Erasmus+ Global Mobility Staff Visit from Philippines to University of Eastern Finland, Department of Nursing Science

Written by: Asst. Prof. Rolando P. Roncal Jr

Rolando I am Rolando P. Roncal Jr., Assistant Professor III and Chairman of the Nursing Program at the Don Mariano Marcos Memorial State University, College of Community Health and Allied Medical Sciences (DMMMSU CCHAMS), Agoo, La Union, Philippines. I am honored and very much privilege to have been awarded a grant through the Erasmus+ Global Mobility Programme, providing me with the opportunity to visit the University of Eastern Finland, Department of Nursing Science. This joint mobility program was developed by Professor Katri Vehviläinen-Julkunen and MSc Anndra Parviainen from Finnish side. I would like to thank also our honorable DMMMSU President Dr. Jaime Manuel Jr., Chancellor Dr. Joanne Rivera, former Dean Ofelia Valdehueza, and Dr. Antonio Ogbinar, who had their administrative visit in UEF Finland in 2019 to initiate the partnership between University of Eastern Finland and DMMMSU. Within this blog, I will elaborate on my personal and academic experiences during my visit to the beautiful Finland in October 2023.

My trip began with a 22-hour plane journey from Manila, Philippines, to Kuopio, Finland, on October 21, 2023. I had a very smooth travel and I reached Kuopio Airport at 17:25 on October 22, 2023. Stepping out of the airport, I was warmly welcome by Anndra Parviainen, UEF Univeristy Teacher, and Koupio greeted me with a temperature of -1 degree Celsius. Coming from a warm country, experiencing cold weather, snow, and the need for winter clothing was something I had always dreamed of. This, to me, seems like the opening chapter to a book filled with promising adventures and enriching experiences ahead.

At the beginning of my Erasmus+ programme, I received a cordial and gracious welcome and engaged in a meeting with Professor Tarja Kvist, during which she enthusiastically introduced the distinguished University of Eastern Finland. The presentation, albeit concise, provided comprehensive insights into the Kuopio and Joensuu Campuses of UEF. Professor Tarja’s informative discourse on UEF heightened my anticipation and excitement for the forthcoming activities. The conclusion of our meeting was marked by a delightful luncheon.

Additionally, I had the privilege to deliver a presentation with profound pride and enthusiasm about my home institution, Don Mariano Marcos Memorial State University (DMMMSU). This afforded me the opportunity to familiarize the faculty members of the UEF Department of Nursing Science with the teaching and research domains of DMMMSU. The primary objective of this presentation is to cultivate potential avenues for research collaboration between UEF and DMMMSU in the future.

A noteworthy aspect of this whole journey for me was the significant privilege given to me as a guest lecturer in Professor Katri Vehviläinen–Julkunen’s “Evaluation of Nursing Knowledge” course and the opportunity to meet different beautiful people from different unit of UEF.

In my capacity as guest lecturer, I had the opportunity to present the meaning of nursing education in the Philippine context. I provided a brief overview of the prevailing conditions within the nursing profession and nursing education in the Philippines. Furthermore, I presented the current academic curriculum of the Bachelor of Science in Nursing at DMMMSU-CCHAMS.

This Erasmus+ visit gave me the possibility to experience world-class teaching facilities and meet great experts from multidisciplinary fields. I was able to participate in the course Principles of Nutrition which is taught by Senior University Lecturer, Arja Lyytinen, UEF Public Health Science and Clinical Nutrition Science. Another course that I enjoyed was the course Public Health in Humanitarian Crises, taught by Dr. Sohaib Khan and Prof. Jussi Kauhanen.

The most memorable experience was the hospital visit in Kuopio University Hospital where I had the chance to visit the Intensive Care Unit, Clinical Training Center, Neuro-Cardiac Surgery Unit, and Women’s Acute Center. Also, I had the opportunity to visit Savonia University of Applied Sciences’ state-of-the-art Simulation Center.

Engaging in a range of activities, including attending meetings, observing classes, and conducting on-site visits to various units and facilities, both within and outside the University of Eastern Finland (UEF), provided me with a rich and insightful experience. This exposure allowed me to witness firsthand the commendable practices embedded in education systems, inclusive decision-making procedures, a tranquil work environment, a harmonious balance between work and personal life, state-of-the-art facilities, and well-defined policies.

These experiences collectively instilled in me an optimistic perspective regarding the potential enhancements that could be made within the academic framework of our home institution. By integrating these positive elements into the fabric of our university system, I am hopeful that we can drive substantial progress in our continuous mission to deliver high-quality and world class educational experiences, ultimately benefiting our academic community and advancing further our institution’s overall educational standards.

On a personal note, this journey has surpassed academic and professional pursuits, finding its essence in meaningful connections with very remarkable and beautiful individuals. While learning activities were enriching, the genuine warmth and hospitality of highly professionals that I met defined the depth of this experience. Their humility, warmth and friendliness went beyond professional roles, creating camaraderie, enhancing the journey educationally, and contributing a profound personal significance.

Through these connections, I believe this whole Erasmus+ Staff Mobility journey became a tapestry of shared experiences, fostering belongingness and creating a truly impactful and memorable overall experience. I hope to see and visit again the happiest country and the beautiful people of beautiful Finland.

KIITOS PALJON!

8.9.2023

Haavoittuvasta nuoresta vahvaksi aikuiseksi – lastensuojelun jälkihuoltoon kohdentuvan tutkimuksen tavoite

Kuvituskuva istuvasta nuoresta

Kuva: Linkki Pixabayn kuvaan

Lastensuojelun jälkihuollossa olevat nuoret kuuluvat haavoittuvaan ryhmään, joilla tiedetään olevan enemmän ongelmia ja haasteita koulutuksen, työllistymisen, sosiaalisten suhteiden, elämänlaadun ja terveyden kanssa, kun heitä verrataan muihin samanikäisiin nuoriin (Häggman-Laitila ym., 2018; Yang ym., 2017). Kuitenkin osasta heistä kasvaa pärjääviä ja vahvoja aikuisia, kun puolestaan osa joutuu kamppailemaan läpi elämänsä, joka pahimmillaan päättyy ennenaikaisesti. Mistä nämä erot johtuvat ja kuinka voisimme auttaa?

Hyvinvointiyhteiskunta, jossa niin monella on paha olla

Hyvinvointiyhteiskunta. Sillä tavoin Suomea on kuvattu minulle niin kauan kuin muistan. Hyvinvointiyhteiskunta sanana luo mielikuvaa terveydestä, mahdollisuuksista ja onnellisuudesta. Ennen kaikkea tasa-arvoisuudesta. Kuitenkin väitöstutkimukseni aikana olen joutunut tarkastelemaan omia näkemyksiäni ja uskomuksiani suomalaisesta yhteiskunnasta, sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä tasapuolisuudesta ja tasa-arvoisuudesta. Se on avannut silmäni sille, kuinka suomalaisessa yhteiskunnassa monella nuorella on todella paha olla. Väitöstutkimukseni toinen artikkeli ”The multifaceted nature of risk behavior among adolescents – A document analysis of patient and aftercare service providers’ records” antaa äänen haavoittuvalle ryhmälle, joka kipeästi tarvitsee yhteiskuntamme apua ja tukea (Petäjä ym., 2023).

Mikä tekee jälkihuollossa olevista nuorista haavoittuvia?

Tutkimuksemme mukaan jälkihuollossa olevista nuorista (N= 698) valtaosalla (88 %) tunnistettiin yhtä tai useampaa riskikäyttäytymisen muotoa, joihin lukeutui päihteiden käyttö, rahan käytön ongelmat, tupakointi, itsetuhoisuus, rikollisuus, toiminnalliset riippuvuudet, holtiton seksuaalinen käytös ja nuuskan käyttö. Riskikäyttäytyvistä nuorista lähes kolmasosa (31 %) oli työttömiä ja enemmistö (61 %) sai toimeentulo- ja asumistukea. Jo nämä tulokset ovat yhteiskunnallisesta näkökannasta katsottuna huolestuttavia, sillä Tilastokeskuksen viime vuotisen raportin mukaan helmikuussa 2022 15–24- vuotiaiden työttömyysaste oli 14,5 prosenttia (Tilastokeskus, 2022). Fyysisiä sairauksia, diagnostisia testejä ja käynnissä olevia fyysisen sairauden selvittelyitä oli alle puolella (42 %) riskikäyttäytyvistä nuorista, joka määrällisesti on valtakunnallista tasoa korkeampi, sillä Vähätalo & Karukivi (2019) mukaan viidesosalla suomalaisista nuorista on jokin pitkäaikaissairaus. Neurologisia, neuropsykiatrisia ja psykiatrisia sairauksia, diagnostisia testejä ja käynnissä olevia sairauden selvittelyitä oli yli puolella (59 %) riskikäyttäytyvistä jälkihuollossa olevista nuorista. Yleisimpiä diagnosoituja neurologisia, neuropsykiatrisia ja psykiatrisia sairauksia olivat masennus (32 %), muut ahdistuneisuushäiriöt (19 %) sekä ADHD (15 %). Kun tilannetta tarkastellaan valtakunnalliselta tasolta noin 20–25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ja erilaisia häiriöitä voi sairastaa useampia yhtä aikaa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2022).

Kuinka tukea tutkimuksen keinoin jälkihuollossa olevia nuoria?

Tutkimuksemme osoitti, että riskikäyttäytyvät nuoret käyttivät pääsääntöisesti heille tarjottuja palveluita, vaikka poikkeuksiakin löytyi. Jälkihuollon sosiaaliohjaajan palveluita jätti käyttämättä 11 prosenttia nuorista, vaikka he olisivat palvelua tarvinneet. Toiseksi yleisintä (10 %) riskikäyttäytyvien nuorten keskuudessa oli jättää psykiatrisen avohuollon palvelut käyttämättä ja kolmanneksi yleisimmin (6,5 %) riskikäyttäytyvät nuoret jättivät jälkihuollon sosiaalityöntekijän palvelut käyttämättä. Mikä sitten voisi selittää palveluiden käyttämättä jättämistä, vaikka jälkihuollon asiantuntijat ovat arvioineet nuoren tarvitsevan kyseisiä palveluita? Vaikka skenaarioita on yhtä monta kuin yksilöitäkin, jotka jättivät palveluita käyttämättä, on yksi vaihtoehto se, ettei palvelut todellisuudessa vastaa kyseisen nuoren tarpeisiin. Koska tutkimuksemme osoitti, että riskikäyttäytyvien nuorten kohdalla ongelmat kumuloituivat samoille yksilöille ja olivat usein ylisukupolvisia, voi olla vaikea kohdistaa oikea-aikaisia ja oikein kohdennettuja palveluita näiden yksilöiden kompleksisiin ongelmiin. Olisiko tähän yksi ratkaisu monialaisen ja moniammatillisen yhteistyön sekä vaikuttavien interventioiden kehittäminen ja implementointi? Tai tieteellisen tutkimuksen keinoin syvemmän ja nuoria yksilöinä tunnistavan ymmärryksen lisääminen esimerkiksi profiloinnin avulla, jolloin nuoren tilannetta selittäviä sekä ennustavia tekijöitä pystytään tunnistamaan? Myös nuorten äänen kuuleminen laadullisen tutkimuksen keinoin ja nuorten omien voimavarojen tunnistaminen sekä voimavaralähtöisen työotteen kehittäminen voisivat olla osa ratkaisua. Olipa menetelmät tai tulokulmat mitkä hyvänsä, tavoite on silti aina sama: haavoittuvassa asemassa oleva nuori kasvaisi vahvaksi aikuiseksi.

Ulla-Kaarina Petäjä

Yliopisto-opettaja, väitöskirjatutkija, TtM, Sh (AMK)

Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos

Lähteet

Häggman-Laitila, A., Salokekkilä, P., & Karki, S. (2018). Transition to adult life of young people leaving foster care: a qualitative systematic review. Children and Youth Services Review, 95, 134–143. https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2018.08.017

Petäjä, UKP., Terkamo-Moisio, A., & Häggman-Laitila, A. (2023). The multifaceted nature of risk behaviour among adolescents – A document analysis of patient and aftercare service providers’ records. Journal of Advanced Nursing, ePublication. DOI: 10.1111/jan.15715

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2022). Nuorten mielenterveyshäiriöt. https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/nuorten-mielenterveyshairiot

Tilastokeskus. (2022). Työllisyys kasvoi edelleen helmikuussa. https://www.stat.fi/til/tyti/2022/02/tyti_2022_02_2022-03-22_tie_001_fi.html

Vähätalo, R., & Karukivi, M. (2019). Nuorten pitkäaikaissairauksilla monia yhteyksiä psyykkiseen vointiin. Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim, 135(10), 918–924.

Yang, J., McCuish, E.C., & Corrado, R.R. (2017). Foster care beyond placement: offending outcomes in emerging adulthood. Journal of Criminal Justice, 53, 46-54. https://doi.org/10.1016/j.jcrimjus.2017.08.009

29.8.2023

Patient safety and error disclosure in developing country like Nepal

This blog is related to the understanding of seriousness of patient safety and error disclosure in developing countries like Nepal.

While reminiscing my work as a nurse in a small mission hospital at a countryside of Nepal, I realize that there were so many aspects that were simply unseen that could have impacted patient safety a lot. And I must admit that I was myself not very aware of the seriousness of this issue until I started to do research on this topic.

For instance, I have noticed student nurses administrating IV antibiotics to inpatients unsupervised, and the healthcare staff working there just enjoying the leisure time and considering it as a share of their high workload underestimating the risk posed for the patient. The reason behind these situations is staffing issues and high workload which is very prominent in context of Nepalese Healthcare System. It can be profusely seen at the government medical centers where the patients are not provided with all the details about the procedures they undergo and medications they are prescribed to treat their ailments. Therefore, one can easily assume regarding the situation of error disclosure in this kind of healthcare system where even the right to information of the patient is violated. This has led to several serious medication errors over the period and no efforts could be seen from the side of healthcare organizations and authorities to help reduce these incidents.

(Pic, James Wilshiere, 2021)

The attitudes of medical staff in Nepal regarding the disclosure and reporting of medical errors was not very positive before 7 years and I am not very hopeful that there might have been significant changes to it. Poor and underprivileged patients from the rural areas who often cannot advocate for themselves are stopped from talking about the error from which they are victimized. Healthcare staff cannot be solely blamed for such situations. Reporting of healthcare errors in Nepal is affected by so many factors. Healthcare staff in Nepal have the knowledge that admission of errors is important, but they struggle to decide how it should be done. Socio-legal climate of Nepal and the possible financial implications has made it difficult to be honest and disclose about the errors for medical staff (Kaldjian et al., 2006). Strong fears related to patient harm, violence from patients and their family members, damage to hospital’s reputation and to the reputation and loss of job for doctors and nurses have made the healthcare staff to hide and deny the errors. Fear of malpractice claims faced by healthcare staff lead to underreporting of errors, mistrust and skepticism towards the society and authorities (Hayes, 2008). This causes underestimation of the true incidence rate of medical errors.

Communication about errors is an important tool to convey medication safety information. There could be a huge difference regarding the comprehension of medication safety between a patient from a developed country and from a developing country. And it often prevails in developing countries like Nepal, where healthcare staff do not communicate enough to the patients related to the prescribed medication and ongoing medical procedures. And when the error happens, clear discussion with the patient and their family does not take place (Wilshiere, 2021).

It is essential for the healthcare staff and organization to disclose the true and complete nature of error before their patients as to how, why, where, and when it occurred and the necessary measures to be taken to avoid the same in the future (Kalra et al., 2013). However, in a country like Nepal, disclosure should be made in such a way so as to keep the cultural norms and values of the patient in mind. For example, efforts should be made to reduce language barriers and prevent the feeling of mistrust when the healthcare staff communicate with the victimized patients and their family members. Also, an environment where the healthcare staff are free of the fear of loss of autonomy and their professional credibility being challenged, should be fostered.

Blog writer:

Sanu Mahat
Doctoral researcher, MPH
Department of Nursing Science
University of Eastern Finland

References:

https://www.oneeducation.org.uk/communication-skills-in-healthcare/

Hayes, B. (2008). Medical errors–a hospital in Nepal searches for answers. Tropical doctor, 38(1), 45-48.

Kaldjian, L. C., Jones, E. W., & Rosenthal, G. E. (2006). Facilitating and impeding factors for physicians’ error disclosure: a structured literature review. The Joint Commission Journal on Quality and Patient Safety, 32(4), 188-198.

Kalra, J., Kalra, N., & Baniak, N. (2013). Medical error, disclosure and patient safety: A global view of quality care. Clinical biochemistry, 46(13-14), 1161-1169.

21.6.2023

How could the healthcare sector respond to global climate and sustainability goals? An Opinion

Dr. Fatma AL JABRI

As it happens, we all tend to be so engaged with our areas of expertise. And that’s important and understandable. We nevertheless need to time-to-time step back and reflect on the broader mission and responsibility of the healthcare system. In this opinion, I intend to cascade the reflection I have recently made on how the healthcare sector could (or rather should) respond to the global climate and sustainability goals.

I believe that the healthcare sector has a crucial role to play in responding to global climate and sustainability goals (THE 17 GOALS | Sustainable Development (un.org)). As one of the largest industries worldwide, healthcare has a significant environmental impact, including greenhouse gas emissions, energy consumption, waste generation, and the use of harmful chemicals. I think therefore that it is just imperative for the sector to take proactive measures to mitigate its negative effects on the environment and contribute to a sustainable future.

One key aspect of the healthcare sector’s response should be to prioritize environmental sustainability in its operations (Sustainability in Health Care | Annual Review of Environment and Resources (annualreviews.org), Environmental health and strengthening resilience to pandemics (oecd.org)). This can be achieved through various means, such as adopting energy-efficient technologies, optimizing water usage, implementing waste management strategies, and reducing the use of hazardous substances. By investing in sustainable infrastructure and practices, healthcare facilities can significantly decrease their ecological footprint and promote resource efficiency.

I also think that another crucial area for the healthcare sector to focus on is to promote public health measures that are aligned with climate goals (WHO Global Strategy on Health, Environment and Climate Change, 2020). Climate change poses significant risks to public health, including increased heat-related illnesses, vector-borne diseases, and respiratory ailments. Healthcare professionals and organizations can play a vital role in educating the public about these risks and promoting preventive measures. They can collaborate with policymakers and advocate for policies that prioritize public health and address climate change simultaneously.

One area that may be quite impactful is to have healthcare providers integrate sustainability principles into their procurement practices (Climate change and global health: What actions are healthcare leaders taking? | World Economic Forum (weforum.org)). By favoring environmentally friendly products and services, they can support the development and adoption of sustainable technologies and practices across the healthcare supply chain. This approach can incentivize suppliers to adopt eco-friendly manufacturing processes, reduce waste, and limit the use of harmful chemicals.

And specifically related to universities and research institutions (such as glory UEF!), the healthcare sector can contribute to global climate and sustainability goals by actively participating in research and innovation. This includes supporting and conducting studies on the health impacts of climate change, exploring new treatments and technologies that are environmentally sustainable, and sharing best practices and knowledge across the industry. Collaboration between healthcare providers, researchers, and policymakers can drive innovation and lead to the development of sustainable solutions that benefit both the environment and public health.

Lastly, healthcare professionals can play a critical role in advocating for policy changes and engaging in public discourse on climate and sustainability issues (Climate change and global health: What actions are healthcare leaders taking? | World Economic Forum (weforum.org)). By leveraging their expertise and credibility, they can raise awareness about the links between climate change and health, and advocate for policies that prioritize sustainability. This can include supporting renewable energy initiatives, promoting sustainable transportation options, and advocating for policies that mitigate environmental pollution.

So overall I am in the opinion that the healthcare sector has the potential to significantly contribute to global climate and sustainability goals. By prioritizing sustainability in its operations, promoting public health measures aligned with climate goals, integrating sustainability into procurement practices, fostering research and innovation, and engaging in advocacy, the sector can become a powerful force for positive change. Embracing a sustainable approach will not only reduce the sector’s ecological footprint but also protect public health and contribute to a healthier and more sustainable future for all.

Fatma Al Jabri – UEFConnect
Department of Nursing Science
University of Eastern Finland

Clinical Nurse Coordinator for the Ministry of Health, Oman

17.4.202318.4.2023

Mielenterveyttä edistävät chatbotit monitieteisen tutkimuksen kohteena

Chatbot

Kuva Mostphotos, Biancoblue

“Toista ihmistä chatbot ei voi korvata, mutta se voisi toimia lisänä mielenterveyden edistämisessä.”

Hoitotieteellä on paikkansa chatbottien tutkimuksessa

Verkkopalveluissa tai yritysten nettisivuilla asioidessa näytön alareunaan ponnistaa väsymätön asiakaspalvelija kysyen innokkaasti, josko voisi olla avuksi. Kohteliaasti se kertoo, ettei osaa auttaa aivan kaikissa asioissa, mutta lupaa yrittää parhaansa. Kyseessä on chatbot, joka on koulutettu vastaamaan asiakkaiden usein esittämiin kysymyksiin tai nopeuttamaan rutiinitoimintoja. Sen saamasta “koulutuksesta” ja asiakkaan kysymyksen kinkkisyydestä riippuen ponnahdusikkuna klikataan nopeasti kiinni – tai tyytyväinen asiakas jatkaa päiväänsä asian hoiduttua jopa odotettua näppärämmin.

Toiveikkuutta ja ratkaistavia kysymyksiä

Edellä kuvattiin asiakaspalveluchatbottia, mutta käyttökohteita on lukuisia. Vaikka ELIZA-chatbotista kirjoitettiin jo 1960-luvulla (Weizenbaum 1966), chatbottien määrän voimakkaan kasvun voidaan katsoa alkaneen vuonna 2016 (The Wharton School of the University of Pennsylvania 2016). Terveyteen liittyvät chatbotit eivät tehneet tässä poikkeusta, ja seuraavana vuonna julkaistiin yksi alan viime aikoina siteeratuimmista tutkimuksista, jossa Woebot-mielenterveysbotin käytön todettiin helpottavan masennusoireita yli 18-vuotiailla yliopisto-opiskelijoilla (Fitzpatrick ym. 2017).

Terveyteen liittyvistä chatboteista onkin muodostunut oma, monitieteinen ja nopeasti kehittyvä tutkimusalueensa. Tutkimuskirjallisuuteen kohdistuvan tiedonhaun perusteella terveyschatbotteja on kehitetty muun muassa mielenterveyden edistämiseen ja hoitamiseen, perusterveydenhuollon tarpeisiin, tai tietyille rajatuille käyttäjäryhmille joko terveyden edistämisen tai sairauden hoitamisen tueksi. Koronapandemia muutti digitaalisissa ympäristöissä toimimista entisestään ja loi uusia tarpeita (THL 2021, 15). Tämä näkyy muun muassa oirekyselychatbotteja koskevina julkaisuina.

Chatbottien käytöstä mielenterveyden edistämisessä on raportoitu hieman ristiriitaisia, joskin varovaisen lupaavia tuloksia, mutta tutkimusta tarvitaan vielä lisää (He ym. 2022, Abd-Alrazaq ym. 2020). Kynnys käyttää chatbottia juuri itselle sopivana ajankohtana on matala ja se on saatavilla jonottamatta, paikasta ja välimatkoista riippumatta sekä usein jopa käyttäjälle maksutta. Mielenterveyden ongelmiin avun hakemiseen liittyy yhä pelkoa leimaantumisesta ja tuomitsevista asenteista, jotka chatbotin kanssa asioidessa jäävät pois. Mielenterveysongelmien määrän jatkaessa kasvamistaan ja terveydenhuollon henkilöstöpulan ollessa todellisuutta ei siis ole ihme, että tämänkin digitaalisen ratkaisun mahdollisuudet halutaan selvittää. Toista ihmistä chatbot ei voi korvata, mutta se voisi toimia lisänä.

Keskusteleva, ihmisten väliseen vuorovaikutukseen perustuva mielenterveyden edistämisen ja hoitamisen ympäristö ei kuitenkaan ole ongelmaton rajoitetuin taidoin varustetulle chatbotille. Terveyteen liittyviin sovelluksiin sisältyy vaatimus turvallisuudesta ja oikeellisuudesta: on voitava olla varma siitä, miten chatbot eri tilanteissa reagoi ja miten vastaa. Näyttöön perustuvaa interventiota tarjottaessa sen on myös edettävä noudatellen asiaankuuluvia vaiheita. On siis pystyttävä rajaamaan keskustelua siten, että se ei ylitä ohjelmoidun virtuaaliapurin kykyjä ja tarjoaa käyttäjälleen sen, mitä on tarkoitus tarjota.

Tutkimuksen suuntia

Aiheesta tehdyn tuoreimman tutkimustiedon kokonaiskuvaa tarkastellessa tulee mieleen tienristeys: toinen tutkimuksen tienhaara koskee ennalta käsikirjoitettujen chatbottien tutkimusta. Siinä tarkastellaan botin persoonallisuuden piirteitä, käytettävää äänensävyä, erilaisten vastausvaihtoehtojen tarjoamisen tapoja ja lukuisia muita tekijöitä, joilla pyritään parhaaseen mahdolliseen käyttäjäkokemukseen eri kohderyhmille. Tiedon avulla halutaan edistää chatbotin käyttöön sitoutumista, sillä paraskaan sovellus ei käyttämättömänä hyödytä.

Toinen suunta johtaa luonnollisen kielenkäsittelyn ja muiden tekoälyominaisuuksien tutkimukseen. Siihen liittyvät yksilöllisiä vastauksia käyttäjälle muodostavat ratkaisut sekä vastauksen hakeminen suuresta tietomäärästä. Tämä puolestaan nostaa väistämättä esiin uusia kysymyksiä vastuun, tiedon oikeellisuuden ja eettisyyden näkökulmista. Molempiin tienhaaroihin liittyy vahvuuksia, heikkouksia ja mahdollisuuksia.

Tulevaisuuden kehityssuunnasta riippumatta terveydenhuollon ammattilaisilla ja tutkijoilla tärkeä rooli tässä monitieteisessä työssä. Sovellusten kehittäminen on yhteistyötä: on päätettävä sisällöstä, annettava chatbotille sanat ja persoonallisuus, kehitettävä, koodattava, ylläpidettävä, testattava ja tutkittava. Vuonna 2021 kansainvälinen ja monitieteinen asiantuntijaryhmä pohti tekoälyn mahdollisuuksia hoitotyössä. Raportissaan ryhmä toteaa, että tekoälyn hyödyt hoitotyössä riippuvat siitä, mitkä arvot ja prioriteetit ohjaavat tekoälytyökalujen kehitystä, ja ymmärretäänkö niiden mahdollisuudet ja rajoitukset riittävän hyvin. Terveydenhuollon ammattilaisten tulisikin olla mukana kehitystyössä alusta aina uuden sovelluksen käyttöönottoon saakka. (Ronquillo ym. 2021)

Keskustelu chatbot-asiakaspalvelijan kanssa on päättymässä. Botti kertoo, että oli ilo olla avuksi ja toivottelee mukavat päivänjatkot. Näytöllä heiluttaa vilkuttava käsi -emoji. Asiakasta hymyilyttää ohimennen, tulee jopa vähän hyvä mieli. Ja tekstikenttään ihminen kirjoittaa viestin chatbotille: Kiitos ja hei!

Heidi Nieminen
Väitöskirjatutkija
Hoitotieteen laitos, Terveystieteiden tiedekunta
Itä-Suomen yliopisto

ChatPal hankkeen kotisivuille pääset Tästä linkistä

Tekstin lähteenä on kirjoittajan omien näkemysten ja tähän saakka kertyneen tiedon lisäksi käytetty seuraavia julkaisuja:

Abd-Alrazaq A.A, Rababeh A, Alajlani M, Bewick B.M & Househ M. 2020. Effectiveness and safety of using chatbots to improve mental health: Systematic review and meta-analysis. Journal of Medical Internet Research 22(7), e16021. DOI: 10.2196/16021

Fitzpatrick K.K, Darcy A & Vierhile M. 2017. Delivering cognitive behavior therapy to young adults with symptoms of depression and anxiety using a fully automated conversational agent (Woebot): A randomized controlled trial. JMIR Mental Health 4(2), e19. DOI: 10.2196/mental.7785

He Y, Li Y, Qian C, Li T, Su Z & Zhang Q. 2022. Conversational agent interventions for mental health problems: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials (Preprint).
doi: 10.2196/preprints.43862

Kyytsönen M, Aalto A-M & Vehko T. 2021. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiointi 2020–2021. Väestön kokemukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 7/2021. Helsinki.

Ronquillo C.E, Peltonen L-M, Pruinelli L, Chu C.H, Bakken S, Beduschi A, Cato K, Hardiker N, Junger A, Maichalowski M, Nyrup R, Rahimi S, Reed D.N, Salakoski T, Salanterä S, WaltonN, Weber P, Wiegand T & Topaz M. 2021. Artificial intelligence in nursing: Priorities and opportunities from an international invitational think-tank of the Nursing and Artificial Intelligence Leadership Collaborative. Journal of Advanced Nursing 77(9), 3707-3717. DOI: 10.1111/jan.14855

The Wharton School of the University of Pennsylvania 2016. The rise of the chatbots: Is it time to embrace them? Haettu 11.4.2023 osoitteesta https://knowledge.wharton.upenn.edu/article/rise-chatbots-time-embrace/

Weizenbaum J. 1966. ELIZA – A computer program for the study of natural language communication between man and machine. Communications of the ACM 9(1), 36-45.

8.12.20228.12.2022

Genomics – an Emerging Trend in Nursing Science – Genomiikka – nouseva suuntaus hoitotyössä

By: Anndra Parviainen, doctoral researcher, UEF

(Scroll down for the Finnish text)

Photo: Professor Katri Vehviläinen-Julkunen UEF and Doctoral researcher Anndra Parviainen UEF.

Genomics-Informed Nurses (GIN) played an important role in integrating genomics sciences, precision medicine and precision health into clinical practice (Laaksonen et al., 2022; National Academies of Sciences Engineering and Medicine, 2021; Tonkin et al., 2020). The ultimate goal of genomics is to improve patients’ outcomes (World Health Organization, 2020).

In this blog, I am going to share the reason why I took the courage to pursue my doctorate study in the topic of genomics. Genomics may be seen as hard science and may sounds foreign to nurses. As other healthcare fields are progressing so fast and embracing genomics, the nursing discipline seems to be stagnant and reluctant. The adaptation of genomics innovation in nursing discipline is slow. There are many reasons why we nurses are hesitant to embrace genomics. The main reasons are existing knowledge gaps, lack of training, and heavy workload (Buaki-Sogo & Percival, 2022; Bueser et al., 2022; Calzone et al., 2018; Zureigat et al., 2022).

For the sake of improving our craft (nursing science)– I personally believe that despite the many challenges in our nursing profession, we can be part in the genomics revolution. Or should I say that “we should be part and not be left behind”.

The story of my genomics journey

Eight years ago, a very close relative of mine called me and informed me the sad news that healthcare professionals are considering the possibility that my relative is having a certain type of cancer. This personal experience in life had given me motivation to search for knowledge about cancer.

During my first year as master’s degree student in University of Eastern Finland, Department of Nursing Science, I took that opportunity to learn and discover what do we mean by cancer. I have taken courses related to cancer and one of these courses is Cancer Genomics taught by Prof. Carsten Carlberg from UEF, Biomedicine Institute. I feel fascinated with the topic and the take home message from this course was “the more we know cancer in a genomic way, the more we are prepared”.

When I am on my second year of my master’s degree, we had this course “Evaluation of Nursing Knowledge” and Prof. Katri Vehviläinen-Julkunen presented the broad scope of the nursing disciple from macro-level to genomic-level. I feel happy to know that genomics is still within the scope of nursing discipline. I was sure to myself that I want to pursue my doctorate degree (started 2017) to continue to search and discover new things.

I was reflecting with my own personal life experiences and my passion to contribute to advancing the nursing science as a discipline. I was thinking during that time that I want to explore the possibility of genomics be integrated in the nursing profession while learning the methodology of performing interventional studies like randomized-controlled trial as a research method. I took the doctoral degree as an opportunity to learn from the experts and great mentors.

Addressing the knowledge gaps among nurses and introducing the genomics concepts is a practical way for the nursing science progress smoothly in the nursing education, clinical application, and research. I hope that this humble study would spark interest among nurses.

Figure. Conceptual framework of genomic nursing care. Three overlapping disciplines — nursing science, biomedicine science, and biobank—build a career in Genomic Nursing Care, which is central to the circles representing the complex concepts and skills necessary to nursing career development – © Dumo et al., 2020.

Save the date: 1st Genomics-Informed Nursing Symposium on March 15-16, 2023 in Kuopio, Finland

Let me take this opportunity to invite you to the 1st Genomics-Informed Nursing Symposium that will be organized in collaboration with University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences, Department of Nursing Science and Tampere University of Applied Sciences and GenoNurse Project on March 15-16, 2023 in Kuopio, Finland. More information of the event https://sites.uef.fi/gin-symposium2023/

The event is suitable for healthcare professionals, students, teachers, researchers and anyone interested in the topic. Register here: https://link.webropolsurveys.com/S/0F17693FCE2B8873

I wish you all happy holidays and Hyvää Itsenäisyyspäivää! Happy 105^th years of Independence Day Finland

Anndra Parviainen (Dumo)

Department of Nursing Science
University of Eastern Finland

Genomiikka – nouseva suuntaus hoitotyössä

Tekijä: Anndra Parviainen, tohtoritutkija, UEF

Kuva: Professori Katri Vehviläinen-Julkunen (UEF) ja Väitöskirjatutkija Anndra Parviainen (UEF).

Genomics-Informed Nurses (GIN) oli tärkeä rooli genomiikkatieteiden, täsmälääketieteen ja täsmäterveyden integroinnissa kliiniseen käytäntöön (Laaksonen ym., 2022; National Academies of Sciences Engineering and Medicine, 2021; Tonkin ym., 2020). Genomiikan perimmäinen tavoite on parantaa potilaiden tuloksia (World Health Organization, 2020).

Tässä blogissa aion jakaa syyn, miksi uskalsin jatkaa tohtoriopintojani genomiikan aiheesta. Genomiikka voidaan nähdä kovana tieteenä ja saattaa kuulostaa vieraalta sairaanhoitajille. Kun muut terveydenhuollon alat edistyvät niin nopeasti ja kattavat genomiikan, hoitotyön kurinalaisuus näyttää olevan pysähtynyt ja vastahakoinen. Genomiikan innovaatioiden sopeutuminen hoitotyön alalla on hidasta. On monia syitä, miksi me sairaanhoitajat epäröimme omaksua genomiikkaa. Tärkeimmät syyt ovat olemassa olevat tiedon puutteet, koulutuksen puute ja raskas työtaakka (Buaki-Sogo & Percival, 2022; Bueser et al., 2022; Calzone ym., 2018; Zureigat et al., 2022).

Ammattimme (sairaanhoitajatieteen) kehittämisen vuoksi uskon henkilökohtaisesti, että sairaanhoitajan ammattimme monista haasteista huolimatta voimme olla mukana genomiikan vallankumouksessa. Vai pitäisikö minun sanoa, että “meidän tulee olla osa eikä jäädä jälkeen”.

Tarina genomiikan matkastani

Kahdeksan vuotta sitten eräs hyvin läheinen sukulaiseni soitti minulle ja ilmoitti suru-uutisen, että terveydenhuollon ammattilaiset harkitsevat mahdollisuutta, että sukulaisellani on tietyntyyppinen syöpä. Tämä henkilökohtainen elämänkokemus oli antanut minulle motivaatiota etsiä tietoa syövästä.

Ensimmäisen vuoden aikana Itä-Suomen yliopiston Hoitotieteen laitoksen maisteriopiskelijana käytin tilaisuutta hyväkseni oppiakseni ja selvittämään, mitä syövällä tarkoitetaan. Olen käynyt syöpään liittyviä kursseja ja yksi näistä kursseista on Cancer Genomics, jota opettaa Prof. Carsten Carlberg UEF:stä, Biomedicine Institutesta. Aihe kiehtoo minua ja tämän kurssin kotiviesti oli “mitä enemmän tunnemme syövän genomisella tavalla, sitä paremmin olemme valmiita”.

Kun olen toista vuotta opiskellessani, meillä oli tämä kurssi “Hoitotyön tietämyksen arviointi” ja Prof. Katri Vehviläinen-Julkunen esitteli hoitotyön oppilaan laajaa ulottuvuutta makrotasolta genomitasolle. Olen iloinen saadessani tietää, että genomiikka kuuluu edelleen hoitotyön alaan. Olin itselleni varma, että haluan jatkaa tohtorin tutkintoa (alkoi 2017) jatkaakseni uusien asioiden etsimistä ja löytämistä.

Mietin omia henkilökohtaisia elämänkokemuksiani ja intohimoani olla mukana edistämässä hoitotieteen alaa. Ajattelin tuolloin, että halusin tutkia mahdollisuutta integroida genomiikka sairaanhoitajan ammattiin samalla kun opin interventiotutkimusten, kuten satunnaistetun kontrolloidun kokeen, suorittamisen metodologiaa tutkimusmenetelmänä. Otin tohtorin tutkinnon tilaisuuteni oppia genomiikan asiantuntijoilta kansainvälisesti ja mahtavilta mentorilta.

Sairaanhoitajien tietopuutteiden korjaaminen ja genomiikan käsitteiden esittely on käytännöllinen tapa hoitotieteen sujuvaan etenemiseen hoitotyön koulutuksessa, kliinisissä sovelluksissa ja tutkimuksessa. Toivon, että tämä vaatimaton tutkimus herättäisi kiinnostusta sairaanhoitajien keskuudessa.

Kuva. Genomisen hoitotyön käsitteellinen viitekehys. Kolme päällekkäistä tieteenalaa – hoitotiede, biolääketiede ja biopankki – rakentavat uraa Genomic Nursing Care -alalla, joka on keskeinen piireissä, jotka edustavat sairaanhoitajan urakehitykseen tarvittavia monimutkaisia käsitteitä ja taitoja – © Dumo et al., 2020.

Tallenna päivämäärä: 1. Genomics-Informed Nursing Symposium 15.-16.3.2023 Kuopiossa

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja kutsun sinut 1. Genomics-Informed Nursing Symposiumiin, joka järjestetään yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston Terveystieteiden tiedekunnan Hoitotieteen laitoksen ja Tampereen ammattikorkeakoulun sekä GenoNurse Project kanssa 15. maaliskuuta. 16.2023 Kuopiossa. Lisätietoja tapahtumasta https://sites.uef.fi/gin-symposium2023/

Tilaisuus sopii terveydenhuollon ammattilaisille, opiskelijoille, opettajille, tutkijoille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Rekisteröidy täällä: https://link.webropolsurveys.com/S/0F17693FCE2B8873

Hyvää itsenäisyyspäivää 105 vuotta Suomi!

Anndra Parviainen (Dumo),

Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto

References:

Buaki-Sogo, M., & Percival, N. (2022). Genomic medicine: The role of the nursing workforce. Nursing Times [Online], 118(8), 1–3. https://cdn.ps.emap.com/wp-content/uploads/sites/3/2022/07/220713-Genomic-medicine-the-role-of-the-nursing-workforce.pdf

Bueser, T., Skinner, A., Skinner, T. B. A., Saghdaoui, L. B., & Moorley, C. (2022). Genomic research : The landscape for nursing. Journal of Advanced Nursing, 78(July), e99–e100. https://doi.org/10.1111/jan.15396

Calzone, K. A., Kirk, M., Tonkin, E., Badzek, L., Benjamin, C., & Middleton, A. (2018). The global landscape of nursing and genomics. Journal of Nursing Scholarship, 50(3), 249–256. https://doi.org/10.1111/jnu.12380

Dumo, A. M., Laing, B., Lim, A. G., Palaganas, E., Abad, P. J., Valdehueza, O., Palovaara, M., Saunders, H., Estola, M., Mandysova, P., Maguire, J., Ward, L. D., Carlberg, C., & Vehviläinen-Julkunen, K. (2020). Randomized controlled trial on the effectiveness of web-based genomics nursing education intervention for undergraduate nursing students: A study protocol. Journal of Advanced Nursing, 76(11), 3136–3146. https://doi.org/10.1111/jan.14477

Laaksonen, M., Airikkala, E., & Halkoaho, A. (2022). The development of education of public health nurses for applying genomics in preventive health care. Frontiers in Genetics, 13(April), 1–6. https://doi.org/10.3389/fgene.2022.849232

National Academies of Sciences Engineering and Medicine. (2021). The future of nursing 2020-2030: Charting a path to achieve health equity. The National Academies Press. https://doi.org/10.17226/25982

Tonkin, E., Calzone, K. A., Badzek, L., Benjamin, C., Middleton, A., Patch, C., & Kirk, M. (2020). A roadmap for global acceleration of genomics integration across nursing. Journal of Nursing Scholarship, 52(3), 329–338. https://doi.org/10.1111/jnu.12552

World Health Organization. (2020). Human Genomics in Global Health. WHO. https://www.who.int/genomics/geneticsVSgenomics/en/

Zureigat, B., Gould, D., & Seven, M. (2022). Educational interventions to improve nurses’ competency in genetics and genomics: A scoring review. Journal of Continuing Education in Nursing, 53(1), 13–20. https://doi.org/10.3928/00220124-20211210-06

9.9.20229.9.2022

PROJEKTITUTKIJAN TYÖ – JATKO-OPINTOJEN JA AMMATILLISEN KASVUN TUKENA

Projektitutkijan työ tukee jatko-opintoja

Osallistuin 1.9.2022 etäyhteyksin henkilökunnan esittelytilaisuuteen uusille opiskelijoille. Oli hienoa nähdä niin monia innostuneita tulevaisuuden hoitotieteen kehittäjiä ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Itselläni tuosta tilanteesta ei ole vielä kovinkaan pitkä aika, sillä valmistuin vuonna 2019 terveystieteiden opettajaksi. Omat ajatukseni maisteriopintojen aikaan tulevaisuuden työstäni olivat melko putkinäköisiä keskittyen ammattiopiston tai ammattikorkeakoulun opettajan työhön. Valmistumiseni kynnyksellä sain työtarjouksen hoitotieteen laitokselta projektitutkijan tehtävään, ja nopeasti jo työn alkuvaiheessa aloin suunnitella terveystieteiden jatko-opintoja. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen päätökseeni ja uravalintaani.

Projektitutkijan tehtävässä olen vielä aloittelija, mutta silti ollut mukana monissa hoitotieteen laitoksen kansallisissa, monitieteellisissä ja kansainvälisissä hankkeissa. Olen työskennellyt nyt jo päättyneissä TerOpe – Osaavat opettajat yhdessä! -hankkeessa ja Työhyvinvointia ja terveyttä tukevat työaikaratkaisut kotihoitotyössä – 4T-tutkimus- ja kehittämishankkeessa. Oma tutkimusaiheeni väitöskirjassani keskittyy työhyvinvointiin ja sen kehittämiseen sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa ja linkittyy kahteen hoitotieteen laitoksen tutkimus- ja kehittämishankkeeseen (Sosiaali- ja terveysalan opettajien työhyvinvointi Suomessa -tutkimus- ja kehittämishanke, 2020-2023, Terveysalan opettajien työhyvinvoinnin kehittäminen Virossa -toimintatutkimushanke, 2021-2023). Molemmissa hankkeissa edistetään työhyvinvointia terveysalan koulutusorganisaatioissa tapahtuvalla työhyvinvointiohjelmalla. Väitöskirjatutkimuksen linkittyessä laajempiin hankkeisiin olen saanut paitsi tukea omalle väitöskirjatutkimukselleni, myös verkostoja ja kansainvälistymisen mahdollisuuksia. Alkukesästä pääsimme hankkeen johtajan professori Terhi Saarasen kanssa Erasmus+ henkilökuntavaihtoon yhteistyökumppanimme luokse historialliseen Tarton yliopistoon.

Kuva 1. Vierailu Tarton yliopistossa hoitotieteen laitoksella.

Lisäksi tällä hetkellä työskentelen viiden maan yhteisessä Erasmus+ rahoitteisessa New Nurse Educator -tutkimus- ja kehittämishankkeessa. Hankkeessa yhdenmukaistetaan terveysalan opettajien koulutusta Euroopassa. Itä-Suomen yliopiston ja hanketta johtavan Turun yliopiston lisäksi hankkeessa on mukana Maltan yliopisto, Edinburghin yliopisto (Skotlanti), Nitran Constantine the Philosofer yliopisto (Slovakia) ja Katalonian kansainvälinen yliopisto (Espanja). Hankkeen yhtenä työpakettina oli kehittää ja toteuttaa laaja 30 opintopisteen opintokokonaisuus terveysalan opettajaksi opiskeleville ja jo opettajina toimiville. Koulutuskokonaisuuden arviointiin liittyy paljon tutkimusta, jolla voimme osaltamme lisätä terveysalan opettajan koulutuksen laatua ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta koulutuksen kehittämisessä kohti yhdenmukaisempaa eurooppalaista terveysalan opettajan koulutusta.

Meidän hoitotieteen laitoksen osuus opintokokonaisuudesta oli Evidence-based Teaching (5op) opintojakson kehittäminen ja toteuttaminen. Opintojakso toteutettiin viime keväänä osin verkkopedagogiikkaa hyödyntäen Digicampus ympäristössä, ja lisäksi opintojaksoon kuului kansainvälinen viikon kestävä opetusharjoittelu. Saimme laitoksellemme kansainvälisiä ammattitaitoisia opiskelijoita ja samaan aikaan omat opiskelijamme olivat vaihdossa Turussa, Slovakiassa, Maltalla ja Saksassa. Pitkän koronatauon jälkeen kansainvälinen liikkuvuus koettiin erittäin tervetulleeksi ja opiskelijat olivat tyytyväisiä harjoitteluviikon antiin. Projektitutkijan ja terveystieteiden opettajan näkökulmasta opintojakson kehittäminen, opintojaksolla opettajana toimiminen ja siihen liittyvän tutkimuksen tekeminen linkittyvät erinomaisesti omaan ammatilliseen kasvuuni ja urakehitykseeni.

Mielestäni työtehtäväni laitoksella ovat tukeneet jatko-opintojani ja kehittymistäni aloittelevana tutkijana erinomaisesti. Projektitutkijan tehtävässäni olen saanut työskennellä hankkeissa osana monitieteistä ja kansainvälistä tiimiä, luonut verkostoja ympäri Eurooppaa sekä kehittänyt tutkijan tehtävässä tarvittavaa tutkimus-, vuorovaikutus- ja tilastotieteen osaamista, puhumattakaan englannin kielen osaamisen ja esittämisen taitojen kehittymisestä. Lisäksi olen saanut kehittää myös valmiuksiani opettajan tehtävissä opintojaksoilla, jotka sisällöltään ovat linkittyneet väitöskirjani tematiikkaan.

Omasta kokemuksestani voin siis lämpimästi suositella projektityötä yhdeksi uramahdollisuudeksi. Hyvää alkanutta syksyä ja nautinnollisia työ- ja opiskelupäiviä!

Anneli Vauhkonen, projektitutkija, väitöskirjatutkija, TtM, sairaanhoitaja
Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto, UEF

31.8.202231.8.2022

Hyvät opiskelijat!

Ihanan kesän jälkeen on aika aloittaa opiskelut. Huomenna 1.9. meillä hoitotieteen laitoksen henkilökunnalla on ilo tavata teidät uudet opiskelijat. Tänä vuonna teitä on 94 uutta opiskelijaa aloittamassa yliopisto-opinnot hoitotieteen laitoksella. Lämpimästi tervetuloa meille!

On hienoa, että olette valinneet opiskelupaikaksenne juuri hoitotieteen laitoksen Itä-Suomen yliopistossa. Te kaikki opiskelette pääaineena hoitotiedettä, suuntautuen joko hoitotyön johtamiseen, terveystieteiden opettajaksi tai preventiiviseen hoitotieteeseen. Laitoksellamme on pitkät traditiot, vuodesta 1979 alkaen, Suomen ensimmäisenä hoitotiedettä opettavana yksikkönä tiedeyliopistossa.

Opiskeluaika on ainutkertaista aikaa. Opiskelette uusia, haastaviakin asioita. Osa niistä on konkreettisia ja helposti työelämään sovellettavia, osa vaatii enemmän tieteellistä ajattelua ja aikaa sisäistää asioita. Hämmennyskin saattaa vallata ajattelun joskus, mutta siitä oppiminen lähtee liikkeelle. Opetussuunnitelmamme perustuu monipuoliseen tieteelliseen tietoon ja sitä kehitetään koko ajan yhteistyössä opiskelijoiden ja työelämän edustajien kanssa huomioiden myös kansainväliset trendit.

Opetus perustuu tutkimukseen. Laitoksemme tutkimusohjelman keskeisiä teemoja ovat ennaltaehkäisevä hoitotiede, turvallisuus ja vaikuttavuus. Tutkimusryhmämme tekevät monipuolista tutkimusta näillä aihealueilla. Tulette löytämään mielenkiintoisia opinnäytetöiden aiheita. Tärkeää on jo varhaisessa vaiheessa opintoja kiinnittyä osaksi tutkimusryhmiä ja tieteellistä yhteisöä. Kenties joku teistä voi olla tulevaisuudessa hoitotieteen huippututkija!

Kansainvälisyys on kiinteä osa opetustamme ja tutkimustamme. Kansainvälisyys näkyy joka päivä laitoksellamme, meillä työskentelee kansainvälisiä tutkijoita, väitöskirjatutkijoita, vaihto-opiskelijoita ja kansainvälisiä vieraita. Meillä on laajat kansainväliset tutkimus- ja koulutusverkostot. Tutkimusta tehdään kansainvälisissä ja monitieteisissä verkostoissa. Rohkeasti mukaan erilaisiin kansainvälisten vieraiden tapaamisiin laitoksellamme ja myös konferensseihin niin Suomessa kuin ulkomailla! Kannustamme teitä myös kansainvälisille vaihtojaksoille, jos sellainen kiinnostaa, niin mielellään keskustelemme ja ohjaamme onnistuneen vaihtojakson mahdollistamisessa. Laitoksemme yhdeksän aktiivia ovat aloittamassa kansainvälisen Sigman suomalaista jaostoa Alpha Beta Nu lokakuussa. Tulkaa kuulemaan Sigman presidentti Kenneth Dionin ja Chief Executive Officer Elizabeth Madiganin luentoa hoitotyön kansainvälisistä kysymyksistä 5.10! Opiskelujen edetessä olette tervetulleita hakemaan jaoston jäseniksi.

Teitä on monenlaisia opiskelijoita, niitä, jotka opiskelette työn ohessa, hoidatte perhettä, iäkkäitä läheisiänne tai olette kokopäiväisiä opiskelijoita. Vapaa-aika on tärkeä voimavara ja sitä pitää jokaisen opiskelijan varata itselleen. Hoitotyö on yksi hienoimmista aloista, mutta viime vuosina sen maine ja julkisuuskuva eivät ole olleet huipussaan. Myös monilla teistä on takana tiukat vuodet vaativassa koronapotilaiden hoidossa. Kannustan muistamaan levon, harrastusten ja perheen merkityksen. Uuden lukuvuoden alkaessa nostetaan elämänilo ja hoitotyö taas sille kuuluvaan arvoon. Me, tutkijat, opettajat, opiskelijat, yhdessä vahvistamme hoitotyön veto- ja pitovoimaa, tehkäämme se yhdessä!

Tarja Kvist
Professori (Preventiivinen hoitotiede)
Hoitotieteen laitoksen johtaja

Hoitotieteen laitos

1.6.2022

MY FINNISH ERASMUS EXPERIENCE

Hei!

I’m Salvatore Gigantino, an Exchange Erasmus student from Italy who spent 4 months at the Department of Nursing Science, University of Eastern Finland in 2021. My experience in Finland, even though so short and I’d have liked to spend more time, was phenomenal: I met a lot of other Erasmus students like me coming from a lot of parts of the world and we shared each other a lot of study’s moments and fun times. I really appreciated that the University with its associations has offered numerous chances to participate in a lot of events: the visit to Koli National Park, the trip to Lapland, the disco parties and more. All of that has enhanced and made this experience so global and complete.

I want to say thank you to the Department of Nursing Science with a lot of special people are working in it; I couldn’t have desired more. Everyone guided me to plan and achieve my goals, gave me the chance to have an internship in line with my desires and showed how much important is our nurse profession and how it can involve and be useful in every setting. They offered me an extension of the view that I could not have earlier because I knew only the Italian setting.

Studying was satisfying because it was always possible confrontations among us as students during the lessons or to make assignments- I had some group assignments so sharing with others was essential- and also, not less important, the confrontations with the teachers. I found kind and friendly people every time who not only have made my staying here easier but also more interesting and more stimulating. I learned a lot through them and also, learned more about myself. I’m still in love with all the lakes, the rivers, woodlands, and forests that I looked all around sightseeing in Finland, particularly I amused more with the landscapes of Kuopio where I spent more time. The nature and the chance to be so in contact with it keeps giving me goosebumps; I remember that, even when it was cold, every day I felt that have to go outside, there was something amazing to discover, to see, to live- every time.

sno3 I considered myself very lucky until now, but my fortune was more because I was capable to admire the boreal aurora three times and it was spectacular, I saw three different types of aurora in different places but seeing this event left me every time breathless just like the first time. It was my dream to be able to see it and its realization in front of my eyes was awesome, I didn’t believe to make it.

I’ll never quit being grateful for what I experienced in Finland, for the process of growing up – in a professional and personal sense- that this experience gave me to have and to have made me a better person. What I lived in Finland went over my expectations and sometimes it was incredible to see life surprises me with experiences like this.

Thank you for all!

Salvatore Gigantone, Exchange Erasmus student from Italy

Department of Nursing Science, UEF

6.5.2022

Kokemuksia projektiharjoittelusta Evidence-based Teaching -opintojaksolla

Blogin kirjoittaja: Elisabeth Kokko, TtM opiskelija, terveystieteiden opettajankoulutus, Hoitotieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto.

Huhtikuun alussa UEF hoitotieteen laitos sai sekä kansainvälisiä että kotimaisia opiskelijavieraita Turun sekä Espanjan Katalonian yliopistoista. Jatko-opiskelijat TtM Reetta Mustonen sekä TtM Cristina Naqui Xicota viettivät kanssamme viikon tutustuen UEF yliopiston sekä hoitotieteen laitoksen toimintaan. Lisäksi hoitotieteen laitokseltamme opiskelijan roolissa osallistui jatko-opiskelija, TtM Hanna Rouvinen. TtT Katherine Sharples Maltan yliopistosta osallistui viikon ohjelmaan etäyhteyden kautta. Opiskelijavaihto oli osa Erasmus + New Nurse Educator –hankkeeseen kuuluvaa Evidence-based Teaching -opintojaksoa, jonka aikana vaihto-opiskelijat myös itse suunnittelivat ja toteuttivat englannin kielellä oman, näyttöön perustuvan opetustapahtumansa hoitotyön opiskelijoille Savonian ammattikorkeakoulussa, videoluentoja Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden opiskelijoille ja osallistuivat seminaariin hoitotyön opettajan koulutuksesta Euroopassa.

Erasmus+ New Nurse Educator -kehittämishankkeen tarkoituksena on yhtenäistää terveysalan opettajien koulutusta Euroopassa. Hankkeen aikana suunniteltiin ja tuotettiin terveysalan opettajille ja opettajaopiskelijoille suunnattu Empowering the nurse educators in the changing world -opintokokonaisuus (30 op). Hankkeen koordinoivana organisaationa toimii Turun yliopiston hoitotieteen laitos, ja yhteistyö organisaatioita ovat Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitos, Humboltin yliopisto Saksasta, Maltan yliopisto, Edinburghin yliopisto Skotlannista, Nitran yliopista Slovakiasta sekä Katalonian kansainvälinen yliopisto Espanjasta.

Itä-Suomen ylipiston hoitotieteen laitoksen vastuualueena oli suunnitella ja toteuttaa yksi 5 op opintojakso, jonka aiheena oli Evidence-based Teaching, eli näyttöön perustuva opettaminen. EBT-opintojakson projektityöryhmän jäseniä olivat UEF hoitotieteen laitoksen TtM, projektitutkija Anneli Vauhkonen, TtM, yliopisto-opettaja Juha Pajari ja professori Terhi Saaranen. Itse sain projektityöntekijän ominaisuudessa olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa tuon opintojakson materiaalia ja sisältöä, sekä osallistumassa harjoitteluviikon järjestelyihin.

EBT-opintojakso koostui verkkototeutuksesta, kahdesta verkkoseminaaripäivästä ja opetusharjoitteluviikosta, johon osallistui 25 opiskelijaa kuudesta maasta (Saksa, Slovakia, Suomi, Espanja, Skotlanti ja Malta). Huhtikuun ensimmäisen viikon aikana opiskelijat toteuttivat opetusharjoittelun suunnitellusti edellä esitetyissä maissa. Harjoitteluviikko UEF:sa oli ohjelmantäyteinen, ja sisälsi tutustumiskäyntejä UEFin tilojen ja toimintojen lisäksi sekä Savonia AMK että UEF Jatkuvan oppimisen keskuksen toimintaan. Molempien organisaatioiden toiminnasta saimme mahtavan henkilökunnan toimesta kattavan esittelyn. Täytyy sanoa, että viihtyisät ja modernit tilat tekivät meihin kaikkiin vaikutuksen! (kuva jatkuvan oppimisen keskuksesta)

UEF:ssa pääsimme yhdeksi aamupäiväksi tutustumaan juuri rakennettuun äänitysstudioon, jossa on monipuoliset mahdollisuudet esim. äänittää ja kuvata omaa opetusmateriaalia tai luentoja. Tilat eivät olleet remontin vuoksi vielä käytössä, mutta saimme hyvän kokonaiskuvan tilan eri toiminnoista ja varusteista.

Virallisen ohjelman lisäksi luonnollisesti tutustuttiin Kuopion kaupunkiin, ja sen upeaan luontoon. Espanjalainen vaihto-opiskelija Cristina oli erityisen ihastunut lumiseen Kuopioon ja Puijon-näkötornin talvisiin maisemiin! (kuva Puijosta).

Myös ihana Kuopion Saana-sauna, oli elämys meille kaikille kansallisuudesta riippumatta. Yksi meistä uskalsi avantoon kahteenkin kertaan!

Kaiken kaikkiaan viikko oli onnistunut sekä opiskelijoiden että EBT-opintojakson projektiryhmänkin näkökulmasta. Vaihto opiskelijoiden toteuttamat luennot olivat onnistuneita, etäyhteydet toimivia ja kurssin oppimistavoitteet saavutettiin hienosti.

Ystävällisin terveisin,

Elisabet Kokko