Artikkelit

Julkaistu

FCLab.lukio II -hanke

Syysaiheisessa tilassa kaksi riippukeinua ja pöytäryhmä pergolassa
FCLab.lukio II -hankkeen tavoitteet
  1. Hanke jatkaa fyysisten oppimisympäristöjen pedagogiikkaan perustuvaa uudistustyötä koulun tiloissa.​
  2. Hankkeessa kehitetään eriytyviä pienryhmäohjausmalleja lukion opinto-ohjaukseen.​
  3. Tavoitteena on luoda kieliin ja LUMA-aineisiin oppiainerajat ylittäviä yksilöllisiä, digitaalisia oppimispolkuja sekä kehittää digitaalisia oppimisympäristöjä pedagogiikka edellä.​
FCLab.lukio I -hankkeen toteuttamat kolme eri kohdetta
  • virtuaaliluontoympäristö, joka mahdollistaa sekä opetuksen että palautumisen ja rauhoittumisen
  • digitaalista immersiota hyödyntävä opetus-, ohjaus-, koulutus- ja neuvottelutila PedaLab
  • erityisesti ohjausta, ryhmätyöskentelyä ja vuorovaikutusta tukevat aula- ja käytävätilat

Lisäksi hankkeessa kehitettiin uutta pedagogiikkaa sekä tuettiin opiskelumotivaatiota, koulupäivän aikaista palautumista ja laaja-alaisen osaamisen sisältöihin perehtymistä.

Tervetuloa tutustumaan tiloihin virtuaalikierroksella!
Julkaistu

Immersiivisyys pakopeleissä

Immersiivisyyden keskeisin tehtävä on uppouttaa pelaajat opetettavaan sisältöön luomalla erilaisia tunnelmia ja vaikutelmia. Osallistujien ja viitteellisen pakopelimaailman välille rakentuvaa yhteyttä voi vahvistaa esimerkiksi äänimaiseman, valojen, sisustuksen ja tehtävissä tarvittavan esineistön avulla. Pakopeliin voi lisätä myös opastajia, joiden kieli, puhetapa, puvustus tai käytös lisäävät immersion kokemusta.

Elämyksellisiä elementtejä käytetään pakopeleissä moniin eri tarkoituksiin, kuten arviointiin.  Oikeisiin ja vääriin vastauksiin liitetyt valo- ja ääniefektit sekä lukkojen aukeamiseen ajoitettu musiikki lisäävät osallistujien keskittymistä ja riemua. Elämyksellisyyden avulla voi myös ohjailla pelin kulkua, jolloin pelaajien ja peliohjaajan välille syntyy runsaasti vuorovaikutusta.  Kannattaa pitää mielessä myös se, että pakopelitehtävien laatiminen voi olla oppilaista monin tavoin mielekästä ja oppimisenkin kannalta tehokasta.

Pelien elämyksellisyyden toteutuksessa on rajana paitsi mielikuvitus myös opettajan aika ja resurssit, joten onneksi pakopelien tärkeimmät elementit ovat kuitenkin tehtävien laatu sekä mukava yhdessä tekemisen tunnelma niin pelaajilla kuin kaikilla pelintekijöilläkin.

Pääsin mukaan toteuttamaan äidinkielen ja vieraiden kielten harjoittelijoille suunnitellun Aino Ackté -pakopelin yhdessä projektitutkija Ville Tahvanaisen, yliopistonlehtori Anne Nupposen ja projektitutkija Sanna Nenosen kanssa. Alla kyseisen pelin aikana kuvatut videot pakopelien immersiivisyydestä sekä pedagogiikasta.

Mari Kuusimäki

Kiinnostuitko aiheesta? Katso FCLab.lukio II -hankkeen videot

Julkaistu

Taidetta, kulttuuria ja historiaa Maltalla – opetusharjoittelijoiden toteuttama pakopeli

Banner-kuva, jossa esitelty pakopelin aloitusnäkymä.

”Opiskelijat ovat pitkän odotuksen jälkeen päässeet luokkaretkelle Maltalle, hurraa! He ovat viettäneet pitkän päivän paikallisessa ristiretkimuseossa, mutta eivät ole huomanneet ajan kulua. Ovet kolahtavat lukkoon ympäri museota, ja ryhmä jää loukkuun kolmeen museosiipeen, jotka on teemoitettu kolmen kuuluisan temppeliherran mukaan. Opiskelijat ottavat yhteyttä paikan laiskaan vahtimestariin, joka ohjeistaa oppilaita löytämään tiensä punaiselle napille, joka avaa hätäpoistumistien kolmannessa ’siivessä’. Siipien välillä voi myös pitää yhteyttä vartijoiden radiopuhelimilla. Osa pulmista eri siivissä on samoja, joten toisia voi auttaa”.

Kolme UEFin aineenopettajaharjoittelijaa suunnitteli ja toteutti englantia, historiaa ja yhteiskuntaoppia yhdistävän pakohuoneprojektin osana syventävää opetusharjoittelua sekä yliopistonlehtori Maria Kautosen rinnakkaiskurssia viime keväänä. Toteutus oli kekseliäästi laadittu ja mukaansatempaava kokonaisuus. Tässä Helmi Tuikkalan ja Taneli Vähäjylkän ajatuksia projektista!

Suunnittelu

Aiheidea pakohuoneelle pyöri alusta asti Maltan historian, ristiretkien sekä ritarihistorian ympärillä.  Pakoajaksi määritimme 40–45 minuuttia, laadimme 3–4 pulmaa per huone sekä jokaisen huoneen pulmista muodostuvan koodin oviin. Rekvisiitaksi keräsimme tulostettuja kuvia, maalauksia, historiallisia esineitä sekä höystetekstiä tukemaan kulisseja. Jokaisessa huoneessa oli oppilaille myös radiopuhelimet, joilla pystyi ottamaan yhteyttä muihin huoneisiin.

Huoneet jakautuivat keskiajan merkittävien temppeliherrojen mukaan:
Huone 1 Hugues de Payens: sanastollinen Tarsia-peli UV-valon kanssa, ASCII-kooditehtävä sekä arvoitus.
Huone 2 Gérard de Ridefort: Tarsia-peli UV-valon kanssa, Raamatun Evankelistojen tunnistuspeli sekä maltalaisen museon tutustumispeli.
Huone 3 Jacques de Molay: keskiaikaisen taidemaalauksen tunnistukseen liittyvä pulma sekä tulostettu labyrinttimalli.

Toteutus

Opiskelijat talutettiin silmät kiinni eri huoneisiin odottamaan pelin alkua. Kun ryhmät olivat huoneissa ja ovet lukossa, peli voitiin aloittaa. Kameroita seuraamalla ja mikrofoneja vaihtelemalla ryhmien toiminnasta sai melko hyvän kuvan. Huonetta ei pilotoitu, ja huomasimmekin aliarvioineemme ryhmän pahemman kerran. Opiskelijat ratkoivat tehtäviä toisensa perään niin nopeasti, että jouduimme kesken pelin leikkaamaan alkuperäisestä 40 minuutin peliajasta 15 minuuttia pois, ja aikaa jäi silti. Todennäköisesti aliarviointi tapahtui opiskelijoiden kielellistä osaamista arvioidessa.

Kehitysideoita

Pulmista voi tehdä haastavampia esimerkiksi laajentamalla luettavien tehtävien sisältöä, laittamalla osallistujat etsimään piilomerkityksiä luetusta tekstistä tai lisäämällä  kuullun ymmärtämistä. Pakohuonetta voi myös laajentaa laittamalla jokaiseen huoneeseen ylimääräisen lopputehtävän, jonka saa ratkaistua vain muista huoneista löytyvillä vihjeillä tai avaimilla. Aivan viimeisiä, ratkaisevia tehtäviä voi myös olla tarvittaessa useampia.

Yksi haaste tuli yllättävältä suunnalta: opiskelijoiden kekseliäisyydestä. Viimeinen tehtävä oli aukaista sähköinen lukko, jonka aukaisukoodi oli jaettu osiin eri huoneisiin. Yksi opiskelijoista huomasi, että lukon pariston saa irti, mikä nollasi aukaisukoodin eikä opiskelijoiden ratkaisema oikea koodi enää toiminut. Päästimme seikkailijamme ulos vielä varmistettuamme, että he olivat selvittäneet oikean koodin.

Helmi Tuikkala, Taneli Vähäjylkkä ja Mari Kuusimäki

Kiinnostuitko pakopelipedagogiikasta? Tutustu laajemmin UEF:n pakopeleihin ja FCLab.lukio II -hankkeen videoon.

Pakopelipedagogiikka

Julkaistu

Kevättä ja linnunlaulua

Talvi oli Pohjois-Karjalassa erityisen pitkä ja runsasluminen, mutta lopulta vapun jälkeen pääsimme jalkaisin kulkemaan metsässä. Halusimme nauhoittaa keväisiä luonnon ääniä, mitä varten piti löytää mahdollisimman rauhallinen ja syrjäisä paikka. Päädyimme ajamaan Vekaruksen retkeilyalueelle, joka on Tuupovaarassa ja syrjässä isommilta teiltä. 

Lumi oli sulanut juuri sen verran, että pystyimme kävelemään Vekarusjoen ja koskien ympärillä kulkevan luontopolun. Saimme kuvia runsaina virtaavista keväisistä koskista sekä lumen alta heräävästä metsästä. Linnunlaulu jäi kuitenkin toivottua vähäisemmäksi ja huomasimme myös koskissa virtaavan veden äänien kuuluvan voimakkaana yllättävänkin kauas. 

Metsä, jossa kamera ja nauhuri
Kuvasimme virtaavaa jokea ja äänitimme sen kuohuja

Kuukautta myöhemmin, eli kesälomaa edeltävällä viikolla päädyimme ajamaan Lieksaan, jossa olimme yötä Ison Ritojärven rannalla. Tämäkin paikka oli erittäin rauhallinen. Illalla saimme talletettua kuikan huutoa ja aamuyöllä nauhuriin tallentui monipuolinen lintujen kevätkonsertti.  

Seuraavana päivänä kuljimme Pienen Ritojärven kiertävän luontopolun sekä Patvinsuolla Lakkapolku-nimisen lenkin. Molemmista paikoista kameraan tallentui alkukesän vihreyttä ja vehreyttä, suota ja metsää sekä toivottavasti myös ripaus levollisuudesta ja rauhasta, joka tarttui myös polulla kulkevien ihmisten mieliin. 

Pitkospuut ja suolampi

Retkillä opittua: Hyvä nauhuri tallentaa kaikki ympäristön äänet, eikä esim. liikenteen ääniä pysty myöhemmin editoimaan pois. Jos siis halutaan ”puhdasta” metsän ääntä, on olennaista löytää oikeasti rauhallinen paikka. Ennen lehtien puhkeamista liikenteen äänet voivat kuulua useiden kilometrien päähän metsän läpi.  

Kirjoittanut Minna Ursin ja Annukka Juutinen

Julkaistu

Inspiraatiota ja ihastusta

 Suuntasimme loman alkajaisiksi Ecophonen kutsumina tutustumaan Jätkäsaaren peruskouluun ja sen ilmiöperustaisiin oppimisympäristöihin. Lisäsimme matkaamme elementtejä, jotka tukevat hankkeen tavoitteita ja koulumme tilojen kehittämistä.
Aloitimme matkamme pääkirjasto Oodista, jossa vaikutuksen tekivät erityisesti upeiden mattojen ympärille kootut sohvaryhmät. Oleskelu- ja opiskelutilojen jakautuminen moneen eri tasoon ja käyttäjien mielikuvitus huonekalujen käytössä inspiroivat suunnittelemaan samankaltaisia ratkaisuja.

Jätkäsaaren peruskoulu on otettu käyttöön syksyllä 2019 ja voittanut vuoden 2019 Betonirakenne palkinnon. Koulua oli esittelemässä arkkitehti Kuutti Halinen, joka arvosti suunnittelussa mukana olleiden opettajien rohkeutta lähteä työskentelemään avoimissa oppimisympäristöissä. Koulun suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota akustiikkaan ja esimerkiksi kattorakenteissa on akustoiva pinnoite.

Valkoinen sisäkatto

Helsingin yliopiston pääkirjastossa Kaisa-talossa nautimme klassikkohuonekaluista, rohkeasta värien käytöstä ja monimuotoisista opiskelutiloista. Molemmissa kirjastoissa taiteen saumaton yhdistyminen osaksi yleistä tilaa oli mieleenpainuvaa. Kirjastoista jäi mieleen myös hiljaisuus ja rauha. Molemmat sijaitsevat keskellä Helsinkiä, mutta sisällä vallitsee rauha ja hiljaisuus.

 

Heurekassa koimme luonnonvoimat neljässä immersiohuoneessa ja tutustuimme SuperPuu- näyttelyssä puun supervoimiin. Vaikutuksen tekivät lopulta pienet asiat, kuten Katastrofien keskellä -näyttelyn pahvilaatikosta ja kuplamuovista tehty keskoskaappi. Opimme myös maailman vanhimpien puurakennusten olevan japanilaisia temppeleitä, jotka ovat kestäneet useita maanjäristyksiä. Heurekaan oli rakennettu järistyspenkki vanhoin japanilaisin menetelmin.

Puinen penkki

Kirjoittanut: Minna Ursin ja Annukka Juutinen

Julkaistu

Moniaistillisia ja kehollisia oppimiskokemuksia norssin uusissa tiloissa

23.11.2021

  • Teksti Nina Venhe | Kuvat Varpu Heiskanen

Pelimaailmassa immersio-termi viittaa siihen, ettei pelaaja havainnoi pelin aikana ulkopuolista maailmaa, vaan uppoutuu ja syventyy pelkästään pelaamiseen. Normaalikoulun lukiossa kokeillaan nyt, voisiko virtuaalitodellisuutta soveltaa koulussa niin, että oppilaat saisivat täydellisen immersion kokemuksia oppituntien aikana.

Itä-Suomen yliopiston harjoittelukoulun, normaalikoulun lukion englannin lehtori Mari Kuusimäki kiinnostui immersiosta joitakin vuosia sitten.

– Uskon, että virtuaalimaailmassa toimiminen tulee olemaan tärkeä taito nykyisten lukiolaisten tulevassa opiskelu- sekä työelämässä. Yhteisöllisissä virtuaalisovelluksissa saavutetaan uudenlaisia reaaliaikaisen yhteistyön tasoja ja muotoja kustannussäästöjen ja ekologisten hyötyjen lisäksi.

Kuusimäen mukaan muihin opetusmenetelmiin verrattuna täydellisen immersion on joissakin sisällöissä todettu helpottavan muistamista ja mieleen palauttamista, mikä todennäköisimmin johtuu oppimistapahtuman omakohtaisuudesta ja elämyksellisyydestä.

Kuusimäki on mukana normaalikoulun lukion Future Classroom Lab -hankkeessa, jossa on aiemmin tänä vuonna uudistettu lukion fyysisiä tiloja. Hankkeessa on nyt siirrytty kakkosvaiheeseen, jossa pilotoidaan tilojen lisäksi pedagogisia malleja.

– Halusin tässä yhdessä kokeilla virtuaaliympäristön luomista osana opetusta.

Opiskelijat testaavat luomaansa taloa ja sen elementtejä.

Uuden äärellä

Kuusimäki kertoo meneillään olevasta lukiokurssista uudessa PedaLab-luokassa, joka uudenlaisena tilana mahdollistaa lisätyn ja virtuaalitodellisuuden käyttämisen oppimisen tukena.

– Tällä kurssilla opiskelijat luovat itse sisällön virtuaalimaailmaan sijoittuvaan taloon, jonka huoneisiin ja esineisiin oppilaiden tekstit ja äänitiedostot on upotettu. Tausta-ajatuksena on, etteivät opiskelijat ole tässä heille tyypillisessä sisällönkuluttajan roolissa, vaan tällä kurssilla he toimivat nimenomaan sisällöntuottajina.

Opiskelijat on jaettu kurssilla muutamaan eri ryhmään teemojen mukaan. Kurssi kuuluu englannin kielen opintojaksoon ”Vuorovaikutus ja viestintä”, jonka puitteissa keskitytään myös lukion uuden opetussuunnitelman laaja-alaisiin sisältöihin.

Kuusimäki kertoo hymyillen, että tälle kurssille osallistuvat opiskelijat ovat nyt lukiossa ensimmäistä vuottaan, mutta silti he ovat kuin huomaamatta omaksuneet jopa yliopistotasoisen englannin sanastoa.

– Tässä on opittu jo nyt valtavasti. Mutta tietysti mielenkiintoisinta on sitten kuulla ja nähdä, auttavatko virtuaalimaailmassa koetut elämyksellisyys ja kokemuksellisuus sisällön oppimisessa ja mieleen painamisessa.

Opiskelijat eivät ole tässä heille tyypillisessä sisällönkuluttajan roolissa, vaan he toimivat tällä kurssilla nimenomaan sisällöntuottajina.

Mari Kuusimäki

Lehtori

Yritysyhteistyötä taustalla

Kurssin virtuaalinen ympäristö tuotetaan yritysyhteistyössä kuopiolaisen 3D Talo Finland Oy:n kanssa. Opiskelijoiden kanssa toteutettu jakso on yrityksellekin aivan uudenlainen projekti.

– Opiskelijoilta on tullut hurjasti hyviä ideoita, joista osa on päästy toteuttamaankin, kertoo myyntijohtaja Miitri Sinkko.

Hän on mukana ohjaamassa opiskelijoita teknisessä toteutuksessa.

– Tässä opiskelijoiden kanssa touhutessa paljastuukin samalla, ovatko insinöörien suunnittelemat ohjelmat teknisesti niin yksinkertaisia kuin niiden mainostetaan olevan, hän kertoo naurahtaen.

Sinkkokin toivoo, että lopputulos olisi odotetun kaltainen eli että virtuaalinen ympäristö mahdollistaisi uudenlaisen yhteisöllisen opiskelun. Tähän mennessä kaikki näyttää sujuneen hyvin.

– Projektissa ollaan nyt siinä vaiheessa, että seuraavaksi pääsemme testaamaan luodun ympäristön interaktiivisuutta konkreettisesti.

Myyntijohtaja Miitri Sinkko opastaa opiskelijoita virtuaalimaailman tekniikassa.

Uusi kokemus tukee uuden oppimista

Helka Kontkanen opiskelee ensimmäistä vuottaan lukiossa LUMA-linjalla. Hän on innostunut meneillään olevasta projektista, jonka hän toivoo myös antavan hyvän pohjan tulossa olevalle koodaukseen liittyvälle kurssille.

– Näin lumalaisena tämän alan asiat kiinnostavat, ja tällaisista taidoista on varmasti hyötyä tulevaisuudessakin – etenkin kun kaikki toteutetaan vielä englanniksi.

– Ehkä tämä on tuntunut erityisen kiinnostavalta myös siksi, ettei meistä kukaan ole tehnyt tällaista aiemmin, vaan tämä on aivan uusi kokemus kaikille.

Tutkimusten mukaan tämänkaltainen kehollinen oppiminen tukee erityisesti proseduraalista, emotionaalista ja sosiaalista oppimista. Kuusimäki kertoo, että proseduraalinen oppiminen perustuu eri aistien avulla luotuun kokemuksellisuuteen ja erityisesti lihasmuistiin, jolloin oppiminen kuormittaa vähemmän kognitiota.

– Tämä tarkoittaa siis sitä, että jotkut sisällöt tallentuvat niin sanottuun taitomuistiin toiminnan kautta. Tällöin myös erilaiset oppimisvaikeudet saattavat rajoittaa oppimista muita menetelmiä vähemmän.

Emotionaalinen ja sosiaalinen oppiminen taas perustuvat eläytymiseen. Silloin oppija toimii eri rooleissa ja saa omakohtaista kokemusta virtuaalimaailmassa esimerkiksi vanhuuden tai sukupuolen vaikutuksesta.

Virtuaalimaailma minimoi myös kaikki häiriötekijät, joten oppiminen on kokonaisvaltaisempaa ja useampia aisteja ruokkivaa.

Helka Kontkanen (kesk.) kertoo projektin olevan erityisen kiinnostava siksi, että kokemus on täysin uusi kaikille.

Tulevaisuuden taitoja

Future Classroom Lab -hankkeessa halutaan valmistaa opiskelijoita tulevaan työelämään kokeilemalla tulevaisuuden työtapoja ja -välineitä jo opiskelun aikana.

– Hankkeen keskeinen tavoite onkin tukea opiskelumotivaatiota mahdollistamalla yhteistyö yritysten, työelämän ja esimerkiksi yliopiston kanssa, summaa hankkeen johtaja Sampo Forsström.

Hän kuvailee itseään ”mahdollistajaksi”, joka haluaisi seuraavaksi löytää ratkaisuja opiskelijoiden kirjaamistyöhön.

– Lukiolaisten on jatkuvasti kirjattava ylös kaikkea, joten kehitteillä on sovellus, joka helpottaisi opiskelijoita tässä tehtävässä. Yhteistyötä onkin jo aloiteltu Microsoftin kanssa.

Lisäksi yhteistyötä tehdään toisen suomalaisen normaalikoulun lukion, Tampereen norssin kanssa sisällöntuotannon osalta. Tavoitteena on yhdessä tuottaa digitaalisia oppimiskokonaisuuksia.

Mari Kuusimäki kiittelee hanketta ja sitä, että hänen ideoitaan on siinä kuultu ennakkoluulottomasti.

– Olenkin sanonut, että täällä norssissa kannattaa tuoda innostuksensa esiin ja sanoa ajatuksensa ääneen, sillä ne saattavat toteutua esimerkiksi juuri tällä tavalla.

Lisätietoja:

Mari Kuusimäki

Lehtori

+358503236131

Sampo Forsström

Lehtori

+358504422262

Avainsanat

Julkaistu

PedaLab-luokkatila 

Luokkahuoneen pohjapiirrokseen on jaettu kolmeen eri vyöhykkeeseen erilaisia toimintoja varten.

PedaLab-luokkatila kokeilee ja kehittää pedagogiikkaa immersiivisen opetuksen keinoin. Haemme sitä, miten, milloin ja millaisissa asiayhteyksissä immersiiviset sisällöt olisivat hyödyllisiä oppimisen, ymmärryksen, mieleenpalauttamisen sekä motivaation kannalta. 

Tilasuunnittelun toimintavyöhykkeet (zones)

1. IMMERSE

Toiminnalliseen ja immersiiviseen oppimiseen sekä liikunnallisiin aktiviteetteihin tarkoitettu lähes kalusteeton vyöhyke, jossa on suuri tilanäyttö, kaiuttimet, liikutettava näyttö VR-kuvan suoratoistoa varten sekä kalustekaappi VR-laseja, 360⁰ kameroita ja muita tarvikkeita varten. 

2. FOCUS

Tilaverhoin ja sermein varusteltu keskittyneen oppimisen yksilö-, pari- ja pienryhmätyöskentelyn alue, jonka lehdenmuotoisia puupöytiä voi erottaa ja yhdistellä tarpeen mukaan. 

3. SHARE

Keskusteluun, ideointiin ja yhteiseen suunnitteluun soveltuva vyöhyke, jossa on sohvanurkkaus sekä korkeat kahvilapöydät, joiden ääressä voi istua tai seistä. Takaseinän puupanelointi (Siparila), olohuonemaiset kohde– ja lattiavalaisimet ja luonnollisten värien käyttö lisäävät hyvinvointia ja viihtyvyyttä. 

Kalustesuunnittelun lähtökohdat

  • Kalustevalinnoissa on huomioitu erikokoisten käyttäjien tarpeet ja kalusteiden mahdollisimman vaivaton siirtely tilan sisällä.  
  • Neljän hengen puiset työpöydät muodostavat yhdistettyinä lehdenmuotoisen työpöydän kuudelle oppilaalle. Pöydät voi myös yhdistää suureksi ympyräksi esimerkiksi round table -keskusteluita varten.  
  • Himmennettävä valaistus on muokattavissa oppilaiden ja opetuksen tarpeiden mukaan, lisäksi lattiavalaisimet luovat kodikkuutta ja pehmeyttä.  
  • Kokolattiamatto vähentää esimerkiksi keskustelusta ja huonekalujen siirtämisestä aiheutuvaa melua. 
  • Tilaverhot ja sermit luovat työrauhaa pienryhmä- tai yksilötyöskentelyyn ja vaimentavat ääntä.  
  • Esitysnäyttöjen säädöt sekä immersiivinen kuva– ja äänimateriaali valitaan tilanteen ja oppilaiden toivomusten mukaan. 

Mari Kuusimäki

Julkaistu

PedaLab – suunniteltu oppimista ja ajattelua varten 

Oppilaita istumassa uudistetussa luokkatilassa.

Opetusteoreettisia lähtökohtia 

Tilasuunnittelun keskiössä on oppimisen ja ajattelun tukeminen tilavyöhykkeiden sekä tilan muunneltavuuden avulla. Teoreettisesti PedaLabin suunnittelua on innoittanut Vygotskin teoria sosiaalisen vuorovaikutuksen keskeisestä roolista oppimisessa ja ajattelussa sekä kognitiotieteiden näkemykset yksilön oppimisen ja keskittymisen edellytyksistä. Lisäksi PedaLabissä kokeillaan ja kehitetään pedagogiikkaa immersion keinoin. Haemme kokemuksia siitä, miten, milloin ja millaisissa asiayhteyksissä immersiivisyys voi edistää oppimista, ajattelua, ymmärrystä tai motivaatiota.  

Vuorovaikutteisuutta ja yksintyöskentelyä 

Lukio-opetukseen sisältyy runsaasti sosiaalista vuorovaikutusta, esimerkiksi monipuolista tiedonjakamista, pelejä, keskustelua, pohdintaa, kysymysten asettelua, erilaisia ryhmätyön muotoja, vierailijoita, esitystilanteita, seminaareja ja toiminnallisia aktiviteetteja. Opiskelijat kuitenkin tarvitsevat oppitunneilla myös yksintyöskentelyyn soveltuvaa tilaa. PedaLabin sisustusratkaisut on suunniteltu mahdollistamaan perinteistä luokkahuonetta otollisemmat lähtökohdat sekä keskittyneeseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen että syventyneeseen yksintyöskentelyyn.  

Esimerkkejä Pedalabin pedagogisista mahdollisuuksista 

  • ilmiö-, ongelma-, tapaus– tai design-pohjaiset oppimismenetelmät 
  • perinteinen tiedonhankinta ja jakaminen esitys- tai oppimisalustoilla 
  • erilaiset pari- ja ryhmätehtävät, väittelyharjoitukset, draamatehtävät 
  • omien 3D-, teksti-, kuva-, ääni– ja ohjelmointitiedostojen laatiminen 
  • lisätyn todellisuuden sisällöt oppimisen tukena luokkahuoneessa 
  • virtuaalitodellisuudessa oppiminen yksin, pareittain tai ryhmässä, suoratoisto 
  • immersiivisen kuvamateriaalin, tilaäänen tai musiikin hyödyntäminen 
  • keskittyminen ja syventyminen yksilötyöskentelyyn 
  • oppilaiden helppo ja hiljainen siirtyminen luokkatilan ulkopuolelle ja takaisin  
  • oppimispelit, sovellukset sekä valo-, ääni- ja kuvatekniikka osana opetusta 
  • tilaa vaativat toiminnalliset, liikunnalliset ja rentouttavat tuokiot 

Mari Kuusimäki

Julkaistu

Opiskelijat viihtyvät luontoluokassa 

Kuva luontoluokasta, jossa opiskelijat opiskelevat ja taustalle on heijastettu luontokuva kesäisestä metsästä.

Virtuaaliluontoluokka on jo lähes valmis. Syksystä lähtien luokkaan on tullut vähitellen uusia elementtejä: vihreäksi maalatut seinät ja kokolattiamatto sekä uudet kalusteet. Virtuaaliluonto luodaan suurelle kankaalle heijastettuna kuvana ja kaiuttimista kuuluvina ääninä. Ulkopuolinen valo on mahdollista estää pimennysverhoilla, ja loppusilauksen tuo vielä lähiaikoina saatava (teko)viherseinä.   

Luokassa opiskelustakin on saatu jo ensituntumaa, joten tammikuun lopussa tehtiin ensimmäinen kysely opiskelijoiden kokemuksista. Siihen vastasi kaksi lukion ensimmäisen luokan opetusryhmää, yhteensä 46 opiskelijaa.  

Opiskelijapalaute 

Kaksi kolmannesta opiskelijoista koki, että luontoluvat ja luonnon äänet tukevat opiskelua, ja vielä suurempi osuus opiskelijoista piti niitä rauhoittavina ja rentouttavina. Luokan suunnittelun lähtökohtana olikin ajatus, että virtuaaliluonto tukee opiskelua mm. juuri rauhoittavan ja rentouttavan vaikutuksen kautta. Luonnollisesti ihan jokaista lukiolaista ei uudenlainen oppimisympäristö miellyttänyt. 

Kun kysyttiin miellyttävintä asiaa luokassa, useimmat vastaukset liittyvät istumapaikkoihin: nojatuolit, sohvat, tuolit ja pehmeät penkit. Luontokuvat ja/tai -äänet mainitsi seitsemän vastaajaa. Ne, jotka kokivat, että luokan kuvat, äänet tai sisustus ovat vaikuttanut opiskeluun, painottivat rauhoittumista, rentoutumista ja keskittymisen paranemista. 

Kommentteja 

”Luontoäänet rauhoittavat ja tekevät tehtävään keskittymisestä helpompaa, luokkaan on aina kiva tulla opiskelemaan, koska täällä on usein rauhallista ja tunneilla on mukavampi olla rauhallisen ilmapiirin takia”.  

”Luonnon äänet taustalla auttaa keskittymään opetukseen ja tehtäviin.”  

”On rennompi fiilis opiskella ja silloin minusta on helpompi panostaa.” 

Mitä seuraavaksi 

Kyselyssä kysyttiin myös opiskelijoiden toiveita luokan välituntikäytöstä. Ylivoimaisesti suosituin vaihtoehto oli ”vapaata olemista omassa rauhassa”, jonka oli valinnut 33 vastaajaa. Yhdeksän opiskelijaa oli sitä mieltä, että ei luultavasti tulisi viettämään välitunteja kyseisessä luokassa. Yksi opiskelija esitti ohjattua toimintaa kuten rentoutusharjoituksia, ja yksi opiskelija toivoi VR-pelailua. 

Kehittämisideoita 

Opiskelijoilta tuli myös muutamia kehittämisideoita. Niistä osa koski valaistuksen säätämistä, jottei luokassa olisi liian kirkkaat valot. Pehmeitä istuinpaikkoja, kuten sohvia ja nojatuoleja toivottiin vielä lisää, samoin kuin useampia äänimaisemia ja videoita. Viimeksi mainittuun asiaan onkin tulossa parannusta eli kuvaesityksiä on tarkoitus tehdä lisää. Luokassa on myös säädettävä valaistus, mutta oppituntien aikana valot ovat todennäköisesti olleet turhan kirkkaat. 

Rohkaisevaa palautetta 

Kaiken kaikkiaan ensimmäisiä palautteita luokasta voidaan pitää rohkaisevina. Kyselyn perusteella näyttää siltä, että luokan suhteen on melko hyvin onnistuttu rauhoittumista ja keskittymistä tukevan oppimisympäristön rakentamisessa. Myönteistä on myös, että opiskelijat tuntuvat pitävän sekä virtuaaliluonnosta että luokan sisustuksesta. Seuraavassa kyselyssä olisi hyvä selvittää myös opettajien käyttäjäkokemuksia luokasta. 

Minna Ursin

 

 

 

 

 

Julkaistu

Lukiolaisten hyvinvoinnin kartoitus

Opiskelija työskentelee tietokoneella ja taustalla näkyy syksyistä puuta esittävä seinämaalaus.

Tulliportin normaalikoulun lukiolaisilta kysyttiin heidän hyvinvoinnistaan alkuvuonna 2020. Kyselyn tekivät Katariina Waltzer, Sirpa Kärkkäinen ja Jani Kontkanen Itä-Suomen yliopiston Joustavien oppimisympäristöjen kehittämishankkeen puitteissa.

Kahdesta kyselystä jälkimmäinen tehtiin koronakevään etäopiskelujakson aikana. Niissä kartoitettiin opiskelijoiden kokemaa hyvinvointia lukion fyysisen ympäristön muuttuessa. Tulevien kyselyjen myötä tarkoituksena on seurata myös opiskelijoiden reagointia koulussa tehtäviin fyysisen toimintaympäristön muutoksiin, jotka liittyvät FCLab.lukio-hankkeeseen.

Hyvinvointikyselyn mittari (Konu 2002) koostui neljästä osa-alueesta:

  • koulun fyysiset olosuhteet
  • sosiaaliset suhteet
  • itsensä ilmaisun mahdollisuudet
  • koettu terveydentila.

Näiden lisäksi selvitettiin opiskelijan selviytymisestä koulutyöstä, tukiopetuksen ja erityisopetuksen tarvetta sekä koulun viihtyvyyttä.

Kyselyiden alustavia tuloksia

Terveydentila

Opiskelijat kokivat itsensä pääosin terveiksi, vaikkakin poikien kokemus omasta terveydentilastaan oli positiivisempi kuin tyttöjen. Etäopiskelun aikana tunne siitä, että terveydentilalla on vaikutusta koulunkäyntiin, lisääntyi.

Kyselyistä ilmeni myös, että ne, jotka tunsivat terveydentilansa huonommaksi, kaipasivat enemmän tukea ja kokivat, että etäjaksolla tehtäviä oli liikaa ja niiden palautusaika liian lyhyt.

Koulun fyysiset olosuhteet

Koulun fyysisiä olosuhteita pidettiin todella hyvinä, ja etäjakson aikana yhä suurempi osuus opiskelijoista piti opiskeluolosuhteita hyvinä. Toisessa kyselyssä opiskelijat, jotka vastasivat olosuhteiden haittaavan opiskelua, kokivat myös tehtäviä tulevan liikaa ja palautusaikojen olevan liian lyhyitä.

Sosiaaliset suhteet koulussa

Opiskelijoiden sosiaaliset suhteet toimivat hyvin. Ne eivät korreloineet etäjakson aikana tehdyssä kyselyssä koetun terveydentilan kanssa, toisin kuin ensimmäisessä kyselyssä.

Itsensä ilmaisun mahdollisuudet

Pääosa oppilaista vastasi molemmissa kyselyissä voivansa ilmaista itseään hyvin. Pojat kokivat pystyvänsä ilmaisemaan itseään tyttöjä paremmin, ja itsenäisesti selviytyvät opiskelijat kokivat itseilmaisun mahdollisuudet merkittävästi tukea tarvitsevia opiskelijoita paremmiksi.

Tuen tarve

Lähiopetuksen aikana tehdyssä kyselyssä tuen tarvetta kysyttiin kolmella väittämällä:

  • Selviän opiskelusta itsenäisesti.
  • Opiskelu kuormittaa minua liikaa.
  • Saan koulun ulkopuolelta tukea opiskeluun.

Näiden väittämien pohjalta yhdeksän kymmenestä koki, että tukeen liittyvät asiat ovat kunnossa. Etäopiskelujakson aikana samaa mieltä oli enää kahdeksan kymmenestä.

Jälkimmäiseen kyselyyn lisättiin väitteitä, niin että etäopetuksen tukemiseen liittyvistä asioista saataisiin lisää tietoa. Lisätyt väitteet olivat:

  • Saan tukea erityisopettajalta.
  • Saan tukea opinto-ohjaajalta.
  • Saan tukea opettajilta.

Kun nämä väitteet otettiin edellisten lisäksi huomioon, vain kolmannes vastaajista koki saavansa tukea väitteissä mainituilta tahoilta.

Yhteenvetoa

Norssilaisten fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen hyvinvointi oli pääsääntöisesti hyvällä tasolla. Poikien koettu hyvinvointi oli yleisesti parempaa. Terveydentilan, itseilmaisun mahdollisuuksien ja tuen tarpeen osalta opiskelijoiden hyvinvointi huonontui hieman, mutta fyysisten oppimisympäristöjen ja sosiaalisten suhteiden osalta se parantui.

Hyvinvoinnin kokemus näyttäisi kuitenkin hieman polarisoituvan: hyvinvoivat opiskelijat kokevat useiden asioiden olevan kunnossa, kun taas opiskelijat, joilla on puutteita hyvinvoinnissa, kokevat myös muut olosuhteet negatiivisemmiksi.

Hyvinvointikyselyt tehdään vielä syksyllä 2020 ja alkuvuodesta 2021 mahdollisten muutosten seuraamiseksi.

FCLab.lukio-hankkeen tavoitteena on fyysisten ympäristöjen viihtyvyyden myötä parantaa opiskelijoiden hyvinvointia myös mittarin muilla osa-alueilla.

Katariina Waltzer, Leena Semi