Vienankarjalaini pakinaklupi
Tule terveh Vienankarjalaisen pakinaklupin šivulla!
Meijän pakinaklupi ruatau pakkaiskuušta 2022 alkuan karjalan kielen elvytyšprojektin innottamana. Vetäjänä on Olga Karlova. Tahtonet liittyö, kirjuta: olga.karlova@uef.fi
Tällä šivulla julkaisemma pakinaklupilaisien kirjutukšie, runoja, starinoja ta meijän kuulumisie.
Vienankarjalaini pakinaklupi Facebookissa: linkki fb:n joukkoh
16.5.2024
Nyt elvytyšprojektin blogissa on Olemma, elämmä, pakajamma – Kieli matkuau miän keralla -taitonäyttelyn verkkoversija. Taitonäyttely esittäy kuvallista ta šanallista taituo, ta še on moni-iänini. Käy kaččomah tai kuuntelomah!
2.4.2024
Jušši Huovisen muissokši
Tänäpiänä 2. šulakuuta tulou 100 vuotta vienankarjalaisen kulttuurin tietäjän Jušši Huovisen (1924–2017) šynnynnäštä. Šen kunnivokši Vienankarjalaisešša pakinaklupissa on luajittu blogin šivu, missä voipi lukie Juššin muissokši kirjutettuja tekstijä karjalakši, kačella kuvie ta löytyä linkkijä Šuomen vienalaiskylistä ta rahvahašta kertojih videoloih, podcastiloih ta tekstilöih.
Linkki Jušši Huovisen muissolla –šivulla
10.1.2024
Pluanit kevyäkši 2024
Kirjuttan: Olga Karlova
Planuičemma Vienankarjalaisen pakinaklupin talvi-kevyän 2024 Zoom-kerähmöjä. Päivät voitais olla enšimmäisaret 22.1., 5.2., 19.2.,11.3 ta aika 16.40-17.40. Pakajamma entiseh tapah jokapäiväistä tieluo, mitä kenki meistä eläy ta ruatau. Piäasie on, jotta karjalakši harjautuisima pakajamah. Ta varšinaisekši tiemakši vois smiettie: Šuomen Vienan kylät, rahvaš ta kieli. Voisima tuttavuštuo paremmin Rimmin, Kuivajärven ta Hietajärven kylih. Pertti Virtarannan Polku sammui ta Vienan kansa muistelee meilä kaikilla kotiluvennakši. Tiettäväini muutaki vereštä luvettavua on olomašša, pakajamma ta vajehamma tietämisienä.
Tule terveh Vienankarjalaiseh klupih ta kuču tovarissuaki keralla! Zoom-linkin voit kyšyö: olga.karlova@uef.fi
Pakina ruavon savotiu
Lyhyččäini yhtehveto Vienankarjalaisen pakinaklupin vuosien 2022 ta 2023 ruannan šualehista
Uutta opaššušmaterijalie šekä taijehta vienankarjalakši
Pakinaklupissa ta vienankarjalan kielikurššiloilla, kumpaset pietäh Päivännoušu-Šuomen yliopissošša, on šyntyn äijä uutta tekstie karjalakši, niih voipi tuttavuštuo alempana tällä šivulla. Tiältä löyvät niise tietuo šiitä, mitä on pakinaklupin vaštauvunnoissa paistu ta smietitty. Tekstien kautti opaššut šamoten karjalan kieltä.
Erähät tekstilöistä ollah ošana Sirpa Männyn ta Olga Karlovan Olemma, elämmä, pakajamma – Kieli matkuau miän keralla -näyttelyn taijollista kokonaisutta. Taitonäyttely on ollun esillä Kuhmošša Šommelon musiikkipruasniekašša kešällä 2023 ta yliopissošša männä šykyšynä karjalan kielen netälin aikana. Šykyšyn näyttelyö varoin pakinaklupilaiset luajittih iänitallentehet, jokahini kirjuttaja luki oman tekstin iäneh. Taitonäyttelyh oli otettu keralla qr-koodit, kumpasien kautti näyttelyn kost’at šuatih kuulla moni-iänistä vienankarjalua. Näyttelyštä voipi lukie lisyä: linkki taitonäyttelyn tiijotteheh.
Pakinaklupilaiset on oltu niise luatimašša Milan perehen päivä -opaššušvideoloita. On iänitetty 17 dialogie, kumpasista on luajittu erilliset opaššušvideot. Linkki Uuši verkko-opaššušmaterijali vienankarjalakši julkaistu -tiijotteheh.
Karjalaiset šanotah: Pakina pakinan jatkau. Ka pakina kačo ni ruavon savotiu.
Pakinaklupin Zoom-kerähmöt kevyällä 2023
Lisyä tietuo: linkki tiijotteheh.
Kevyällä 2023 vienankarjalaini pakinaklupi keräyty nellä kertua. Alahana voipi lukie pakinaklupin vaštauvuntojen stolakirjoja, kumpasišta šuau tiijuštua, mitä oli ruattu ta paistu Zoom-kerähmölöissä:
- toisarkena 28.3. 17-18 aikah: linkki vaštauvunnan stolakirjah 28.3..
- toisarkena 18.4. 17-18 aikah: linkki vaštauvunnan stolakirjah 18.4..
- serotana 26.4. 17-18 aikah: linkki vaštauvunnan stolakirjah 26.4..
- serotana 10.5. 17-18 aikah: linkki vaštauvunnan stolakirjah 10.5..
Linkki starinah, kumpasen kirjuttamista pakinaklupilaiset on alotettu yheššä kevyällä 2023
Vienankarjalan kielikurššien opaštujat kirjutetah
Alahana on viisi linkkie, kumpasien takana ollah karjalan kielen opaštujien kirjutukšet. Tekstit on kirjutettu Päivännoušu-Šuomen yliopisson vienankarjalan jatko- ta pakinakurššiloilla opaššušvuotena 2022-23. Yhteheš on 42 tekstie.
Tekstit karjalan kielen eri šanoista
4.4.2023 Vienankarjalan pakinakuršši 2023: linkki kirjutukših karjalan kielen šanoista
Täššä opaštujat smietitäh kirjutukšissah karjalan kielen šanaštuo. Šuau mukavua tietuo esim. šanoista čuuto, repo, smuakkuset, huikie, käpälikkö, časouna, pahkakul’l’ukka, tuulipaikka, kropničča.
Tuulipaikat Vuokkiniemen kalmismualla. Kuva: Olga Karlova.
Kuvan mukah kirjutetut tekstit
14.2.2023 Vienankarjalan pakinakuršši 2023: linkki kuvan mukah kirjutettuloih tekstilöih
Täššä on tekstijä, mit on kirjutettu alla olijan kuvan mukah. Kuva on yksi ta šamani, ka tekstit ei olla toini toisen näkösie.
Talvionkella ta jiäverkkoloilla. Kuva: Sirpa Mänty.
Vuoropakinat vienankarjalakši ta šuomekši
13.2.2023 Vienankarjalan pakinakuršši 2023: linkki vuoropakinoih vienankarjalakši ta šuomekši
Opaštujat kirjutettih vuoropakinoja, kumpasissa kuvaštuis karjalan pakinakieli. Kaikki dialogit on kiännetty niise šuomekši.
Kirjapolčalla peitošša. Kuva: opaštuja Tarja.
Tekstit talvešta
10.2.2023 Vienankarjalan pakinakuršši 2023: linkki opaštujien tekstilöih talvešta
Vienankarjalan pakinakuršši on pietty talvella ta talvie on opaššuttu kuvuamah karjalakši. Hyväččäini tekstišualis, olkua hyvät!
Olekšei ta Anni opašteliuvutah laškomah mäkie šukšilla. Kuva: Kai Peksujeff.
Tekstit eri matoilla ta kostih käynnäštä
4.1.2023 Linkki vienankarjalan jatkokurššin opaštujien Mänin mie kerran -tekstilöih
Vienankarjalan pakinakurššin loppuruatoh kuulu niise tekstin kirjutanta tiemalla Mänin mie kerran. Tekstien kautti piäšet matoilla Vienah ta Muššallamerellä tai nimenantopruasniekkah.
Kemijoven kuohuja koški. Kuva: Tiina Kojonen-Kyllönen.
7.6.2022
”Hyvyä kešyä ta vuotamma jatkuo!”
Vienankarjalaini pakinaklupi toivottau kaikilla hyvyä kešälomua
Vienankarjalaini pakinaklupi on avautun pakkaiskuušša 2022 ta on oša karjalan kielen elvytyšprojektie, kumpaista vetäy Päivännoušu-Šuomen yliopisto. Klupi ei ole kuitenkis šyntyn tyhjän piällä, šen ruanta on Vienankarjalan pakina- ta lukukurššin jatkuo. Pakinakuršši oli pietty iellisenä šykyšynä loittokurššina verkošša, järještäjä Karjalan Šivissyššeura (linkki Vienankarjalan pakinakuršši jatkau ruantua pakinaklupina -kirjutukšeh). Šykyšyn karjalan pakinat innotettih peruštamah pakinaklupie, ta elvytyšprojekti hyvillä mielin otti alottehen vaštah. Vienankarjalaini pakinaklupi on keräytyn Zoom-illanistujaisih loitočči, ta šen vetäjänä on ollun projektin ruataja Olga Karlova.
Klupin kerähmölöissä kaikin on šuatu hivuo omua karjalan pakinaneruo, šehän onki še piätavoteh – olla yheššä ta paissa karjalakši. On vajeheltu oman perehen kuulumisie tai paistu muailman mänyö, on luvettu erimoista tekstie tai kirjutettu omua šomua. Klupilaisien hyväštä tahošta on šuatu hyväččäini lipaš uutta starinua, kertomušta, reseptie, kirjaista, vuoropakinua, runuo vienankarjalakši, kumpasie voipi lukie elvytyšprojektin blogissa Vienankarjalaisen pakinaklupin šivulla. Pakinaklupilaisen Sirpa Männyn piiruššukšet on oltu monen tekstin kaunehukšena, šiitä šulkkuset passipot taitoilijalla! Klupilla on šamannimini julkini joukko Facebookissaki. Tulkua terveh liittymäh miän šeprah!
Kevyän aikana on pietty yksitoista yhtehistä Zoom-vaštauvuntua viijentoista ošanottajan joukolla ta vielä erikseh kakši kerähmöistä pienemmällä joukolla. Ne erilliset kerrat mäntih uušien opaššušmaterijalien luatimisešša. Iänittimä vienankarjalakši pakinavideoloita, mit piäššäh verkkoh kaikkien käyttöh matkuajan kešän jälkeh.
Himottais erikseh mainita, jotta klupilaiset on oltu ylen aktiivisie šanaštoruavošša. Karjalan kieli eläy nyt ta täššä meijän kera, šentäh myö kehitämmä kieltä yheššä. Pakinaklupin šualista ollah ni eriteemaset vienankarjala-šuomi-šanaššot (sriäpnäšanašto, äijäpäiväšanašto, vappušanašto), kaikkih näih voipi tuttavuštuo elvytyšprojektin blogissa.
Palauttehet klupin ruavošta oltih posiitiviset:
“Pakinaklupissa šain tuttavuštuo uuših tovarissoih ta opaštuo äijän uutta šanaštuo. Kieltä voi opaštuo parahittuan pakajamalla ta šiih mie tarvičen teitä kaikkie. Šuuret passipot, Olga! Ta niise työ muut. Hyvyä kešyä teilä kaikilla!”
“Mukava ta tarpehillini klupi. Ylen oli mukava keräytyö yhteh, ihan šitä vuotti serotua, konša piäšemmä pakajamah, opaštumah ta ihan muitein vain olomah yheššä. Jotta näitä kaikkie aseita šiinä tuli, nehän ollah ylen tärkiet elementit kaikki. Vuotamma jatkuo!”
“Hyvä inspiroija: šai kirjuttamah, vaikka ei tuntun, jotta asie iččie koškou. Mie en nikonša vietä yštävänpäivyä tahi vappuo… Miun mieleštä on hyvä oppie uušie šanoja ta niise ehottua ičeki. Kaikkie šanoja ei ole Kotuksen šanakirjašša taikka muissa lähtehissä. Teemoittain kovotut šanat löytäy ta voipi kerrata iče.”
“Pakinaklupi oli ylen hieno kokemus. Minulle pakinaklupi oli ensikosketus karjalan kieleen. Nautin siitä, että sain kuunnella sitä, sanat ta miten ne muodostuvat jäivät pyörimään piähän. Pakinaa riitti aiheesta kuin aiheesta, Olga on hyvä čuppuohjaaja, sydämellinen, huomioiva ta vesselä. Minulle oli tärkeää nähdä ta tutustuo muihin, toivottavasti voimma joskus tavata elävänä. Olin eilen tapahtumassa, jossa työnneltih uutta opassusvideomateriaalia karjalan kielen elvyttämiseen. Tosi hienoja videoita, löytyy täältä: linkki Karjalan kieli eläy -videošarjan videoloih .”
“Pakinaklupi on tärkie meilä kaikilla. Mie arvoššan karjalan kielen opaštajien ta kehittäjien ruatuo ylen äijän. Zoomi toi meitä čuppuh. Kielen ta opaššukšen šuavutettavuš on tärkie elvytykšen tähen. Pakinaklupissa mie tykkäsin, konša mie nävin ta tuttavuššuin Karjalašša eläjih vienalaisih. Mie en ole käynyn nikonša Karjalašša. Miun pitäy opaštuo lisyä vienankarjalua. Tämmösie klupija ta kurssiloita tarvitah! Passipo teilä kaikilla ta hyvyä kesyä!”
“Mie tykkyän pakinaklupista. Miušta pakinaklupi on ylen hyvä opaššušmuoto kielie varoin. Konša myö puajimma, myö niise opimma. Olgalla šuuret passipot. Hiän on ylen hyvä opaštaja, luatiu mukavie harjotukšie ta ruatau arvokašta työtä vienankarjalan puolešta. Mie erähänä päivänä tuumaičin, jotta moušot vanhemmilla lapšilla ta nuorilla (kouluikäsillä) vois järještyä tämmöni pakinaklupi tahi kerho – mikä lienöy nimeltäh – hyö voitais istuo koissa tietokonehen ieššä ta kuunnella starinua, kaččuo kuvie ta videoita, opaštuo ta lukie šanoja, tekstie tni. opaššukšešša olis šelkie järješšyš. Hyö voitais šamalla nähä toisie lapsie muista kylistä ta kaupunkiloista… Smietin vain – tärkie olis šuaha lapšie keralla.”
“Passipo Olga ta Päivännoušu-Šuomen yliopisto, jotta olemma šuanun paissa yheššä vienankarjalua. Omassa piäššä voipi inehmini laušehie luatie, vain vielä parempi on piäštyä šanat šuušta uloš ta antua muijen korvilla kuulla. Ta niise ičen kuulla, kun toiset paissah. Šiinä myö tuttavuššumma, opimma ta rohkenemma pakajamah. Šanojen eččo on i vesselyä. Moni šuomelaini šanaki voipi šuaha alun. Kaččokkua šanakirjasta, mitä tarkottau šana tulkki (linkki tulkki-šanah, Karjalan kielen verkkosanakirja) vienakši. ”Tulkitsenko” viärin? Ušon, jotta pakajamalla šuomen ta vienan šanat löyvetäh oikiet paikat. A hil’l’akkaiseh vienankarjalaini pakajamini tulou tavakši. Tämä pakinaklupi on miula ollun netälin lakka! Tätä mie tahon lisyä! Miun oma vienankarjalaini tunto i kašvau ta lujittuu. Passipo kaikilla klupin tovarissoilla. Hyvyä kešyä!”
Mualauš: Sirpa Mänty
Kakši joučenta. Kakši yštävyä.
29.4.2022
Tällä netälillä pakinaklupissa on paistu Vapun pruasniekkua, mitein šitä pietäh nykyjäh Šuomešša. Kaččelima Vappuh liittyjyä šanua, jotta kuin tätä kevyän juhlua vois kuvata karjalan kielellä.
Venäjän Karjalašša Vappuo kučutah ni nimilöillä: Pervomai ta Pervomaija. Nämä tullah venäjän kieleštä ta šuomelaisen korvih voijah kuuloštua vähimyttäh outoloilta. Tämä šeikka šai aikah kirjutukšen. Linkki: Olgan čuppuni, 29.4.2022, Pervomai, Maija vain Vappu?
Meijän klupilaini Sirpa Mänty on piiruštan kuvan ta šitä kaččuos’s’a on šyntyn eriluatuista tekstie: kertomušta, runuo, vuoropakinua.
Mukavie lukukotvasie teilä!
Pirjo-Liisa Kotiranta
Pikku Maikin Pervomaija
Maikki pikun pikkaraini Pervomaijua viettäy,
knippu ilmapalloja moušot taivahalla heittäy!
Kun ei täyvy pallon voima,
väkkärä on apu oiva!
Kohta noušou Maikin mieli!
Mihi käypi miun tieni?
Šitä ei nikenkän’ tiijä!
Annan mie vain tuulen viijä!
Maikki pikun pikkaraini Pervomaijua viettäy!
Helvi, Hanna, Aila-Liisa ta Mari
Maija, muamo ta tuatto männäh torilla vappukulkovehta kaččomah. Maija tahtou ičelläh kaunehen ilmapallon ta vesselän väkkärän.
Maija: Muamo ta tuatto, miula himottais šuaha tuommoni ilmapallo ta väkkärä. Oštakkua miula šemmoset.
Muamo: Emmä myö ošša. Meilä ei ole tenkua. Myö oššamma keitinpäpit ta vappuvuaššua.
Tuatto: Pitäyhän tyttärellä ainohuolla vappupallo ta väkkärä olla. Myö oššamma.
Kauppieš: Täššähän ollah hyväččäiset potarkat. Hyvyä Pervomaijua!
Maija, muamo ta tuatto: Hyvyä Vappuo!
Pirjo Schwarz
Vappu
Pikku pikkaraini Pirkko,
šeiččemen on täyttän vašta,
šykyšykši kouluh piäšöy.
Heryäy kevyän juhlapäiväh,
Vapun viettoh päivä kuččuu.
Unihiekat šilmistäh hiän hierou.
Näkisinkö pienen linnun,
kuulisinko kiurun kielen?
Pilkottaisko minih pälvi,
pakšun talven lumen alta?
Kantau kiirehešti muamo,
pruasniekkavuattiet uuvvet,
kaunehen kešähiset šovat hällä.
Šuorieu ruškieh kešämekkoh,
valkein kukkasin šomisseltuh.
Jalkah čomat pikkukenkät
näpeillä nuorasilla laittau.
Muamo oštan raitašukat,
uuvven vihrien juhlapaijan.
Vielä kakši kaššalenttua
pieneh piäh hiän kampuau.
Käteh kolme ilmapalluo,
keltani, ruškie tai vihrie.
Väkkäräini toiseh käteh,
vinkkah tuuleh pyörijäini.
Hyvä miun on nyt lähtie,
hyvie yštävie miun eččie.
vappuvuaššua maissellešša,
tippaleipyä šuuhu pisselleššä.
Pirjo, Anja, Pirjo-Liisa ta Irma
Maikki šai lahjakši kolme ilmapalluo. Hänen šyväin pakahtau ilošta. Kohta hiän näköy yhen yštävän ta heilahuttau pyörijäistä. Maikki huutelou šuurešša riemušša: Katti, Katti, tule äkkie pihalla! Lähemmä leikkimäh ta näyttämäh pyörijäistä.
Katti huutau: Pie naruloista kiini, jotta pallot ei lähettäis karkuh. A voi voi! Mi lienöy on tullun. Keltasen pallon vihurini vei ilmah. Katti ruttoseh juoksi pihalla, ka pallo jo on korkiella.
Tytöt kačotah, kuin keltani pallo lentäy loitommakši ta loitommakši. Šiitä pallo muuttuu pienekši täpläkši ta kohta i kokonah katou.
Maikki i šanou: Keltani pallo nyt onnakko on jo nuapurikyläššä. Kylän lapšet naverno šuatih šen kiini ta jo leikitäh šen kera. Šiitähän tuli vappupotarkka heilä. Hyö ollah nyt varmašti ruati šillä.
Katti tuššiutu: še pallo oli niin kaunis. Mintäh tuuli šen vei… Maikki i vaštuau: Elä še perešivaiče. Hyvä, jotta še lenti pois. Meilä nyt on kakši palluo: yksi miula ta toini šiula. Läkkä pyörijäistä pyörittämäh. Onko šiulaki šemmoista? Katti ilosešti vaštuau: Onhan miula! Vuota täššä ta pie nyt naruloista kunnolla kiini. Mie ruttoseh juokšen kotih ta otan oman pyörijäisen. Katti teräväh kävi pyörijäisen ta tytöt vesseläšti lähettih kul’aimah kylyä myöten.
12.4.2022
Pirjo Schwarz (oš. Huovinen) on šyntysin Hietajärveštä, Šuomen Vienašta. Hiän eläy perehineh Šakšašša ta työntäy Äijänpäivän aijan tervehyisie:
”Virvon šilma kuin miun ämmö, Oksenie-mummo:
Virvon, varvon,
tuorehekši, tervehekši,
vuuvvekši vapahakši,
netäliksi velkapeäkši,
šiula vičča, miula kakkara!
Ämmö tuli termältä uamusella ta virpo meät kirjavilla šulkkupaperiloilla korisselluilla pajunokšilla, kumpasišša oli tupšut. Myöki äpärehinä koristelima pajunokšie.
Äijänpäivän uamuna aikaseh heän niise tuli ta luki: ”Kristos voskres!” Šiih piti vaššata jotta: ” Voissennoi voskres!” Hyö šanottih voissennoi, eikä voistennoi. Myöhempäh tuatto šoitti puhelimella Šaksah ta mieki, kumpani vain enšikši kerkisi.
Meilä ei sanottu pajunokšie ukonlampahikši. Ukonlammaš oli lintu, taivaanvuohi.
Rahkašankit ta krassitut äijänpäivänjiäličät
Miula tulou jo tänäpiänä Äijänpäivän vierahat Münchenistä, poika perehineh. Olen sriäppin rahkapiirakkoja ta korvapuustie. Jiäliččäpuu jo valmehena vuottau.
Jiäliččäpuu
P.S. Käytin šanoja šiinä muovošša kuin Hietarvieššä. Myöhempäh kun šaima kaupašta valmehie höyhenillä korisseltuja virpoviččoja, oštima niitä. Okša pantih ikonin eteh.
Tervehyisin, Pirjo”.
11.4.2022
Helvi Alaviitala
Šiivatat
Meijän tuatolla oli heponi nimeltäh Laukki, šentäh kun šen piäššä oli levie valkie laukki, juoni, očašta turpah šuaten. Oli pyhäpäivä ta šeukku tuli ativoih polkupyörällä nuapurikyläštä.
Hiän tykkäi heposie. Myö mänimä tallih ta toima Laukin uloš. Še pakoh turnušpeltoh, hirnu ta piehtaroičči šielä. Multa ta turnukšet lenneltih ilmah.
Myö juoksima šanomah kipšahušta tuatolla. Hiän kučču hevoista ta vei šen aituukšeh.
Mie nävin, jotta tuatto muhahteli.
Koissa miun nimikkölehmä oli Terhikki. Še oli šuurikokoni lehmä, vain ei še antan maituo šamua miäryä kuin emäh. Mie vein šillä heinie ta šienie šykyšykešällä, konša še poiki. Toinah mie olin läššä poijinnassa. Mie maltoin lypšyä šitä. Uuvvešta maijošta mie šuatoin paistua juuštuo lämpiejän, palavan kiukuan ieššä juuštolauvalla.
Pihan kešellä liävä ta aituuš
Kuva: Sirpa Mänty / Alkutevokšešta: Matti Morottaja; Oahpa sániid – Oopâ saanijd – Mattu saaʹnid
8.4.2022
Pirjo-Liisa Kotiranta
Meijän pruuni heponi Virkku, meijän ruškiepilkkani lehmä Piäkkö kylekkäh nurmella šeisotah. Hyö yličči kummun kačotah, yheššä muhitah: ”Meijän lehmät, meijän lampahat! Meijän pellot heitä hyväččäisešti ruokitah!”. Jaloissah ruškiekarvani Kišša Kasilaini makuau, raukiena lepyäy. Ušie hiiri vačan täyttäy, kuoršata jo kasi šuorieu. Niinkö meijän karjua varteiččou?
Kotielukat tahi šiivatat
Kontie kuušikon komissuš, karva kiiltäy, käpälät kovat, kynnet kaklavat, kinttuloillah kallisteliutuu, kykryššä kauvoš kaččou, korvat kuulošša, kiršua kut’kuttau. Kulkenouko ken kontien kojin kyličči?
Kontie
Kuvat: Sirpa Mänty. Alkutevokšešta: Matti Morottaja; Oahpa sániid – Oopâ saanijd – Mattu saaʹnid
31.03.2022
Eklein pakinaklupilaiset käytih šanašuarella. Šananeruo on hivottu ta tämmöistä uarrehta yhtehiseššä ruavošša on rotiutun:
Kai Peksujeff ta Mari Rajamaa
Runo netälinpäivistä
Enšiarkena elukkoja ečittih.
Toisarkena toičči kotih tuotih.
Serotana ševättih.
Nelläntenäpiänä neruo nieklottih.
Piätinččänä pellošta piäličči mäntih.
Šuovattana šuut makiekši šuatih.
Pyhänäpiänä pyry piällä pyllähti.
Helvi Alaviitala, Pirjo-Liisa Kotiranta, Kerttu Nurmela ta Anja Suvanto
Runo netälinpäivistä
Enšiarkena eväštä ečitäh,
toisarkena tortut taritah,
serotana sakuskat sriäpitäh,
nellänäpiänä nakrista nielläh,
piätinččänä pullat paissetah,
šuovattana šokolatit šyyvväh,
pyhänäpiänä pruasniekka pietäh.
Šuarukkaini
Kuva: Sirpa Mänty. Alkutevokšešta: Matti Morottaja; Oahpa sániid – Oopâ saanijd – Mattu saaʹnid
Neroniemeh neruo nieklomah!
Rahvahan viisahutta Karjalan kielen verkkošanakirjan mukah:
29.03.2022
Klupissa on tahottu paissa elukoista ta lintuloista. Šen jälkie on šyntyn ni runoista. Olkua hyvät!
Helvi Alaviitala
Tetriparvi
Iltahämärä, hiihtäjä hiihtosel’l’alla.
Tetriparvi kuvut täyvet urpoja
vuotetah yötä kieppilöissäh.
Kuultih outo šuihkeh ta šuhina.
Juohattaja tetri ryntäi lentoh, parvi nousi šiipilöilläh.
Yksi nuori tetri ei.
Kieppi oli lämmin ta pehmie,
kupu oli täyši urpoja
Iänet loitottih, oli hil’l’ani.
Nuori tetri oli unikaš.
Huomenekšella še lenteli kaččelomah,
missä parvi šyöpi urpoja.
”Erähyänä päivänä olen preda”, piätti nuori tetri.
Koppala ta meččo
Kuva: Sirpa Mänty. Alkutevoš: Matti Morottaja; Oahpa sániid – Oopâ saanijd – Mattu saaʹnid
Opaššušmaterijalie lintuloista ta elukoista:
Karjalan elukkamuajilma, kontie
08.03.2022
Kirjuttan Helvi Alaviitala
Kalevalašta opaššettuo
Mie luvin päivänä eryähänä punukalla Koirien Kalevalua, koirien kanšalliseepossua vienankarjalakši (Mauri Kunnas, Tarja Kunnas, Koirien Kalevala, KSS, 2010).
Lukima starinua šuurešta petohauvista. Kaččoma kuvua, piiruštima pahvilla hauvin kuvan ta poika väritti šen.
Poika šano:
– Kešälomalla myö suatiin suuri hauki.
Kyšyin:
– Ka, mitä työ ruatoja šillä?
Poika vaštasi:
– Sinä iltana myö syötiin makieta kalakeittuo.
P.S. Karjalakši makie voipi olla kuin torttu ‘täytekakku’, niin ni šuolaokurčča ‘suolakurkku’.
26.02.2022
Laskiainen on karjalakši Pyhänlašku
Tällä netälillä pakinaklupilaiset on paistu Pyhänlašun (=laskiaisen) pruasniekašta ta kuin šitä pietäh Venyähällä ta Šuomešša. Eryähät meistä innoššuttih kirjuttamah kakkarojen (=ohukaisten) ta pyhänlašunpullien (=laskiaispullien) reseptijä karjalakši. Tekstit on šomennettu hyväččäisillä kuvilla. Olkua hyvät!
- Kirjuttan ta mualaukšet luatin Sirpa Mänty
Palavua čäijyö pyhänlašunpullan kera
Pyhänlašunpulla mantelišiämellä
Sriäpi enšimmäisekši pullat.
Ota:
3, 5 dl vettä
3, 5 dl maituo
50 g hiivua
3 čl šuolua
2 dl šokerie
2 čl kardamonie
150 g voita tahi šriäpintämargariinie (Šuau pehmetä stolalla huonehenlämmöššä. Tahtonet, voit šulattua mikrošša)
noin 10 dl nišujauhuo
Voiteluh: 1 jiäliččä
Piällä: ruahšokerie
Lämmitä maito ta vejen ševoš kiänlämpösekši, ta čipšuta hiiva šiih.
Lisyä šuola, šokeri, kardamoni ta vähäsen jauhuo.
Piekšä lujah, jotta taikina šuau ilmua.
Lisyä jauhuo ta vuali tahaš käsin. Lopukši lisyä pehmie voi.
Anna taikinan noušša vejottomašša kohašša 15–20 min.
Sriäpi pullat stolalla minnih alusen piällä, šuat hyväsesti pirottua jauhuo alla.
Luaji pyörykkäisie, kumpaset laitat šuorah paissinlissalla (tahi paissinpaperilla peitetyllä paissinlissalla), ta anna noušša liinan alla, jotta ne kohotah melkein kakšinkertasiksi.
Voitele jiäličällä ta pirahuta piällä ruahšokerie.
Paissa kiukuašša 200 aštehešša 8–10 minuuttie.
Anna jähtyö, ennenkun šiämet luajitah.
Mantelišiämi:
Leikkua pullasta piälimmäini oša pois, jotta šiitä tulou puitto šliäppä.
Kaiva pikkaraini loukko pullan keškeh.
Pois otettuo šiämyštyä šuat lisätä mantelišiämen šekah, kuitenki ihan kaikkie ei pie šiih pistyä.
Ota:
50 g hienoista mantelijauhuo
¾ dl tuhkašokerie
½ dl piekšäntäkermua
Monieš tippa karkiemanteliaromie
Hämmennä kaikki ainehet šekah šuurella lusikalla staučašša.
Laita ševošta pullašša olijah loukkoh ta šliäppä piällä.
No vot! Šiula on pyhänlašunpulla valmehena!
Pyhänlašunpulla mantelišiämellä
Šanavakka: pyhänlašunpulla – laskiaispulla, mantelišiämellä – mantelitäytteellä, sriäpi – leivo, čl=čäijylusikka – teelusikka, sriäpintämargariinie – leivontamargariini, jiäliččä – kananmuna, ruahšokerie=granulišokerie – raesokeria, vuali – vaivaa, paissinpaperilla – leivinpaperilla, paissinlissalla – uunipellille, kiukuašša – uunissa, šiämet luajitah – täytteet laitetaan, puitto šliäppä – ikään kuin hattu, loukko – reikä, šiämyštyä – sisusta, hienoista mantelijauhuo – mantelijauhetta, tuhkašokerie – tomusokeria, piekšäntäkermua – kuohukermaa, karkiemanteliaromie – karvasmanteliaromia, staučašša – kulhossa.
2. Kirjuttan ta kuvat luatin Pirjo Schwarz
Kakkara riehtilällä
Terveh Olga,
Šiun innoštamana piätin tänäpiänä pyhänlašunnetälin kunnivokši sriäppie. Onnakko mieli virkuois kun viimenetälisien myrškytulvijen riehuos’s’a miän 15-metrini kuuši piti kuatua, ta šiitä meilä šemmoni ruavoš tuli. Ta šiitä tätä šotua en voi malttua…
Jo eklein oššin krečujauhuo ta prostokiissua. Ajatuš oli paistua šemmoista kakkarua, kuin tuatto meilä koissa Hietarvešša oli luatin. Niijen piti olla hienosie, ta ne piti paistua vain yheltä puolen. Riehtilän piti olla šemmosen, kumpani hyvin laškou. Tuatto luati kuitenkis taikinan maitoh, ta ne täytettih manna- tahi riissuhutulla.
Mie luajin taikinan näin: 5 dl prostokiissua, 1 dl vehnäjauhuo, 1 dl krečujauhuo ta hyväsešti hämmennin. Šuolua hivahutin, en pistän šokerie.
Paissettu kakkara
Vuotin tunnin verran ta paissoin voissa. Täytin omenavaren’n’alla ta šöimä kahvin kera. Hyvie oltih vain vähäsen muikeita, ois pitän onnakko luatie kokonah taikina maitoh tahi laittua vain oša prostokiissua. Loput meinuan täyttyä mannahutulla.
Kakkaran šiämenä on omenavaren’n’a. Hyvyä ruokalyštie!
Šilma ylen passipoičen, šentähen kun olet niin tirpačču ta jakšat meitä hyvin opaštua.Tervehyisin Pirjo
Šanavakkani: pyhänlašunnetäli – laskiaisviikko, sriäppie – leipoa, onnakko – ehkä, en voi malttua – en käsitä, krečujauhuo – tattarijauhoja, prostokiissua – hapanmaitoa, piimää, kakkarua – ohukaisia, hienosie – ohuita, riehtilän – paistinpannun, omenavaren’n’alla – omenahillolla, muikeita – happamia, šilma passipoičen – sinua kiitän, tirpačču – kärsivällinen.
22.02.2022
Pakinaklupin emblemakuva šanoin (vienankarjala-suomi)
samovuara – samovaari
kropeikka – lipas
kanteleh – kannel
oprasa – ikoni
risti – risti
ristie šilmät – siunata itsensä ristinmerkillä
helmet – helminauha, helmet
janttari – meripihka
janttarikaunissukšet, janttarikaunehukšet – meripihkakoristeet
kirjuttua – koristella, kirjoa; virkata, somistaa koruompeleilla
sorokka – naimisissa olevan naisen päähine
nahmo – (kiinnitys)nauha
šulkku – silkki
nyplä – pallomainen, koristeellinen nappi
šielunlämmittäjä=hiematoin kouhta (vuate, kumpani pietäh räččinän tahi koššon piällä) – sielunlämmittäjä (vrt. ven. dušegreika)
čäijystokana – teelasi
21.02.2022
Passipokävely / Passipoaššunta
On monta kohtua, kumpasilla himottais šanuo ”passipo”.
Passipo meččä, passipo puut,
passipo luonto, passipo polku.
Passipopassipopassipo!
Šanele ičekšeš ta iäneh ”passipo” niillä as’s’oilla, mit šuahah šiut passipoittamah juuri tällä kotvasella.
Voit lat’ata passipuo vaikka joka toisella aškelella.
Teksti: Kiitoskävely-tekstin kiännöš vienankarjalakši Olga Karlova
Kuva: Uuvven Valamon manasterin kalmismuan reunašša matkuajalla Passipopolulla.
Männä kerralla klupissa oli pakinua velli-šanan lisämerkitykšistä: ‘hyvä ystävä’ tahi ‘veikkonen=hyvä ihminen’. Karjalan kieleššä vellie muissetah mainita ketänih pakautellešša (naisieki) ta samoten päivitelleššä tahi mitänih ihmetelleššä. Pakinašša šitä käytetäh interjektion tapah. Velli-šanua voipi käyttyä vahvissuššanana, šen avulla puitto lujennetah šanomua. Erähissä yhtehykšissä šitä voipi korvata liitehpartikkelilla -hAn.
Läkkä velli šyömäh! – Mennään jo syömään (on korkea aika)! tahi Mennään, ystävä hyvä, syömään!
Mitä velli olet ruatan, kun et jouva ni kostih tulla? – Mitähän, hyvä ystävä, olet puuhaillut, kun et edes kylään jouda tulemaan?
Ei velli näin ruata! – Ei hyvä ihminen näin saa tehdä!
Šanosit velli mitänih! – Sanoisit jo jotain!
Heitä velli pois! – Lopetathan jo!
Mäne velli pihua šiivuomah! – Menehän hyvä ihminen pihaa siivoamaan!
Läkkä velli autat! – Autathan, veikkonen!
Kačo lisyä Karjalan kielen verkkošanakirjašta: https://kaino.kotus.fi/cgi-bin/kks/karjala.cgi?a=velji&l=1
Kuva: Pixabay
Mitä velli kačot?
14.2.2022
Hyvyä yštävänpäivyä!
Mualauš: Sirpa Mänty
Yštävyä merkiččijät šanat Karjalan kielen verkkošanakirjan mukah:
Yštävä: linkki šanah yštävä
Tovarissa: linkki šanah tovarissa
Kaveri: linkki šanah kaveri
Prijuateli: linkki šanah prijuateli
Sluatniekka: linkki šanah sluatniekka
Kamruatti: linkki šanah kamruatti
Kamu: linkki šanah kamu
Kumppali: linkki šanah kumppali
Pratana: linkki šanah pratana
Potruška, potruuka: linkki šanah potruuka
Čikko: linkki šanah čikko
Veikko: linkki šanah veikko
Pyhävelli: linkki šanah pyhävelli
Ristivelli: linkki šanah ristivelli
Truuku: linkki šanah truuku
Yštävänpäivän = Valentininpäivän kunnivokši pakinaklupilaiset on kirjutettu kirjasie ta runoja yštävilläh ta armahaisillah.
Kirjuttan Pirjo Schwarz
Yštävänpiänä 14. tuiskukuuta 2022
Armahat punukkaiseni!
Yli kakši vuotta takaperin alkanut korona-aika on äijän vuatin teiltä lapšukkaisilta. Kaikilla teilä yštävät ollah ylen tärkiet. Koulukaverit, kumpaset käyvväh teilä kostih, kumpasien kera voi männä kinuo kaččomah ta kumpasien kera voipi šyntymäpäivie viettyä. Kummallini viirussa rupesi pahua ruatamah, kaikkie šäikyttelömäh ta pöläššyttelömäh. Myö aikusetkana emmä enämpi ymmärtän tätä muailmua. Emmä šuanun nähä monie kuukaušie toisiena, istuma Roštuona ta Äijänäpiänä yksin koissa ta ikävöiččimä punukkoja. Rokotukšistakana ei ollun nimitänä hajuo, šuanemmako niitä konšanih.
Kouluhkana että voinun männä. Piti oppie loittuota, etähällä koista käsin. Olija šentäh jo niin šuurie, jotta šuattoja koissa jo iččenäisešti opaštuo ta lämmittyä ta paistua vanhempien varuštamua ruokua. Vanhemmillaki oli mahollista haluteššah ruatua koissa tietokonehella. Tyttölöillä Münchenissä oli toisištah šeurua ta pojilla Hampurissa. On kuiteinki äijän lapšie, kumpasilla ei ollun šemmoista mahollisutta: ei ollun älylaittehie, tietokonehie ta vanhempie, kumpaset ois voitu auttua kotitehtävissä, kun ois apuo tarvinnun ta ollun kyšyttävyä.
Onnekši nyt jo alatta piäššä omih ruatoloih: Johanna ta Annika uintikilpoih, Anton jalkapalloh ta Jakob koripalloh. Annikaki šuau nähä viulunopaštajua šilmäštä šilmäh, Johanna ta Jakob pianonopaštajua. Antonilla nyt ylen himottau käyvvä kouluo ta on kehittyn mallioppilahakši, kun ennein koulu oli tylččyä. Matematiikka ta tietokonehet innoššuttaut. Myö olima ilosie, kun šaima kaččuo paikan piällä Johannan ripillä piäšyö. Muutoma päivä šitä ennein emmä ollun varmoja. Niin šuuri tytto šie jo olet. Ylen tykkäsit männä rippikouluh. Tytötki ollah jo piäššyn čurahuttelomah vuaralta šukšilla. Myöki ämmö ta ukko šaima ennein koronua kaččuo šitä čuutuo omin šilmin Itävallan Aachenkirchenissä.
Kuiteinki työ oletta šamanmoisie kuin kaikki šamanikäset nuoret: n’okat ruutuloissa, mopikkojen tahi televiisorien. Nyt oletta ilosie kun šuatta aššella tuaš kouluh, vaikkaki maskien kera ta ičen pitäy tikulla tarkistua – onnakko karantiinih joutuu.
Šykyšyllä kun ajoma Syltin šuarelta Tanskan Rømøn kautti kotih päin, niin Jakob šano autošša: ”Kunpa vain kouluh piäsis. En taho loitto-opaššušta.” Häneštä tuntu mukavalta, kun tanškalaiset ei käytetty maskie.
Tämä miun kirjani on kirjutettu vienankarjalakši. Karjalan kieli on šuomen lähin šukukieli. Še kuuluu šuomelais-ugrilaiseh kielipereheh. Tiän šakšan kieli kuuluu germaniseh kieliryhmäh ta on oša šuurempua indogermanista kieliryhmyä. Šentäh šitä ei ole niin helppo ymmärtyä kuin ahlein kieltä. Työ että ymmärrä tätä miun kirjaista. Työ voitta pyytyä, voisko tuatto-Markku kiäntyä tämän iltasella Johannalla ta Annikalla, muamo-Natalie Antonilla ta Jakobilla.
Työ kaikki oletta jo šuanun täyvet rokotehšuojat, yštävie šuatta tavata. Tyttöjen paraš yštävä on kuitenki oma čikko, poikien oma velli. Näkeytykkyä yštävienä kera, elkyä unohtakkua, pityät heistä hyvyä huolta!
Hyvyä yštävänpäivyä. Šepyän teitä!
Tiän Mummo
Kirjuttan Eerika Haurinen
Miun ajatukšie yštävänpäiväštä
Tänäpiänä 14.2. pruasnuičemma yštävänpäivyä ta mie tahon kertuo miun tovarissoilla ta potruškoilla, jotta hyö ollah miula ylen tärkiet ta rakkahat.
Tänäpiänä työnnän heilä korttija ta viestilöitä. Heilä mie kirjutan, jotta yštävä on šemmoni, konša voitta nakrua yheššä ta voitta olla omana iččienä. Voitta keitältyä čäijyt ta muissella yhtehisie kotvasie. Armahat potruškat voijah jakua ilot ta surut toisieh kera.
Omilla lapšilla tahon niise opaštua tämän tavan ta yheššä myö luajimma yštävänpäivänkorttija ta tuomma hyvyä mieltä yštävillä.
Kirjuttan Kai Peksujeff
Terveh armaš čikkosein!
Mie täššä juštih valmistauvun vienankarjalan pakinaklupie varoin. Še pietäh tänäpiänä illalla. Klupi ruatau etäyhtehyöllä, ta kaikin voimma šielä paissa toini toisiena kera. Mitein šie sisär hyvä voit ta kuinpa šiula ollah as’s’at?
Onko šiula mitänih pluanie hiihtoloman aijakši? Mie iče olen smiettin šitä, jotta kun tullou hyvyä šiätä, piäsisimä lentelömäh varjoliitimillä miän lentoklupilaisien kera – ka šiätä et ni voi etukäteh tietyä…
Äijäpäivä niisi on kohta tulošša, ta tahtosin šiuta kostih kuččuo šen netälin lopukši, mitein šiula vain paššuau. Voisima pruasnuija Äijyäpäivyä yheššä, käyvvä pravoslavnoih kirikköh, šyyvvä niepšiempäistä ta männä kaččomah hoš ni tiälä päin inehmiset piäsis lentämäh šilloin, ka voisinhan mieki šiula näyttyä mallie, mitein iče šuatan lentyä.
Tahon lopukši toivottua šiula oikein hyvyä ta mukavua yštävänpäivyä. Jiä tervehekši ta elä hyvin!
tervehyisin Kai
Kirjuttan Helvi Alaviitala
Haiku-runo:
Passipo šiula
Valentinin päivänä
Potruška hyvä
Tanka-runo:
Lämmin ajatuš
Valentinin päiväkši
konša šie olet
on miunki mieli hyvä
kotvakši huolet haihtuu
Kirjuttan Pirjo-Liisa Kotiranta
Järvenpiäššä 9. tuiskukuuta 2022
Terveh armaš yštävä!
Tiälä mie issun konehen takana ta šiula kirjaista kirjutan. Ikkunašta kačon lumiseh meččäh, vaikka linnan šiämeššä elän. Niin on vesselä kačotella, kun oravat kavutah männyn okšilla. Tänä talvena i purkulinnut ušien kerran on issuttu pihlajissa ta mie heitä olen varteinun ikkunan korvašša. Olen istun ta šelvittän, mitein miun heimolaiset elettih Vienan Karjalašša 1800-luvulla ta ketä hyö oltih. Olen mie heitä i löytän, kantatuattoja ta -muamoja Jyvyälahešta, Mölköštä, Uhtuošta. Še on niin mukavua hommua.
Lisyä issuntua konehen takana on tullun, kun alettih pakinaklupissa elvyttämäh vienankarjalan kieltä aina serotana. Ka miula ei ni riitä yksi kuršši. Toisarkena mie vielä opaššun Kalliolan opiston kurššiloilla. Niin on mukavua paissa ta tuttavuštuo heimolaisien kera. On meilä niise kotiruavot molommilla kurššiloilla. Šiitä myö kehitymmä kielineroniekoiksi! Kyllä on hyvä, konša on internetti. Miten myö šelviesimä täštä koronaelošta, kun meilä ei olis näitä verkkoloita apuna? Smieti šie šitä!
Olen mie ni omua tervehyttäni hoitan. Ušiena päivänä olen kaivan autuoni lumitukušta. Šiitä olen ajan miun tuačalla. Šielä vašta lumiruatuo ta šuomimista onki, jotta piäššä polkuo pitin veräjällä, šuaha veräjän auki ta piäššä aštumah pihalla. Ajattele šitä!
Miten šie šielä voit? Onko šiula ollun kuin hil’l’akkaista elämyä? Oletko šie äijän lunta šuomin. Mie tiijän, jotta šie tykkyät ajua autuo. Mitä šie šanot, još šie miun luokše ajuasit ta myö pitäsimä hiihtolomua ta mänisimä yheššä laškomah čunalla termältä alaš järvellä? Niise myö voisima hiihellä järvellä! Nuapurin Pekka on luatin pitän hiihtosel’l’an järven jiällä. Järvellä on niin helppo henkittyä! Eikä šielä ole mäkie! Ei pie varata kuatumista! Myö kun olemma molommat pensiella, myö voimma pityä hiihtolomua konša vain tahomma. Šano šie, konša šie tahot tulla!
Nyt kun myö emmä oikein voi matata ympäri muailmua ta männä Äijänäpiänä Roomah päin, myö voisima miun tuačalla viettyä niise Äijyäpäivyä. Mitä šie šiih šanot? Äijäpäivä on tänä vuotena vašta šulakuun puolešša välissä. Šilloin vielä kevät on. Lumi on šulan, mie ušon. Šilloin on hyvä aika kaččuo, mimmosie kevätruatoja tarvitah ta ihan vain istuo ta kuunnella kevyätä. Čäijyö keitämmä, jiäliččöjä šyömmä ta tiettäväini imelyä, mämmie, šiitä mie tykkyän. Mie tiijän, jotta päiväni paistau!
Mie vuotan šiulta kirjaista, jotta voimma šopie, milloin myö näkeyvymmä hiihtoloman merkkilöissä!
Hyvyä Yštävänpäivyä šiula, armaš yštäväni. Mie šepyän šilma! Pisy tervehenä!
Šiun ijänaikuni yštäväš Pirjo-Liisa
Kirjuttan Sirpa Mänty
Terveh armaš yštäväiseni! Hyvyä Valentininpäivyä!
Kuinpa šie elät?
Mie še kaikičči ruan omie tieloja, hil’l’akkaiseh.
Nyt käyn yhen kerran netälissä vienankarjalan pakinaklupih, šehän tiettäväini keräytyy internetissä Zoomin kautti.
Mimmoset pluanit šiula on hiihtolomua varoin?
Myö emmä nimitä vielä ole ajatellun.
Moušot Äijänäpäivänä työ piäsisijä meilä kostih?
Šuattasima männä čunalla čurnimah Ounasvuaralla, ta vielä šiun keralla voisima luatie kaunehie jiäliččöjä. Aššumma yheššä ta annamma sussietoilla!
Pisy tervehenä!
Sirpa
Kirjuttan Aila-Liisa Laurila
Terveh miun armaš yštäväini,
Kirjutan šiula näitä šanasie täh korttih, kun tahon tiijuštua, mintäh et ole nimitä virkkan pitkäh aikah omašta elokšešta. Oikein on miula äijä kaikenmoista ruatuo jokahini päivä. Käyn karjalaiseh pakinaklupih, ta äijän pitäy lukie ta kirjuttua hoš mitä opaššuntua varoin.
Kuinpa šiula ollah asiet? Mitäpä pluanie on hiihtolomapäivih? Myö emmä nikunne ole mänöššä. Pandemijan takie pisymmä vain koissa. Šentäh pyritänki, tule šie meitä kaččomah. Tule kostih, kun ollet tervehenä? Ei miun kučču nyt paššanne, ka tule šiitä Äijänäpiänä! Myö šiun keralla voisima männä čurajamah mäkilöistä ta luatisima mitänih makiempaista šyötäväkši.
Hyvyä Yštävänpäivyä, pisy tervehenä ta anna kuuluo, tuletko meilä kostih ta konša tulet!
Šepyän šilma,
Aila-Liisa
Kirjuttan Sergei Jakovlev
Unista tulit
Missä šie olet? Mie šilma ečin.
Oletko männyn talvekši meččäh?
Oletko merellä viikokši männyn?
En tiijä, kunne šie olet šuanun.
Kahičči unissa miun luokši kävit,
kuin valokuvašša, mie šilma nävin.
Šiniset šilmät, šelkä on šuora,
et ollun vanha, etkä i nuori.
Meinasin tarkkaseh kačella šilma,
šakiella šumulla täyvyttih šilmät.
Hil’l’ani iäni reunašša kuulu:
«Elä vain hätyäle, mie vielä tulen».
Vuotanta tämä kaikešta ilkein.
Männöykö päivä vain koko ikä?
Joutava šyväin jo monta vuotta –
Mistäpä šuulušta huomena vuottua?
Kuulutah aškelet veräjän luokši.
«Ketä nyt piessa kulettau yökši?
Hyväko ihmini olet vain paha?
Näytäpä šilmieš! Himottau nähä».
«Terveh šiulai! Mie olen vaipun,
Kuatahko tiälä kuppini čäijyö?
Pitän matan mie peräššä jätin,
Prosti šie, ei ole mitänä hätyä».
Hospoti! Muannenko vainko mie valvon?
Šuutani kuivuau ta henkie šalpuau.
Šilmät on hänen, še šamani iäni.
Joko mie kokonah huimakši mänin?
«Tulehan terveh ta nouše vain pirttih,
Armašta vuotin, nyt lykkyö kiitän.
Unista tulit ta šiinä šie olet!
Šiula mie avuan kaikki ovet!»