Kokonaisvaltainen pedagogiikka – kokonaisvaltaista oppimista kokonaisvaltaisista ilmiöistä

Itä-Suomen yliopiston Jatkuvan oppimisen keskus toteuttaa Kasvatuksen ammattilainen ruokakasvattajana täydennyskoulutuksen kevätlukukaudella 2022 ja 2023. Koulutus kytkeytyy Kokonaisvaltaista ruokakasvatusta varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen (KOKOAVA) -hankkeeseen, jota rahoittaa Maa- ja metsätalousministeriö ja joka hankkeen nimen mukaisesti tarkastelee ruokakasvatusta kokonaisvaltaisesti.

Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä oppiminen perustuu käsitykseen oppimisen ja ihmisen kokonaisvaltaisuudesta. Kokonaisvaltainen oppiminen kytkeytyy sosio-konstruktivistiseen tiedonkäsitykseen, jossa on keskeistä tiedon rakentuminen kielellisessä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Oppimisen monikanavaisuus on myös tärkeää, sillä on tunnistettu, että oppimistyylitkin ovat moninaisia. Kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa oppimiseen (holistic approach to learning) ajatellaan, että oppiminen tapahtuu monipuolisten aistikokemusten avulla, oppijalle merkityksellisissä omakohtaisissa konkreettisissa kokemuksissa, joissa yhdistyvät sekä kognitiiviset, emotionaaliset, keholliset että sensoriset kanavat.

Myös oppimisen kohteet ovat laaja-alaisia – kohteena eivät ole ainoastaan akateemiset taidot tai yksittäiset oppisisällöt, vaan vaikkapa ajattelun taidot, oman toiminnan ohjaamisen taidot, sosiaaliset taidot, tunteiden tunnistamisen ja säätelyn taidot sekä omaan hyvinvointiin liittyvä osaaminen.

Kokonaisvaltainen pedagogiikka vastaa kokonaisvaltaiseen oppimiskäsitykseen

Kokonaisvaltainen pedagogiikka sitoutuu käsitykseen oppijasta aktiivisena, oppivana ja kehittyvänä toimijana ja opettajasta aktiivisena kehittymisen ja oppimisen fasilitaattorina. Keskeistä on opettajan ymmärrys siitä, kuinka yksilön ja ryhmän oppimisprosessi etenee ja kuinka opettaja mahdollistaa tai helpottaa oppimista. Pedagogisten toimintojen tavoitteet asetetaan oppimisprosessille ja oppimisen tulos muotoutuu tässä prosessissa.

Oppimista tapahtuu sekä opettaja- että oppijalähtöisesti. Oppimisaktiviteettien ja eheytettyjen oppimisprosessien aikana toiminnan johtajuus voi vaihdella. Huolimatta siitä, kuka on tehnyt aloitteen toiminnalle ja kuka sitä johtaa, oppijoilla on oikeus tuoda oma osuutensa toiminnan sisältöön ja toiminnan etenemiseen osallisuuden periaatteiden mukaisesti. Tämä on yksi kokonaisvaltaisen pedagogiikan perusperiaate ja vastaa edellytykseen osallisuutta vahvistavasta pedagogiikasta.

Kokonaisvaltainen pedagogiikka edellyttää myös pedagogiikan suunnittelun tarkastelua uudella tavalla

Tavallisesti pedagogiikan ja opetuksen suunnittelussa on painottunut se, mitä opettaja tekee etukäteen ja miten hän ennakoi ja organisoi oppimistilanteita. Tämä onkin tärkeä osa suunnittelua. Kuitenkin suunnittelussa tulisi pohtia vahvemmin sitä, kuinka toimintaprosesseja suunnitellaan yhdessä lasten kanssa. Weckström ym. (2021) on mallintanut osallisuuden työkalua lasten ja aikuisen yhteiseen toimintaan varhaiskasvatuksessa. Muotoiluajattelua soveltava Design orientoitunut pedagogiikka (DOP) johdattaa opettajan ja oppijat yhdessä tutkivaan oppimiseen perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen kontekstissa.

Oppijalähtöisten prosessien suunnittelussa voi hyödyntää lapsikeskeisen palvelumuotoilun prosessia, kuten muotoiluajatteluun pohjaavassa ja lasten osallisuuden huomioivassa kokonaisvaltaisessa Lapset ruokailua kehittämässä -työkalussa on tehty. Kasvatuksen ammattilainen ruokakasvattajana täydennyskoulutuksessa perehdytään tarkemmin juuri tähän työkaluun ja pohditaan sen soveltamista omaan työhön.

Kokonaisvaltainen pedagogiikka edellyttää myös ymmärrystä käytäntöjen arkkitehtuurista

Käytäntöjen arkkitehtuurin teoriassa (Theory of practice architectures) huomio kohdistuu yhtäältä käytännön järjestelyihin toiminnan mahdollistajana tai rajoittajana ja toisaalta käytänteiden taustalla vallitsevaan ajatteluun, uskomuksiin ja käsityksiin. Keskiöön nousevat käytetyt käsitteet (sayings) kulttuurisen ajattelun ja toiminnan ohjaajina. Toisaalta käytäntöihin liittyvät myös materiaaliset ja ohjaukselliset resurssit, jotka voivat nousta laadukkaan pedagogiikan (doings) esteeksi. Kolmantena tekijänä on yhteenkuuluvuus ja merkityksellinen, vastavuoroinen vuorovaikutussuhde opettajien ja oppijoiden kesken (relatings). Käytäntöjen arkkitehtuurin teoriaa voidaan soveltaa myös pedagogiikan kehittävään arviointiin. (Salamon et al. 2016.)

Kokonaisvaltainen pedagogiikka haastaa opettajan kasvatusajattelua, koska lähtökohtana on ajatus, että oppiminen tapahtuu monissa päivän eri tilanteissa, ei ainoastaan toiminta- tai oppituokioilla. Tämä tarkoittaa sitä, että opettaja sulauttaa oppijalähtöisiä ja opettajajohtoisia lähestymistapoja tavoitteellisesti ja tietoisesti päivän eri tilanteisiin. Oppimistilanteita ovat niin etukäteen suunnitellut tuokiot kuin spontaanit tilanteet ja kaikki päivän toiminnot, kuten ruokailu, ulkoilu ja erityisesti varhaiskasvatuksen kontekstissa leikki.

Opettajalla on oltava kuitenkin monitieteistä tutkimuspohjaista tietoa eri sisällöistä ja aiheista – muutoin spontaani tilannekohtainen soveltaminen ei ole mahdollista. Opettajalla tulee olla myös ymmärrys siitä, kuinka oppimisprosessi etenee ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat, jotta oppisen johtaminen ja lasten tarkkaavuuden suuntaaminen on johdonmukaista.

Usein käytänteitä ohjaavat erilaiset säädökset ja ohjeet, jotka itsessään saattavat muodostua esteiksi laadukkaalle pedagogiikalle. Käytänteisiin saattaa sisältyä myös rutiineja ja instituutiolähtöisiä tapoja, joita tulee tarkastella kriittisesti ja kysyen: onko olemassa olevat säännöt tarpeen ja voisiko tilannetta organisoida toisin?

Opettajan sensitiivinen vuorovaikutus ja myönteisen ilmapiirin kannattelu tukee oppijoiden sitoutumista ja toimintaan kiinnittymistä oppimisprosessin eri vaiheissa suunnittelusta toiminnan toteutukseen ja sen arviointiin. Reflektioon perustuvan kehittävän arvioinnin avulla niin oppijat kuin opettajakin tekevät näkyväksi omakohtaisen ymmärryksensä opitusta asiasta ja tulkinnan siitä, kuinka tämä uusi ymmärrys yhteisössä muodostui. Kun oppijat ovat itse mukana opitun arvioinnoissa, vahvistuu heidän toimijuuden tunteensa. Kokonaisvaltaisen pedagogiikan tuloksena syntyy myös kriittisiä oppijoita.

Titta Kettukangas on kasvatustieteen, erityisesti varhaiskasvatuksen tohtori ja työskentelee Itä-Suomen yliopistossa varhaiskasvatuksen yliopistonlehtorina.
Hän toimii yhtenä kouluttajana Kasvatuksen ammattilainen ruokakasvattajana  täydennyskoulutuksessa.

Kuvat.: Pixabay ja Creative commons