Kevättä ja linnunlaulua

Talvi oli Pohjois-Karjalassa erityisen pitkä ja runsasluminen, mutta lopulta vapun jälkeen pääsimme jalkaisin kulkemaan metsässä. Halusimme nauhoittaa keväisiä luonnon ääniä, mitä varten piti löytää mahdollisimman rauhallinen ja syrjäisä paikka. Päädyimme ajamaan Vekaruksen retkeilyalueelle, joka on Tuupovaarassa ja syrjässä isommilta teiltä. 

Lumi oli sulanut juuri sen verran, että pystyimme kävelemään Vekarusjoen ja koskien ympärillä kulkevan luontopolun. Saimme kuvia runsaina virtaavista keväisistä koskista sekä lumen alta heräävästä metsästä. Linnunlaulu jäi kuitenkin toivottua vähäisemmäksi ja huomasimme myös koskissa virtaavan veden äänien kuuluvan voimakkaana yllättävänkin kauas. 

Metsä, jossa kamera ja nauhuri
Kuvasimme virtaavaa jokea ja äänitimme sen kuohuja

Kuukautta myöhemmin, eli kesälomaa edeltävällä viikolla päädyimme ajamaan Lieksaan, jossa olimme yötä Ison Ritojärven rannalla. Tämäkin paikka oli erittäin rauhallinen. Illalla saimme talletettua kuikan huutoa ja aamuyöllä nauhuriin tallentui monipuolinen lintujen kevätkonsertti.  

Seuraavana päivänä kuljimme Pienen Ritojärven kiertävän luontopolun sekä Patvinsuolla Lakkapolku-nimisen lenkin. Molemmista paikoista kameraan tallentui alkukesän vihreyttä ja vehreyttä, suota ja metsää sekä toivottavasti myös ripaus levollisuudesta ja rauhasta, joka tarttui myös polulla kulkevien ihmisten mieliin. 

Pitkospuut ja suolampi

Retkillä opittua: Hyvä nauhuri tallentaa kaikki ympäristön äänet, eikä esim. liikenteen ääniä pysty myöhemmin editoimaan pois. Jos siis halutaan ”puhdasta” metsän ääntä, on olennaista löytää oikeasti rauhallinen paikka. Ennen lehtien puhkeamista liikenteen äänet voivat kuulua useiden kilometrien päähän metsän läpi.  

Kirjoittanut Minna Ursin ja Annukka Juutinen

Inspiraatiota ja ihastusta

 Suuntasimme loman alkajaisiksi Ecophonen kutsumina tutustumaan Jätkäsaaren peruskouluun ja sen ilmiöperustaisiin oppimisympäristöihin. Lisäsimme matkaamme elementtejä, jotka tukevat hankkeen tavoitteita ja koulumme tilojen kehittämistä.
Aloitimme matkamme pääkirjasto Oodista, jossa vaikutuksen tekivät erityisesti upeiden mattojen ympärille kootut sohvaryhmät. Oleskelu- ja opiskelutilojen jakautuminen moneen eri tasoon ja käyttäjien mielikuvitus huonekalujen käytössä inspiroivat suunnittelemaan samankaltaisia ratkaisuja.

Jätkäsaaren peruskoulu on otettu käyttöön syksyllä 2019 ja voittanut vuoden 2019 Betonirakenne palkinnon. Koulua oli esittelemässä arkkitehti Kuutti Halinen, joka arvosti suunnittelussa mukana olleiden opettajien rohkeutta lähteä työskentelemään avoimissa oppimisympäristöissä. Koulun suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota akustiikkaan ja esimerkiksi kattorakenteissa on akustoiva pinnoite.

Valkoinen sisäkatto

Helsingin yliopiston pääkirjastossa Kaisa-talossa nautimme klassikkohuonekaluista, rohkeasta värien käytöstä ja monimuotoisista opiskelutiloista. Molemmissa kirjastoissa taiteen saumaton yhdistyminen osaksi yleistä tilaa oli mieleenpainuvaa. Kirjastoista jäi mieleen myös hiljaisuus ja rauha. Molemmat sijaitsevat keskellä Helsinkiä, mutta sisällä vallitsee rauha ja hiljaisuus.

 

Heurekassa koimme luonnonvoimat neljässä immersiohuoneessa ja tutustuimme SuperPuu- näyttelyssä puun supervoimiin. Vaikutuksen tekivät lopulta pienet asiat, kuten Katastrofien keskellä -näyttelyn pahvilaatikosta ja kuplamuovista tehty keskoskaappi. Opimme myös maailman vanhimpien puurakennusten olevan japanilaisia temppeleitä, jotka ovat kestäneet useita maanjäristyksiä. Heurekaan oli rakennettu järistyspenkki vanhoin japanilaisin menetelmin.

Puinen penkki

Kirjoittanut: Minna Ursin ja Annukka Juutinen