Resilienssi ja tunteet II

Tekstiversio Muutosta ilmassa? Työelämän resilienssiä -podcast sarjasta jakso 5.

Kuinka myönteiset tunteet liittyvät resilienssiin? Tutkimusten mukaan myönteiset tunteet avaavat ajattelua ja havaintokykyä. Barbara L. Fredricksonin Broaden-and-Build -teorian ja tutkimusten mukaan myönteiset tunteet ovat olleet meille ihmisille tärkeitä. Ne ovat mahdollistaneet sen, että olemme lähteneet tutustumaan uusiin asioihin. Esimerkiksi pienen vauvan tuntiessa turvallisuutta, vauva lähtee tutustumaan kasvuympäristöönsä. 

Myönteisistä tunteista on meille hyötyä monin eri tavoin. On esitetty, että itse tuotetut myönteiset tunteet lisäävät henkilökohtaisia resursseja, parantavat mielenterveyttä, parantavat sykevälivaihtelua, laajentavat käyttäytymisen repertuaaria, lisäävät intuitiota ja luovuutta, lisäävät immuunifunktiota, ennustavat kortisolin määrää ja onnellisuutta sekä ennustavat sitkeyttä vaikeuksia kohdatessa. Toisin sanoen resilienssi vahvistuu myönteisten tunteiden myötä. 

Kuvitellaan tilanne, että tipahdamme montun pohjalle. Siellä on tärkeää osata käsitellä negatiivisia ja ajattelua kaventavia tunteita. Sen jälkeen saattaa syntyä ajatus, että ”olenkin aiemmin kohdannut tämän vastoinkäymisen”, ja sen myötä syntyy toiveikkuutta, myönteisiä tunteita. On paradoksaalista, että montun pohjalla tarvitsemme näitä myönteisiä tunteita, jotka auttavat havaitsemaan vaihtoehtoja montusta poispääsemiseksi. Siksi on hyvä osata käsitellä ensin negatiivisia tunteita ja sitten vahvistaa myönteisiä tunteita. 

Kuinka myönteisiä tunteita voisi sitten vahvistaa? Mihaly Csikszentmihalyi on sanonut, että mihin kiinnitämme huomiomme ja kuinka sen teemme, määrittää elämämme sisällön ja laadun. Sama koskee työpäivää. Kuvitellaan, että jaamme joukon ihmisiä kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä saa tehtäväkseen päivittäin laatia listan päivän aikana tapahtuneista ikävistä asioista. Toinen ryhmä saa tehtäväkseen päivittäin laatia listan päivän aikana tapahtuneista myönteisistä asioista. Kummalla ryhmällä on enemmän myönteisiä tunteita? Yksi mahdollinen keino on siis suunnata huomio asioihin, joista voi syntyä myönteisiä tunteita. Toisaalta meillä ihmisillä saattaa olla negatiivisuusvinouma. Tämän takia meidän tulisi vielä enemmän harjoitella huomion suuntaamista asioihin, joista voi syntyä myönteisiä tunteita. 

Muutostilanteissa on yleensä epävarmuutta, sitä negatiivista tunnetta. Tarvitsemme siis taitoa kohdata tuota tunnetta. Samaan aikaan tarvitsemme sitä toiveikkuutta, myönteistä tunnetta. Tarvitsemme siis toimenpiteitä, jotka suuntaavat huomiomme etenemiseen ja onnistumiseen, mistä kumpuaa myönteisiä tunteita. Nämä myönteiset tunteet voivat lisätä ajatuksia siitä, kuinka muutoksessa mennään eteenpäin. 

Eräs keino myönteisten tunteiden vahvistamiseen on ns. 3+3. Aamulla kirjataan paperille kolme asiaa, jotka elämässä ovat hyvin. Illalla samaiselle paperille kirjataan kolme asiaa, jotka sinä päivänä menivät hyvin. Esimerkiksi tämä harjoitus suuntaa huomiotamme asioihin, joista voi syntyä myönteisiä tunteita. On esitetty, että tämä harjoitus nostaa ns. positiivisuusastetta. Toinen mahdollinen keino on ylläpitää tehtävälistaa, todo-listaa. Kun saamme asian tehtyä ja vedämme viivan asian yli, voimme kokea myönteisiä tunteita. Toisaalta meillä voi olla sellaisia päiviä, jolloin päivän päätteeksi huomaamme, ettemme ole voineet tehdä aamulla suunnittelemiamme asioita. Tässä tilanteessa korostuu huomion suuntaamisen taito. Suuntaammeko huomiomme asioihin, joita emme tehneet, vai asioihin, mitä saimme tuona päivänä aikaiseksi? Totta on, että emme voineet tuona päivänä tehdä suunnittelemiamme asioita, mutta toisaalta teimme varmaan jotain hyödyllistä esimerkiksi muita auttaaksemme. Näin näkökulma muuttuu. 

Fredrickson on sanonut, että kukoistavilla henkilöillä on myönteistä responssia toistuviin arkisiin rutiineihin. Esimerkiksi mitä päivittäin ajattelemme avatessamme työpaikan oven – onko toistuva ajatus työpäivästä myönteinen vai kielteinen? Ideana siis ei ole, että lomien aikana lataamme ns. myönteisten tunteiden pankin. Ideana on enemmänkin, että joka päivä suuntaamme huomiomme arkisiin asioihin ja voimme kokea niistä myönteisiä tunteita. Keskeistä on siis tapamme ajatella ja tulkita näitä arkisia tilanteita. Positiivisuusastetta voi siis lähteä nostamaan havaitsemalla myönteisiä merkityksiä arkisesta elämästä. Tarkoituksena ei ole kieltää ikäviä tilanteita ja tunteita, vaan tuoda ne rinnalle toisenlainen näkökulman. On totta, että on toimimattomia asioita, ja on myös totta, että samaan aikaan on toimivia asioita. Näin kokonaiskuva voi olla realistisempi; huomiomme ei ole vain toisessa näkökulmassa. 

Eräässä tutkimuksessa osallistujia pyydettiin vastaamaan kolmeen kysymykseen: oletko tänään kokenut haitallista stressiä, oletko auttanut kollegoita tai saanut heiltä apua, kuinka paljon olet tänään kokenut myönteisiä tunteita. Myönteisiä tunteita kokivat eniten ne, jotka olivat antaneet tai saaneet apua. Toisin sanoen ystävällisyyden osoittaminen tai sen huomaaminen vahvistaa myönteisiä tunteita. Voimme siis suunnata huomiomme omiin ja kollegoiden voimavaroihin, tietoihin ja taitoihin, ponnisteluun ja hyvään yrittämiseen, oppimiseen ja onnistumisiin sekä antaa niistä vahvistavaa palautetta.  

Vahvistavan palautteen antaminen voi olla vaikeaa kiireen keskellä. Näin ollen joskus on hyvä pysähtyä ja havainnoida, mitä olen tai mitä olemme tänään saaneet aikaiseksi.  

Huomion suuntaamiseen harjoittelemisen voisi aloittaa itsestä ja harjoitella taputtelemaan omaan olkapäähän. Sen jälkeen voi harjoitella vahvistavan palautteen antamista toisille. Vahvistavan palautteen yhteydessä voi analysoida onnistumista kysymällä: ”Mitä teit, miten teit tai mitä olet oppinut, että asia meni noin hienosti?” Aina ei kuitenkaan ole mahdollista huomata kollegoiden onnistumista, minkä takia voi kysyä, mitkä asiat ovat menneet hyvin kyseisellä viikolla. Ja tämänkin yhteydessä voi esittää niitä tarkentavia kysymyksiä onnistumisen analysoimiseen liittyen. 

Onnistumisia voi analysoida myös ryhmässä. Erään kerran kirjoittaja oli kouluttamassa rakennusalan ammattilaisia. Koulutustilaa ei ollut lämmitetty edellisenä yönä, joten siellä istuttiin toppatakit päällä. Tässä koulutuksessa tehtiin ns. onnistumisanalyysi. Ensin osallistujat miettivät pareittain, missä yritys oli onnistunut kuluneen vuoden aikana. Lopuksi parit kertoivat havaitsemiaan onnistumisia, jotka kirjattiin fläppitaululle. Tällöin tunnelma ja lämpötila muuttuivat kummasti. 

Myönteisiä tunteita, kuten toiveikkuutta, tarvitaan erityisesti silloin, kun kohtaamme vaikeuksia tai haasteita, kuten pudotessamme ”monttuun”. Tämä auttaa avaamaan ajatteluamme ja näkemään mahdollisia keinoja eteenpäin pääsemiseksi. Näin muutoshyvinvoinnin johtamisessa meidän tulisi keskittyä siihen, että huomaamme edistyksen merkit, onnistumiset, positiivisen yrityksen, vahvuudet ja voimavarat, ja tehdä nämä näkyviksi. Tällä tavoin ilmaisisimme toisillemme arvostusta ja avaisimme myönteisten tunteiden kautta ajatteluamme, mikä mahdollistaisi uusien ideoiden syntymisen muutostilanteissa. 

Tässä blogisarjassa on esitelty yksi näkökulma resilienssiin ja sen vahvistamiseen. On myös muita keinoja vahvistaa resilienssiä, kuten liikunta, uni. Myös kasvunasenne on liitetty resilienssiin ja siitä olemme aiemmin kirjoittaneet blogissamme. 

Tämä blogiteksti on podcastin tekstiversio Muutosta ilmassa? Työelämän resilienssiä -podcastsarjaan liittyen. Blogit ja podcastit on tehty Opetushallituksen rahoittamassa Hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä koulutushankkeessa. 

Arttu Puhakka on innoittava ja energinen valmentaja, joka ottaa osallistujat mukaan yhteiseen keskusteluun. Hänen koulutukset perustuvat tutkittuun tietoon ja käytännössä hyväksi havaittuihin menetelmiin. Artun koulutuksissa on ollut yli 13000 osallistujaa, isoista pörssiyrityksistä kolmannen sektorin toimijoihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *