4.3 Julkaisuihin viittaaminen

Tekijänoikeuslaki (1961/404) ja -asetus säätelevät julkaisujen (julkaistujen teosten) käyttöä. Elektroninenkin aineisto on tekijänoikeuslain suojaamaa. Kuitenkin:

  • Lainatusta kirjasta yms. saa tehdä kopion yksityiseen käyttöön (Tekijänoikeuslain 12§)
  • Sitaattioikeus: “Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.” (Tekijänoikeuslaki 22 §). Hyvän tavan mukaisuudella tarkoitetaan sitä, että lainauksella on oltava asiallinen yhteys työhön, jossa lainausta käytetään ja siteerattaessa lähde on aina mainittava.

 

Mikä on viittaamisen ja plagioinnin välinen ero?

Viittaamalla lähteisiin kirjoittaja osoittaa, mitä aikaisempia teorioita, metodeja ja tuloksia hänellä on ollut tiedossaan, ja miten hän suhteuttaa omat tuloksensa toisten tulkintoihin.

Viitteessä ja lähdeluettelossa annetaan lukijalle riittävät tiedot tunnistaa ja löytää julkaisu, johon kirjoituksessa viitataan. Näin esim. tutkielman tarkastaja voi tarkistaa esitetyn paikkansapitävyyden. Lisäksi viitteillä annetaan tunnustus sille, jolle tunnustus kuuluu.
Viittaus = toisen tekijän ajatusten ilmaiseminen omin sanoin
Lainaus = suorasanainen ote, joka pitää erottaa lainausmerkeillä (“sitaatti”)

Käytetyt lähteet mainitaan niin, että lainaukset ja viittaukset ovat selkeästi tunnistettavissa, ja löydettävissä myöhemmin.

Plagiointi = “toisen henkilön työn jäljentäminen ja esittäminen omanaan, henkisen omaisuuden varastaminen”
(lähde: Nurmi T.: Suomen kielen sanakirja, Jyväskylä: Gummerus, 1992).

Plagiointi ei esitä lähdettä, josta tieto, ajatus tai selitys on oikeasti peräisin.

Lähteisiin viittaaminen muodostuu kahdesta osasta:

* lähdeviitteestä (tekstiviitteestä) ja
* lähdeluettelosta (kirjallisuusluettelosta)

Lähdeviite ohjaa julkaisun lopussa olevaan lähdeluetteloon, jonka tulee sisältää tarkat tiedot käytetyistä lähteistä. Sen avulla lukija halutessaan löytää lähteet.

Lähdeluetteloon merkitään kaikki ne lähteet, joihin työssä on viitattu. Lähdeviitteen ja lähdeluettelon tietojen täytyy vastata tarkasti toisiaan, jotta tekstissä mainittu lähde löytyy lähdeluettelosta helposti.

Huom. Tietokantojen tietueista löytyy samoja elementtejä kuin lähdeluettelon viitteistä.

 

Lähteiden merkitsemisestä on syytä tutustua oman oppiaineen ohjeisiin. Eri tieteenalojen välillä on eroja tässäkin.

 

Eettiset ohjeet

UEF:n Opetuksen ja opiskelun eettisissä ohjeissa opiskelijalle (löytyvät Kamusta) todetaan mm. seuraavaa:

Opiskelija on vastuussa siitä, että hän noudattaa hyvän tieteellisen käytännön periaatteita opiskelussa, esimerkiksi tutkielmien laatimisessa, esseiden kirjoittamisessa, tentteihin vastaamisessa ja muissa opintosuorituksissa.

Hän tiedostaa roolinsa tiedeyhteisön vastuullisena toimijana.

Hän tunnustaa muiden tekemän työn arvon ja toimii kaikissa tilanteissa rehellisesti.”

”Hän pitää huolen, että kaikissa hänen opinnäytetöissään käy ilmi, mistä tiedot, alkuperäiset ideat ja menetelmät ovat peräisin ja että niiden alkuperään viitataan asianmukaisesti.”

Vakaviin seuraamuksiin opiskelijalle voivat johtaa esimerkiksi seuraavat:

  • ”toisen opiskelijan harjoitus- tai opinnäytetyön hyödyntäminen omissa opinnoissa ilmoittamatta, mistä tiedot, alkuperäinen ideat ja menetelmät ovat peräisin
  • käytettyjen lähteiden ilmoittamatta jättäminen
  • toiselta opiskelijalta, internetistä tai muualta saadun tekstin tai sen osan, kuvallisen ilmaisun tai käännöksen asiaton lainaaminen (plagiointi)
  • omien suoritusten luovuttaminen toiselle opiskelijalle vilpilliseen käyttöön
  • omien aiempien suoritusten tai niiden osien käyttäminen uusien pohjana ilman asianmukaista lähdeviittausta”