FCLab.lukio-hanke

FCLab.lukio-hanke toteuttaa opetukseen ja palautumiseen soveltuvan virtuaaliluontoympäristötilan, digitaalisen immersion mahdollistavan monitoimitilan sekä käyttäjien luontosuhdetta ja luovuutta vahvistavat aula- ja käytävätilat. Hyvinvointiajattelua tukevien toimintamallien, pedagogisten käytäntöjen sekä fyysisten tilojen suunnittelutyössä on mukana koko kouluyhteisö.

Tavoitteena on edistää uutta pedagogiikkaa, opiskelumotivaatiota ja koulupäivän aikaista palautumista sekä tukea lukion (LOPS 2021) laaja-alaisen osaamisen osa-alueita, kuten vuorovaikutusta, hyvinvointia, ympäristöosaamista, monitieteisyyttä ja luovuutta. Hankkeella on useita tutkimus- ja yritysyhteistyökumppaneita.

Rakenteilla on kolme eri kohdetta
  • virtuaaliluontoympäristö, joka mahdollistaa sekä opetuksen että palautumisen ja rauhoittumisen
  • erityisesti ohjausta, ryhmätyöskentelyä ja vuorovaikutusta tukevat aula- ja käytävätilat
  • digitaalista immersiota hyödyntävä opetus-, ohjaus-, koulutus- ja neuvottelutila PedaLab

Tervetuloa tutustumaan tiloihin virtuaalikierroksella!

PedaLab-luokkatila 

PedaLab-luokkatila kokeilee ja kehittää pedagogiikkaa immersiivisen opetuksen keinoin. Haemme sitä, miten, milloin ja millaisissa asiayhteyksissä immersiiviset sisällöt olisivat hyödyllisiä oppimisen, ymmärryksen, mieleenpalauttamisen sekä motivaation kannalta. 

Tilasuunnittelun toimintavyöhykkeet (zones)

1. IMMERSE

Toiminnalliseen ja immersiiviseen oppimiseen sekä liikunnallisiin aktiviteetteihin tarkoitettu lähes kalusteeton vyöhyke, jossa on suuri tilanäyttö, kaiuttimet, liikutettava näyttö VR-kuvan suoratoistoa varten sekä kalustekaappi VR-laseja, 360⁰ kameroita ja muita tarvikkeita varten. 

2. FOCUS

Tilaverhoin ja sermein varusteltu keskittyneen oppimisen yksilö-, pari- ja pienryhmätyöskentelyn alue, jonka lehdenmuotoisia puupöytiä voi erottaa ja yhdistellä tarpeen mukaan. 

3. SHARE

Keskusteluun, ideointiin ja yhteiseen suunnitteluun soveltuva vyöhyke, jossa on sohvanurkkaus sekä korkeat kahvilapöydät, joiden ääressä voi istua tai seistä. Takaseinän puupanelointi (Siparila)olohuonemaiset kohde– ja lattiavalaisimet ja luonnollisten värien käyttö lisäävät hyvinvointia ja viihtyvyyttä. 

Kalustesuunnittelun lähtökohdat

  • Kalustevalinnoissa on huomioitu erikokoisten käyttäjien tarpeet ja kalusteiden mahdollisimman vaivaton siirtely tilan sisällä.  
  • Neljän hengen puiset työpöydät muodostavat yhdistettyinä lehdenmuotoisen työpöydän kuudelle oppilaalle. Pöydät voi myös yhdistää suureksi ympyräksi esimerkiksi round table -keskusteluita varten.  
  • Himmennettävä valaistus on muokattavissa oppilaiden ja opetuksen tarpeiden mukaan, lisäksi lattiavalaisimet luovat kodikkuutta ja pehmeyttä.  
  • Kokolattiamatto vähentää esimerkiksi keskustelusta ja huonekalujen siirtämisestä aiheutuvaa melua. 
  • Tilaverhot ja sermit luovat työrauhaa pienryhmä- tai yksilötyöskentelyyn ja vaimentavat ääntä.  
  • Esitysnäyttöjen säädöt sekä immersiivinen kuva– ja äänimateriaali valitaan tilanteen ja oppilaiden toivomusten mukaan. 

Mari Kuusimäki

PedaLab – suunniteltu oppimista ja ajattelua varten 

Opetusteoreettisia lähtökohtia 

Tilasuunnittelun keskiössä on oppimisen ja ajattelun tukeminen tilavyöhykkeiden sekä tilan muunneltavuuden avulla. Teoreettisesti PedaLabin suunnittelua on innoittanut Vygotskin teoria sosiaalisen vuorovaikutuksen keskeisestä roolista oppimisessa ja ajattelussa sekä kognitiotieteiden näkemykset yksilön oppimisen ja keskittymisen edellytyksistä. Lisäksi PedaLabissä kokeillaan ja kehitetään pedagogiikkaa immersion keinoin. Haemme kokemuksia siitä, miten, milloin ja millaisissa asiayhteyksissä immersiivisyys voi edistää oppimista, ajattelua, ymmärrystä tai motivaatiota.  

Vuorovaikutteisuutta ja yksintyöskentelyä 

Lukio-opetukseen sisältyy runsaasti sosiaalista vuorovaikutusta, esimerkiksi monipuolista tiedonjakamista, pelejä, keskustelua, pohdintaa, kysymysten asettelua, erilaisia ryhmätyön muotoja, vierailijoita, esitystilanteita, seminaareja ja toiminnallisia aktiviteetteja. Opiskelijat kuitenkin tarvitsevat oppitunneilla myös yksintyöskentelyyn soveltuvaa tilaa. PedaLabin sisustusratkaisut on suunniteltu mahdollistamaan perinteistä luokkahuonetta otollisemmat lähtökohdat sekä keskittyneeseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen että syventyneeseen yksintyöskentelyyn.  

Esimerkkejä Pedalabin pedagogisista mahdollisuuksista 

  • ilmiö-, ongelma-tapaus– tai design-pohjaiseoppimismenetelmät 
  • perinteinen tiedonhankinta ja jakaminen esitys- tai oppimisalustoilla 
  • erilaiset pari- ja ryhmätehtävät, väittelyharjoitukset, draamatehtävät 
  • omien 3D-, teksti-, kuva-ääni– ja ohjelmointitiedostojen laatiminen 
  • lisätyn todellisuuden sisällöt oppimisen tukena luokkahuoneessa 
  • virtuaalitodellisuudessa oppiminen yksin, pareittain tai ryhmässä, suoratoisto 
  • immersiivisen kuvamateriaalin, tilaäänen tai musiikin hyödyntäminen 
  • keskittyminen ja syventyminen yksilötyöskentelyyn 
  • oppilaiden helppo ja hiljainen siirtyminen luokkatilan ulkopuolelle ja takaisin  
  • oppimispelit, sovellukset sekä valo-, ääni- ja kuvatekniikka osana opetusta 
  • tilaa vaativat toiminnalliset, liikunnalliset ja rentouttavat tuokiot 

Mari Kuusimäki

Opiskelijat viihtyvät luontoluokassa 

Virtuaaliluontoluokka on jo lähes valmis. Syksystä lähtien luokkaan on tullut vähitellen uusia elementtejä: vihreäksi maalatut seinät ja kokolattiamatto sekä uudet kalusteet. Virtuaaliluonto luodaan suurelle kankaalle heijastettuna kuvana ja kaiuttimista kuuluvina ääninä. Ulkopuolinen valo on mahdollista estää pimennysverhoilla, ja loppusilauksen tuo vielä lähiaikoina saatava (teko)viherseinä.   

Luokassa opiskelustakin on saatu jo ensituntumaa, joten tammikuun lopussa tehtiin ensimmäinen kysely opiskelijoiden kokemuksista. Siihen vastasi kaksi lukion ensimmäisen luokan opetusryhmää, yhteensä 46 opiskelijaa.  

Opiskelijapalaute 

Kaksi kolmannesta opiskelijoista koki, että luontoluvat ja luonnon äänet tukevat opiskelua, ja vielä suurempi osuus opiskelijoista piti niitä rauhoittavina ja rentouttavina. Luokan suunnittelun lähtökohtana olikin ajatus, että virtuaaliluonto tukee opiskelua mm. juuri rauhoittavan ja rentouttavan vaikutuksen kautta. Luonnollisesti ihan jokaista lukiolaista ei uudenlainen oppimisympäristö miellyttänyt. 

Kun kysyttiin miellyttävintä asiaa luokassa, useimmat vastaukset liittyvät istumapaikkoihin: nojatuolit, sohvat, tuolit ja pehmeät penkit. Luontokuvat ja/tai -äänet mainitsi seitsemän vastaajaa. Ne, jotka kokivat, että luokan kuvat, äänet tai sisustus ovat vaikuttanut opiskeluun, painottivat rauhoittumista, rentoutumista ja keskittymisen paranemista. 

Kommentteja 

”Luontoäänet rauhoittavat ja tekevät tehtävään keskittymisestä helpompaa, luokkaan on aina kiva tulla opiskelemaan, koska täällä on usein rauhallista ja tunneilla on mukavampi olla rauhallisen ilmapiirin takia”.  

”Luonnon äänet taustalla auttaa keskittymään opetukseen ja tehtäviin.”  

”On rennompi fiilis opiskella ja silloin minusta on helpompi panostaa.” 

Mitä seuraavaksi 

Kyselyssä kysyttiin myös opiskelijoiden toiveita luokan välituntikäytöstä. Ylivoimaisesti suosituin vaihtoehto oli ”vapaata olemista omassa rauhassa”, jonka oli valinnut 33 vastaajaa. Yhdeksän opiskelijaa oli sitä mieltä, että ei luultavasti tulisi viettämään välitunteja kyseisessä luokassa. Yksi opiskelija esitti ohjattua toimintaa kuten rentoutusharjoituksia, ja yksi opiskelija toivoi VR-pelailua. 

Kehittämisideoita 

Opiskelijoilta tuli myös muutamia kehittämisideoita. Niistä osa koski valaistuksen säätämistä, jottei luokassa olisi liian kirkkaat valot. Pehmeitä istuinpaikkoja, kuten sohvia ja nojatuoleja toivottiin vielä lisää, samoin kuin useampia äänimaisemia ja videoita. Viimeksi mainittuun asiaan onkin tulossa parannusta eli kuvaesityksiä on tarkoitus tehdä lisää. Luokassa on myös säädettävä valaistus, mutta oppituntien aikana valot ovat todennäköisesti olleet turhan kirkkaat. 

Rohkaisevaa palautetta 

Kaiken kaikkiaan ensimmäisiä palautteita luokasta voidaan pitää rohkaisevina. Kyselyn perusteella näyttää siltä, että luokan suhteen on melko hyvin onnistuttu rauhoittumista ja keskittymistä tukevan oppimisympäristön rakentamisessa. Myönteistä on myös, että opiskelijat tuntuvat pitävän sekä virtuaaliluonnosta että luokan sisustuksesta. Seuraavassa kyselyssä olisi hyvä selvittää myös opettajien käyttäjäkokemuksia luokasta. 

Minna Ursin

 

 

 

 

 

Lukiolaisten hyvinvoinnin kartoitus

Tulliportin normaalikoulun lukiolaisilta kysyttiin heidän hyvinvoinnistaan alkuvuonna 2020. Kyselyn tekivät Katariina Waltzer, Sirpa Kärkkäinen ja Jani Kontkanen Itä-Suomen yliopiston Joustavien oppimisympäristöjen kehittämishankkeen puitteissa.

Kahdesta kyselystä jälkimmäinen tehtiin koronakevään etäopiskelujakson aikana. Niissä kartoitettiin opiskelijoiden kokemaa hyvinvointia lukion fyysisen ympäristön muuttuessa. Tulevien kyselyjen myötä tarkoituksena on seurata myös opiskelijoiden reagointia koulussa tehtäviin fyysisen toimintaympäristön muutoksiin, jotka liittyvät FCLab.lukio-hankkeeseen.

Hyvinvointikyselyn mittari (Konu 2002) koostui neljästä osa-alueesta:

  • koulun fyysiset olosuhteet
  • sosiaaliset suhteet
  • itsensä ilmaisun mahdollisuudet
  • koettu terveydentila.

Näiden lisäksi selvitettiin opiskelijan selviytymisestä koulutyöstä, tukiopetuksen ja erityisopetuksen tarvetta sekä koulun viihtyvyyttä.

Kyselyiden alustavia tuloksia

Terveydentila

Opiskelijat kokivat itsensä pääosin terveiksi, vaikkakin poikien kokemus omasta terveydentilastaan oli positiivisempi kuin tyttöjen. Etäopiskelun aikana tunne siitä, että terveydentilalla on vaikutusta koulunkäyntiin, lisääntyi.

Kyselyistä ilmeni myös, että ne, jotka tunsivat terveydentilansa huonommaksi, kaipasivat enemmän tukea ja kokivat, että etäjaksolla tehtäviä oli liikaa ja niiden palautusaika liian lyhyt.

Koulun fyysiset olosuhteet

Koulun fyysisiä olosuhteita pidettiin todella hyvinä, ja etäjakson aikana yhä suurempi osuus opiskelijoista piti opiskeluolosuhteita hyvinä. Toisessa kyselyssä opiskelijat, jotka vastasivat olosuhteiden haittaavan opiskelua, kokivat myös tehtäviä tulevan liikaa ja palautusaikojen olevan liian lyhyitä.

Sosiaaliset suhteet koulussa

Opiskelijoiden sosiaaliset suhteet toimivat hyvin. Ne eivät korreloineet etäjakson aikana tehdyssä kyselyssä koetun terveydentilan kanssa, toisin kuin ensimmäisessä kyselyssä.

Itsensä ilmaisun mahdollisuudet

Pääosa oppilaista vastasi molemmissa kyselyissä voivansa ilmaista itseään hyvin. Pojat kokivat pystyvänsä ilmaisemaan itseään tyttöjä paremmin, ja itsenäisesti selviytyvät opiskelijat kokivat itseilmaisun mahdollisuudet merkittävästi tukea tarvitsevia opiskelijoita paremmiksi.

Tuen tarve

Lähiopetuksen aikana tehdyssä kyselyssä tuen tarvetta kysyttiin kolmella väittämällä:

  • Selviän opiskelusta itsenäisesti.
  • Opiskelu kuormittaa minua liikaa.
  • Saan koulun ulkopuolelta tukea opiskeluun.

Näiden väittämien pohjalta yhdeksän kymmenestä koki, että tukeen liittyvät asiat ovat kunnossa. Etäopiskelujakson aikana samaa mieltä oli enää kahdeksan kymmenestä.

Jälkimmäiseen kyselyyn lisättiin väitteitä, niin että etäopetuksen tukemiseen liittyvistä asioista saataisiin lisää tietoa. Lisätyt väitteet olivat:

  • Saan tukea erityisopettajalta.
  • Saan tukea opinto-ohjaajalta.
  • Saan tukea opettajilta.

Kun nämä väitteet otettiin edellisten lisäksi huomioon, vain kolmannes vastaajista koki saavansa tukea väitteissä mainituilta tahoilta.

Yhteenvetoa

Norssilaisten fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen hyvinvointi oli pääsääntöisesti hyvällä tasolla. Poikien koettu hyvinvointi oli yleisesti parempaa. Terveydentilan, itseilmaisun mahdollisuuksien ja tuen tarpeen osalta opiskelijoiden hyvinvointi huonontui hieman, mutta fyysisten oppimisympäristöjen ja sosiaalisten suhteiden osalta se parantui.

Hyvinvoinnin kokemus näyttäisi kuitenkin hieman polarisoituvan: hyvinvoivat opiskelijat kokevat useiden asioiden olevan kunnossa, kun taas opiskelijat, joilla on puutteita hyvinvoinnissa, kokevat myös muut olosuhteet negatiivisemmiksi.

Hyvinvointikyselyt tehdään vielä syksyllä 2020 ja alkuvuodesta 2021 mahdollisten muutosten seuraamiseksi.

FCLab.lukio-hankkeen tavoitteena on fyysisten ympäristöjen viihtyvyyden myötä parantaa opiskelijoiden hyvinvointia myös mittarin muilla osa-alueilla.

Katariina Waltzer, Leena Semi

Yhdessä kohti monikäyttöisiä tiloja

Tulliportin normaalikoulun uusien tilojen toivotaan olevan monikäyttöisiä ja koko koulun yhteisiä. Jotta jokainen kokisi tilat omikseen, olemme matkan varrella pyrkineet osallistamaan opiskelijoita, opetusharjoittelijoita ja opettajia. Tiloja tullaan käyttämään ainakin itsenäiseen opiskeluun ja hyppytuntien viettoon lukiolaisten toimesta.  Harjoittelijat käyvät niissä ohjaajiensa kanssa ohjauskeskusteluja ja suunnittelevat tuntejaan. Opettajat käyvät tiloissa keskusteluja harjoittelijoiden, lukiolaisten ja toistensa kanssa. Myös opinto-ohjaajat tarvitsevat uudenlaisia tiloja ohjauksen toteuttamiseen. 

Lukion opiskelijat kuvailivat omaa lempipaikkaansa luonnossa metsäksi ja hiljaiseksi järvenrannaksi.  Seuraavaksi kysyttiin, mitä elementtejä mielipaikka-ajatuksesta voisi ottaa tilan suunnitteluun ja sisustukseen. 

 

Opetusharjoittelijat pääsivät mukaan jo prosessin alussa kuvailemalla itselleen miellyttävää fyysistä ohjausympäristöä.  Vastauksissa nousivat esille erityisesti yksityisyys ja rauha. Muita hyvin konkreettisia vaatimuksia tiloille olivat miellyttävät istuimet, hyvä ilmanvaihto ja riittävä valaistus. Näiden ideoiden pohjalta lähdettiin rakentamaan suunnitelmia erityisesti käytävien päätyjen sisustamiseen. 

Pehmeys, rauha ja hiljaisuus olivat yhteisiä teemoja opetusharjoittelijoiden ja lukiolaisten vastauksissa. Toiveisiin pyritään vastaamaan kiinnittämällä erityistä huomiota tilojen akustiikkaan ja käyttämällä lattioissa mattoa alueen rajaamiseksi. 

Opettajainkokouksessa 26.11. keräsimme opettajilta ideoita tiloihin ja keskustelimme niiden käytöstä. 

Yhteinen keskustelu nosti esiin voimakasta omistajuutta tiloista ja pelkoja tiettyjen tilojen menettämisestä uudenlaiseen käyttöön tai uusille käyttäjäryhmille. Suunnitelmien edetessä olemme osanneet paremmin ottaa keskusteluun mukaan tulevaa käyttäjäkuntaa. 

Saatuamme alustavia suunnitelmia olemme käyneet niitä läpi tulevien käyttäjien kanssa ja pyytäneet kehitysehdotuksia. 

Annukka Juutinen

Immersiivisten menetelmien tutkailua

Immersiivisyys on hankala käsite, mutta yksi osittainen synonyymi sille voisi olla elämyksellisyys. FCLab.lukio-hankkeen Pedalab-luokkatila mahdollistaa aiempaa paremmin elämyksellisten oppimistilanteiden toteuttamisen: tarinalliset elementit, visuaalisesti vangitsevat elementit sekä luokan valaistus ja äänimaisema. 

PedaLab 

Pedalab-tilan puitteet ja laitteet ovat vasta lähtökohta. Oleellista on ideoida, kokeilla ja kehittää myös yllä mainitun kaltaisia menetelmiä. Oppiaineet ovat erilaisia, joten tarinallisuutta on varmasti helpompi yhdistää historian kuin matematiikan opetukseen. Miten historian opettaja voisi hyödyntää useampaa seinänäyttöä ja himmennettyä valaistusta tai virtuaalilaseja? Toisaalta abstraktien käsitteiden visualisointi on matematiikan opetuksen arkipäivää – miksi tätä visuaalisuutta ei viedä äärimmilleen?  

Immersiivisyys matematiikassa

Matka on pitkä, mutta jostain on aloitettava. Pidimme matemaattisten aineiden opetusharjoittelijoiden kanssa aineryhmäohjauksen, jossa kerroin omista ideoistani viimeisen vuoden ajalta. Tarkoituksena oli tutustuttaa harjoittelijat immersiivisyyden käsitteeseen ja kokeilla, olisiko tässä aiheessa ainesta harjoittelun pysyväksi palaseksi. Esittelin yhden käyttämäni tarinamuotoisen lukion matematiikan oppitunnin, joka sisälsi videota, äänimaisemaa sekä valaistuksen käyttöä (tai oikeastaan sen puuttumista) tunnelman luomiseksi. Opetuksen visuaalisuuteen liittyen esittelin periaatettani, joka on näkyy alla. Immersiivisyyden periaatteen mukaisesti kuva välittää viestini parhaiten.  

Materiaalia aineryhmäohjauksesta: elokuvien inspiroima idea opetuksen visuaalisuuteen.

Kalle Ventola

Immersiivinen opetus ja oppiminen

Immersiivinen opetus tarkoittaa kokemuksellista, moniaistillista ja uppouttavaa oppimiskokemusta, jossa hyödynnetään aivojen oppimismekanismeja monipuolisesti. Pelillisyyden ja tarinallisuuden lisäksi immersiivinen opetus voi sisältää simulaatioita, monipuolisia visuaalisia ja auditiivisia materiaaleja, valaistuksen muuntelua sekä lisättyä, sekoitettua tai virtuaalitodellisuutta.

Immersiiviselle opetukselle leimallista on oppijoiden erityinen sitoutuminen ja läsnäolo. Yksinkertaisimmillaan immersiossa voi olla kyse mukaansatempaavasta tarinankerronnasta tai lautapelistä. Äärimmilleen vietynä taas oppija kokee lähes täydellisen immersion yksilöllisessä tai yhteisöllisessä virtuaalitodellisuudessa, jossa kaikki häiriötekijät minimoidaan.

Koulukontekstissa virtuaalisen immersion tutkimuksessa keskeistä on selvittää, missä tilanteissa immersio mahdollisesti auttaa oppimista. Perinteisiin menetelmiin verrattuna immersiivisen opetuksen on todettu helpottavan muistamista ja mieleen palauttamista, mikä todennäköisimmin johtuu oppimistapahtuman omakohtaisuudesta ja elämyksellisyydestä.

Immersiivisyyden hyödyt

Tutkimuksissa on saatu selville, että immersio tukee erityisesti proseduraalista, emotionaalista sekä sosiaalista oppimista. Proseduraalinen oppiminen perustuu eri aistien avulla luotuun kokemuksellisuuteen ja erityisesti lihasmuistiin, jolloin oppiminen kuormittaa vähemmän kognitiota. Emotionaalinen ja sosiaalinen oppiminen perustuu eläytymiseen: oppija toimii eri rooleissa ja saa omakohtaista kokemusta virtuaalimaailmassa esimerkiksi vanhuuden tai sukupuolen vaikutuksesta.

Virtuaalitodellisuuden immersio mahdollistaa erilaisten skenaarioiden luomisen, ennakoinnin, tarkkuuden, turvallisuuden sekä yksilöllisyyden huomioinnin. Yhteisöllisissä virtuaalisovelluksissa saavutetaan uudenlaisia reaaliaikaisen yhteistyön tasoja ja muotoja kustannussäästöjen ja ekologisten hyötyjen lisäksi. Immersiivinen media ja journalismi vie seuraajansa mukaan tapahtumiin, esimerkiksi oopperalavalle, puutarhaan ja sotatantereille.

Mari Kuusimäki

Lähteet

Benabbou, A., Lourdeaux, D. & Lenne, D. 2002. Automated dilemmas generation in simulations. Cogn Tech Work.

Donally, J. 2019. New Realities. Educational Leadership. Feb 2019, s. 41 – 44

Fowler, C. 2015. Virtual reality and learning: Where is the pedagogy? British Journal of Educational technology, Vol 46 No, s. 412 – 422.

Putman, S. & Lateefah, I. 2019. “I can see it!” Math understanding Through Virtual Reality. Educational leadership, Feb 2019, s. 36 – 40.

Rodriguez-Artola, I. & Meseguer-Artola, A. 2018. Immersive Experiences in Online Higher Education: Virtual Presence and Flow. Teoksessa Visvizi A., et al. (toim.), The Future of Innovation and Technology in Education: Policies and Practices for Teaching and Learning Excellence, s. 187 – 202. Emerald Publishing Limited.

Koronakevät 

Tämä erikoinen kevät on muuttanut aiempia suunnitelmia monilla elämänalueilla, niin myös tässä hankkeessa. Koronan vuoksi olemme joutuneet muuttamaan aikatauluja ja siirtämään palaverit etäyhteyksien varaan. Pientä huolestumistakin on ollut suunnitelmien ja konkreettisen toiminnan etenemisen osalta, ainakin allekirjoittaneella. Nyt kuitenkin positiivista mieltä lisää ihan nurkan takana kolkuttelevan loman lisäksi yhä selkeämmät visiot kesän aikana tapahtuvista muutostöistä koulussa. Koronakeväästä huolimatta tavoitteenamme on yhä päästä käyttämään uudistettuja luokkatiloja heti syyslukukauden alussa. Voimme siis ehkä odottaa koulun alkamista elokuussa erityisen iloisella mielellä! 

Ulos luontoon 

Viime viikkoina olen useasti ajatellut, kuinka onnellisessa asemassa saamme olla täällä Pohjois-Karjalassa. Tällä hetkellä maakunnassa ei ole todettu tartuntoja yli neljään viikkoon, minkä perusteella tautitilanne on koko Suomen paras. Lisäksi meillä on ympärillä luontoa, jossa mahtuu liikkumaan: nyt kun lähes koko Suomi on alkanut (muiden aktiviteettien ollessa rajoitettuja) retkeillä, niin varsinkin eteläisemmän Suomen kansallispuistot ja retkeilyreitit täyttyvät ihmisistä – ja valitettavasti myös roskasta. Varmasti myös pohjoiskarjalaiset liikkuvat näinä päivinä vielä tavallistakin enemmän luonnossa, mutta silti meidän metsissämme on tilaa kaikille halukkaille. 

 

Petkeljärvi toukokuussa
KUVA: MINNA URSIN

Tänä keväänä lehdet ovat olleet pullollaan ohjeita stressin- ja mielenhallintaan. Korona on eristänyt ihmisiä toisistaan ja lisännyt stressiä monin tavoin. Toisaalta on myös kiinnitetty huomiota ns. kotoilun ja elämän yksinkertaistamisen tuomiin etuihin ja hyvinvointia lisääviin vaikutuksiin. Luonnossa liikkuminen koetaan epäilemättä rauhoittavaksi ja virkistäväksi. Myös itse olen suunnannut luontoon lähes aina kuin mahdollista. Kevään huippuhetkiä ovat olleet karpaloiden kerääminen varhain aamulla pakkasyön jäljiltä jäässä olevalta suolta sekä jo lähes kesän lämmöstä nauttiminen Petkeljärven harjulla, jossa vesi siintää molemmin puolin polkua vanhojen mäntyjen takana. Kameraan ei pysty tallentamaan tunnetta, joka syntyy lampeen pulahtamisesta patikoinnin jälkeen, mutta ehkä kuvat puhuvat puolestaan kuitenkin jotakin siitä, miksi luonto on suomalaisille niin tärkeää. 

 

Tulevana kesänä aion liikkua kameran kanssa erityisen paljon. Toivon, että kuvat tuovat luokkaan valoa ja ne virkistävät mieltä sittenkin, kun on taas pimeää ja meinaa väsyttää. Jospa ensi vuonna saammekin kesän talven keskelle, kuten joululaulussa sanotaan. 

 

Minna Ursin