Tag: #healthsciences

Posted on

Hyvät opiskelijat!

 

Ihanan kesän jälkeen on aika aloittaa opiskelut. Huomenna 1.9. meillä hoitotieteen laitoksen henkilökunnalla on ilo tavata teidät uudet opiskelijat. Tänä vuonna teitä on 94 uutta opiskelijaa aloittamassa yliopisto-opinnot hoitotieteen laitoksella. Lämpimästi tervetuloa meille!

On hienoa, että olette valinneet opiskelupaikaksenne juuri hoitotieteen laitoksen Itä-Suomen yliopistossa. Te kaikki opiskelette pääaineena hoitotiedettä, suuntautuen joko hoitotyön johtamiseen, terveystieteiden opettajaksi tai preventiiviseen hoitotieteeseen. Laitoksellamme on pitkät traditiot, vuodesta 1979 alkaen, Suomen ensimmäisenä hoitotiedettä opettavana yksikkönä tiedeyliopistossa.

Opiskeluaika on ainutkertaista aikaa. Opiskelette uusia, haastaviakin asioita. Osa niistä on konkreettisia ja helposti työelämään sovellettavia, osa vaatii enemmän tieteellistä ajattelua ja aikaa sisäistää asioita. Hämmennyskin saattaa vallata ajattelun joskus, mutta siitä oppiminen lähtee liikkeelle. Opetussuunnitelmamme perustuu monipuoliseen tieteelliseen tietoon ja sitä kehitetään koko ajan yhteistyössä opiskelijoiden ja työelämän edustajien kanssa huomioiden myös kansainväliset trendit.

Opetus perustuu tutkimukseen. Laitoksemme tutkimusohjelman keskeisiä teemoja ovat ennaltaehkäisevä hoitotiede, turvallisuus ja vaikuttavuus. Tutkimusryhmämme tekevät monipuolista tutkimusta näillä aihealueilla. Tulette löytämään mielenkiintoisia opinnäytetöiden aiheita. Tärkeää on jo varhaisessa vaiheessa opintoja kiinnittyä osaksi tutkimusryhmiä ja tieteellistä yhteisöä. Kenties joku teistä voi olla tulevaisuudessa hoitotieteen huippututkija!

Kansainvälisyys on kiinteä osa opetustamme ja tutkimustamme. Kansainvälisyys näkyy joka päivä laitoksellamme, meillä työskentelee kansainvälisiä tutkijoita, väitöskirjatutkijoita, vaihto-opiskelijoita ja kansainvälisiä vieraita. Meillä on laajat kansainväliset tutkimus- ja koulutusverkostot. Tutkimusta tehdään kansainvälisissä ja monitieteisissä verkostoissa. Rohkeasti mukaan erilaisiin kansainvälisten vieraiden tapaamisiin laitoksellamme ja myös konferensseihin niin Suomessa kuin ulkomailla! Kannustamme teitä myös kansainvälisille vaihtojaksoille, jos sellainen kiinnostaa, niin mielellään keskustelemme ja ohjaamme onnistuneen vaihtojakson mahdollistamisessa. Laitoksemme yhdeksän aktiivia ovat aloittamassa kansainvälisen Sigman suomalaista jaostoa Alpha Beta Nu lokakuussa. Tulkaa kuulemaan Sigman presidentti Kenneth Dionin ja Chief Executive Officer Elizabeth Madiganin luentoa hoitotyön kansainvälisistä kysymyksistä 5.10! Opiskelujen edetessä olette tervetulleita hakemaan jaoston jäseniksi.

Teitä on monenlaisia opiskelijoita, niitä, jotka opiskelette työn ohessa, hoidatte perhettä, iäkkäitä läheisiänne tai olette kokopäiväisiä opiskelijoita.  Vapaa-aika on tärkeä voimavara ja sitä pitää jokaisen opiskelijan varata itselleen. Hoitotyö on yksi hienoimmista aloista, mutta viime vuosina sen maine ja julkisuuskuva eivät ole olleet huipussaan. Myös monilla teistä on takana tiukat vuodet vaativassa koronapotilaiden hoidossa. Kannustan muistamaan levon, harrastusten ja perheen merkityksen. Uuden lukuvuoden alkaessa nostetaan elämänilo ja hoitotyö taas sille kuuluvaan arvoon. Me, tutkijat, opettajat, opiskelijat, yhdessä vahvistamme hoitotyön veto- ja pitovoimaa, tehkäämme se yhdessä!

Tarja Kvist
Professori (Preventiivinen hoitotiede)
Hoitotieteen laitoksen johtaja

Hoitotieteen laitos

Posted on

Pieniä huomioita taiteesta ja tieteestä

Tämä kesäinen kirjoitelma on häpeämättömän subjektiivinen (huomaa myös sulkumerkkien täysin holtiton käyttö, jonka tarkoitus on viestiä, että tässä ollaan kevyemmällä asialla, otetaan taiteellisia vapauksia, eikä niin piitata hyvästä yleiskielestä ja asiakirjoittamisesta). Minulla on ollut onni saada (valita) sekä (valokuva)taiteilijan että tieteilijän koulutus ja taiteilijalle suodaan (tai joskus jopa on vaadittu) omakohtaisuus, sisimpänsä paljastaminen, vereslihalla oleminen. Näitä on pidetty merkkeinä taiteen autenttisuudesta ja totuudesta. Omakohtaisuus tieteessä taas ei lähtökohtaisesti ole ollut yhteydessä parempaan tieteeseen. Mutta mielestäni asiaa kannattaa ihmetellä akateemisen (valinnan)vapauden löytäneen tyttäreni sanoin (sosiologian kurssin jälkeen): Miten (muka) voi tutkia (ja ymmärtää) huono-osaisuutta, jos sitä ei ole itse kokenut?

 

 

Keveys

 

 

Kun tein taidetta, minulla oli tarve järjestellä todellisuutta kaavojen tai järjestelmien välityksellä, eli itse luomieni metodien mukaan. Jukka Viikilä kirjoittaa uusimmassa romaanissaan kirjoittamisesta ja sitä lukiessani minulle valkeni (vuosien jälkeen) taiteellisen työskentelyni motto: Teen mieluummin epätavallisia kuvia tavallisista asioista kuin tavallisia kuvia epätavallisista asioista. On minulla tieteilijänäkin punainen lanka tutkimusaiheiden valinnassa (vai onko, pitäisikö olla), mutta onko minulla mottoa, visiota tai strategiaa?

Taiteilijavuosinani minuun vaikutti suuresti Italo Calvinon pieni teos Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle, jossa hän kuvaa omaan kirjalliseen tuotantoonsa vaikuttaneita arvoja: keveys, nopeus, täsmällisyys, näkyvyys ja moninaisuus (hän menehtyi, ennen kun sai kuudennen muistion valmiiksi). Pyrin silloin noudattamaan taiteessani näitä arvoja. Katsotaanpa, miten nämä taipuisivat tutkijan ohjenuoraksi.

Keveys

Keveyden vastakohta on paino ja kukapa ei olisi (ajoittain) tullut vedetyksi maailman raskauteen, liikkumattomuuteen ja sameuteen (ihmistieteissä useinkin). Tieteessä pyritään painokkuuteen, mutta toisaalta tuotoksen pitää olla virkeää ja terävän sulavaa, eli kevyttä. Kyllä, keveys yhdistyy päättäväisyyteen ja täsmällisyyteen, ei epämääräisyyteen ja sattuman varaan heittäytymiseen.

Nopeus

Mitä taiteilija (tieteilijä) tänään, sitä kansa huomenna. Tiede on juoksemista ja se palkitaan, joka juoksee nopeimmin. Galilein mukaan hyvän ajattelun (tieteen?) perustavia ominaisuuksia ovat nopeus, ajattelun sujuvuus, väitteiden taloudellisuus, mutta myös mielikuvituksellisuus. Varoituksen sana: äärimmäisen nopea (tieteellinen) keskustelu voi johtaa hengen suuntautumiseen liiaksi mielikuvitukseen, taipumukseen vetää todistamattomia johtopäätöksiä tai jokaisen ajatuksen viemiseen äärimmäiseen seurausilmiöönsä asti.

 

 

Nopeus

 

 

Täsmällisyys

Täsmällisyys on summittaisuuden, sattumanvaraisuuden ja huolimattomuuden vihollinen. Calvinon ajatukset kääntyvät vaivattomasti tieteen kielelle; täsmällisyys on tarkkaan määritelty ja punnittu työsuunnitelma ja mahdollisimman täsmällinen ilmaisu sanaston ja ajatusten vivahteiden esiintuomisen kannalta. Se on kirkkaiden, mieleenpainuvien ja ikimuistoisten havaintojen loihtimista esiin. Täsmällisyyttään voi lisätä puhumalla mahdollisimman vähän ja kirjoittamalla mahdollisimman paljon (totta, mutta tätä en rohkene suositella).

 

Täsmällisyys

 

 

Näkyvyys

Näkyvyydessä on kyse aineellisen (tieteellinen tieto) ja aineettoman (mielikuvitus) kohtaamisesta. Mielikuvitus on tiedon väline, mutta se etenee eri teitä kuin tieteellinen tieto. Mielikuvitus on tutkijalle välttämätön vaihe olettamusten muodostamiseksi. Sen sijaan silmin nähtävä kuva (maailmasta) ei ole jokaisen tutkimuksen lähtökohta, vaan (ihmistieteissä) se voi olla käsitteellinen (näkymätön). On tutkijan taitoa antaa tieteellisellä kirjoituksellaan virike odottamattomalle kuvalliselle fantasialle.

 

Näkyvyys

 

 

Moninaisuus

Maailma on selvittämätön monisäikeinen sekasotku (takku), joka johtuu epäyhtenäisten osatekijöiden samanaikaisesta läsnäolosta. Miten tätä sitten lähtisi selvittämään, kun tietäminen merkitsee tunkeutumista todellisuuteen ja on siten todellisuuden vääristämistä (perustuu periaatteeseen: havainto aiheuttaa jonkinlaisen muutoksen havainnoinnin kohteessa)? Tieteilijän on kestettävä järkiperäisen täsmällisyyden ja kiihkeän vääristämisen (tiedollisten prosessien perusosia) välinen jännite.

 

Moninaisuus

 

 

Suomen kesä on pullollaan taiteellista ilmaisua; näyttelyitä, teatteria, konsertteja. Paatuneimmankin tieteilijän on hyvä aika piipahtaa kesälomamatkalla jossakin lukuisista tapahtumista. Taide antaa ajattelemisen aihetta.

Lukemista:
Italo Calvino, Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle, Loki-Kirjat, Helsinki, 1996
Jukka Viikilä, Taivaallinen vastaanotto, Otava, 2021
Kuvat ovat Pixabaysta, josta etsin kuvia hakusanoilla keveys, nopeus, täsmällisyys, näkyvyys ja moninaisuus.

Rentouttavaa kesää toivottaen,
Marja Hult
yliopistotutkija
Hoitotieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto

 

Posted on

Terveydenhuollossa tulisi kiinnittää huomiota resilienssin tukemiseen

Kirjoittamalla tietokannan hakukoneeseen sanan resilienssi, tuloksiksi voi saada erilaisia asioita joustavista sidostarpeista, organisaation toimintakykyyn, yhteisöjen toimintaan, hoitotyön johtamiseen ja terveydenhuollon kantokykyyn kriisitilanteissa. Kuitenkin, kun kirjoitan hakukoneeseen sanan resilienssi, etsin yleensä tietoa yksilön psykologisesta kyvystä haastavassa elämäntilanteessa, ihmisen kyvystä selvitä elämän vastoinkäymisissä – kuten syöpään sairastumisesta. Resilienssissä on eräällä tavalla siis kyse ihmisen henkisestä joustokyvystä. Joustokyvystä puhuttaessa mieleen voi tulla menneiden vuosien Sidostesukka-mainos, jossa kaksi terrierikoiraa vetää sukkaa, toinen toisesta päästä ja toinen toisesta – ”Sidostesukka kestää”. Seuraavaksi mieleen juolahtaa, että toinen koirista taisi olla väriltään valkoinen ja toinen musta. Ajatusleikkiä jatkaessa mieleen tulee jin ja jang.

 

Kiinalaisessa filosofiassa jin ja jang olivat maailmankaikkeuden kaksi vastakkaista voimaa, jin negatiivinen ja jang positiivinen.

 

Kuva: Jin ja Jang. Lähde: Pixabay.com

Resilienssiä on tutkittu noin neljänkymmenen vuoden ajan eri konteksteissa. Ilmiö ei ole siis uusi tutkimuksen saralla. Resilienssistä on esitetty erilaisia määritelmiä ja näistä eri määritelmistä on joskus myös kiistelty. Viimeaikaisten tutkimusten valossa resilienssi on prosessi. Se on yksilön kykyä tunnistaa omat voimavaransa ja hyödyntää näitä voimavaroja haastavassa ja traumaattisessakin tilanteessa.  Voisiko resilienssiä kutsua siis myös ihmisen positiiviseksi voimavaraksi, joka kumpuaa jostain syvältä sisimmästämme, itsetuntemuksestamme?

Resilienssi on toimintakyvyn säilyttämistä ja uskoa tulevaan. Kyse on ihmisen kyvystä, mutta ei kuitenkaan ihmisen persoonallisuuden piirteestä. Persoonaa pidetään pysyvänä tilana, vaikka voi sekin esimerkiksi joissakin sairaudentiloissa muuttua. Resilienssissä ei ole kyse persoonallisuuden piirteestä, vaan ihmisen kyvystä toimia haastavassa tilanteessa.

Kuva: Suomen kesä. Lähde: oma kuva-arkisto

Resilienssi on prosessi ja tätä prosessia on mahdollista tukea. Resilienssi ei ole kuitenkaan toipumisprosessi. Bonanno (2004) totesi, melkein jo kaksikymmentä vuotta sitten, että toipuminen tarkoittaisi sitä, että henkilö palaisi johonkin tilaan tai tilanteeseen, joka oli ennen vastoinkäymistä, kuten ennen vakavaa sairautta.  Resilienssi ei tarkoita paluuta aiempaan, eli toipumista. Vahvemman resilienssin omaavalla henkilöllä on kyky toimia haastavassa tilanteessa ja säilyttää toimintakykynsä. Toki resilienssistä on hyötyä myös toipumisessa. Henkilö, jolla on vahva kyky resilienssiin, ei välttämättä käy läpi kuitenkaan kriisin vaiheita, eikä koe tilannetta alunperinkään kuormittavana tai esimerkiksi sokkina. Resilienssi on siis prosessi, jossa yksilö tunnistaa omia voimavarojansa ja osaa hyödyntää näitä voimavarojaan – Resilienssissä on kyse psykologisesta selviytymisprosessista.

 

Resilienssi  tarkoittaa yksilön kykyä sekä dynaamista prosessia. Se sisältää yksilön ympäristön, mikä pitää sisällään muun muassa vuorovaikutuksen terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa ja sosiaaliseen toimintaan osallistumisen. (Luo ym. 2020)

 

Kuva: Kesäherkkuja. Lähde: oma kuva-arkisto

Tiedossa on, että osa ihmisistä selviytyy haastavista elämäntilanteista toisia paremmin. Eikö resilienssi silloin tarkoita persoonallisuuden piirrettä? Ei, sitä se ei tarkoita. Jokaisella meillä on vahvuuksia, joiden löytämisessä ja joita tukemalla voimme toisiamme auttaa. Kyse ei ole persoonallisuuden piirteestä, vaan prosessista, joka on toisilla vahvempi ja jossa voimme toinen toistamme tukea. Tutkimukset osoittavat, että resilienssi on yhteydessä minäpystyvyyteen, psykososiaaliseen tukeen, hoitoon sitoutumiseen ja myös posttraumaattiseen kasvuun. Posttraumaattinen kasvu tarkoittaa sitä, että henkilö oppii jotakin vastoinkäymisestä ja osaa hyödyntää näitä aiempia kokemuksiaan myös kohtaamissaan uusissa vastoinkäymisissä.

Viime aikoina ihmisten resilienssiä on koeteltu globaalisti, ensin korona -pandemian ja sitten Euroopassa käytävän sodan vuoksi. Maailman tapahtumat ovat kuormittaneet ihmisiä niin yksilö-, yhteisö- kuin yhteiskuntatasolla. Kuten jo aiemmin totesin, vastoinkäymisistä on kuitenkin mahdollista oppia jotakin. Siksi on tärkeää, että haastavistakin tilanteista saadaan tietoa. Käynnissä oleva väitöskirjatutkimukseni on pitkittäistutkimus, johon kuuluu kaksi kyselyvaihetta. Vastauksien saaminen on tärkeää, jotta saisimme arvokasta tietoa vain vähän tutkitusta aiheesta koskien suolistosyöpäpotilaiden kokemuksia.

#MinäTutkin väitöskirjatutkimuksessani suolistosyöpäpotilaiden resilienssiä ja heidän kokemuksiansa saamastansa potilasohjauksesta. Potilaiden kokemuksia selvitetään hoidon alkuvaiheessa ja vuoden kuluttua suolistosyöpäleikkauksesta. Aihe on ajankohtainen, ei ainoastaan siksi, että suolistosyöpätapausten määrät lisääntyvät vuosi vuodelta, vaan siksi, että tämän henkilökohtaisen vastoinkäymisen lisäksi, nämä ihmiset ovat eläneet tässä ajassa, jossa myös osa terveistä ihmisistä on kokenut kuormittuneensa tavallista enemmän. Aihe on ajankohtainen, koska syövän hoidon laatuun pyritään kiinnittämään yhä enemmän huomiota. Sitä varten Suomeen on vuonna 2019 perustettu myös kansallinen syöpäkeskus. Aihe on ajankohtainen, sillä suolistosyövän varhaiseen toteamiseen on pyritty kiinnittämään yhä enemmän huomiota, aloittamalla muun muassa tämän vuoden alussa valtakunnalliset suolistosyövän seulonnat. Oikeastaan, resilienssi ja hoidon laatu ovat aina ajankohtaisia aiheita, vaikka näistä asioista onkin selvästi enemmän puhuttu juuri viime aikoina. Maailman Terveysjärjestö (WHO) on todennut, että resilienssin tukeminen on yksi tärkeimmistä asioista terveyden ja hyvinvoinnin tukemisessa ja siihen tulisi kiinnittää huomiota niin yksilön, yhteisöjen kuin järjestelmienkin tasolla.

Jin ja jang ovat perusvoimia; ne ylläpitävät toisiaan, mutta voivat muuttua myös toisikseen.

Saija Sihvola
Väitöskirjatutkija, TtM, Th, tth
Yliopisto-opettaja
Itä-Suomen yliopisto
Hoitotieteen laitos

https://orcid.org/0000-0003-0620-0727

Posted on

MY FINNISH ERASMUS EXPERIENCE  

Hei!  

SalvatoreI’m Salvatore Gigantino, an Exchange Erasmus student from Italy who spent 4 months at the Department of Nursing Science, University of Eastern Finland in 2021. My experience in Finland, even though so short and I’d have liked to spend more time, was phenomenal: I met a lot of other Erasmus students like me coming from a lot of parts of the world and we shared each other a lot of study’s moments and fun times. I really appreciated that the University with its associations has offered numerous chances to participate in a lot of events: the visit to Koli National Park, the trip to Lapland, the disco parties and more.  All of that has enhanced and made this experience so global and complete.  

I want to say thank you to the Department of Nursing Science with a lot of special people are working in it; I couldn’t have desired more. Everyone guided me to plan and achieve my goals, gave me the chance to have an internship in line with my desires and showed how much important is our nurse profession and how it can involve and be useful in every setting. They offered me an extension of the view that I could not have earlier because I knew only the Italian setting. 

Studying was satisfying because it was always possible confrontations among us as students during the lessons or to make assignments- I had some group assignments so sharing with others was essential- and also, not less important, the confrontations with the teachers. I found kind and friendly people every time who not only have made my staying here easier but also more interesting and more stimulating. I learned a lot through them and also, learned more about myself.  I’m still in love with all the lakes, the rivers, woodlands, and forests that I looked all around sightseeing in Finland, particularly I amused more with the landscapes of Kuopio where I spent more time. The nature and the chance to be so in contact with it keeps giving me goosebumps; I remember that, even when it was cold, every day I felt that have to go outside, there was something amazing to discover, to see, to live- every time.  

sno3I considered myself very lucky until now, but my fortune was more because I was capable to admire the boreal aurora three times and it was spectacular, I saw three different types of aurora in different places but seeing this event left me every time breathless just like the first time. It was my dream to be able to see it and its realization in front of my eyes was awesome, I didn’t believe to make it. 

I’ll never quit being grateful for what I experienced in Finland, for the process of growing up – in a professional and personal sense- that this experience gave me to have and to have made me a better person. What I lived in Finland went over my expectations and sometimes it was incredible to see life surprises me with experiences like this.  

Thank you for all!  

Salvatore Gigantone,            Exchange Erasmus student from Italy

Department of Nursing Science, UEF

Posted on

Asiajohtamisesta vuorovaikutteiseen johtamiseen

Anu NurmekselaMeneillään olevat terveydenhuollon ja kliinisen hoidon toimintaympäristön muutokset sekä pula osaavasta hoitohenkilöstöstä haastavat uudistamaan johtamista koko organisaation tasolla, myös hoitotyön johtamista. Lisäksi Covid-19 pandemia on asettanut suuria haasteita niin hoitohenkilökunnalle kuin hoitotyön johtajille. Keskusteluun ovat nousseet kriisijohtaminen, ja poikkeusoloihin varautuminen, sekä henkilöstön työssä jaksamisen tukeminen ja huomioiminen työpaineiden alla. Rakenneuudistusten lisäksi myös johtamiskulttuuri on muutoksen edessä. Keskustelukulttuuri ja vuorovaikutus kuuluvat osana moderniin johtamiseen. Tyypillisesti suomalaisen johtamisen piirteisiin ei ole kuulunut keskustelun ylläpitäminen, eli että asioista puhutaan avoimesti ja että kysymyksiin haetaan useita erilaisia näkökulmia ja ratkaisuja.

Työ- ja elinkeinoministeriö on kuvannut suomalaista johtamista ja johtajuutta ja sen kehittymistä ajassa. Perinteinen käsitys johtajasta kuvataan sankarijohtajana ja arjen sankarina, ja siinä johtamista leimaa myös tietynlainen autoritäärisyys. Sen sijaan nykyistä johtamista kuvaa asiaosaaminen ja prosessikeskeisyys. Siinä johtaminen on suoraa, selkeää ja rehellistä, eikä johtaja näe tarpeelliseksi korostaa hierarkioita tai nostaa itseään jalustalle. Hän luottaa henkilöstöönsä ja antaa heille tilaa tehdä työnsä. Johtamisen vahvuuksina nykyjohtamisessa nähdään matala hierakia, luottamus, asiantuntemus, ratkaisukeskeisyys ja hyvä arvopohja. Sen sijaan heikkoudeksi luetaan innostuksen puute, keskustelukulttuurin puute ja heikko ihmisjohtaminen. Vaikka prosessien hallinta on nykyjohtamisen vahvuus, voidaan prosessikeskeisyys nähdä myös heikkoutena, koska se voi vaikeuttaa uudistumista, toisin sanoen, pitäydytään vanhoissa toimintatavoissa ja kaavoissa, eikä uskalleta kokeilla uutta.

Millainen sitten on johtamisen tulevaisuus? Työ- ja elinkeinoministeriö esittää, että tulevaisuudessa voidaan vielä enemmän korostaa yhteistä arvopohjaa ja olla ylpeitä siitä. Matala hierarkia, luottamus ja suoruus voivat olla kilpailuvaltteja ja vetovoimatekijöitä. Asiantuntijat johtavat yhä enenevässä määrin itse itseään ja yhteistä työtään. Johtamiskulttuuri, joka mahdollistaa itseohjautuvuuden, rikkaan keskustelukulttuurin ja kokemuksen siitä, että jokainen työntekijä on arvokas ja luotettu, ovat olennaisia vetovoimatekijöitä myös sairaalaorganisaatiossa.

Samoja piirteitä voidaan nähdä myös Yhdysvalloissa kehitetyssä Magneettisairaala® mallissa, jonka yksi keskeinen osatekijä on transformationaalinen johtaminen. Siinä johtaja on helposti lähestyttävä, tavoitettavissa ja läsnä. Toisena osatekijänä on rakenteellinen voimaannuttaminen, jossa hoitohenkilöstöä kehitetään, ohjataan ja valtuutetaan löytämään paras tapa saavuttaa tavoitteet ja hyvät tulokset.  Lisäksi erinomainen ammatillinen toiminta hoitotyössä edellyttää laajaa ymmärrystä hoitotyön roolista potilaiden ja perheiden hyväksi sekä toimintaa moniammatillisessa tiimissä. Uusi tieto, jatkuva kehittäminen ja innovaatiot edellyttävät vahvaa johtamista, henkilöstön valtuuttamista ja esimerkillistä toimintaa tulosten saavuttamiseksi. Tuloksia voidaan tarkastella henkilöstön, potilaan, asiakkaan tai organisaation tuloksina.

Onnistuakseen johtamiskulttuurin muutos tarvitaan koko organisaatiossa, ei pelkästään hoitotyön johtamisessa. Koko organisaation johdon on tärkeä sitoutua sovittuihin toimintamalleihin. Vaikka kulttuurinmuutos lähtee johtamisesta, vaatii se myös kaikilta terveydenhuollon ammattilaisilta uutta ajattelua ja aktiivista osallistumista kehittämistoimintaan ja päätöksentekoon. Sukupolvien välillä voi olla eroja, kuitenkin nykynuoret ovat jo kasvaneet keskustelemaan ja ovat myös valmiimpia aktiiviseen osallistavaan toimintaan.

Yliopistonlehtori Anu Nurmeksela

Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto

Posted on

Koulunpenkiltä toiselle

Aikaa on jo hetkinen vierähtänyt siitä, kun aloitin sairaanhoitajaopinnot, mistä jatkoin vielä terveydenhoitajaksi. Kokemus kesätöistä hoitoapulaisena kotipaikkakuntani terveyskeskuksessa kirkasti ajatuksen sairaanhoitajuudesta. Välivuotta pitäessäni olin kuitenkin vielä kahden vaiheilla: sairaanhoitaja vai kirjallisuuden opinnot. Ensiksi mainittu tuntui konkreettisemmalta, joten lähdin sille tielle. Toisaalta myös sairaanhoitajan ammatin arvostus oli suuri, joten kukapa ei haluaisi tehdä merkityksellistä työtä?

Jo opintojen alkuvaiheessa oli kuitenkin selvää, että haluaisin jatkaa opintojani pidemmälle. Luovuus ja kiinnostus kirjoittamiseen puolsivat ajatusta, että ehkä yliopisto-opiskelu voisikin olla minua varten. Erehdyin eräässä alkuvaiheen vuodeosastoharjoittelussa jatkosuunnitelmista keskusteltaessa kertomaan aikomuksistani jatkaa opiskelemaan hoitotiedettä. Tämän jälkeen sain kyseisessä harjoittelupaikassa osakseni arvostelua siitä, kuvittelinko olevani jotenkin perushoidollisten asioiden ”yläpuolella”. En kuvitellut. Olin vain päättänyt haluta jatkaa opintoja, mutta vielä alkuvaiheen sairaanhoitajaopiskelijana oli virhe sanoa se ääneen.

Kun vertaa nykyistä sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjausta noihin aikoihin, on siinä tapahtunut varmasti paljon myönteistä kehitystä. Opiskelijat toivottavasti huomioidaan enemmän yksilöinä erilaiset vahvuudet tunnistaen ja niitä tukien, ja itsensä kehittäminen nähdään positiivisena ilmiönä. Myös asenne hoitotieteeseen ja hoitotieteen opiskeluun on selvästi muuttunut. Sen kertoo jo suuret hakijamäärät, mutta myös se, että hoitotiede on kehittynyt valtavasti ja teemme tärkeää, ajankohtaista ja vaikuttavaa tutkimusta, jonka ymmärtäminen kuuluu myös osaksi hoitotyötä. Toivottavaa olisi, että jokaista jo valmista hoitajaa tai hoitotyön opiskelijaa kannustettaisiin myös jatkamaan opintoja, jos sellainen kiinnostaa. Samalla toki tarvitsemme hoitotyöhön sitoutuneita ammattilaisia, mutta ne eivät ole toisensa poissulkevia asioita.

Tuoreena terveydenhoitajana päätökseni jatkaa suoraan silloiseen Kuopion yliopistoon kannatti. Koin olleeni opiskelijana tervetullut tähän hoitotieteen yhteisöön, jossa olen saanut olla osana henkilöstöäkin jo pitkän tovin. Alkuun nuorempana tutkijana, sitten apurahatutkijana, tutkijatohtorina ja nyt viimeisimpänä yliopistotutkijan pestiä hoitaen. Suoraan koulunpenkiltä toiselle siirtyessäni hetkittäin kuitenkin ajattelin, että kokemuksen puute hoitotyöstä voisi olla este tutkimuksen tekemiselle. Minullahan ei ollut valmiiksi ajatusta konkreettisista hoitotyötä koskevista ongelmista, joihin olisin halunnut lähteä tutkimuksella etsimään vastauksia. Työkokemuksen puuttuminen ei kuitenkaan osoittautunut olevan lainkaan vain huono asia. Sen sijaan se mahdollisti lähtökohtaisesti avaran näkemyksen tutkimuksen tekemiseen ja vapauden oman mielenkiinnonkohteen löytämiseen, joka omalla kohdallani löytyikin sitten äitiyshuollon aihepiiristä. Hoitotyön kokemuksesta on varmasti apua, mutta se ei ole toki opiskelun tai myöhemmin tutkijaksi ryhtymisen edellytys. Mitä tutkijalta sitten edellytetään? No ainakin kiinnostusta, sinnikkyyttä, luovuutta, itsenäistä työotetta ja kykyä sietää pettymyksiä ja kilpailua. Myös suoraan koulunpenkiltä toiselle -tekniikallakin voi siis onnistua ja ”työ tekijäänsä opettaa”. Hoitotieteen opiskelu, joko suoraan tai myöhemmin, tarjoaakin monia kiinnostavia mahdollisuuksia, mihin voi valmistumisensa jälkeen tarttua, olematta silti perushoidollistenkaan asioiden ”yläpuolella”. Päämäärämmehän on kuitenkin pitkälti myös yhteinen.

Yliopistotutkija Reeta Lamminpää TtT, Th, Sh

Hoitotieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto

Posted on

Registered nurses’ clinical competence at the time of pandemic 

At the time of pandemic, the nurses’ competence in clinical nursing has been emphasized more than ever! The healthcare needs knowledgeable, skillful, and resilient practitioners. Luckily, our nursing staff meets these attributes and have been a cornerstone of our fight against this sudden threat to the global health and to the health of each individual. 

The changed healthcare needs and work culture, entail health professionals changed knowledge and skills to manage the acute situations, diverse needs of clients / patients, and clinical practice. In order to meet these learning needs, the Department of Nursing Science launched a continuous education program ‘EFFICACY’ (Accessibility, Quality and Safety for Health Services: Clinical Nurse Specialist Education, TEHOA in Finnish), at the beginning of the semester 2021. In this program, we offer timely education for the Northern Savo area registered nurses.  

The continuous education program was designed by the Department of Nursing Science (University of Eastern Finland) and received an EU strategic funding (S22328). The education, worth 40 ECTS, runs between fall 2021 and spring 2023. The curriculum responds to the need of the working life to strengthen the employee’s skills, quality patient care and the patient flow in a pandemic situation, as well as support of the organization attractiveness, employee job satisfaction and career development. Furthermore, one of the aims of the project is to strengthen the centre of excellence within the health services in Northern Savo region by improving the cooperation and networking of central actors and by providing advanced training and know-how, also identified as a magnet component for employees in healthcare.  

As the EFFICACY project manager, I am happy that our continuous education program has begun, and the students are conducting courses in hybrid-model. Follow us in UEF connect. The possibility to continuous learning and development of clinical competence motivates registered nurses in their studies. The effectiveness of the education will be assessed, and its future course re-evaluated at the end of the program in the summer of 2023. For certain, registered nurses’ clinical competence continues to be needed in the current and future challenges of our healthcare environment.  

Krista Jokiniemi 

PhD, University lecturer, EFFICACY project manager, Faculty of Health Sciences, Department of Nursing Science, UEF, krista.jokiniemi@uef.fi  

Posted on

Head of Department of Nursing Science, Professor Tarja Kvist and Vice Head, Professor Terhi Saaranen introduce:

Tarja Kvist:

Hello everybody,

Tarja Kvist in distance ConferenceI made my Registered Nurse degree in Helsinki City Nursing School. I remember walking Lääkärinkatu to Laakso Hospital (school located there) and thinking, that one day I will study nursing science. I started my nursing career in Helsinki University Hospital, specialized in surgical care and working in coronary surgical ward and ICU in Meilahti. It was great time and I really liked work as a RN, but soon nursing science and health management studies brought me in Kuopio. Nurse manager position and different development duties in Kuopio University Hospital prepared me to my next step, university career. After different phases in UEF I am a professor in Preventive Nursing Science. I also have been working as a vice head of department several years and now I started as a head of department.

My previous work experience in university includes many aspects, research in international and national groups and networks and teaching. International research and collaboration are very close to me and must be for every researcher. I have been very privileged to have several visiting researcher periods at the University of Pittsburgh, USA, which has been important for my career and even personally, creating new friendships. I also like to highlight some other collaborators, Kansas University, USA and Medical University of Warsaw, Poland and collegues in Italy and Uganda. I am also a member of international community of Sigma . I work with many experts in Finnish health care organizations and universities, one inspiring example is a national HoiVerKe group, which looks the nursing sensitive outcomes in Finnish health care. This is continuum to my long-lasting research profile in health service research including care quality of different patient groups, leadership, Magnet hospitals, methodological topics and coming preventive care views. Teaching and supervising students gives me energy, and their feedback is appreciated.

As a head of department my goals are to strengthen and support research activities based on our strategy, teaching and take care of good spirit of department. New and innovative research ideas are warmly welcome. Excellent research is a good basic for high quality teaching. Our skillful staff is already doing all this, but always we can be better.

 

There is life outside work. I love summer and activities of it. Gardens at home and summerhouse make me busy, it is relaxing to see how the new experiments grow up and old species give the big harvest.

 

When late summer and autumn comes, picking up different wild berries and mushrooms, like chanterelles, takes time and forest is my third home at the weekends. Born in summer and Upper Savo,

 

Sonkajärvi, which I am very proud of, I learnt early to bake special crepes (in Finnish muurinpohjalettu). They are my specialty; our staff and many international visitors have enjoyed them. Sitting more than an hour in smokesauna by summerhouse is something I really miss in winter. Summer is also time to meet family members, friends and organize crepe parties with neighbors and group of old collegues from the hospital.

Already in schoolgirl years I was interested in different countries and their cultures. That time it was a fashion to have international penfriends, so I had one from Brazil.  After no contact for deceades, we found each other and even met shortly when she was traveling around Europe. Brazil is still waiting for me and my husband, and we hope to go there some day.

One special hobby, following NHL hockey, I found when I visited first time in Pittsburgh 2009. It is very clear: I am a Penguins fan!

 

I also like reading all kind of books, detectives, novels and newspaper Helsingin Sanomat every day. Just now Kati Marton’s book of Angela Merkel is on table. Opera, musicals, concerts and theatre are always relaxing. Years ago, the first opera in Savonlinna Opera festivals and also in Metropolitan was Cavalleria Rusticana & Pajatso, they made me a friend of opera, sitting in opera, listening, watching and feeling the atmosphere gives a lot for all senses.

More than 40 years Nursing Science in Kuopio, first in Finland, motivates all of us to continue and renovate our research, teaching and visibility. Last words to you, who are considering to study Nursing Science in Kuopio, it will be a good choice. Follow our Facebook and other media, contact me and our staff. You are warmly welcome to UEF, Kuopio!

Best regards, Tarja Kvist
Professor, Head of Department of Nursing Science
email. tarja.kvist@uef.fi 
UEFF//CONNECT
https://uefconnect.uef.fi/henkilo/tarja.kvist/

 

 

Terhi Saaranen: 

Hello everybody,

I am Terhi Saaranen from the Department of Nursing Science at the University of Eastern Finland. I started working at the University of Kuopio in autumn 2000 (1 August 2000) and on the same path, since 2010, I have been active at the University of Eastern Finland. However, during this career my duties have quite often changed. I started my work at the Department of Nursing Science as a university teacher, and after about a year of working, I got a permanent job as an education co-ordinator at the Open University of Kuopio. However, the research took the win, and I soon returned to the Department of Nursing Science. There I was as a researcher trainee in Finnish tutkijakoulutettava), coordinator of the University Network of HealthSciences (in Finnish terveystieteiden yliopistoverkoston koordinaattori), postdoctoral researcher, university lecturer and last 2.5 years as a fixed-term professor.

Now again, new challenges are awaiting me; at the turn of the year, I started as a permanent professor (nursing science, health pedagogy) and vice head of the department. My task as a professor in nursing science (health pedagogy), is to lead and develop research and teaching in the field (e.g., in our nurse teacher education in nursing science) and to teach bachelor’s, master’s and postgraduate level nursing students and those participating in continuous and supplementary education. In line with the strategy of the Department of Nursing, the research, teaching and social activities are focused on health education, promoting health in nursing (e.g., occupational well-being research in different contexts) and treating long-term health problems (e.g., job burnout, work-related stress and related treatment and prevention among students and employees) in a digital society. In addition, the task is to obtain additional research funding, exert social influence on issues in the field, and engage in international cooperation.

The area of responsibility of the vice head of the Department of Nursing is to act especially as the director responsible for teaching. I find this task an interesting challenge because as an educator in nurse teacher education I have been particularly interested in pedagogical and didactic issues, like responsibilities in planning and developing in information and communications technology (e.g., simulation courses, some online courses, video conferences) and from the department’s curriculum work. The staff of our department has also been motivated to develop teaching alongside research, so I believe we will get good results in the collaboration.  

In my free time I enjoy sports in a different form. Especially skiing is relaxing in the winter My children (my son 18 years old and my daughter 10 years old) also enjoy sports in various forms and our whole family can often be skiing or other sports on the weekends.

 

During the summer, we spend a lot of time in our summer cottage and you can find us, for example, in the heating of the smoke sauna.

 

 

Terhi Saaranen

I wish everyone, both students and staff, a good start to the year and success in their studies and challenging work.

Best regards, Terhi Saaranen,
Professor, Vice Head of Department
email. terhi.saaranen@uef.fi
UEF//CONNECT https://uefconnect.uef.fi/en/person/terhi.saaranen/

Posted on

Luottamus monialaisessa yhteistyössä

Onnistunut yhteistyö edellyttää luottamusta. Luottamus voidaan ymmärtää toisen henkilön ja hänen osaamisensa myönteisenä hyväksymisenä eri tilanteissa. Oletuksena on, että henkilö toimii odotusten mukaisesti yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Keskeisinä arvoina luottamuksessa ovat rehellisyys, luottamuksellisuus, huolehtiminen ja kunnioittaminen. Luottamukseen perustuvassa yhteistyössä henkilö on kiinnostunut olemaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja toimimaan toisten motiivien, tekojen ja päätösten perusteella.

Luottamukseen liittyy aina epävarmuutta ja riskejä. Meillä voi olla aiempia kokemuksia, missä luottamuksemme on petetty tai olemme pettyneet toisten toimintaan. Aiemmat kokemukset, epäluuloisuus ja pessimistinen asenne estävät luottamisen ja luottamuksen syntymisen. Myös yhteistyökumppaneiden luotettavuuden arviointi voi aiheuttaa epävarmuutta, kun ei tunneta heidän motiivejaan yhteistyöhön. Ovatko he sitoutuneita yhteiseen päämäärään ja yhteisen hyvän tuottamiseen? Ilman luottamusta, yhteistyö usein epäonnistuu. Yhteisen tekemisen ja yhteisyyden kokemisen sijasta voimavarat menevät epäilemiseen ja toiminnan valvomiseen. Yhteistyö edellyttää rohkeutta kohdata oma epävarmuus ja hyväksyä mahdollinen riski pettymisestä. Luottamus merkitsee oman haavoittuvuuden ja epävarmuuden hyväksymistä ja sen altistamista toisen luottamukselle. Luottamus ansaitaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa.

Luottamus edellyttää yhteistyökumppaneiden keskinäistä kunnioitusta ja tasa-arvoa. Meidän on luotettava toisten ammattiryhmien osaamiseen ja siihen, että he tekevät parhaansa. Kunnioittaminen ja tasa-arvo luovat turvallisuutta ja mahdollistavat pitkäaikaisten ammatillisten yhteistyösuhteiden muodostamisen ja luottamuksen syntymisen. Se näkyy sujuvana yhteistyönä, ihmisten välisenä välittömänä ja henkilökohtaisena yhteytenä. Lisäksi luottamus parantaa yksilön itsekunnioitusta ja lisää yksilön ja yhteisön hyvinvointia.

Minulla on ollut ilo osallistua hoitotieteen edustajana Itä-Suomen yliopiston ja Savonia-ammattikorkeakoulun SOKK-hankkeeseen: Sosiaali- ja terveysalan ammattien välisen koulutuksen asiantuntijakeskus Pohjois-Savossa – SOKK. Hankkeessa rakennamme, toteutamme ja koordinoimme palvelujärjestelmässä tapahtuvaa sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden monialaista käytännönopiskelua aidoissa oppimisympäristöissä yhteistyössä pohjoissavolaisten sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän yksiköiden ja yritysten kanssa.

Hankkeessa on parhaillaan käynnissä ensimmäiset käytännön opetuksen pilottijaksot, joissa eri alojen opiskelijat harjoittelevat monialaisen yhteistyön tekemistä. Mukana ovat lääketieteen, ravitsemustieteen ja sosiaalityön oppiaineet Itä-Suomen yliopistosta sekä fysioterapeutin, sairaanhoitajan ja sosionomin tutkinto-ohjelmat Savonia-ammattikorkeakoulusta. Tavoitteena on, että opiskelijat oppivat monialaisen yhteistyön taitoja ja ammattilaisena toimimista sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä. Yhtenä keskeisenä oppimiskeinona käytetään reflektiota, jossa opiskelija ja hänen opiskelijatiiminsä yhdessä reflektoivat omaa oppimistaan ja toimintaansa ohjaajan tukemana.

Hoitotieteen koordinoimana hankkeessa on rakennettu monialainen Opi ohjaajaksi -koulutus digitaaliseen oppimisympäristöön. Koulutuksessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän monialaisen käytännön opetuksen ohjaajat saavat valmiuksia monialaisen yhteistyön ohjaamiseen. Hoitotieteen opiskelijat ovat osallistuneet ohjaajakoulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Jatkossa ohjaajakoulutus tarjotaan avoimesti kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

Monialaisessa työskentelyssä ja ammattien välisessä yhteistyössä luottamus on toiminnan perusta. Toisiinsa luottavat toimivat yhdessä ja ovat avarakatseisimpia, luovempia ja onnellisempia kuin muut. Luottamus helpottaa yhteistyötä ja mahdollistaa toisen työhön tukeutumisen ilman kontrollia ja valvontaa. Kuten kirjailija Ernst Hemingway on todennut,

“Paras tapa tietää, voitko luottaa toiseen ihmiseen, on luottaa häneen.” Tämä sopii mainiosti monialaisen yhteistyön lähtökohdaksi.

Ari Haaranen
yliopistonlehtori, TtT, AmO
Itä-Suomen yliopisto
Hoitotieteen laitos

Instagram: @sokkhanke

Twitter: @SOKKhanke

Posted on

Uteliaisuus uuden oppimiseen – tervetuloa akateemisiin opintoihin Tutkitun tiedon teemavuonna!

Näin uuden lukuvuoden käynnistyessä on ollut ilo toivottaa uudet ja myös aiemmin opintonsa aloittaneet hoitotieteen opiskelijat tervetulleiksi akateemisiin opintoihin. Uteliaisuus ja avara mieli uusien asioiden ja menetelmien oppimiseen, kriittisen ajattelun ja keskustelemisen sekä näyttöön perustuvan taitojen kehittyminen opintojen aikana saavat aikaan osaamista ja sivistystä, jota tarvitaan vastuullisessa yhteiskunnan kehittämisessä nyt ja tulevaisuudessa.

Hoitotieteen laitoksemme Itä-Suomen yliopistossa suuntautuu tulevaisuuteen tutkimuksessaan ja tutkimukseen perustuvassa koulutuksessaan, PreSENCE -UEF tutkimusteeman mukaisesti. PreSENCE – Preventive, Safe and Effective Nursing by ScienCE kuvaa vahvaa ennaltaehkäisevän hoitotieteen tutkimusta sekä vahvistuvaa turvallisuuden ja vaikuttavuuden tutkimusaluetta. Nämä teemat sisältyvät myös hoitotieteen perustutkinto- ja tohtorikoulutuksien sisältöihin luennoilla, asiantuntijaharjoitteluissa ja kandidaatin-, maisterin- ja tohtorin opinnäytetöiden aiheina. Tavoitteena on, että opiskeluissa hankitun tutkitun tiedon, osaamisen ja sivistyksen kautta hoitotieteestä valmistuvat maisterit ja tohtorit vaikuttavat tulevaisuudessa tutkijoina sekä asiantuntijoina sosiaali- ja terveyspalveluissa, alan koulutuksessa ja monissa muissa tehtävissä.

Vuosi 2021 on Tutkitun tiedon teemavuosi, jonka järjestävät opetus- ja kulttuuriministeriö, Suomen Akatemia ja Tieteellisten seurain valtuuskunta. Teemavuoden tavoitteena on yhdessä eri toimijoiden kanssa nostaa esiin tutkittua tietoa ja tiedon lähteitä. Tutkitun tiedon teemavuosi 2021 -nettisivuilla todetaan: ”tutkitulle tiedolle on tilaa – nyt jos koskaan” ja edelleen: ”tutkittu tieto avaa maailman täynnä mahdollisuuksia, se yllättää ja innostaa ajattelemaan uudella tavalla”. Tieteen kriteerien mukaan tutkittu tieto on itseään korjaavaa; tutkittu tieto perustuu aiempaan tietoon, täsmentää, muuttaa tai jopa kumoaa sen. Tutkitun tiedon muodostumisessa myös sattumalla voi olla osuutensa, kuten kävi aikoinaan penisilliinin keksimisen yhteydessä lähes sata vuotta sitten. Samoin tarkalla potilaiden havainnoinnilla, analyysilla ja tilastofaktojen esittämisellä tieto tarkentuu, kuten modernin sairaanhoidon ja näyttöön perustuvan toiminnan pioneeri ja visionääri Florence Nightingale teki 1850-luvulla.

Yksi nykyinen ja tulevaisuuden haaste on kestävä kehitys. Itä-Suomen yliopisto on tiedeyhteisönä sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseen vahvan tutkimuksen ja tutkittuun tietoon perustuvan koulutuksen ja sen vaikuttavuuden kautta. Hoitotieteessä tämä toteutuu esimerkiksi osallistumisena ensimmäisenä eurooppalaisena hoitotieteen laitoksena yhdysvaltalaisen Columbia University’n ylläpitämään monitieteiseen Global Consortium on Climate and Health Education (GCCHE) -verkostoon. GCCHE-verkoston tavoitteena on, että jokainen terveysalan ammattilainen on koulutettu ehkäisemään, lieventämään ja hoitamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia vaikutuksia terveyteen. Tähän tavoitteeseen hoitotieteen koulutuksessa pyritään järjestämällä yhdessä Public Health Foundation of India, University of Port Harcourt, Nigeria ja Villanova University in the State of Pennsylvania, USA hoitotieteen, lääketieteen ja kansanterveystieteen tutkijoiden kanssa kansainvälinen opintojakso, jolla ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksia tarkastellaan tutkimustulosten, kansallisten ja kansainvälisten strategioiden ja ohjelmien perusteella. Global Climate Change and Health -opintojakso toteutetaan seuraavan kerran kevätlukukaudella 2022, tervetuloa opiskelemaan!

Hannele Turunen
Professori, TtT, esh
Hoitotieteen laitoksen johtaja