2.1 Tiedonhaun aihe ja käsitteet

Hyvien hakusanojen löytämiseksi pitää ensiksi tunnistaa omasta aiheesta hakukysymys ja sen keskeiset käsitteet. Käsitteistä johdetaan sitten hakusanat.
Käsitteiden määrittely on olennaista sekä tiedonhaun että koko tutkimusprosessin ja kirjoittamisen kannalta.

Hakukysymykset

Hakukysymys on se kysymys/joukko kysymyksiä, johon etsitään vastausta tieteellisistä julkaisuista, kirjallisuudesta. Aiheesta sellaisenaan on helppo johtaa ensimmäinen hakukysymys. Katso kuva yllä.

Kun kyse on tutkimuksen (opinnäytteen) tekemisestä, on nähtävä, millaisia muita tietoja tutkimuksessa voitaisiin käyttää hyväksi, millaiset palaset olisivat hyödyllisiä kokonaisuuden kannalta. Eri lähteistä tulevan tiedon yhdistely ja vertailu on osa tutkimusta.

Esimerkki

Etsitään taustatietoja tutkimukseen, jossa on tarkoitus selvittää, miten pakkaskestävyys periytyy pajuilla. Koska kyseessä ovat taustatiedot, käyttökelpoisia ovat tiedot, joissa kerrotaan:

* mitä tarkoittaa puiden pakkaskestävyys
* kuinka pakkasenkestäviä pajut, erityisesti tutkimuksessa käytetyt pajulajit ovat
* kuinka pakkaskestävyyttä mitataan
* tietoa pajujen biologiasta ja genetiikasta yleensä
* yleistietoja tutkimuksessa käytettävistä pajulajeista
* pakkaskestävyyden perinnöllisyydestä puuvartisilla kasveilla
* kuinka ominaisuudet yleensä periytyvät kasveilla, ja miten sitä tutkitaan

Käsitteet

Käsitteiden avulla jäsennetään ja luokitellaan maailmaa. Käsite on yksittäinen olio tai asia, kuten ilmiö, teko, esine, tapahtuma.

Käsitteitä voi olla yksi tai useampia. Hakuaiheesta riippuen voi erottaa keskeiset käsitteet sekä niitä täydentävät apukäsitteet. Keskeiset käsitteet ovat asian ydin, olennaisimmat ilmiöt; täydentävillä käsitteillä voidaan rajata ja määritellä hakuongelmaa tarkemmin. Vaikka lähdettäisiin liikkeelle vain yhdestä peruskäsitteestä, eteen voi tulla näkökohtia, jotka pakottavat lisäämään hakuun muitakin käsitteitä.

Käsitteet kannattaa määritellä aluksi hyvin pelkistettyinä. Tällöin niiden yhdistely ja monipuolinen käyttö ovat hakuvaiheessa helpommin hallittavissa.

Esimerkki 1.

Yllä olevaan esimerkkiin liittyen ydinkäsitteitä ovat siis pajut, pakkaskestävyys ja perinnöllisyys. Apukäsitteitä tilanteesta riippuen voivat olla esimerkiksi mittaaminen ja kasvifysiologia.

Sen sijaan esimerkiksi puut ja puuvartiset kasvit kuuluvat samaan käsitekokonaisuuteen kuin pajut, eli ne ovat vaihtoehtoisia lähestymistapoja samaan asiaan.

Esimerkki 2.

Aihe: Alusveden hapetuksen vaikutus pienten humusjärvien syvännepohjaeläimistön tilaan

Käsitteet: hapetus, järvet, pienuus, alusvesi, humus, syvänteet, pohjaeläimistö

Keskeisimmät käsitteet: hapetus, järvet, pohjaeläimistö

Käsitteillä on tietynlainen suhde toisiinsa: Toiminnan, hapetuksen, kohteena ovat järvet, niissä tarkemmin alusvesi. Järviä määrittävät koko eli pienuus ja humuspitoisuus, ne ovat siis rajaavia käsitteitä. Eläimistöä rajaavia käsitteitä ovat pohja ja syvänteet.

Käsitekartta

Suosittu väline tarkasteltavien asioiden ja niiden välisten suhteiden hahmotteluun on käsitekartta.

Esimerkkinä käsitekartta maankamaran koostumukseen liittyvistä käsitteistä::

Käsitekartta, jossa hierarkiat osoitettu nuolilla. Termit jakaantuvat tarkemmiksi termeiksi.

Muita esimerkkejä:

Solubiologia ja perinnöllisyys Lähde: Opetus.tv.

Epämääräisemmin asioita voi hahmotella visuaalisesti ja ideoida myös henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetulla miellekartalla (mind map).

Esimerkkejä miellekartasta:

http://www.helsinki.fi/biosci/biopop/virtuaalimetsa/miellekartat.html

https://marmater257.wordpress.com/2013/02/07/happiness-and-healthy-living/

Käsitteiden hahmottelu onnistuu myös yksinkertaisesti listaamalla niitä ranskalaisin viivoin.

Tiedonhaku: Kokoa, rajaa, yhdistele, vertaile

 1. Tietoa tarvitaan aina  aiheen keskeisistä käsitteistä: käytetyt käsitteet on pystyttävä tutkimuksessa määrittelemään yksiselitteisesti.

2. Aihetta jäsentämällä ja tutkimusongelmaa tarkentamalla hahmottuu oma ymmärrys siitä, mitä omalla tutkimuksella halutaan osoittaa ja mitä asioita halutaan tietää.

Mitä tarkemmin pystyt rajaamaan aiheesi, sitä helpompaa on tiedonhaku. Laajat, jäsentymättömät aiheet ovat hankalia haettavia.

Seuraavien seikkojen pohtiminen helpottaa aiheen määrittelyä, jäsentelyä ja rajaamista:

  • Mikä on aiheeni/tehtävän otsikko?
  • Mikä on aiheen kannalta oleellista tai tärkeää?
  • Mihin laajempaan viitekehykseen aihe kuuluu?
  • Mitä suppeampia asiakokonaisuuksia aihe pitää sisällään?
  • Millaisesta näkökulmasta aihetta tarkastellaan:
    • Kuka? (tekee, toimii, vaikuttaa taustalla)
    • Kenelle? (toiminnan kohderyhmä, kehen vaikuttaa, kenelle on tärkeä) – henkilöt, ryhmät, organisaatiot
    • Miksi? (tarve, pakko, seuraus jostakin, mistä?)
    • Miten? (menetelmä, tarkastelutapa: esim. teoreettinen/soveltava )
    • Missä? (maa, maanosa jne.)
    • Milloin? (ennen, nyt, tulevaisuudessa)

3. Tutkimukseen tarvitaan aina taustatietoja aiheesta myös laajemmassa kontekstissa: mihin asiayhteyteen tai aihekokonaisuuteen aihe liittyy ja millaisia tutkimusongelmia aiheen piirissä on aikaisemmin käsitelty. On tärkeää selvittää myös, mitä aiheesta ei vielä tiedetä.

4. Tietoa voi joutua hakemaan myös tutkimusmenetelmistä, tilastomenetelmistä, aineiston käsittelystä ym.