Jušši Huovisen muissolla

Jussi Huovinen (2. šulakuuta 1924 – 12. oraškuuta 2017) oli vienankarjalaisen kulttuurin tietäjä ta šananšuattaja. Hiän šynty ta eli Šuomen vienalaiskyläššä Hietajärveššä.

Runolaulaja Jussi Huovinen. Kuivajärven praasniekka. — Jušši Huovini šoittau kantelehella Kuivajärven pruasniekašša, 1992. Kuva: Peter Schwarz

Toimittajan kyšymykšeh – mimmosena hiän tahtois nähä Karjalua – Jušši vaštai näin:

”Elävänä, ja sielä ihmini eläy. Ne omat kylät ja ne perehet, missä ne eläy.. Sielä kasvau nuori polvi.. Sielä se luonnonmukani elämä ja nämä elämän arvot kunnivoijah. Semmosen Karjalan mie haluon siitä…” (Monen taidon mies -kino, Karjalan TV).

Jušši Huovisen šynnyntäpäiväštä tulou 100 vuotta. Matkuajan kevyän 2024 aikana Vienankarjalaisešša pakinaklupissa on paistu Šuomen Vienan kylistä ta rahvahašta. On muisseltu ta tiijuššeltu Juššin karjalaista perintyö, kumpasen šuuri tietäjä on jakan jälkipolviloilla.

Tämä šivu on luajittu Jušši Huovisen muisson kunnivokši.

Pakinaklupilaisien kirjutukšet

Tuatto armaš

Pirjo Schwarz

Vanha valokuva. Isä ja tytöt. — Tyttäret Pirjo ta Ritva tuaton yšäššä. Kuva: Jušši Huovisen perehen kotialbomi.

Tuatto armaš! 100 vuotta šiun šyntymäštä viey miut lapšuoni aikah. Ei ollun muantietä Hietarveh, kinttupolkuo pitin kävelin muamon ta šiun peräššä Korpikošen yličči luonnonniittyö niittämäh, makain haršon alla vienošša tuulešša ta päiväni lämmitti.

Šie loajit miula kotikoivujen välih kiikun, ta mie niin ahkerah šiinä liekuin, jotta hiemat rikki mäntih. Kävimä marjašša ta šieneššä Lauččakankahašša, Rantalan takua mänimä Välišuon poikki Karšikkovuaran šynkkäh kuušikkoh mussikkah ta milma pelotti karhut. Murhišuolla Autiopuron varrešta löysimä šuurta hilluo. Kävimä kalalla Vuokkijärvelläki meän čuilakalla venehellä ta šaima šuurta šiikua, talvella hiihtoma iskukoukuilla matikkua pyytämäh.

Jenni ja Jussi Huovinen kalastamassa. — Vanhemmat tultih kalalta. Šäynyätä on šuatu vakan täyteh. Kuvašša: Enni ta Jussi Huovinen v. 1969.

Eloš oli prostoita, a emmä ollun nimitänä muuta vailla. Šie kävit elon eissokši ruavošša vierahilla. Šuatoit kaikkie, šoittuaki, šävellit, niise kroassit tauluja. Lapšukaisilla luajit Kiikkapolskan, šoitit heilä. Kuuntelit luontuo ta lintujen kieltä. Šynnyttih Šeppälinnun laulu, Kiuru- ta Ilta Vienašša -valššit. Kuuntelit niise vanhempieš ta pissit mieleheš, šiušta tuli runolaulaja, perintehen jatkaja. Šävellit muamoš lauluja.

Tuatto armaš! Ikävöičen Šilma ta passipoičen. Annan n’okkua. Šiun tyttö Pirjo

Muamolta ta tuatolta šuatu kallis perintö

Pertti Virtaranta kirjuttau Polku sammui -kirjaššah (1972, š. 102):

”Iivana ja Oksenie Huovisen poika Jussi, joka asuu Hietajärvessä, on suuresti kiinnostunut vanhemmiltaan kuulemiinsa asioihin. Kansanrunousarkistoon hän on vuosina 1961–1963 lähettänyt tietoja 77 numeroa, ja minulle hän saneli elokuussa 1967 muutamia äitinsä ja isänsä lauluja ja loitsuja. Oksenie-äidiltä ovat peräisin Jussin muistamat kehtolaulut, jotka on liitetty vienalaisten lastenlaulujen kokoelmaani.”.

Oksenie Huovinen. Jussi Huovisen äiti. — Juššin muamo, Oksenie Huovinen (Puavilan Oksenie), oli šyntysin rajan toiselta puolelta Niskajärven kyläštä.

Iivana Huovinen. Jussi Huovisen isä. — Juššin tuatto, Iivana Huovinen, šynty ta eli Hietajärveššä. Hietarvieš kučuttih häntä Parta-Iivanakši.

Ammuni piiruššuš Juššista

Sirpa Mänty

Olen šyntyn Šuomuššalmella, ta šielähän Jušši Huovini on jo ammuin tunnettu koko pitäjäššä. Mie olin 19-vuotini, juštih lukijošta piäššyn, kun milma pyritettih luatimah Juššista kuvua Kuivajärven pruasniekkaposterih. Pijin šitä kunnivošša ta šuurena čestinä, kun šain hänen kuvan piiruštua. Kuva mäni painoh Šuomuššalmen kunnan kautti, ta originalin mie tahoin lahjottua Juššilla. Työnšin šen kenen lienöy matašša Kuivajärveh mänömäh hänellä, ka mitä šen keralla šiitä tapahtu, en tiijä. Še myöšty miula jälelläh, tottaše tieto ei kulken kuvan keralla, jotta hiän olis šen šuanun ičelläh pityä. Vieläi še miula hyväššä tallešša on.

Pakajamma vienalaisista kylistä ta rahvahašta

Eerika Haurinen

Lehtileikkele. Jussi Huovinen 70 vuotta. — Passipošanat pereheltä Juššin 70-vuotispäivän jälkeh. Ylä-Kainuu, 8.4.1994.

Vienankarjalaisešša pakinaklupissa olemma paissun Šuomen vienalaisista kylistä. Nimeltäh ne ollah Hietajärvi, Kuivajärvi ta Rimpi. Olen luken näistä kylistä Pertti Virtarannan kirjoista, vain mukavua oli ni kuulla pakinalupissa, kun toiset muissellah ta kerrotah hoš mimmoista elävyä starinua. Iče en ole šillä čupukalla käynyn, ka Šuomuššalmi on lähellä Ouluo, ta hyvin mie voisin šinne pluaniiruija matkua perehen kera. Kultalähtieštä pakasima niise. Še lähe on niin lähellä Šuomen ta Venyähen rajua, jotta pitäis olla erillini lupa männä šillä alovehella. Kultalähtiellä en tottaše iče piäše, ka voin cd-levyltä kuunnella Jussi Huovisen lauluo ta mieleššä matata karjalaiskylien meččih.

Kultakaivo

Mari Rajamaa

Kačo kaivuo, kullankarvaista.

Vesi pul’ppuou ta šiitä še kulkou päivännoušuh ta päivänlaškuh.

Ota Kultakaivošta vettä pahkakul’l’ukkah.

Makie on vesi, Vienan vesi.

Skokunan šuat tai šyöt šen, i šuat uartehen.

Šuomen vienankarjalaisie kylie Kalevalan laulumailla

Kai Peksujeff

Jussi ja Enni Huovinen. Hietajärvi. — Jussi ta Enni Huovinen. Hietarvi. Kuva: Kai Peksujeff

Ihain läššä Venyähen rajua ollah Šuomen puolella vieläi nykyjähki kakši vienalaiskylyä, Kuivarvi (suom. Kuivajärvi) ta Hietärvi (suom. Hietajärvi). Muutomie kertoja olen šielä käynyn. Enši kertua kävin perehen kera pruasnuimašša Lehti-Iivanan pruasniekkua ta majottuma Domnan Pirttih.

Domnan Pirtti. Kuivajärvi. — Otto muamoh kera appomarjua šyömäššä. Domnan pirtti. Kuva: Kai Peksujeff

Šittein olen matannun Kuivarveh muutomie kertoja kylän omua pruasniekkua varoin. Kuivajärven pruasniekka pietäh heinäkuušša. Joka kerralla olen uušien heimolaisien kera tuttavuštun – ka še kaikičči on ylen mukavua.

Matkamiehen risti. Kuivajärvi. — Tuatto ta poika matkamiehen rissillä Kuivarvešša. Rissin on luatin Jušši Huovini, kumpani oli šuuri käsimuasteri. Kuva: Kai Peksujeffin kotiarhiiva.

Meččä meilä pakajau

Tuulikki Halla

Kuin kašvit ta elukat, niise kielet voijah olla vuaranalasie.

Ammuin miun kantamuamot ta -tuatot kaikičči pakauteltih karjalakši, onnakko myö lapšet ta punukat pakajamma vain šuomekši.

Voimma ičeki ruveta opaštumah! On kurššiloita, pakinaklubie, šanavakkaista, kerähmyö… Voipi tuttavuštuo pakinah, i niise ičen ruveta luatimah virkkehie.

Läkkä meččäh miun keralla opaštumah šuomekši ta karjalakši!

Piirustus. Metsään liittyviä sanoja karjalaksi. — Kuin kašvit ta elukat, niise kielet voijah olla vuaranalasie. Kuva: Tuulikki Halla.

Šanavakkasen šualehet ollah: meččä – metsä, kuuši – kuusi, havunniekla – havupuun neulanen, huapa – haapa, huavanlehti – haavanlehti, vihrie – vihreä, okša – oksa, kultakaivo, hete, lähe – lähde, kripa – tatti, mussikka – mustikka, kukka – kukka, hukka – susi, kontie i karvakulleroini i levieočča i käpälikäš – karhu, aštuo – kävellä, röččä – loska, räntä, vihma – vesisade, ukkoni – ukkonen, ukonkuari – sateenkaari, kuutoma – kuu.

Matka Hietajärveh

Anja Suvanto

Hietajärveššä oli räkkehini kešäpäivä šeisahtun. Taivaš kohosi korkiena. Piäčkyt kičerrettih ta piirrettih vikurua ilman alla.

Jussi Huovisen šinivalkie talo šeiso kaunehena kuin pruasniekkua vuottuan, ovi ravollah. Aššuimma šiämeh. Ka, no isäntä iloštu. Heimolaiset, monikertaset pruasniekašša olijat tultih. Šamasien kera oli pijetty pes’s’outat Domnan pirtillä Kuivajärveššä. Heimolaisilla oli ollun vienalaisen kulttuurin kurššiloita. Niillä oli luajittu muasterien opaššukšešša naisilla koštovuattehie, lapšilla kuklie ta miehet ičelläh viisikielisie kantelehie. Jussi oli šoittan omua viisikielistä kantelehta ta laulan omie ta niise vanhempie lauluja kylän vierahilla.

Olima tuttavuštun vuosie takaperin Jussin ta Ennin, hänen naiseh keralla.

Šiinä pirtissä vajehtima kuulumisie, hyvie ta huolie antajie. Ennie muistelima.

Keittimä kahvit ta joima meijän vuottajaisen, juuštoleivän kera. Kaštelima hellenetälin tähen ylen kuivakši käynyttä kašvimuata.

Piäsimä käymäh reunašša šeisojah uuteh Hietajärven perinnehtaloh. Šen on pistyh šuattan Juminkeko-šiätijö.

A voi miten pakšuloista hirsilöistä on talo strojittu! Karjalaista mallie kokonah, tukova ta ul’l’aš!

Hil’l’asina istuma, mieli männehissä. Oltihko meijän ukkojen ta ämmöjen talot tämmösie heijän omissa kylissäh Vienašša?

Jussin koissa vielä puajima vienankarjalaisista kulttuurikurššiloista. Ne niin hyväsešti yhissetäh ihmisie ta annetah tukie oman heimon eläjillä.

Jussin šoitot ta laulut yhä läimetäh ilon tuojina miun elämän virroissa.

Kaikki hyvät šanelima toini toisillah šinä kotvasena. Tunsin šiämeššä, jotta moni kallis as’s’a oli šiinä kuin ”viimisellä kukkulalla”.

Helle čiretti, äkie tie juohatti iltapäiväistä kohti. Elettih ielläh.

Erähänä päivänä oli Jussi Huovinen laulan hänen jälkimäisen lauluh.

Issun koissa kaupunkissa. Toivosin, jotta vielä piäsisin käymäh Hietajärveh, vienankarjalaisilla runomailla.

Anjan kera matalla oltih Kerttu Nurmela ta Meri Rajamaa

Uuni. Piisituli. Hietajärven perinnetalo. — Tuli palau piisissä. Hietajärven perinnehtalo šykyšyllä 2023. Kuva: Olga Karlova

Linkit arhiivaiänittehih

Jussi Huovinen 100 vuotta 2.4.2024, Markku Nieminen / Juminkeon arkisto