Monitoimijainen ohjaus rakentaa polkuja, ei siiloja

Monitoimijainen yhteistyö on työllisyydenhoidon arkipäivää. Työelämän nopeat muutokset koskettavat sekä asiakkaita että asiantuntijoita, ja niihin sopeutuminen voi olla toisinaan vaikeaa. Asiakkailla voi ilmetä erilaisia toimijuutta tai työkykyä heikentäviä tekijöitä, joiden ratkominen edellyttää ammattirajoja ylittävää yhteistyötä. 

Monitoimijaisen yhteistyön tuottama lisäarvo tai päämäärät eivät välttämättä ole itsestään selviä kaikille osapuolille – eivät myöskään asiakkaille. Kun ohjaustilanteessa on mukana useiden eri alojen ammattilaisia, tulee vuorovaikutukseen enemmän huomioitavia ulottuvuuksia.  Yhteistyön vaikuttavuutta voitaisiin vahvistaa ammattilaisten ohjauksellisella osaamisella. 

Työllisyydenhoito monitoimijaisen ohjauksen pelikenttänä 

Työllisyydenhoito on tutkitusti jännitteinen ohjausympäristö, ja ohjaajien keinot selvitä näiden jännitteiden kanssa vaihtelevat (Kosonen, ym. 2025). Työn arkea leimaavat tulosodotukset ja paine asiakkaiden nopeista siirtymistä työmarkkinoille. Ratkaisujen toivotaan syntyvän nopeasti, vaikka todellisuudessa monet tilanteet vaativat enemmän aikaa ja huomiota. 

Nopeiden siirtymien vaatimus voi estää asioiden kokonaisvaltaisen selvittelyn ja yhteisesti jaetun tilannekuvan rakentumisen. Seurauksena voi olla niin sanottu “pyöröovi-ilmiö”, jossa asiakas palaa pian takaisin lähtöpisteeseen. Vaikuttava ohjaus ei aina näy lyhyen aikavälin tuloksina, mutta kestäviin siirtymiin ei ole oikotietä. 

Työllisyydenhoidossa tarkastellaan asiakkaan tilannetta kokonaisuutena, ei pelkästään työnhaun näkökulmasta. Kuten sosiaalityössä, myös ohjauksessa voidaan suuntautua perustavanlaatuisiin muutoksiin asiakkaan toimijuudessa; muutoksen kohteena ovat ihmisten elämäntilanteet, toimintakyky, sosiaaliset suhteet ja arjen rakenteet, jotka eivät muutu hetkessä.  Erityisesti pitkään jatkuessaan työttömyys voi aiheuttaa monenlaisia hyvinvointihaasteita (mm. Pakarinen, 2018), joihin vastaaminen vaatii ohjaajalta ohjausosaamista, palveluverkoston tuntemusta ja ennen kaikkea luottamista monialaiseen yhteistyöhön.  

Toimiiko monitoimijainen työ?  

Monitoimijaisuuden lisäarvo ei ole itsestään selvä eikä kaikille sama. Asiakkaan näkökulmasta tavoitteena ovat sujuvammat siirtymät ja vaikuttavammat palvelut. Monitoimijaisuus voi tasata työkuormaa ja tukea resurssien jakautumista. Jos yhteistyön tavat ja rakenteet ovat heikkoja, voi yhteistyö sen sijaan lisätä työntekijöiden kuormaa ja vastuiden epätasaista jakautumista. Lisäarvo syntyy vasta, kun yhteistyön käytänteet ja merkitys tehdään näkyväksi ja jaetuksi toimijoiden kesken. 

Monitoimijainen työ tuo yhteen erilaisia toimintakulttuureja ja käsityksiä asiakkuudesta: sama henkilö voi näyttäytyä asiakkaana, potilaana, kuntoutujana tai palveluiden käyttäjänä. Yhteistyön perustaksi tarvitaan ammattilaisten välistä dialogia siitä, miten asiakkuus ymmärretään ja missä kohdin näkemykset kohtaavat tai eroavat. Ohjauksellisesta näkökulmasta asiakas tulisi nähdä ennen kaikkea aktiivisena toimijana, oman elämänsä asiantuntijana ja päätöksentekijänä.  

Jos monitoimijaisen työskentelyn johtamisen rakenne on heikko, epäviralliset käytänteet täyttävät valtatyhjiöitä. Vahvat persoonat tai eri ammattien väliset hierarkiat voivat suunnata työskentelyä niin, ettei holistiselle tarkastelulle jää tilaa. Päätösvaltaa käyttävät tahot tarkastelevat tilannetta usein palvelupolkujen, lainsäädännön ja prosessien kautta, kun taas asiakkaan arjessa rinnalla kulkevat toimijat näkevät tilanteen kokonaisvaltaisemmin ja monikerroksisemmin. Nämä näkökulmat eivät ole ristiriidassa, vaan parhaimmillaan ne muodostavat selkeän kuvan kokonaistilanteesta, mutta ilman ammattilaisten välistä vuoropuhelua ja yhteistä tiedonmuodostusta ne voivat jäädä etäälle toisistaan. 

Pohjois-Karjalan työllisyysalueella on kehitetty hyviä toimintamalleja muun muassa työkykyasioiden selvittelyyn (kts. Siun sote, 2026). Näiden rakenteiden, kuten selkeiden vastuiden ja roolien sekä keskustelunkulun, avulla yhteistyö jäsentyy yhteisesti sovittujen käytänteiden varaan palvellen ammattilaisten työtä ja asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaista edistämistä.  Toimivat rakenteet luovat perustan, mutta yhteistyön laatu ratkaistaan vuorovaikutuksessa. Keskeisiä kysymyksiä ovat, miten keskustellaan niin, että kaikki tulevat kuulluiksi, ja miten työtä jaetaan niin, ettei vastuu kasaudu yksittäisille toimijoille ja miten huolehditaan siitä, että työ etenee sovitussa suunnassa. 

Askelmerkkejä toimivampaan yhteistyöhön 

Työllisyydenhoidossa yhteistyöverkostot ulottuvat yli organisaatiorajojen, mutta yhteiset kohtaamiset ilman asiakasta ovat harvinaisia. Yhteistyön kannalta tärkeätä olisi muodostaa vahva yhteistyö- ja vuorovaikutussuhde, jossa on tilaa arvostavalle, kunnioittavalle ja avoimelle keskustelulle ja oman osaamisen jakamiselle (kts. Pukkila 2023, s. 173). Ilman tietoista vuorovaikutusta monitoimijaisuus jää helposti ihanteeksi, joka ei toteudu toivotulla tavalla käytännön työssä.  

Ohjaustyötä tehdään työllisyyspalveluissa moninaisilla koulutustaustoilla, eikä kaikilla ammattilaisilla ole ohjausalan koulutusta. Tämä näkyy siinä, miten ohjauksellista osaamista hyödynnetään monitoimijaisessa työskentelyssä.  Sujuva monitoimijainen yhteistyö rakentuu vahvoista ohjausosaajista (Pukkila, 2023, s. 173). Ohjauksen perustaitojen koulutus tarjoaa välineitä paitsi ohjaustyöhön myös ammattilaisten väliseen työskentelyyn, yhteiseen ajatteluun, dialogiin ja näkökulmien yhteensovittamiseen.  

Pelkkä koulutus ei kuitenkaan riitä, jos osaamista ei pystytä siirtämään yksilötyöstä ryhmätilanteisiin. Tarvitaan rakenteita ja tilaisuuksia, joissa ammattilaiset voivat kohdata toisiaan ja harjoitella yhteistyötä käytännössä. On pohdittava, miten erilaisissa organisaatioissa ja niiden yhdyspinnoilla jaetaan se hiljainen, mutta merkityksellinen tieto, jota ammattilaisilla on. Vastaavanlaisten, eri organisaatioita yhdistävän täydennyskoulutuksen lisäksi erilaiset yhteiset työpajat ja verkostotapaamiset voisivat toimia tällaisina oppimisympäristöinä. 

Monitoimijaisen ohjauksen kehittäminen edellyttää tietoista pysähtymistä työn äärelle: mitä osaamista tarvitaan, miten sitä jaetaan ja millaisissa rakenteissa yhteistyö mahdollistuu. Työllisyyden ekosysteemit voisivat tarjota tähän potentiaalisia yhteiskehittämisen alustoja, eli paikkoja keskustelulle, osaamisvajeiden tunnistamiselle sekä mahdollisuudelle tarkastella omaa työtä osana laajempaa kokonaisuutta. 

Lopulta kysymys on priorisoinnista. Jos monitoimijaiselta yhteistyöltä odotetaan vaikuttavuutta, sille on myös luotava edellytykset: aikaa, osaamista ja tilaa kohdata. Ilman tätä riskinä on, että yhteistyö jää pinnalliseksi, vaikka juuri sen varaan rakentuvat kestävät ratkaisut asiakkaan tilanteeseen. 

Kirjoittajat

Krista-Maria Krubally

Krista kokenut on sosionomi (amk) ja duuniagentti, joka tekee työtä sydämellä ja jalat tukevasti arjessa. Työhönvalmentajana hän kulkee ihmisten rinnalla silloin, kun suunta on vielä hakusessa tai rohkeus vasta rakentumassa. Kristan pitkä tausta hotelli‑, kahvila‑ ja ravintola-alalla on opettanut, että kohtaaminen on taito, mutta ennen kaikkea se on asenne. Hän on ohjaaja, joka kuuntelee, kysyy ja pysähtyy sekä uskoo, että jokaisella on oma polkunsa, vaikka se välillä kiertäisi mutkien kautta. Krista on osallistunut Itä-Suomen yliopiston järjestämään Ohjauksen perustaitojen koulutukseen keväällä 2026, joka järjestetään osana Euroopan unionin osarahoittamaa TNO Pohjois-Karjala – tietoa, neuvontaa ja ohjausta pohjoiskarjalaisten menestykseksi -ryhmähanketta.

Hanna Hallikainen

Hanna Hallikainen on opinto-ohjaaja (KM) ja ekososiaalisen työn asiantuntija (sosionomi yamk) sekä TNO Pohjois-Karjalan -ryhmähankkeen ohjauksen asiantuntija. Hannalla on monipuolista kokemusta ohjaustyöstä ja uraohjauksesta erityisesti työllisyydenhoidossa.

Lisätietoja: 

TNO Pohjois-Karjala – tietoa, neuvontaa ja ohjausta pohjoiskarjalaisten menestykseksi –hanke https://uefconnect.uef.fi/tno_pohjois_karjala/   

Ohjauksen perustaidot työllisyydenhoitoon ja oppilaitosten ohjaustyötä tekeville: https://www.uef.fi/fi/jatkuva-oppiminen/ohjauksen-perustaidot-tyollisyydenhoitoon-ja-oppilaitosten-ohjaustyota-tekeville 

Lähteet:  

Kosonen, T., Vehviläinen, S., Souto, A-M., Pesonen, H., & Nuutinen, H. (2025). Guidance practitioners’ approaches to building client relationships and solving institutional dilemmas in the Finnish public employment services. British Journal of Guidance & Counselling , VOL. 53, NO. 4, 583–598. 

Pakarinen, J. (2018). Työttömyys osallisuuden ja toimintakyvyn menetyksenä. Julkaisussa J. Kajanoja (toim.), Työllisyyskysymys, 195-202. Into-Kustannus.  

Pukkila, P. (2023). Monialaisen ohjauksen ja yhteistyön lähtökohdat ja rakentuminen ohjauspalveluiden työmuodoksi. Monimenetelmällinen tutkimus Ohjaamoista. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_91932 

Siun Sote. (2026). Työkyvyn tuen palvelupolku. Saatavilla 26.5.2026 https://palveluketjut.siunsote.fi/tyokyvyn-tuen-palveluketju/