Tulliportin lukion fyysisen oppimisympäristön muutokset keskittyivät pitkälti yläkerran avoimeen tilaan Tupaan, joka toimii rakennuksen sydämenä. Tilassa on ollut tykki ja sekalainen kokoonpano äänentoistoon tarkoitettuja laitteita. Halusimme yksinkertaistaa tilan esitystekniikkaa tinkimättä kuitenkaan laadusta liikaa. Päädyimme siihen, että hankimme tilaan (ja muuallekin käyttöön koulun tiloissa) Artomen M10 -laitteen, joka edustaa plug and play -tyylistä teknologiaa parhaimmillaan.

 

Artomella saadaan tuotettua iso kuva, joka on välttämättömyys isossa tilassa. Artomen sisäänrakennettu äänentoisto on riittävän laadukas siihen, että välttämättä erillisiä kaiuttimia ei tarvita. Meillä on kokonaisuuteen kuitenkin kytketty myös erilliset kaiuttimet. Artome on suomalainen yritys, joka on brändännyt vanhan keksinnön eli multimediavaunun nykyaikaan. Huomioitavaa on, että kuvan projisoinnissa on tärkeää, että pinta, jolle heijastetaan, on mahdollisimman suora. Mikäli näin ei ole, jättää kuvanlaatu hieman toivomisen varaa.

 

Parasta tuotteessa on sen helppokäyttöisyys ja liikuteltavuus. Artome vaatii virtalähteen ja se on periaatteessa sillä valmis käytettäväksi. Laitetta voidaan siirrellä lukiorakennuksessa eri tiloihin, joista löytyy tasaista pintaa ja tilaan saadaan iso kuva ja hyvä äänentoisto. Tämä mahdollistaa myös opetustilanteissa muun kuin frontaaliopetuksen toteuttamisen. Olemme suunnitelleet, että hyödynnämme laitetta myös ulkona tapahtuvassa koulutoiminnassa, mutta tämä on vielä testaamatta.

Hankkeen kakkosvaiheessa otimme tilojen kehittämisessä sellaisen tavoitteen, joka palvelee tasapuolisesti tilojen kaikkia käyttäjiä. Halusimme erityisesti parantaa koulurakennuksen akustiikkaa.

Akustiikka on oppimisympäristön tärkeä osa, sillä se vaikuttaa oppimisen laatuun, motivaatioon, keskittymiseen ja hyvinvointiin. Ääniympäristö on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus, joka muodostuu tilan rakenteista, kalusteista, välineistä, äänilähteistä, äänenvoimakkuudesta, puheen selkeydestä ja vuorovaikutuksesta. Ääniympäristö voi olla oppimista tukeva tai häiritsevä riippuen siitä, miten se vastaa oppimistilanteen tarpeita ja tavoitteita.

Hyvä ääniympäristö on sellainen, jossa oppijat ja opettajat voivat kuulla ja ymmärtää toisiaan helposti, ilman että heidän tarvitsee ponnistella tai rasittaa ääntään. Hyvä ääniympäristö myös mahdollistaa erilaisten oppimisstrategioiden ja -menetelmien käytön, kuten yksilö-, pari- ja ryhmätyöskentelyn, esitykset, keskustelut, pelit ja draaman. Hyvä ääniympäristö edistää oppimisen iloa, luovuutta, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Huono ääniympäristö on sellainen, jossa on liikaa melua, kaikua tai taustahälyä, jotka vaikeuttavat puheen kuulemista ja ymmärtämistä. Huono ääniympäristö aiheuttaa oppijoille ja opettajille stressiä, väsymystä, päänsärkyä, keskittymisvaikeuksia, muistiongelmia, oppimisvaikeuksia, motivaation laskua ja turhautumista. Huono ääniympäristö rajoittaa oppimisstrategioiden ja -menetelmien valintaa ja heikentää oppimisen tuloksia ja laatua.

Tulliportin lukion sydämen muodostaa yläkerran Tupa, joka on avoin ympäristö, jolla on monia funktioita. Sitä hyödynnetään välitunneilla sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppituntien aikana opiskelijat tekevät pienryhmä- tai yksilötyöskentelyä tilassa ja sitä käytetään myös yhteisten tapahtumien järjestämiseen (mm. Opekokoukset ja harjoitteluiden suurryhmäohjaukset). Tuvan yhteydessä on myös lukion kirjasto, jossa on hyllyjä kirjoineen sekä pöytä, jossa voi tehdä ryhmätyötä tai lukea paperisia sanomalehtiä.

Tuvassa on katto korkealla ja ääni pääsee kulkemaan vapaasti. Tilassa on muovimatto ja paljon kovapintaisia huonekaluja. Tilalla on paljon käyttäjiä ja jokainen käyttäjä on äänilähde. Lisäksi tilaan kantautuu paljon ääntä rappukäytävien kautta, sillä molemmin puolin tilaa on avarat rappuset. Toisella puolella alakerrassa on ruokala ja toisella puolella vapaa-ajanaula, jossa voi pelata biljardia ja pöytätennistä. Molemmat harrasteet tuottavat paljon ääntä, joka kantautuu yläkertaan.

Tuvan ääniympäristö oli siis huono, sillä siellä oli korkea melutaso, joka häiritsi oppimista ja vuorovaikutusta. Tuvan akustiikka ei vastannut sen monipuolisia käyttötarkoituksia ja -tapoja. Tuvan akustiikan parantaminen oli siis tarpeellista ja tärkeää.

Lähdimme suunnittelemaan Tuvan akustiikan parantamista yhteistyössä Ecophonin konseptisuunnittelijan Pauli Pallaskorven kanssa. Saimme häneltä paljon asiantuntevia ehdotuksia ja yhdessä sisustussuunnittelija Oona Rytkösen kanssa mietimme, mitkä olisivat mahdollisia. Toiveissamme oli saada isoja akustoivia pintoja Tupaan ja estää alakerrasta kantautuvat ja voimistuvat äänet.

Muutos: Päädyimme siihen, että emme akustoi Tuvan betonipalkkeja. Palkit ovat hieman notkollaan ja akustiikkalevyjen kiinnittäminen niihin siististi olisi ollut haastavaa ja erittäin työlästä. Asensimme lattiaan Interface Heuga 580 tekstiililaatan, joka muodostaa ison pehmeän pinnan tilaan. Lisäsimme tilaan myös viherkasveja tuomaan viihtyisyyttä ja rajaamaan tilaa.

Alhaalta kantautuvaa melua estää akustoivat verhot (Borås Cotton Elbrus 1300-165) portaikkojen päädyissä. Portaikkojen kattoon ripustimme Ecophonin SOLO-levyt, jotka asennettiin kesällä 2023. Kattopinta-alaa oli noin 240 m ja tavoitteena oli noin 60 % kattavuus. Saimme toteutettua noin 50 %:n kattavuuden Solo-levyillä.

Tuvan akustiikan parantaminen on ollut onnistunut hanke, joka on saanut paljon kiitosta ja positiivista palautetta sekä opiskelijoilta että opettajilta. Tuvan ääniympäristö on nyt rauhallisempi, miellyttävämpi ja oppimista tukevampi. Tuvassa on nyt helpompi kuulla ja ymmärtää toisia, tehdä erilaisia oppimistehtäviä ja nauttia oppimisen ilosta.

Lähteet:

Viisi vinkkiä koulujen parempaan ääniympäristöön – Ecophon

Artikkeli: Oppimisen iloa tukeva oppimisympäristö | Ajatus liikkuu – iloa oppimiseen!

FCLab.lukio II -hankkeen kakkosvaiheessa otimme tilojen kehittämisessä sellaisen tavoitteen, joka palvelee tasapuolisesti tilojen kaikkia käyttäjiä. Halusimme erityisesti parantaa ruokalan viihtyisyyttä, toimivuutta ja monikäyttöisyyttä.

Ruokala on oppimisympäristön keskeinen osa, sillä se vaikuttaa oppijoiden ja opettajien ravitsemukseen, terveyteen, hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Ruokala on paikka, jossa opiskelijat ja opettajat voivat nauttia maukkaasta ja terveellisestä ruoasta, rentoutua, keskustella, pitää taukoa ja ladata energiaa. Ruokala voi olla myös oppimistila, jossa voidaan tehdä erilaisia oppimistehtäviä ja -projekteja ruokailun ulkopuolella.

Hyvä ruokala on sellainen, jossa on viihtyisä, rauhallinen ja siisti ilmapiiri, jossa opiskelijat ja opettajat voivat valita itselleen sopivan ruokailupaikan, jossa on tarjolla monipuolista, laadukasta ja vastuullista ruokaa, jossa on huomioitu erilaiset ruokavaliot ja allergiat, jossa on helppo liikkua ja jonottaa, jossa on hyvä akustiikka ja valaistus.

Tulliportin normaalikoulun ruokala oli ennen uudistusta melko perinteinen ja tylsähkö tila, jossa oli vain yhdenlaisia pöytiä ja tuoleja, jossa oli paljon melua ja kaikua, jossa oli vähän väriä ja elävyyttä ja jossa oli vain yksi käyttötarkoitus eli ruokailu. Ruokalan uudistaminen oli siis tarpeellista ja tärkeää.

Lähdimme suunnittelemaan ruokalan uudistamista yhteistyössä sisustussuunnittelija Marja Nevalaisen, ruokalasta vastuuta kantavan Food & co. ja koulun sekä kiinteistön omistajan SYK:n edustajien kanssa. Toiveissamme oli saada ruokalaan enemmän tilaa, valoa, väriä, viihtyisyyttä, monimuotoisuutta ja monikäyttöisyyttä.

Muutos: Päädyimme siihen, että rakennamme sisääntuloaulan ja varsinaisen ruokalan väliin ns. Lounge-alueen, jossa opiskelijat voivat viettää aikaa ruokailun ulkopuolella. Lounge-alueella on sohvia, nojatuoleja, pöytiä, tuoleja, kasveja ja valaisimia, jotka luovat tilaan kodikkaan ja rentouttavan tunnelman. Lounge-alueella voi lukea, pelata, jutella, kuunnella musiikkia tai vain olla.

 

Akustiikan parantaminen oli myös yksi tärkeä tavoite, sillä ruokala oli ennen uudistusta meluisa ja kaikuva tila, jossa oli vaikea kuulla ja ymmärtää toisia. Akustiikan parantamiseksi teimme seuraavat toimenpiteet: rakensimme astianpalautuspisteen ympärille melua estävät seinät ja niihin lisäsimme akustiikkapaneeleita ja lisäsimme tilaan pehmeitä ja huokoisia materiaaleja, kuten tekstiilejä, kasveja ja puuta.

Tilaan on taiteilija Katja Kouvalainen maalannut ison luontoaiheisen muraalin, joka tuo tilaan väriä, elävyyttä ja ilmettä. Muraali kuvastaa Tulliportin normaalikoulun luontoteemaa, joka on mukana kaikissa koulun uudistuksissa. Muraali on myös oppimisresurssi, josta voidaan oppia luonnon monimuotoisuudesta, ekosysteemeistä, ilmastonmuutoksesta ja luonnon kunnioittamisesta.

Tilaan on tuotu erikorkuisia pöytiä ja tuoleja rytmittämään tilaa ja tarjoamaan erilaisia ruokailuvaihtoehtoja. Tilaan on lisätty myös erilaisia ruokailupaikkoja, jotka vastaavat erilaisia tarpeita ja mieltymyksiä. Opiskelijat ja opettajat voivat ruokailla yksin, parin kanssa, pienryhmässä tai isommassa porukassa. Aiemmin tarjolla oli lähinnä isoja pöytiä, jotka eivät sopineet kaikille.

Ruokalan viihtyisiä tiloja voidaan hyödyntää myös opiskeluun ja esim. ryhmätöiden tekemiseen ruokailuaikojen ulkopuolella. Ruokala on nyt myös aiempaa enemmän oppimisyhteisön kohtaamispaikka, jossa voidaan jakaa ajatuksia, kokemuksia, tietoja ja tunteita.

Ruokalan uudistaminen on ollut onnistunut hanke, joka on saanut kiitosta ja positiivista palautetta sekä opiskelijoilta että opettajilta. Ruokala on nyt viihtyisämpi, toimivampi ja monikäyttöisempi tila, jossa on mukava syödä, oppia ja olla. Ruokalan kehittäminen jatkuu edelleen, sillä haluamme tehdä siitä vielä paremman.

FCLab.lukio-hankkeen puitteissa rakennettu virtuaaliluontoluokka on ollut käytössä pian kaksi vuotta. Luokka on saanut käyttäjiltään hyvän vastaanoton: opiskelijat tulevat usein luokkaan jo hyvissä ajoin ennen oppitunnin alkua, ja opettajatkin varaavat usein luokkaa esim. omia palaverejaan varten. Onkin ollut mukava huomata, että tilan rakentamisessa on tässä mielessä onnistuttu.

 

Sen lisäksi, että rakennettu tila on miellyttävä käyttää, virtuaaliluontoluokan suunnitteluvaiheessa luokkatilalle asetettiin myös muita tavoitteita. Toivottiin, että virtuaaliluonto koettaisiin rauhoittavana ympäristönä, joka edistäisi keskittymistä ja oppimista. Opiskelijapalautteen perusteella myös tässä on onnistuttu verrattain hyvin. Marraskuussa 2022 kokeilimme psykologian 4. kurssin opiskelijoiden kanssa viedä luokan vaikuttavuusmittaukset vielä uudelle tasolle testaamalla vaikuttaako virtuaaliluonto sykkeeseen.

 

Testasimme sykkeen muutoksia älykelloilla viidessä eri tilanteessa kussakin 20 minuutin ajan. Sykkeet mitattiin ja lukemat kirjattiin muistiin kunkin jakson alussa ja lopussa. Halusimme selvittää, muuttuuko syke eri tilanteissa ja onko tilanteiden välillä eroa. Osallistuminen kokeeseen oli opiskelijoille vapaaehtoista ja osallistumalla kokeeseen opiskelija suostui luovuttamaan tiedot sykkeen muutoksista opettajalle. Tiedot on käsitelty anonyymeinä.

 

Testatut tilanteet olivat

 

• normaali työskentely oppitunnilla luontoluokassa (ei virtuaaliluontoa)
• työskentely luontoluokassa virtuaaliluonto taustalla
• pelkkä keskittyminen virtuaaliluonnon katseluun ja äänien kuunteluun luontoluokassa
• oleskelu oikeassa luonnossa (toteutettiin Joensuussa Linnunlahdella Botanian takana)
• muu rentouttavaksi koettua oleilu vapaa-ajalla (TV:n katsominen, kirjan lukeminen, some tms.)

 

Pääosin oppituntien aikana suoritetussa testissä oli monia heikkouksia, eikä testi siten täytä tieteellisen tutkimuksen laatukriteereitä. Eri tilanteissa saatuja tuloksia ei voida suoraan verrata toisiinsa, sillä sykkeen muutoksiin vaikuttavat monet asiat. Esim. oikeassa luonnossa sykettä nosti todennäköisesti kylmä ilma, sillä moni opiskelija kertoi palelleensa muutaman asteen pakkasessa. Lisäksi ulkona käytännössä liikuttiin koko ajan, mikä sekin vaikuttaa helposti sykkeeseen. Luontoluokassa työskennellessä virtuaaliluonnon vaikutusta mitattiin taas tunnilla, jolloin opiskelijat tekivät pistetyöskentelyä, ja opiskelijoiden kertoman mukaan mittausjakson aikana luontoäänet eivät kuuluneet luokassa muun hälinän takia.

 

Näistä testin puutteista huolimatta on kiinnostava huomata, että kaikkein merkittävin muutos sykkeissä ja samalla matalimmat sykkeet mittausjakson lopussa mitattiin virtuaaliluonnon katselu- ja kuunteluhetkessä. Virtuaaliluonnon seuraaminen oli myös ainoa koetilanne, jossa sykkeet laskivat kaikilla kokeeseen osallistujilla. Tästä voitaneen tehdä ainakin varovainen johtopäätös virtuaaliluonnon rauhoittavasta vaikutuksesta.

 

Seuraavaksi suurimmat sykemuutokset ja samalla alhaisimmat saavutetut sykkeet saatiin omalla vapaa-ajalla tehdyistä mittauksista. Kolmanneksi ylsi opiskelu luontoluokassa. Ohessa taulukko sykkeiden ja sykemuutosten keskiarvoista.

 

Jatkossa olisi kiinnostava testata sykkeen muutoksia enemmän samankaltaisten oppituntien kesken sekä virtuaaliluonnon kanssa että ilman virtuaaliluontoa. Myös kehittyneemmät mittausmenetelmät, kuten Firstbeat-mittaukset, toisivat lisää luotettavuutta mittauksiin.

 

Kirjoittaja Minna Ursin

Talvi oli Pohjois-Karjalassa erityisen pitkä ja runsasluminen, mutta lopulta vapun jälkeen pääsimme jalkaisin kulkemaan metsässä. Halusimme nauhoittaa keväisiä luonnon ääniä, mitä varten piti löytää mahdollisimman rauhallinen ja syrjäisä paikka. Päädyimme ajamaan Vekaruksen retkeilyalueelle, joka on Tuupovaarassa ja syrjässä isommilta teiltä. 

Lumi oli sulanut juuri sen verran, että pystyimme kävelemään Vekarusjoen ja koskien ympärillä kulkevan luontopolun. Saimme kuvia runsaina virtaavista keväisistä koskista sekä lumen alta heräävästä metsästä. Linnunlaulu jäi kuitenkin toivottua vähäisemmäksi ja huomasimme myös koskissa virtaavan veden äänien kuuluvan voimakkaana yllättävänkin kauas. 

Kuukautta myöhemmin, eli kesälomaa edeltävällä viikolla päädyimme ajamaan Lieksaan, jossa olimme yötä Ison Ritojärven rannalla. Tämäkin paikka oli erittäin rauhallinen. Illalla saimme talletettua kuikan huutoa ja aamuyöllä nauhuriin tallentui monipuolinen lintujen kevätkonsertti.  

Seuraavana päivänä kuljimme Pienen Ritojärven kiertävän luontopolun sekä Patvinsuolla Lakkapolku-nimisen lenkin. Molemmista paikoista kameraan tallentui alkukesän vihreyttä ja vehreyttä, suota ja metsää sekä toivottavasti myös ripaus levollisuudesta ja rauhasta, joka tarttui myös polulla kulkevien ihmisten mieliin. 

Retkillä opittua: Hyvä nauhuri tallentaa kaikki ympäristön äänet, eikä esim. liikenteen ääniä pysty myöhemmin editoimaan pois. Jos siis halutaan ”puhdasta” metsän ääntä, on olennaista löytää oikeasti rauhallinen paikka. Ennen lehtien puhkeamista liikenteen äänet voivat kuulua useiden kilometrien päähän metsän läpi.  

Kirjoittanut Minna Ursin ja Annukka Juutinen

 Suuntasimme loman alkajaisiksi Ecophonen kutsumina tutustumaan Jätkäsaaren peruskouluun ja sen ilmiöperustaisiin oppimisympäristöihin. Lisäsimme matkaamme elementtejä, jotka tukevat hankkeen tavoitteita ja koulumme tilojen kehittämistä.
Aloitimme matkamme pääkirjasto Oodista, jossa vaikutuksen tekivät erityisesti upeiden mattojen ympärille kootut sohvaryhmät. Oleskelu- ja opiskelutilojen jakautuminen moneen eri tasoon ja käyttäjien mielikuvitus huonekalujen käytössä inspiroivat suunnittelemaan samankaltaisia ratkaisuja.

Jätkäsaaren peruskoulu on otettu käyttöön syksyllä 2019 ja voittanut vuoden 2019 Betonirakenne palkinnon. Koulua oli esittelemässä arkkitehti Kuutti Halinen, joka arvosti suunnittelussa mukana olleiden opettajien rohkeutta lähteä työskentelemään avoimissa oppimisympäristöissä. Koulun suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota akustiikkaan ja esimerkiksi kattorakenteissa on akustoiva pinnoite.

Helsingin yliopiston pääkirjastossa Kaisa-talossa nautimme klassikkohuonekaluista, rohkeasta värien käytöstä ja monimuotoisista opiskelutiloista. Molemmissa kirjastoissa taiteen saumaton yhdistyminen osaksi yleistä tilaa oli mieleenpainuvaa. Kirjastoista jäi mieleen myös hiljaisuus ja rauha. Molemmat sijaitsevat keskellä Helsinkiä, mutta sisällä vallitsee rauha ja hiljaisuus.

 

Heurekassa koimme luonnonvoimat neljässä immersiohuoneessa ja tutustuimme SuperPuu- näyttelyssä puun supervoimiin. Vaikutuksen tekivät lopulta pienet asiat, kuten Katastrofien keskellä -näyttelyn pahvilaatikosta ja kuplamuovista tehty keskoskaappi. Opimme myös maailman vanhimpien puurakennusten olevan japanilaisia temppeleitä, jotka ovat kestäneet useita maanjäristyksiä. Heurekaan oli rakennettu järistyspenkki vanhoin japanilaisin menetelmin.

Kirjoittanut: Minna Ursin ja Annukka Juutinen