Resilienssi ja organisaatio

Tekstiversio Muutosta ilmassa? Työelämän resilienssiä -podcast sarjasta jakso 2.

Minkälainen on resilientti organisaatio? Resilienssiä on määritelty eri tavoin, ja yleensä se kuvataan kykynä selvitä erilaisista haasteista. Näillä määritelmille yhteistä on ajatus vastoinkäymisistä, toipumisesta ja muutokseen sopeutumisesta. Se on kykyä vastaanottaa vastoinkäymisiä ja kykyä palauttaa toiminta entiselle tai uudelle tasolle. Yrityselämässä resilienssi on yleensä mielletty yrityksen kyvyksi kasvaa ja kehittyä muutosten keskellä. Resilientti yritys pystyy jatkuvasti uudistumaan ja muuttamaan toimintamallejaan ja strategioitaan olosuhteiden muuttuessa. Näin ollen resilienssiin liittyy joustavuus sekä kyky selviytyä muutoksista ja kyky joustavasti muuttaa toimintaa. Toisaalta organisaatioresilienssiin liittyy kyky ennakoida ja varautua tulevaisuuden muutoksiin. Tällöin muutoksen iskuvoimaa voidaan ennalta pehmentää ja ottaa vastaan. Toisaalta muutokset voivat tulla yllättäen ja ennakoimatta, jolloin pitäisi reagoida. Työyhteisöissä tasapainotellaan siis näiden kahden asian välillä; kuinka paljon voidaan ja kannattaa ennakoida ja varautua erilaisiin vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin sekä kuinka toimimme yllättävissä tilanteissa. Resilienssi voi olla myös oppimiskykyä. Jos olemme aiemmin kohdanneet yllättäviä muutoksia, niin niistä syntyy hiljalleen organisaatiolle oppia ennakoimattomien muutosten kohtaamiseen. 

Yritykset tarvitsevat organisaatioresilienssiä tulevaisuuteen varautumiseen. Tällöin pyritään tunnistamaan merkkejä, joista voi päätellä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Samaan aikaan pyritään suunnittelemaan omaa toimintaa. Esimerkiksi kuinka strategian tasolla ja pitkällä aikavälillä voimme ohjata toimintaamme, ja toisaalta kuinka lyhyellä aikavälillä, vaikka kvartaaleittain, voimme ennakoida tulevaisuutta. Resilienssiä voidaan myös pohtia tarkastelutasojen näkökulmasta. Esimerkiksi, jos yrityksessä pyritään nollatapaturmapäiviin ennakoimalla ja suunnittelemalla, niin silloin ei välttämättä kerry oppia yllättäviin tilanteisiin reagoimisesta ja siten kyky reagoida yllättäviin tilanteisiin voi jäädä heikoksi. Toisaalta organisaatio voi luottaa liikaa kykyynsä reagoida yllättäviin tilanteisiin. Esimerkiksi eräässä kartonkitehtaassa prosessityöntekijöiden tehtävänä oli seurata tuotantoprosessin etenemistä ja mahdollisia häiriöitä. Työntekijät kertoivat ”olympiamällistä”. Eräiden olympiakisojen aikana he seurasivat naisten hiihtoa, jolloin heidän huomionsa oli televisiossa. Koneet menivät juntturaan ja työnsivät aikamoisen mällin telojen väliin. Heidän huomionsa oli muualla, joten he eivät voineet ennakoida ja havaita suurempaa ongelmaa. Myöhemmin tästä syntyi hyvä tarina.

Millaista tarinaa olisi hyvä rakentaa organisaatiotasolla? Tätä voi pohtia organisaatiomuistin näkökulmasta, johon liittyy organisaation historia. Pitkän kokemuksen omaavat työntekijät ovat nähneet monia erilaisia tilanteita, kuten lamat, koronapandemian, sodat ja luonnonkatastrofit. Heille on voinut muodostua yhteinen muisti siitä, että olemme aiemminkin olleet yhdessä vaikeissa tilanteissa ja selvinneet niistä. Nuoret työntekijät ovat voineet tulla työelämään jatkuvan kasvun aikana, jolloin tarinoilla voidaan jakaa kokemuksia selviytymisestä ja rauhoittaa nuorempia työntekijöitä vaikeuksia kohdatessa. Eräässä autotehtaassa tuli puheeksi resilienssi ja päälle kasaantuneet ongelmat. Eräs johtaja totesi, että onhan näitä nähty aiemminkin, rauhoittaen siten työyhteisöään vaikean tilanteen edessä. Johtaja voi siis perustelluilla puheenvuoroilla tuoda toiveikkuutta tilanteeseen. 

Mitä muuta organisaatiossa voidaan tehdä resilienssin vahvistamiseksi? Joustavuutta voidaan vahvistaa tunnistamalla merkittäviä riskejä, esimerkiksi tietojärjestelmien ja tietoturvan osalta. Näin voidaan ennalta varautua näihin uhkiin ja häiriötilanteiden jälkeen voidaan palata rauhallisempaan tilanteeseen. Organisaatioiden joustavuuden luovat ihmiset, jotka käyttävät osaamistaan ja kokemustaan. Tällöin tarvitaan yhteistä reflektiota, havainnointia ja keskustelua siitä, mitä havaitaan, mitä tapahtuu ja millaisia ennusmerkkejä on ympäristössä ja organisaation sisällä. Näin voidaan tunnistaa ja tulla tietoiseksi niistä. Suorituskykyä voidaan myös optimoida esimerkiksi prosessimaisesti toimivassa organisaatiossa ottamalla huomioon tyypilliset häiriötilanteet ja niihin varautumalla. Innovaatiot tarjoavat näkökulman resilienssin vahvistamiseksi: miten uudet innovaatiot ja teknologiat vaikuttavat organisaation toimintaan ja millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat. Näin yritykset voivat tunnistaa näitä mahdollisuuksia ja mahdollisia häiriöitä. Resilienssin vahvistamiseen tarvitaan siis yhteistä aikaa keskustelulle sekä tietoa, joista tulisi poimia omalle organisaatiolle tärkeitä vihjeitä. 

Ehdotuksia resilienssin vahvistamiseen: pyrkiä ennustamaan tulevaisuutta, varautua mahdollisiin riskeihin ja mahdollisuuksiin, varmistaa häiriötön toiminta suurissa muutoksissa sekä jälkipuinti häiriöistä oppimiseksi. Näin ollen resilienssi on vastoinkäymisistä oppimista ja eteenpäin ponnahtamista kohti tulevaisuutta. 

Tämä blogiteksti on podcastin tekstiversio Muutosta ilmassa? Työelämän resilienssiä -podcastsarjaan liittyen. Blogit ja podcastit on tehty Opetushallituksen rahoittamassa Hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä koulutushankkeessa.

Arttu Puhakka on innoittava ja energinen valmentaja, joka ottaa osallistujat mukaan yhteiseen keskusteluun. Hänen koulutukset perustuvat tutkittuun tietoon ja käytännössä hyväksi havaittuihin menetelmiin. Artun koulutuksissa on ollut yli 13000 osallistujaa, isoista pörssiyrityksistä kolmannen sektorin toimijoihin.