fclab lukio

Tulliportin normaalikoulun lukiolaisilta kysyttiin heidän hyvinvoinnistaan alkuvuonna 2020. Kyselyn tekivät Katariina Waltzer, Sirpa Kärkkäinen ja Jani Kontkanen Itä-Suomen yliopiston Joustavien oppimisympäristöjen kehittämishankkeen puitteissa.

Kahdesta kyselystä jälkimmäinen tehtiin koronakevään etäopiskelujakson aikana. Niissä kartoitettiin opiskelijoiden kokemaa hyvinvointia lukion fyysisen ympäristön muuttuessa. Tulevien kyselyjen myötä tarkoituksena on seurata myös opiskelijoiden reagointia koulussa tehtäviin fyysisen toimintaympäristön muutoksiin, jotka liittyvät FCLab.lukio-hankkeeseen.

Hyvinvointikyselyn mittari (Konu 2002) koostui neljästä osa-alueesta:

• koulun fyysiset olosuhteet
• sosiaaliset suhteet
• itsensä ilmaisun mahdollisuudet
• koettu terveydentila.

Näiden lisäksi selvitettiin opiskelijan selviytymisestä koulutyöstä, tukiopetuksen ja erityisopetuksen tarvetta sekä koulun viihtyvyyttä.

Kyselyiden alustavia tuloksia

Terveydentila

Opiskelijat kokivat itsensä pääosin terveiksi, vaikkakin poikien kokemus omasta terveydentilastaan oli positiivisempi kuin tyttöjen. Etäopiskelun aikana tunne siitä, että terveydentilalla on vaikutusta koulunkäyntiin, lisääntyi.

Kyselyistä ilmeni myös, että ne, jotka tunsivat terveydentilansa huonommaksi, kaipasivat enemmän tukea ja kokivat, että etäjaksolla tehtäviä oli liikaa ja niiden palautusaika liian lyhyt.

Koulun fyysiset olosuhteet

Koulun fyysisiä olosuhteita pidettiin todella hyvinä, ja etäjakson aikana yhä suurempi osuus opiskelijoista piti opiskeluolosuhteita hyvinä. Toisessa kyselyssä opiskelijat, jotka vastasivat olosuhteiden haittaavan opiskelua, kokivat myös tehtäviä tulevan liikaa ja palautusaikojen olevan liian lyhyitä.

Sosiaaliset suhteet koulussa

Opiskelijoiden sosiaaliset suhteet toimivat hyvin. Ne eivät korreloineet etäjakson aikana tehdyssä kyselyssä koetun terveydentilan kanssa, toisin kuin ensimmäisessä kyselyssä.

Itsensä ilmaisun mahdollisuudet

Pääosa oppilaista vastasi molemmissa kyselyissä voivansa ilmaista itseään hyvin. Pojat kokivat pystyvänsä ilmaisemaan itseään tyttöjä paremmin, ja itsenäisesti selviytyvät opiskelijat kokivat itseilmaisun mahdollisuudet merkittävästi tukea tarvitsevia opiskelijoita paremmiksi.

Tuen tarve

Lähiopetuksen aikana tehdyssä kyselyssä tuen tarvetta kysyttiin kolmella väittämällä:

• Selviän opiskelusta itsenäisesti.
• Opiskelu kuormittaa minua liikaa.
• Saan koulun ulkopuolelta tukea opiskeluun.

Näiden väittämien pohjalta yhdeksän kymmenestä koki, että tukeen liittyvät asiat ovat kunnossa. Etäopiskelujakson aikana samaa mieltä oli enää kahdeksan kymmenestä.

Jälkimmäiseen kyselyyn lisättiin väitteitä, niin että etäopetuksen tukemiseen liittyvistä asioista saataisiin lisää tietoa. Lisätyt väitteet olivat:

• Saan tukea erityisopettajalta.
• Saan tukea opinto-ohjaajalta.
• Saan tukea opettajilta.

Kun nämä väitteet otettiin edellisten lisäksi huomioon, vain kolmannes vastaajista koki saavansa tukea väitteissä mainituilta tahoilta.

Yhteenvetoa

Norssilaisten fyysinen, sosiaalinen ja psyykkinen hyvinvointi oli pääsääntöisesti hyvällä tasolla. Poikien koettu hyvinvointi oli yleisesti parempaa. Terveydentilan, itseilmaisun mahdollisuuksien ja tuen tarpeen osalta opiskelijoiden hyvinvointi huonontui hieman, mutta fyysisten oppimisympäristöjen ja sosiaalisten suhteiden osalta se parantui.

Hyvinvoinnin kokemus näyttäisi kuitenkin hieman polarisoituvan: hyvinvoivat opiskelijat kokevat useiden asioiden olevan kunnossa, kun taas opiskelijat, joilla on puutteita hyvinvoinnissa, kokevat myös muut olosuhteet negatiivisemmiksi.

Hyvinvointikyselyt tehdään vielä syksyllä 2020 ja alkuvuodesta 2021 mahdollisten muutosten seuraamiseksi.

FCLab.lukio-hankkeen tavoitteena on fyysisten ympäristöjen viihtyvyyden myötä parantaa opiskelijoiden hyvinvointia myös mittarin muilla osa-alueilla.

Katariina Waltzer, Leena Semi

Tämä erikoinen kevät on muuttanut aiempia suunnitelmia monilla elämänalueilla, niin myös tässä hankkeessa. Koronan vuoksi olemme joutuneet muuttamaan aikatauluja ja siirtämään palaverit etäyhteyksien varaan. Pientä huolestumistakin on ollut suunnitelmien ja konkreettisen toiminnan etenemisen osalta, ainakin allekirjoittaneella. Nyt kuitenkin positiivista mieltä lisää ihan nurkan takana kolkuttelevan loman lisäksi yhä selkeämmät visiot kesän aikana tapahtuvista muutostöistä koulussa. Koronakeväästä huolimatta tavoitteenamme on yhä päästä käyttämään uudistettuja luokkatiloja heti syyslukukauden alussa. Voimme siis ehkä odottaa koulun alkamista elokuussa erityisen iloisella mielellä! 

Ulos luontoon 

Viime viikkoina olen useasti ajatellut, kuinka onnellisessa asemassa saamme olla täällä Pohjois-Karjalassa. Tällä hetkellä maakunnassa ei ole todettu tartuntoja yli neljään viikkoon, minkä perusteella tautitilanne on koko Suomen paras. Lisäksi meillä on ympärillä luontoa, jossa mahtuu liikkumaan: nyt kun lähes koko Suomi on alkanut (muiden aktiviteettien ollessa rajoitettuja) retkeillä, niin varsinkin eteläisemmän Suomen kansallispuistot ja retkeilyreitit täyttyvät ihmisistä – ja valitettavasti myös roskasta. Varmasti myös pohjoiskarjalaiset liikkuvat näinä päivinä vielä tavallistakin enemmän luonnossa, mutta silti meidän metsissämme on tilaa kaikille halukkaille. 

 

Tänä keväänä lehdet ovat olleet pullollaan ohjeita stressin- ja mielenhallintaan. Korona on eristänyt ihmisiä toisistaan ja lisännyt stressiä monin tavoin. Toisaalta on myös kiinnitetty huomiota ns. kotoilun ja elämän yksinkertaistamisen tuomiin etuihin ja hyvinvointia lisääviin vaikutuksiin. Luonnossa liikkuminen koetaan epäilemättä rauhoittavaksi ja virkistäväksi. Myös itse olen suunnannut luontoon lähes aina kuin mahdollista. Kevään huippuhetkiä ovat olleet karpaloiden kerääminen varhain aamulla pakkasyön jäljiltä jäässä olevalta suolta sekä jo lähes kesän lämmöstä nauttiminen Petkeljärven harjulla, jossa vesi siintää molemmin puolin polkua vanhojen mäntyjen takana. Kameraan ei pysty tallentamaan tunnetta, joka syntyy lampeen pulahtamisesta patikoinnin jälkeen, mutta ehkä kuvat puhuvat puolestaan kuitenkin jotakin siitä, miksi luonto on suomalaisille niin tärkeää. 

 

Tulevana kesänä aion liikkua kameran kanssa erityisen paljon. Toivon, että kuvat tuovat luokkaan valoa ja ne virkistävät mieltä sittenkin, kun on taas pimeää ja meinaa väsyttää. Jospa ensi vuonna saammekin kesän talven keskelle, kuten joululaulussa sanotaan. 

 

Minna Ursin