Sanojen keksiminen

Koira ajattelee ruokaa.

Tiedonhakijan pitää kääntää omat ajatuksensa, käsitteet, kielellisiksi ilmauksiksi ja sitä kautta hakusanoiksi. Hakujärjestelmässä hakusana voi toimia kuten yksinkertainen merkkijono. Tiedonhakijan on itse määrättävä kaikki merkkijonot, joita haetaan.

Hakusana voi olla myös lähtökohta, jonka avulla hakujärjestelmä löytää sanasta erilaisia taivutusmuotoja ja johdannaisia. Varsinaisesti järjestelmä ei kuitenkaan ymmärrä eikä hae käsitteitä tai merkityksiä (hs.fi:fingerpori; linkki aukeaa uuteen ikkunaan). Tämä tuo tulokseen myös aiheeseen liittymättömiä osumia.

Tiedon löytyvyys perustuu siis tiettyjen merkkijonojen esiintyvyyteen dokumenteissa tai niiden (meta)tiedoissa. Kääntäen, dokumentin aihe voi olla sisällöltään aiheenmukainen, mutta jos hakusanaa ei sen tiedoista löydy, itse dokumenttikin jää löytymättä.

Käsite itsessään on usein ensimmäinen hyvä hakusana.

Vaihtoehtoiset hakutermit ovat kuitenkin lähes aina välttämättömiä:

  • kieli on ensimmäinen kysymys. Englantia ja suomea ainakin tarvitaan
  • synonyymit: kuntainliitto = kuntayhtymä
  • läheiset, samaan liittyvät käsitteet: kulttuuriympäristö – perinnemaisema
  • vastakkainen käsite voi olla hyödyksi joskus: asumistiheys – asumisväljyys
  • erilaiset kirjoitusmuodot: maakunnan suunnittelu – maakuntasuunnittelu; organization – organisation
  • lyhenteet: GIS = geographic information systems

HUOM. Lyhenteiden käyttöä kannattaa välttää, jos ne ovat moniselitteisiä (esim. lyhenne ALS tarkoittaa ainakin käsitteitä “Airborne Laser Scanning”, “Amyotrofinen lateraaliskleroosi“, “Angular Leaf Spot” ja “Acetolactate synthase”).
Pidemmän tekstin joukosta aukikirjoitettu muoto yleensä löytyy. Mutta jos haku kohdistuu vain otsikkoon, voi olla tarpeen kokeilla myös lyhenteellä:

Esimerkki hakutuloksesta.

Kun termejä alkaa kertyä enemmän, on hyvä idea koota sanoja taulukkoon, jotta kokonaisuus – pääkäsitteet ja niihin liittyvät termit – pysyy hallinnassa:

Taulukko ylä- ja alakäsitteistä.

Apuneuvoja hakusanojen määrittelyyn:

  • Sanakirjat (esim. MOT sanakirjasto), käsikirjat, hakuteokset (esim. Wikipedia)
  • Oppikirjat
    Taustatietoa ja alan käsitteistöä löytyy alan oppikirjoista, tietosanakirjoista ja muista hakuteoksista. Ne auttavat keskeisten käsitteiden ja niiden synonyymien pohtimisessa. Samalla on hyvä selvittää termien laajemmat ja suppeammat käsitteet sekä vaihtoehtoiset ilmaisut.
  • Jo löydettyjen julkaisujen sisällysluettelot ja lähdeluettelot
  • Asiasanastot
  • Jo löytyneiden julkaisujen tiedot tietokannoissa, erityisesti aihetta kuvaavat sanat (subject)
Esimerkki kuinka kirjahaun aiheet -kohdasta voi löytää asiasanoja.

Hakusanojen löytäminen kaaviona:

Hakusanojen löytämisen prosessi aiheesta erilaisiin hakusanoihin kaaviomuodossa.