

Yrittäjyyspolku, Joensuun seudun yrittäjyyskasvatussuunnitelma
http://webdynasty.jns.fi/djulkaisu/kokous/20181509-5-1.PDF

Yrittäjyyskasvatuksen linjaukset
https://minedu.fi/yrittajyyslinjaukset

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014)
https://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf

 

Vuorovaikutuksella kohti kestävää metsää

Mikä yhdistää bloggaria, poliitikkoa, sosiaalityöntekijää, tutkijaa, opettajaa ja opiskelijaa? Vastaus on metsä.

Suomen metsäyhdistyksen järjestämä Nuorten vaikuttajien metsäfoorumi kokosi Keski-Suomeen 14 nuorta eri puolilta Suomea 13.-15.6.2018. Joukossa oli niin opiskelijoita, yrittäjiä, opettajia kuin poliitikkojakin. Oman metsäsuhteen tarkastelu sai uusia näkökulmia tapahtuman aikana.

Metsädialogi keskiössä

Keskeisin viesti toimijoilta oli yhteinen – dialogin avulla saavutetaan kestävät metsäkäytänteet ja hiilineutraalius. Paljon keskusteluissa oli esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton tekemä aloite valtion metsien avohakkuiden kieltämisestä. Jatkuvan peitteen metsäkasvatus ja -hoito todettiin olevan vaihtoehto avohakkuille. Tosin hiilineutraaliuden näkökulmasta loppujen lopuksi jatkuvan peitteen metsä ei kykene nielemään hiiltä yhtä paljon kuin nuori kasvava ja tasaisesti harvennettava metsikkö. Tästäkin on asiantuntijoiden mukaan vaihtelevia tulkintoja. Jatkuvan peitteen metsikköä uhkaa yksipuolinen geenikanta, sillä emopuut eivät lisäänny. Kun taas istutetuissa siemenissä on suurempi geenipooli, joka koostuu eri puolilta Suomea otettujen emopuiden jälkeläisistä.

Metsät yhdistävät meitä, mutta sen ympärillä eletään jatkuvasti tasapainoilua hiilineutraaliuden sekä taloudellisen maksimoinnin sekä vapaa-ajan käytön välillä. Dialogin painotusta siis ei voi väheksyä, vaan pikemminkin synnyttää uusia siltoja ja rohkeita avauksia kansallisaarteemme kestävästä käytöstä.

Nanosellusta tekstiilikuitua ja vaahtorainauksesta sellukoneiden pelastaja?

Teknologian tutkimuskeskuksen (VTT) vanhempi tutkija Elina Pääkkönen esitteli metsäteollisuuden tutkimusta ja uusimpia innovaatioita. Jyväskylässä toimivan pisteen ympärille on kehittynyt puukuidusta tekstiilejä valmistavia yrityksiä torjumaan muovipohjaisten vaatteiden aiheuttamia mikromuovipäästöjä. Selluntuotantolinjojen modernisointiin tutkittiin parhaillaan vaahtorainauksen menetelmää, jossa selluloosaan sekoitettu saippua, vesi ja ilma tekevät lopputuotteesta kuohkeaa. Ilmava selluloosa on käyttökelpoinen esimerkiksi ääni- tai lämmöneristeenä. Paloturvallisuusseikat ovat yhä ratkaistava, jotta se on markkinakelpoinen materiaali.

Puurakentamista Jyväskylässä

Jyväskylän Kuokkalassa kolmen puukerrostalokompleksin työmaa oli loppusuoralla. Puukuokka-kerrostalot ovat Lakea Oy:n sekä ARA:n uudisrahoitusjärjestelmän tuottamia asuinhuoneistoja lähellä Jyväskylän keskustaa. Hankkeen alettua suomalaisia toimittajia kaikille rakennuskomponenteille ei vielä ollut, mutta tilanne on rakentajien mukaan muuttunut kolmannessa rakennusvaiheessa. Puurakentamisen hidasteina ovat toimineet muun muassa taloudellisen kannattavuuden saavuttaminen sekä kaavoituksen ja paloturvallisuuden määräykset. Vieraillut asunnot itsessään olivat viihtyisiä ja toimivia.

Projektipäällikkö Mikko Ollikainen esittelee Puukuokka-kerrostaloa.

Siemenjalostuksella tehokkuutta metsänkiertoon

Metsähallituksen tytäryhtiön Siemen Forelian toimintaan tutustuimme Saarijärven siemenmetsikössä sekä -karistamolla. Siementen jalostus on yhtiön mukaan tärkeää sen vuoksi, sillä korkealaatuinen siemen voi hyvin hoidetussa metsässä lyhentää metsän kiertoaikaa jopa 10-20 vuotta. Puiden pituus- ja paksuuskasvua saadaan kasvatettua sekä oksaisuutta vähennetty siemenjalostuksen keinoin (Siemen Forelia 2018, 3-6).

Toimitusjohtaja Mikko Pulkkinen esittelee Saarijärven siemenkaristamon kuivausprosessia.

Naapurissa sijaitsevan Fin Forelian taimitarhalla kasvoi yhteensä noin 25 miljoonaan puuntaimea. Heidän suurimpia asiakkaita ovat Metsänhoitoyhdistykset, jotka välittävät ja istuttavat taimia suoraan metsänomistajille ympäri Suomea.

Fin Forelian taimitarhassa kasvaa yhteensä yli 25 miljoonaa taimea vuosittain. Kuvassa männyn taimia ja Anna-Maija Tuunainen Itä-Suomen yliopistosta.

Pyhä-Häkin kansallispuisto ja vanhat puut

Pyhä-Häkin kansallispuistoa esitteli tiedottaja Tiina Hakkarainen. Keski-Suomen kansallispuistoista Pyhä-Häkki on yksi vähiten vierailuista, mutta viime vuoden kasvu oli monen muun tapaan yli 7 prosenttia.

Ryhmä vieraili Vanhan Puun luona, joka oli syntynyt vuonna 1518, mutta oli todettu elottomaksi vuonna 2004. Vanha mäntykangas oli täynnä kilpikaarnaisia puita, joiden ikä oli yli 100 vuotta.

Pyhä-Häkin kansallispuistossa vuonna 1518 syntynyt mänty.

Äänekosken biotuotetehtaan varjoissa

Äänekosken biotuotetehdas on kokonaisuudessaan moderni ja laaja-alainen toimintakeskus. Mediakuvaa pohdimme yhteisesti, että se on ollut melko myönteinen. Varsinaisesti kriittisiä näkökulmia tai syitä oli ryhmän vaikea keksiä. Suomen kaikkien aikojen suurin metsäalan investointi, yli miljardi euroa, on tuonut paikkakunnalle töitä ja elinvoimaa vuosikymmeniksi. Valokuvaaminen oli vierailukeskuksen ulkopuolella kiellettyä.

Äänekosken biotehtaan vanerituotannon vaihtoehtoja.

Keskustelua laajasti ja kapeasti metsistä

Nuorten vaikuttajien metsäfoorumin ohjelma koostui pitkälti suomalaisen talousmetsän ympärillä työskentelevistä toimijoista. Virkistys- ja tutkimuspuolen metsäedustus jäi kaiken kaikkiaan varsin kapeaksi. Näin ollen myös vastakkaiset puheenvuorot jäivät uupumaan. Osallistujissa oli sen sijaan tutkimuksen ja luonnonsuojelun edustajia.

Osallistujien erilainen luontosuhde näkyi vahvasti keskusteluissa. Osalla metsäteollisuus ja metsästys olivat erittäin vieraita asioita, joista esitettiin paljon perustavaa laatua olevia kysymyksiä. Toisaalta taas metsästykseen tai metsäalalla toimiville henkilöille yllätyksenä tuli varmaan se, kuinka virkistyskäyttöinen metsä on tärkeämpää ja tavoitellumpaa kuin mitä he itse arjessa kenties ajattelevat.

Ville Tahvanainen

Nuorempi tutkija

Anna-Maija Tuunainen

Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden opiskelija

Lähteet

Siemen Forelia (2018). Tuottavan metsän ABC. Siemen Forelia Oy, Jyväskylä.