Unfair to Keep Transforming – Do We Have A Second Option? – Or Rather, Do We Need A Second Option?

I was raised up in a simple village; no satellite channels, no digital learnings, no mobile phones – and I used to think life will always be that linear and easy. I grew up a little more and started to see the benefit of the technological appliances and luxuries that my parents used to bring and install at home. The ‘linear’ perspective started to look ‘exponential’ and beautiful. I grew up more, joined university and started to learn that such exponential changes could also be abrupt and disruptive. I have experienced this when I joined the nursing taskforce at the Ministry of Health in Oman. Over those service years, I have seen how major technological and socio-economic advancements such an instrumental positive impact on the way had we approached things and delivered services. I now realize that, indeed, change and paradigm shifts are the only (and good) constant in life.

Being a passionate and caring nurse, I became interested to see what could be the new archetypes of transformational in the healthcare system? And how the delivery taskforce would, and more importantly, should play in this journey?

I started to spearhead – in collaboration with UEF Subject Matter Experts – a research project that focuses on healthcare promotion, delivery efficiency, and volume-to-value transitions. This research project aspires to develop greater understanding on three main buckets: (1) capacity for renewal, (2) quality of execution, and (3) sustainability.

  1. Capacity for renewal. This determines the effectiveness of an organization at understanding, interacting with, adapting to, and shaping its situation to external environments.
  2. Quality of execution. This determines the level of excellence in executing the organization strategy and delivering the services from a core competency perspective.
  3. Sustainability. This determines the compelling integration between the organization culture and working climate.

This research work has started to yield instrumental outcomes that will improve the operational effectiveness within healthcare institutions and attain better collaboration for prevention and wellness.

Looking backward, I am grateful to whom am I and to where am I now. Looking forward, I am confident that the future is as exciting and I aspire to connect with you to exchange perspectives and leverage opportunities.

 

Fatma Al-Jabri, MSc, RN, PhD Candidate
Department of Nursing Science, University of Eastern Finland
P.O. Box 1627, 70211 Kuopio, Finland
fatma@uef.fi

Mitä minun pitäisi tietää DORA:sta ja tutkijoiden julkaisujen arvioinnista?  

Väitöskirjatutkijani Maija on raportoimassa kiinnostavaa empiirisiin havaintoihin perustuvaa tutkimustulosta. Maijalla on huolena, mikä olisi paras lehti tulosten julkaisemiseen, jotta Jufo-luokitus olisi riittävä korkea. Lähtökohtana ei ole artikkelin tieteellinen sisältö vaan julkaisukanavan luokittelu – erityisesti tuo neljän kirjaimen kummajainen -Jufo ja impakti -kerroin.  Lisäksi aloittelevaa tutkijaa askarruttaa olisiko syytä julkaista tulokset kotimaisella kielellä vai ihan englanniksi – tieteen nykyisellä valtakielellä.

Keskustelu julkaisujen laadun arvioinnista osana tutkijoiden arviointia on ollut pitkää ja laveaa vuosia.  Tarkasteluissa on todettu, että rahoitusta ei pitäisi jakaa julkaisumäärien perusteella, koska toimijat voivat ”pelata” järjestelmän kanssa julkaisusarjan, tiedeorganisaation tai yksittäisen tutkijan eduksi. Onkin myönteistä, että viime vuosina on myös maassamme havahduttu tutkijoiden julkaisujen laadun painotusten valuvikoihin ja tutkijoiden arvioinnin käytäntöihin kansainvälisten suuntaviivojen mukaisesti. Suomen Akatemia on aktiivisesti edistänyt keskustelua ja kehittänyt arviointikäytäntöjä monien toimijoiden kanssa. Lähtökohtana on toiminut DORA -julistus (San Francisco Declaration on Research Assessment) vuodelta 2012 ja vahvat eurooppalaiset linjaukset. Maassamme Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) suositus Tutkijan vastuullisesta arvioinnista on tärkeä kansallinen lisä Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjeiden ohella.

DORA:n keskeinen viesti on, että julkaisun impakti -kerrointa ei voi käyttää sen laadun arviointiin, vaan artikkeleiden sisältö ja sen uutuusarvo on aivan keskeisintä – ei siis lehden ”arvo” sinänsä. Suomen Akatemia liittyi DORA-julistukseen maaliskuussa 2019 ja sen nykyinen ohjeistus tutkijoiden arviointiin noudattelee kyseistä suositusta. Ohjeiden mukaan tutkimusrahoituksen hakijaa ei pyydetä esittämään mitään lehtiperusteista metriikkaa hakemuksensa osana ja mm. Jufo-luokituksen ilmoittaminen on kielletty. Kuitenkin muissa yhteyksissä kohtaa yksittäisen tutkijan hakemuksia ja julkaisuluetteloita, joissa nämä kertoimet on listattu tai niitä myös jostain edellytetään(huoh!).

Hoitotieteen alan tutkijoilla on valittavana julkaisukanavikseen mittava määrä kotimaisia tieteellisiä lehtiä tai vastaavasti lähes 130 kansainvälistä oppialan tieteellistä lehteä puhumattakaan muiden alojen relevanteista julkaisusarjoista. Aloitteleva tutkija ja hieman edistyneempikin tarvitsee tietoa ja ohjausta julkaisukanavien valintaan. Hoitotieteen julkaisujen arviointi vaatii laajaa näkemystä tieteestä ja sen moniarvoisista käytännöistä. Hoitotieteen asiantuntijoiden näkemykset ”oikeasta” tieteestä ja sen julkaisemisen foorumeista voisi olla päivityksen tarpeessa avoimen julkaisemisen vauhdissa.  Olisi suotavaa, että alallamme keskustellaan sosiaalisten sääntöjen muodostumisesta ja julkaisutoiminnan arvoista sekä tutkijoiden arvioinneista riittävän monipuolisesti.

Ohjauskeskusteluni väitöskirjatutkija Maijan kanssa päätyy siihen, että hänen tuloksensa on tärkeintä julkaista lehdessä, johon artikkeli sisällön puolesta sopii – se voi olla kansallinen Hoitotiedelehti tai joku kansainvälinen sarja. Valinta jää vielä puntarointiin, koska kyseessä on kansallisesti kiinnostava projekti, jolla haetaan vaikuttavuutta käytäntöön.  Päädymmepä sitten jompaankumpaan, on turvallista tietää, että paras arviointi jutusta saadaan sen pyyteettömästi työtänsä tekeviltä vertaisarviointiin suostuneilta asiantuntijoilta – vaikka palautteet eivät aina miellytäkään ja vaativat runsaasti oman työn uudelleen arviointia.

Professori Katri Vehviläinen-Julkunen
Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto

Yhteistyötä ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta

Viime syksynä Hoitotieteen laitos käynnisti yhdessä Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksen sekä Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän kanssa kehittämistoiminnan osana Etänä Enemmän – Sotetyö uudistuu hanketta. Kehittämistoiminnan tavoitteena oli laatia etäjohtamisen toimintamalli Ylä-Savon SOTE kuntayhtymälle. Kehitystyö toteutettiin organisaation henkilöstölle suunnatun työpajatoiminnan avulla. Työpajoja järjestettiin syyskuun 2019 ja helmikuun 2020 välisenä aikana yhteensä viisi, joista kaksi ensimmäistä pystyttiin toteuttamaan lähitapaamisina.

Työpajatoimintaa edeltävästi Ylä-Savon SOTE kuntayhtymässä oli toteutettu henkilöstön haastatteluja, joiden tuloksiin perustuen työpajojen poikkileikkaaviksi teemoiksi muodostuivat digijohtamiseen, – työntekijyyteen sekä -organisaatioon liittyvä osaaminen, yhteistyösuhde sekä luottamus eri toimijoiden välillä, sekä konkreettiset yhteydenpitotavat ja käytänteet etäkontekstissa. Toiminnan oli tarkoitus alkaa jo keväällä 2019, mutta Korona muutti myös meidän aikataulusuunnitelmamme ja työpajojen aloitus piti siirtää syksyyn. Viimein syyskuussa järjestettiin koko Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän henkilöstölle avoin kick off-tilaisuus, joka koostui etäjohtamiseen liittyvistä alustuksista tutkittuun tietoon ja käytännön kokemuksiin perustuen.

Työpajoihin osallistui yhteensä 35 henkilöä, jotka toimivat Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän eri tahoilta sekä tasoilta. Osallistujista muodostettiin neljä ryhmää, joissa oli kaikissa sekä johtajia että henkilöstön edustajia eri yksiköistä ja vastuualueilta. Ryhmien monimuotoisuus sekä käytetyt dialogiset ja osallistavat menetelmät mahdollistivat laajan ja monitahoisen näkemyksen syntymisen etäjohtamiseen liittyvistä teemoista. Työpajojen sisällöt rakentuivat edellisten tapaamiskertojen sekä kahden pohdintatehtävän tuloksiin, mikä mahdollisti ryhmittäin valittujen kehittämiskohteiden prosessoinnin syventämisen. Kolmannen tapaamiskerran jälkeen laadittiin alustava toimintamalli, jonka sisältöä tarkennettiin ja muokattiin yhteisissä keskusteluissa.

Työpajatoiminnan konkreettisena tuloksena muodostui etäjohtamisen toimintamalli, jossa on huomioitu tutkitun tiedon ja osallistujien kokemusten perusteella merkittävät tekijät: luottamus, vuorovaikutus sekä etäjohdettavan ja etäjohtajan keskeiset taidot. Toimintamalliin liittyen työpajatoiminnan aikana laadittiin yhteiset säännöt etäkokouksiin, ehdotus organisaation viestintäkanavien sisällöistä sekä konkreettinen työkalu yksiköiden etäjohtamisen tueksi. Työpajatoiminnan tulokset esiteltiin Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän johtoryhmälle heidän huhtikuun kokouksessaan.

Antamassaan palautteessa työpajoihin osallistuneet kokivat tärkeänä ajankohtaisen aiheen esille nostamisen, sekä laaditun mallin käytännönläheisyyden. Positiivisena nostettiin esiin myös organisaation eri tahojen osallisuuden ja heidän näkemystensä huomioimisen kehitystyössä, minkä johdosta toimintamalli on hyödynnettävissä organisaation eri toimintaympäristöissä. Osallistujien erilaisista taustoista huolimatta työpajatoimintaan osallistuminen koettiin helpoksi. Työpajojen aikainen avoin ja monipuolinen keskustelu oli osallistujien mukaan herättänyt ja syventänyt pohdintaa heidän omasta roolistaan sekä työyhteisössä, että myös organisaatiossa, minkä he kokivat osallisuuden myönteisenä seurauksena. Laaditun mallin konkreettisuus ja laaja sovellettavuus nousivat myönteisinä esiin myös johtoryhmän kanssa käydyssä keskustelussa. Toteuttajan näkökulmasta merkittävä palaute oli kuitenkin se, että työpajoihin osallistuneet olivat toiminnan aikana ottaneet esiin käsiteltyjä aiheita työyhteisön sisäisissä keskusteluissa jalkauttaen tietoa ja osallistaen näin myös muita aiheiden käsittelyyn.

Nyt toteutunut moniammatillinen sekä monialainen kehittämistoiminta on yksi konkreettinen esimerkki yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta yliopiston ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden välillä. Samalla se nostaa esiin yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen merkityksen, joka voimistuu entisestään tulevaisuudessa haasteiden monimuotoistuessa ja teknologian kehittyessä.

Projektipäällikko Anja Terkamo-Moisio
Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto

Hoitotyön johtamisen koulutukselle on kysyntää!

Hoitotyön johtaminen on vaativaa johtamista. Hoitotyön johtajat eri tasoilla, ylimmästä johdosta yksiköiden lähijohtajiin johtavat sote-alan suurinta henkilöstöryhmää, hoitotyöntekijöitä, sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, lähihoitajia ja vastaavia, lukuisia ammattilaisia, jotka hoitavat ja valvovat potilaita 24/7. Heidän merkityksensä potilaiden selviytymisen ja hoitotulosten kannalta on tutkimuksin osoitettu ja kiistaton. Siihen tarvitaan asiantuntevaa hoitotyön johtamista, johon puolestaan tarvitaan ajan tasalla olevaa koulutusta.

Hoitotieteen laitoksella annetaan johtamiskoulutusta hoitotieteen pääaineessa, tätä on tehty jo vuodesta 1979 alkaen, ja koulutus on ollut jatkuvan kehittämisen kohteena. Koulutuksessa tarvitaan luonnollisesti tutkimusperustaa, ja se onkin vahvistunut erityisesti 2000-luvulta alkaen. Vielä siinä vaiheessa, kun onnistuin saamaan juuri väiteltyäni lehtoraatin (hoitotyön johtaminen) 2003 vuoden alusta, ei hoitotyön johtamisen tutkimusta tehneitä hakijoita ollut jonoksi asti. Toisin on nyt, kun tätä vapautuvaa tehtävää on hakemassa hyvä joukko kelpoisia hakijoita, se kertoo myös tutkimuksen vilkastumisesta. Professuuri tähän koulutussuuntaan saatiin vuonna 2011, parempi myöhään, kuin ei ollenkaan.

Hakijoita hoitotyön johtamisen koulutukseen on ollut aina hyvin, mutta selkeästi hakijamäärät ovat olleet lisääntymässä, ensisijaisia hakijoita aloituspaikkaa kohden on hoitotyön johtamiseen ollut viime vuosina viisi, ja kaikki hakijat huomioituna, 10 hakijaa per aloituspaikka. Siihen on monta selitystä, mutta on ilmeistä, että myös koulutus, sen toteutus ja sisällöt nähdään valtakunnallisesti vetovoimaisena.  Suurin osa opiskelijoistamme tulee eteläisestä Suomesta.

Myös tärkeänä tekijänä hoitotyön johtamisen opintojen kiinnostuksen kasvussa on varmasti ollut avoimessa yliopistossa tarjottu hoitotyön johtamisen opintokokonaisuus. Olemme saaneet sitä kautta motivoituneita ja hyviä hakijoita sekä valintakoehakuun, että suoraan avoimen yliopiston väylän kautta opiskelijoiksi. Lisäksi opettajana yhteistyö AY:n suunnittelijoiden kanssa on ollut erinomaisen hyödyllinen, kun opintojaksoja on suunniteltu ja testattu etäopiskeluna toteutettaviksi. Tämä teki etäopetukseen siirtymisen melko lailla sujuvaksi koronapandemian iskiessä.

Hoitotyön johtamisen koulutuksessa opiskelijat saavat modernit valmiudet hoitotyön johtamiseen ja asiantuntijatyöhön eri puolilla ja tasoilla sote-palvelujärjestelmää, ja myös valmiudet tutkijakoulutukseen hoitotieteessä. Opinnoissa perehdytään mm. näyttöön perustuvan toiminnan kehittämiseen ja arviointiin, henkilöstöä arvostavaan ja innoittavaan hoitotyön johtajuuteen, talouden ja tuottavuuden johtamiseen hoitotyössä, vetovoimaisen organisaation johtamiseen, kumppanuuksien ja toimintakulttuurin johtamiseen, digitalisoituvan sote-palvelujärjestelmän johtamiseen, sekä hoitotyön johtamisen asiantuntijuutta vahvistavaan käytännön harjoitteluun, ja projektityöskentelyyn. Opintoihin sisältyy myös terveystieteiden tiedekunnan tarjoamia moniammatillisia johtamisopintoja sote-palvelujärjestelmän ymmärtämiseksi ja moniammatillisen johtamisen toteutukseen.

Haku koulutukseen on juuri aukeamassa https://www.uef.fi/fi/koulutus/hoitotiede – tervetuloa hakemaan opiskelupaikkaa!

Yliopistonlehtori Pirjo Partanen
Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto

 

A smart decision for promising future

Studying Master of Public Health-track of Health Promotion in Nursing Science, UEF

Every year many applicants compete for joining master’s degree program in Public Health (MPH) at the University of Eastern Finland. This two-year program is entirely in English and has been one of the popular programs for applicants at our university.

Students on the MPH program take the core studies of public health, then they can choose to continue any of the following four tracks:

  1. Epidemiology
  2. Public Health Nutrition
  3. Globe, Culture and Public Health
  4. Health Promotion in Nursing Science

Application round for 2021-2023

299 applications were received, and the evaluation process has already started. Regardless of the pandemic of COVID19, we have had the online application round from the first of December 2020 until 20 January 2021. Surprisingly, this year, the number of applicants increased by 19%.

But what could be the reason for such a growth in the number of applicants? A reduction in the amount of tuition fee from 12,000 to 10,000 Euros per year might be one of the reasons for having more applicants this year in our program. Besides, Coronavirus disease has moved everything to the online platform, from working to shopping, communicating, and even studying. Likewise, online studying is more convenient and effective than ever thanks to technological development. The pandemic situation of COVID19 has forced our teaching to be in the hybrid model (online and on-campus). Hence, since the beginning of the pandemic, MPH courses have been offered online. This might provide a unique opportunity for some people trying distant learning and using their time for studying online during the pandemic. Not to mention, the high-quality education system of Finland is another reason to attract applicants from around the world to study in this Scandinavian country.

Health Promotion in Nursing Science

The Department of Nursing Science, in close collaboration with the Department of Public health, is offering diverse courses for the track of Health Promotion in Nursing Science. Not only students on the Health Promotion track can take these courses, but also all other degree students including MPH and exchange students with health background are welcome to take part in our courses. From the basic to advanced level, our courses address the health promotion topic concerning the nursing perspective. Each year, MPH students with different educational backgrounds (nursing, midwifery, pharmacy, medicine) choose the Health Promotion track.

Courses on the track of Health Promotion in Nursing Science

After completing the first semester, MPH students will choose the track they want to be specialized in. All specific courses on the track of Health Promotion will be offered during the second and third semesters. In the final semester, students will have only a few more compulsory courses from core studies and their master’s thesis.

Like other tracks, the Health Promotion in Nursing Science track has 20 credits which consist of the following courses:

  • Patient safety (3 ECTS)
  • Values and Knowledge basis of Nursing Science (3 ECTS)
  • Health Impact Assessment (5 ECTS)
  • Community-Based Health Promotion (5 ECTS)
  • Evaluation of Nursing Knowledge in Nursing Science (4 ECTS)

In addition to all track-specific courses, we offer other courses for all MPH and Exchnage students in English langue including:

  • Intercultural competence and professionalism (5 ECTS)
  • Ethics in intercultural interaction (5 ECTS)
  • Health Promotion and Management (5 ECTS)
  • Maternity and Child Health (3 ECTS)

Master’s thesis in the track of Health Promotion

Research in the Department of Nursing Science is related to health promotion practices and their impact on community care, patient care, and nursing outcomes. We are active in research on the environment and health promotion, clinical nursing, health education, effectiveness, quality of nursing education, and care.

Our students in the track of Health Promotion in Nursing Science have plenty of options to complete their master’s thesis in different areas and using various research methodologies under the supervision of our expert researchers. Here is the master’s thesis title of former students in our track:

Filipino internationally educated nurses’ challenges in the Finnish social and healthcare services: a qualitative descriptive analysis

Empowering patient education in type 2 diabetes management: a systematic literature review

Associations of dietary patterns and food groups with cardiorespiratory fitness among 8-11-year old children in Kuopio, Finland: The Physical Activity and Nutrition In Children (PANIC) study

After graduation

Pursuing doctoral studies, working as a researcher in health-related projects, or becoming a teacher are some of the future possibilities for our graduates.

Warmly welcome to study in the Master of Public Health program at the University of Eastern Finland

MALIHEH NEKOUEI, University Teacher


International Academic Coordinator
The University of Eastern Finland |UEF |Department of Nursing Science Kuopio Campus |Canthia
Yliopistonranta 1C |P.O. 1627 | 70211 Kuopio | Finland
+358 50 435 1473 | maliheh.nekouei@uef.fi

 

 

Monitieteisyys ja -ammatillisuus asiakas- ja potilasturvallisuuden opetuksessa ja oppimisessa

Syksyllä 2020 käynnistyi Itä-Suomen yliopistossa ainutkertainen monitieteinen 25 op opetuskokonaisuus ”Asiakas- ja potilasturvallisuuden perusopinnot”. Tämä kokonaisuus jakautuu viiteen viiden opintopisteen opintojaksoon, joista ensimmäisenä käynnistyi ”Johdatus asiakas- ja potilasturvallisuuden perusteisiin”. Tämän jakson vastuulaitoksena toimii Hoitotieteen laitos, jossa onkin jo kahdeksan vuoden kokemus vastaavanlaisen englanninkielisen ”Patient safety” ja avoimessa yliopistossa tarjotun suomenkielisen ”Potilasturvallisuus” opintojakson suunnittelusta ja opetuksesta. Syksyllä 2020 käynnistyneet uudet opinnot suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä Hoitotieteen, Lääketieteen, Sosiaalityön, Oikeustieteiden ja Sosiaali- ja terveysjohtamisen ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon laitosten kanssa sekä mm. Valviran, KYS:n, Potilasvakuutuskeskuksen ja monen muun organisaation asiantuntijoiden kanssa. Myös opiskelijat näihin opintoihin tulivat hyvin laajasti eri tieteenaloilta ja eri koulutustaustoilla, osa ollen yliopiston perusopiskelijoita ja osa avoimen yliopiston opiskelijoita kautta maan. Osalla opiskelijoista oli jo vuosien kokemus aiheesta heidän hakiessa nyt järjestettyä koulutusta asiakas- ja potilasturvallisuudesta ja osa opiskelijoista oli aiheen parissa ensimmäistä kertaa elämässään. Melkoisen mielenkiintoinen mahdollisuus siis uuden oppimiseen sekä opettajien että opiskelijoiden näkökulmista.

Syksyn aikana toteutettiin ensimmäinen ”Johdatus asiakas- ja potilasturvallisuuden perusteisiin” opintojakso, johon osallistui noin 180 opiskelijaa. Opinnot toteutettiin täysin verkko-opetuksena hyödyntäen monipuolisesti kirjallisen materiaalin ohella eri alojen asiantuntijoiden videoluentoja, Case esimerkkejä sekä Itä-Suomen yliopistossa monitieteisesti toteutettua suurryhmäsimulaatiota. Tehtävät koostuivat käsitekartoista, kirjallisista esseistä sekä verkkokeskusteluista. Opettajat, asiantuntijat ja opiskelijat edustivat laajasti eri ammatteja, osaamista ja erilaisia tieteenalojen käytäntöjä, maantieteellisesti sijoitettuna eripuolille Suomea ja vielä opetuksenkin ollessa täysin verkossa tapahtuvaa monimuoto-opetusta. Melkoinen kokonaisuus eikös… no miten onnistuttiin?

” Itselleni potilasturvallisuus ilmiönä avautui täysin uudella tavalla. Kykenen hyödyntämään oppimaani käytännön työssä.”

”Antoi ajattelemisen aihetta ja pohjaa keskustelun herättämiseen työyhteisössä. Esimerkiksi Haiprojen käsittelyä on parannettu aloitteestani, ihan tämän kurssin ansiosta.”

Opintojaksopalautteissa numeraalinen arvio nousi yli 4,5/5 erityisesti kohdissa, joissa opiskelijat arvioivat oppimisympäristöä ja oppimateriaalia. Erinomaisia olivat arviot myös muissa arvioitavissa kohdissa osoittaen, että opintojakso vastasi tavoitteita ja opiskelijat oppivat aiheesta lisää. Kaikista heikoiten arvioitiin toteutuneet opiskeluilmapiirin (4,25/5), ja saadun ohjauksen (4,25/5) ja saadun palautteen (4,14/5), näidenkin arviointien ollessa kokonaisuudessaan erinomaisia verkko-opetuksen haasteista huolimatta. Kirjallista palautetta oli annettu myös erittäin kattavasti. Tiivistäen oppimista edistäväksi koettiin erityisesti monipuoliset oppimateriaalit, asiantuntijaluennot, joustava aikataulu, sekä selkeästi jäsennetyt kokonaisuudet. Oppimista estäväksi tekijöiksi oli mainittu pääosin opiskelijoiden omiin aikatauluihin liittyvät haasteet. Opintojaksoon liittyvistä haasteista esille nousivat lähinnä yksittäisten opiskelijoiden kokema keskustelun vähyys tai verkkokeskustelun kömpelyys, näihin tosin löytyi myös vastakkaisiakin näkemyksiä.

Etäopiskelun ja ajankäytön kannalta jakso oli hienosti rakennettu. Keskustelualueen tehtävät olivat perinteisiä ryhmätehtäviä parempia mielestäni. Oma asiantuntemus parani tämän kokonaisuuden myötä.”

Entäpäs monitieteisyyden tai moniammatillisuuden näkyminen? Yllättävää kyllä, palautteissa mainittiin melko niukasti asiasta, jonka itse opettajana arvioin olevan yksi kokonaisuuden merkittävimmistä anneista. Ehkäpä asia onkin tavallaan itsestäänselvyys tämänkaltaisessa aiheessa, asiakas- ja potilasturvallisuudessa, joka on enemmän tai vähemmän aina moniammatillista tiimityötä. Joitakin vastauksia asiaan liittyen nousi kuitenkin esille:

”Kurssi opetti myös keskustelemaan eri ammattilaisten kesken ja antoi toisaalta työkaluja siihenkin miten ehkä omasta näkökulmasta hiukan erikoisiin tai ainakin valtavirrasta poikkeaviin kommentteihin voisi vastata ja tieteellisessä keskustelussa pyytää perusteluja kommenttien taakse. Toivottavasti opiskelijat tällaisten kurssien kautta saavat kipinää tehdä entistä enemmän moniammatillista yhteistyötä toisiaan tukien.”

Monitieteisyys opetuksen suunnittelun ja toteutuksen näkökulmasta antoi paljon, yhteistyö toimi hyvin. Lukuisat suunnittelu- ja muut työpalaverit toivat näkemystä erilaisten tieteenalojen eroista ja laitosten käytännöistä mahdollistaen hyvien käytäntöjen jakamisen. Asiantuntijaluentoihin perehtyminen opetti opettajallekin uutta, vaikka oma kokemus aiheen tutkimuksen parissa on jo vuosien mittainen. Kokonaisuutena siis erittäin onnistunut kokemus. Täysin uuttahan monitieteinen opetus ainakaan terveystieteissä ei ole, mutta tulisiko meidän hyödyntää tätä enemmänkin? Ehdottomasti!

Dosentti, yliopistotutkija Marja Härkänen
Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto

Sosiaalinen terveys koronavuoden aikana

Vuoden kääntyessä kohti viimeisiä päiviä katselemme usein kulunutta vuotta, puntaroiden omaa elämää vuoden aikana tapahtuneiden asioiden valossa. Vuodesta 2020 mieleeni jää elämän arvaamattomuus sekä sosiaalisten suhteiden merkitys terveyteen. Pandemian vaikutukset eivät ole olleet yhdenmukaisia vaan väestöryhmien välillä on ollut merkityksellisiä eroja.

Sosiaalisen terveyden huomioiminen laajentaa terveyskäsitystä fyysisen ja psyykkisen terveyden tarkastelusta myös ihmissuhteisiin ja niiden merkitykseen elämän kokonaisuudessa. Kuluneen vuoden aikana sosiaalisia suhteita on rajoitettu hyvinkin suuresti. Viranomaisten antama ohjeistus on tarkentunut rajoittamaan fyysisiä kontakteja ja samalla kannustanut hyödyntämään muita keinoja yhteydenpidossa.

Monet ovat kuitenkin jääneet yksin. Aivan erityisesti yksinäisyys koettelee ikääntyneitä henkilöitä. Heitä, jotka ovat omassa kodissaan eristyksissä, usein he kuuluvat riskiryhmään ilman mahdollisuutta tai taitoja etäyhteyksien käyttöön. Sosiaalisen tuen saatavuus on tärkeä osa sosiaalisen terveyden ylläpitämistä. Yhteensopimattomuus sosiaalisen tuen tarpeen ja saadun tuen välillä aikaansaa riskin terveyden heikentymiseen. Kielteinen kehityskulku vahvistaa eristäytymistä ja lamaa avun hakemisen. Usein tämä kuitataan kommenteilla kuten ”kun ei sitä apua kuitenkaan saa” tai ”eivät ne kuitenkaan ehdi”. Toisaalta tutkimuksissa on viitteitä siitä, että osa ikääntyneistä henkilöistä on voinut oikein hyvin myös pandemian aikana ja että he arvostavat läheisten huolenpitoa sekä yhteiskunnan suojatoimia riskiryhmiä kohtaan. Mutta läheisten ihmisten puuttuessa tai silloin kuin läheisten jaksaminen ei riitä edes omassa elämässä, kielteiset kehityskulut toteutuvat.

Sosiaaliset suhteet tukevat ikääntyneen ihmisen tunnetta omasta merkityksestä ja arvosta yhteiskunnassa. Erityisen kumuloituvien riskien ryppään kohtaavat ne ikääntyneet omaishoitajat, jotka ovat kamppailleet taloudellisessa ja sosiaalisessa ahdingossa. Pitkäaikainen omaishoitotilanne vähentää sosiaalisia suhteita, pandemian aikana yksinäisyys on entisestään syventynyt. Tutkimusnäytön perusteella ihmissuhteen vastavuoroisuus tukee sosiaalista terveyttä ja vähentää somaattiseen terveyden riskejä. Kyse ei ole vain määrästä mutta myös koetusta laadusta.

Tämän vuoksi on syytä ottaa sosiaalinen terveys huomioon sekä tutkimuksessa että henkilökohtaisessa elämässä. Näin joulun aikaan muistaminen onnistuu videopuhelulla ja joulukortilla.

Hyvää joulun odotusta sinulle ja läheisillesi,

Dosentti Tarja Välimäki
Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto

November and well-being in Finland– a perfect month for Health Promotion and Health Education studies, offered by the Department of Nursing Science and the Open University

November in Finland is a month for colder weather, rain and snow. It is also considered as the darkest month of the year with little of daylight. On the bright side however, November provides several month-related activities. These activities provide an opportunity to be active and take care of yourself, and from this perspective offering potential benefits for wellbeing. These practical activities include for example: 

  1. Skiing (in the northern Finland). 
  2. Removing snow and ice from outdoor surfaces (in the northern Finland).
  3. Changing the winter tires to motor vehicles. 
  4. Sporting activities in indoor facilities, the opportunities increase when the weather outdoors is challenging. 
  5. Setting up winter feeders for birds to observe nature life (before putting up feeders at your house or apartment, it is important to check the rules because in some places bird feeding is not allowed). 
  6. Setting up strings of lights at your fence, backyard, or balcony.  

While adjusting to a new climate and well-being activities that November brings, other ways to promote well-being exist. One option is to enhance your knowledge on health and wellbeing for the next year coming. This could be done by participating on Health Promotion and Health Education studies (in Finnish Terveyden edistäminen ja terveystieto opinnot) offered as online courses by the Department of Nursing Science in close collaboration with the Institute of Public Health and Clinical Nutrition. These courses are open for undergraduate (Bachelor’s degree and Master’s degree) students and students with continued study right (studies after graduation) in the University of Eastern Finland, as they are also open for everybody interested through Open University courses. Open University is a part of the Finnish adult education system offering opportunities to participate in education which follows the curricula of the university.  

The Health Promotion and Health Education Studies are organized fully online and in Finnish language. The studies are based on the knowledge of several branches of science, and are suitable for those interested in health promotion and health education. The Health Promotion and Health Education basic studies (25 ects credits) and intermediate studies (35 ects credits), in total 60 ects credits, give teachers the qualification to teach health education subjects, in accordance with the legislative and juridical information of Finland. For further information, please contact the writer of this blog post.

Information about the courses for the students in the University of Eastern Finland (WebOodi):
https://weboodi.uef.fi/weboodi/vl_kehys.jsp?Opas=4576&Kieli=6

Information about the courses for all interested in the Open University (Studyinfo.fi):
Basic studies:
https://studyinfo.fi/app/#!/koulutus/1.2.246.562.17.39710810621

Intermediate studies:
https://studyinfo.fi/app/#!/koulutus/1.2.246.562.17.61497535569

So, November and well-being in Finland in a nutshell; within this month, activities that could promote well-being do exist outdoors as well as in indoors. Great! 

 

University Teacher, Coordinator: Health Promotion and Health Education Studies
Hanna Rouvinen 
Department of Nursing Science and Open University
University of Eastern Finland

Luottamus – etäkontekstissa

Meillä kaikilla on kokemusta luottamuksesta tai sen puutteesta, sillä se tulee punnituksi itselle tärkeissä ihmissuhteissa. Joudumme pohtimaan, onko tuo toinen tai toiset esimerkiksi perheessä, ystäväpiirissä, työyhteisössä tai johdossa luottamukseni arvoisia. Tätä mietimme ehkä useammin kuin sitä, olenko itse ansainnut toisten luottamuksen. Aika ajoin joudumme myös arvioimaan voiko elämään ja maailmanmenoon luottaa. Tänä keväänä olemme tämän suhteen olleet eri puolilla maailmaa yhteisessä ’veneessä’. Tässä hiljattain koronapandemian hoitoon liittyvää luottamusta myös mitattiin maamme ylimmässä johdossa. Luottamus on aivan keskeistä ja äärimmäisen tärkeää, mutta mitä se on.

Miten luottamuksen esiin nosto liittyy hoitotyön johtamiseen, jonka opetuksesta ja tutkimuksesta vastaan hoitotieteen laitoksella. Hoitotyöntekijöihin liittyvät tutkimukset ovat minulle opettaneet, että työhyvinvointia tuottavat hoitotyöntekijän ja lähijohdon vastavuoroiset luottamukseen perustuvat yhteistyösuhteet. Hyvinvoivat työntekijät lisäävät puolestaan luottamusta palvelujärjestelmäämme, sillä he kohtelevat asiakkaita ja potilaita hyvin, tuottavat laadukkaita palveluita ja varmistavat hoidon vaikuttavuutta. Tärkeäksi kysymykseksi hoitotieteessä muodostuukin: millainen on vastavuoroinen luottamusta herättävä ja vahvistava yhteistyösuhde työntekijän ja lähijohdon välillä hoitotyön kontekstissa ja miten näitä yhteistyösuhteita voidaan vahvistaa.

Tutkimusperinne aihealueella on kohdentunut joko yksipuolisesti hoitotyöntekijöihin tai hoitotyön johtajiin ja usein heidän stressinhallintakeinoihinsa eikä juurikaan tähän luottamukselliseen yhteistyösuhteeseen. Luottamuksen tarkastelun merkittävyyttä lisää se, että luottamus on yhteydessä avoimeen, rehelliseksi ja turvalliseksi koettuun työilmapiiriin, jossa uskalletaan olla eri mieltä ja vaalitaan tasapuolisuutta. Kun työyhteisössä vallitsee molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus, uskalletaan myös antaa toisille rakentavaa palautetta ja yhdessä kehittyä ja palvella asiakkaita ja potilaita entistä paremmin ja vaikuttavammin.

Pelkän kokemuksen tai tunteen mittaaminen luottamuksesta ei auta meitä tunnistamaan luottamusta herättävän tai sitä vahvistavan yhteistyösuhteen tunnuspiirteitä tai keinoja, joilla voidaan suhdetta vahvistaa, vaan tarvitaan käsiteanalyysejä. Tähän tarjoutuukin hyviä lähtökohtia muilta tieteenaloilta. Sieltä löytyy luottamusta operationalisoivia käsitteitä kuten laskennallinen, kompetenssipohjainen, relationaalinen, integroitunut tai altruistinen luottamus.

Olemme tehneet tutkimusryhmässämme systemaattista katsausta johtamiseen etäkonteksteissa. Sosiaali- ja terveydenhuollosta emme löytäneet tämän vuoden alkuun mennessä yhtään tutkimusta. Tutkimukset muilta tieteenaloilta osoittavat, että johtaminen etäkontekstissa kulminoituu luottamukseen työntekijän ja johtajan välillä.

Olemme mukana yhdessä yliopistomme sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksen kanssa Tampereen ammattikorkeakoulun koordinoimassa ja Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa valtakunnallisessa Etänä Enemmän – Sotetyö uudistuu -hankkeessa. Hankkeessa kehitetään etä- ja muutosjohtamista, etätyönohjausta ja -vertaistukea yhteistyössä Satakunnan ammattikorkeakoulun ja Lapin yliopiston ja heidän alueellisten toimijoidensa kanssa. Vastuullamme on etäjohtamisen kehittäminen yhdessä Ylä-Savon Sotekuntayhtymän kanssa. Olemme vaiheessa, jossa työpajatoiminnan avulla syvennämme tutkimustiedon tuottamaa ymmärrystämme etäjohtamisesta. Olen hyvilläni siitä, että voimme hoitotieteessä työskennellä näin tärkeän ja ajankohtaisen tutkimusteeman parissa.

Professori Arja Häggman-Laitila
Hoitotieteen laitos
Itä-Suomen yliopisto

The 31st International Nursing Research Congress

At the beginning of corona time working remotely at home was inspiring, challenging and relaxing experience. I have been traveling quite a lot, and stayed abroad from days to some months, so I had used to work in different places with my laptop, not having always the electronic worktable and very convenient chair as I have in my office. Working there and here have been my own choices which I have been privileged to do. Staying at home like this spring was first very nice, but then I started to miss the international scientific community, even though I had several Teams, Zoom, Skype meetings to allover the world.

I had been planning to attend to the International Nursing Research Congress of Sigma Theta Tau International on 22-24 July 2020 in Abu Dhabi. At the beginning of summer, it was changed to the virtual congress because of COVID-19. First, I was wondering if it is worth of attending, but I had missed the conferences and also the fee came very low compared to the original one, so I decided to be a part of this international researcher community for three days.

It was not so simple as “normal” conference, before the conference all oral presentations needed to be recorded by Zoom and sent to the organizers. I was very happy to manage to record presentation alone at home with my own skills, thanks to my good college, who was a little bit supporting me beforehand. It is great to have skillful colleges who can give advice. As usual, recording was not satisfying me, and I had to take it several times again. Later in conference I noticed it was quite a tolerable presentation.

Conference was at 22-24 July, starting every day at 2pm Finnish time and 7am US time and finished lately after midnight. So, I had also time for holiday activities before the conference, and usually I finished my part at 10-11 pm. The conference was well organized as Sigma’s conferences usually are. Very good and clear instructions were given beforehand how to follow the sessions. There were several sessions in same time and sometimes it was difficult to decide which session I would like to follow and unfortunately sometimes I felt there was nothing interesting (maybe once). It was easy to choose the sessions based on the abstracts and short information of the presenters. Every presenter was asked when sending the presentation if they would like to have a real life discussion after the presentation. I took this chance to have the discussion after my presentation. The participants were able to write the questions and comments for me, but not ask aloud, then I read the questions and answered for them.

I was satisfied that I decided to “go to this conference”. It is always empowering to be part of international community, get to know high quality research, understand the reality of different countries and cultures. This year we had online conference, maybe next summer we can meet in Singapore, where the next Research Congress will be held. Our national Nursing Science conference is very close. I highly recommend to attend it. You will have wonderful two days in virtual conference!

Professor Tarja Kvist
Department of Nursing Science
University of Eastern Finland