Lähdemerkinnät

Viittaamalla lähteisiin kirjoittaja osoittaa, mitä aikaisempia teorioita, metodeja ja tuloksia hänellä on ollut tiedossaan ja miten hän suhteuttaa omat tuloksensa toisten tulkintoihin. Viitteessä ja lähdeluettelossa annetaan lukijalle riittävät tiedot tunnistaa ja löytää julkaisu, johon kirjoituksessa viitataan. Näin esim. tutkielman tarkastaja voi tarkistaa esitetyn paikkansapitävyyden. Lisäksi viitteillä annetaan tunnustus sille, jolle tunnustus kuuluu.

Opetuksen ja opiskelun eettiset ohjeet (UEF) [aukeaa uuteen välilehteen; Kamussa, kirjaudu)

Lainaaminen ja viittaaminen ovat välttämättömiä ja tarpeellisia tieteellisessä kirjoittamisessa.

Viittaus = toisen tekijän ajatusten ilmaiseminen omin sanoin.
Lainaus = suorasanainen ote, joka pitää erottaa lainausmerkeillä (”sitaatti”).
Plagiointi = toisen henkilön työn jäljentäminen ja esittäminen omanaan.

Lähteisiin viittaaminen muodostuu kahdesta osasta:
lähdeviitteestä (tekstiviitteestä) ja lähdeluettelosta (kirjallisuusluettelosta)

Lähdeviite ohjaa julkaisun lopussa olevaan lähdeluetteloon, jonka tulee sisältää tarkat tiedot käytetyistä lähteistä. Sen avulla lukija halutessaan löytää lähteet. Lähdeluetteloon merkitään kaikki ne lähteet, joihin työssä on viitattu. Lähdeviitteen ja lähdeluettelon tietojen täytyy vastata tarkasti toisiaan, jotta tekstissä mainittu lähde löytyy lähdeluettelosta helposti.

Lähdeviitteiden merkitsemistapa vaihtelee tieteenaloittain, laitoksittain ja julkaisuittain. Kirjoittajan on aina tarkistettava, että lähdeviitteet ja lähdeluettelo noudattavat sen yhteisön tai julkaisun käytänteitä, jolle kirjoitus on aiottu.

–> Hoitotieteen laitoksen kirjallisen työn ohjeet Kamun Ohjeet ja lomakkeet [kirjaudu; aukeaa uuteen ikkunaan]

Usein käytetty opas: Tutki ja kirjoita / Sirkka Hirsjärvi, Pirkko Remes, Paula Sajavaara. Helsinki : Tammi, 2009. (myös vanhempia painoksia)

Lähdeviitteistä UEF-kirjaston sivulla, myös viitteidenhallintajärjestelmät Zotero ja Mendeley [aukeaa uuteen välilehteen]