4.4 Julkaisuihin viittaaminen

Lähteisiin viittaaminen muodostuu kahdesta osasta:

  • lähdeviitteestä (tekstiviitteestä)
  • lähdeluettelosta (kirjallisuusluettelosta)

Lähdeviite ohjaa julkaisun lopussa olevaan lähdeluetteloon, jonka tulee sisältää tarkat tiedot käytetyistä lähteistä. Sen avulla lukija halutessaan löytää lähteet.

Lähdeluetteloon merkitään kaikki ne lähteet, joihin työssä on viitattu. Lähdeviitteen ja lähdeluettelon tietojen täytyy vastata tarkasti toisiaan, jotta tekstissä mainittu lähde löytyy lähdeluettelosta helposti.

 

Tietokantojen tietueista löytyy samoja elementtejä kuin lähdeluettelon viitteistä. Yhteisiä elementtejä  ovat  kirjan nimi, tekijä, julkaisuajankohta sekä kustantaja sekä tämän kotipaikka. Huomaa, että kustantaja on eri asia kuin painopaikka. Usein lähdeluetteloon merkitään myös kirjan sivumäärä, joskin esimerkissä näin ei ole. ISBN-tunnus on teoksen yksilöllinen tunniste, jota voi käyttää haussa kirjastotietokannoista. Lähdeluetteloon sitä ei merkitä.

Tietokannasta voit saada myös suoraa apua lähdeviitteen kirjoittamiseen. Monessa tietokannassa on toiminto, jolla saat näytöllä näkyvästä julkaisusta automaattisesti ”raakaviitteen”, jota voit jalostaa edelleen omien ohjeidesi mukaisesti.

Pikaopas lähdeviitteiden tulkintaan:

Mikä on viittaamisen ja plagioinnin välinen ero?

Plagiointi = “Toisen henkilön työn jäljentäminen ja esittäminen omanaan, henkisen omaisuuden varastaminen.” (lähde: Nurmi T.: Suomen kielen sanakirja, Jyväskylä: Gummerus, 1992).

Plagiointi ei esitä lähdettä, josta tieto, ajatus tai selitys on oikeasti peräisin.

Viittaamalla lähteisiin kirjoittaja osoittaa, mitä aikaisempia teorioita, metodeja ja tuloksia hänellä on ollut tiedossaan ja miten hän suhteuttaa omat tuloksensa toisten tulkintoihin. Viittaaminen kuuluu olennaisesti tutkimukseen.

Viitteessä ja lähdeluettelossa annetaan lukijalle riittävät tiedot tunnistaa ja löytää julkaisu, johon kirjoituksessa viitataan. Näin esim. tutkielman tarkastaja voi tarkistaa esitetyn paikkansapitävyyden. Lisäksi viitteillä annetaan tunnustus sille, jolle tunnustus kuuluu.

Viittaus = referointi =toisen tekijän ajatusten ilmaiseminen omin sanoin
Lainaus = sitaatti = sanasta sanaan kopioitu ote tekstistä

Lainaus pitää merkitä selvästi, esim. lainausmerkein (lyhyt pätkä) tai sisentämällä (useampi virke). Suoraa lainausta käytetään vain silloin kun on olennaista esittää asia juuri samoin sanoin kuin alkuperäisessä tekstissä. Lainaus tehdään mahdollisimman lyhyenä.

Tiedonlähde voi olla muukin kuin kirjallinen lähde, esimerkiksi suullinen tieto tai haastattelu. Nämäkin lähteet merkitään aina. Kullakin oppiaineella ja organisaatiolla on omat ohjeensa siitä, kuinka tämä tehdään, eikä käytäntö ole niin vakiintunut kuin kirjallisuuslähteiden kohdalla.

Lähteiden merkitsemisestä on syytä tutustua oman oppiaineen ohjeisiin. Eri tieteenalojen välillä on eroja tässäkin.

Eettiset ohjeet

UEF:n Opetuksen ja opiskelun eettisissä ohjeissa opiskelijalle (löytyvät Kamusta) todetaan mm. seuraavaa:

Opiskelija on vastuussa siitä, että hän noudattaa hyvän tieteellisen käytännön periaatteita opiskelussa, esimerkiksi tutkielmien laatimisessa, esseiden kirjoittamisessa, tentteihin vastaamisessa ja muissa opintosuorituksissa.

Hän tiedostaa roolinsa tiedeyhteisön vastuullisena toimijana.

Hän tunnustaa muiden tekemän työn arvon ja toimii kaikissa tilanteissa rehellisesti.”

”Hän pitää huolen, että kaikissa hänen opinnäytetöissään käy ilmi, mistä tiedot, alkuperäiset ideat ja menetelmät ovat peräisin ja että niiden alkuperään viitataan asianmukaisesti.”

Vakaviin seuraamuksiin opiskelijalle voivat johtaa esimerkiksi seuraavat:

  • ”toisen opiskelijan harjoitus- tai opinnäytetyön hyödyntäminen omissa opinnoissa ilmoittamatta, mistä tiedot, alkuperäinen idea ja menetelmät ovat peräisin
  • käytettyjen lähteiden ilmoittamatta jättäminen
  • toiselta opiskelijalta, internetistä tai muualta saadun tekstin tai sen osan, kuvallisen ilmaisun tai käännöksen asiaton lainaaminen (plagiointi)
  • omien suoritusten luovuttaminen toiselle opiskelijalle vilpilliseen käyttöön
  • omien aiempien suoritusten tai niiden osien käyttäminen uusien pohjana ilman asianmukaista lähdeviittausta”