Onko lähde luotettava?

LÄHDEAINEISTON ARVIOINTI : VALINTAPERUSTEITA TIETOKANNOISSA

DogvaaraAiherelevanssi : onko sisältö oikeaa asiaa?

 

 

Ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan viitteiden
– otsikoista,
– asiasanoista ja
– tiivistelmistä,
ovatko ne sisällöllisesti etsityn aiheen mukaisia ja käyttökelpoisia.

Huomaa: Monissa kansainvälisissä tietokannoissa tekemäsi haun tulos lajitellaan listalla ’uusimmat ensin’. Voit halutessasi vaihtaa sen relevanssiksi, jolloin parhaiten aiheeseesi sopivat tulevat listalla ensimmäiseksi.

Tieteellistä tietoa?

Vaikka tieteenalakohtaiset tietokannat sisältävät luotettavampaa aineistoa kuin mitä esim. Googlella saat, tieteellisyydeltään eri tasoista aineistoa niissäkin voi olla. Varsinkin kotimaisiin tietokantoihin tallennetaan paljon myös ammatti- ja järjestölehtiä.

  • Useissa kansainvälisissä tietokannoissa haun voi rajata vain tieteellisten vertaisarvioitujen lehtien artikkeleihin (peer review, referee, scholarly) -> Tee rajaus hakuusi, jos se on tarpeen!
  • Lähdeluettelo on yksi tieteellisen ja luotettavan artikkelin tunnusmerkeistä. Joidenkin tietokantojen viitteissä on mukana myös artikkelin lähdeluettelo, josta voit päätellä paljon, vaikka et itse artikkelia kokotekstinä saisikaan käsiisi.
  • Tieteellinen luotettavuus tiedolle syntyy vertaisarvioinnissa eli peer review –prosessissa. Silti kaikki tiedeyhteisönkään tuottamat julkaisut eivät välttämättä ole vertaisarvioituja, sillä tällainen julkaisuprosessi on melko hidas ja usein on tärkeää saattaa uusin tieto nopeasti yleiseen käyttöön.

Julkaisun ikä / tuoreus

Järkevä vuosirajaus riippuu aiheesta ja alasta.

Kannattaa lähteä liikkeelle mahdollisimman tuoreista aineistoista. Uudet tutkimustulokset kertyvät vanhojen päälle. Tällöin myös lähdeluetteloiden läpikäyminen on hyödyllistä. Klassikot eivät vanhene.

Tietokantojen tulokset voi lajitella uusimmasta vanhimpaan, joten aikarajaus ei haussa ole välttämätön.

Aineiston saatavuus

Paljonko aikaa ja rahaa on käytettävissä? Minkä tasoista tieteellistä työtä olet tekemässä? Jos aineisto ei ole saatavissa omassa kirjastossasi painettuna tai elektronisena, kaukopalvelu välittää maksusta lainoja ja kopioita muualta.

Toki pääasiallinen arvioinnin ja valinnan peruste pitäisi olla jokin muu kuin saatavuus.

VALINTAPERUSTEITÄ NETTILÄHTEISSÄ

Samoja arviointiperiaatteita voidaan soveltaa sekä painetuille että elektronisille lähteille, mutta erityisesti avoimen Internetin aineistoon on suhtauduttava kriittisesti.

Arvioitavia näkökulmia ovat esim.

  • luotettavuus
  • tavoitteet ja kohderyhmä
  • tekijän/tiedontuottajan/julkaisijan/kustantajan tausta (asiantuntemus)
  • onko informaatio suodatettu/arvioitu?
  • paikkansapitävyys
  • puolueettomuus
  • tuoreus, ajantasaisuus, lähteen ikä
  • kattavuus

Katso nettilähteistä ensiksi sivun osoitetta, tekijän tietoja, lähteitä, julkaisupäivämäärää. Näilläkin voidaan tosin huijata, joten sisältö kuitenkin ratkaisee viime kädessä.

VARO ERITYISESTI NÄITÄ:

Saalistajat

Open access –markkinoilla liikkuu asiallisten tiedelehtien lisäksi lehtiä, joiden pääasiallinen tarkoitus on julkaisumaksujen kerääminen, ei tieteen edistäminen. Näissä ns. predator- eli saalistajalehdissä julkaistujen artikkeleiden taso on heikko, osa saattaa olla jopa plagiaatteja muiden tutkijoiden töistä. Lehden kotisivut saattavat antaa valheellista tietoa mm. vertaisarvioinnista. Räikeimmissä tapauksissa lehden toimituskunta on epäpätevä tai jopa täysin tekaistu, julkaisijan osoitetta ei ole oikeasti olemassa, lehti listataan aiheettomasti kuuluvaksi johonkin arvostettuun tietokantaan tai hakemistoon (ks. alla) jne.

Saalistajalehtien tunnistamiseksi voit kokeilla:
•löytyvätkö lehden artikkelit jostakin tunnetusta tietokannasta (esim. Scopus); tämä on luotetteva tapa. huom! Google Scholar ei ole hyvä tähän
•onko lehdellä olemassa impact factor –luku ; hyvin luotettava, mutta hieman suppea lista
•onko lehti Directory of open access journals –listalla ; melko luotettava, mutta jonkin verran saalistajia on päässyt läpi seulasta aika ajoin
•googlata lehden päätoimittajan: onko olemassa ja jos on, kuka, missä ja millaisessa asemassa ; tämä on melko paljastavaa, mutta vaatii vähän kokemusta

Joskus jo lehden nimestä voi haistaa palaneen käryä. Aihealueiltaan hyvin laaja-alaiset lehdet, tyyliin ‘British journal of science’ saattavat olla epämääräisiä – poikkeuksena tunnetut lehdet kuten Nature ja Science. Samoin esim. maininta British tai European lehden nimessä, vaikka lehti julkaistaan ihan toisaalla, on epäilyttävää. Tavallisia ovat myös tunnettuja lehtiä läheisesti muistuttavat nimet.