Maahanmuuttajien pääsyä työmarkkinoille on edistettävä
Fatbardhe Hetemaj
Kuva: Niklas Gerkman
Suomi on lyhyessä ajassa muuttunut entistä kansainvälisemmäksi. On ollut erittäin ilahduttavaa huomata, että viimeisten 10 vuoden aikana Suomessa on tapahtunut tärkeätä avartumista monikulttuurisuuden ja kansainvälistymisen alueella niin ajattelussa kuin asenteissakin. Vaikka suomalaisten asenteet ovatkin muuttuneet suopeammiksi maahanmuuttajia kohtaan, paljon työtä on vielä tehtävänä. Tarvitaan sekä maahanmuuttajien koulutusprojekteja että työnantajiin ja koko suomalaiseen yhteiskuntaan liittyvää asennetyötä.
Suomen työelämään kohdistuu lähivuosina erilaisia paineita. Väestömme ikääntyy nopeasti ja ikääntymisen seurauksena työvoiman tarjonta supistuu. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallin säilyttämiseksi tarvitsemme tulevina vuosikymmeninä uusia ja osaavia tekijöitä sekä kansainvälisiä ajattelijoita. Kansainvälisillä osaajilla on paljon annettavaa suomalaisille työnantajille, mutta ulkomaalaisten tuoman osaamisen ja kansainvälisten kontaktien hyödyntäminen on Suomessa kuitenkin edelleen vähäistä.
Tällä hetkellä ulkomaalaistaustaisilla on erittäin suuria vaikeuksia löytää työpaikka valmistumisensa jälkeen. Ulkomaalaisiin opiskelijoihin kouluttamiseen käytetty raha valuu hukkaan, koska heidän opintojensa jälkeistä työllistymistä Suomessa ei mahdollisteta. Valmistumisen jälkeen opiskelijoilla on vain puoli vuotta aikaa löytää töitä Suomesta. Suomi ajaa täällä koulutettuja ulkomaalaisia pois, koska työllistymiseen ei anneta riittävästi aikaa.
Erityisesti Suomen pitäisi hyödyntää enemmän jo maassa asuvien ulkomaalaisten kykyjä ja kansainvälistä kokemusta. Yksi keskeinen kehittämisen kohde on maahanmuuttajien kielitaito. Kielitaitovaatimuksiinkin voisi suhtautua rennommin: tavoitteena tulee olla riittävä kielitaito, ei äidinkielentasoinen suomen kielen hallinta. Yliopiston suomen kielen kurssit tulisivat olla työelämälähtöisiä. On menetys Suomelle, että ulkomailta muuttaneiden henkilöiden on vaikea löytää Suomesta koulutustaan vastaavaa työtä. Toimenpiteitä tulee kohdistaa eri tavoin erityyppisille työnantajille, eri alueilla ja erikokoisissa yrityksissä, mikäli halutaan tukea ulkomaalaisten entistä parempaa työllistymistä.
Rekrytointi ei onneksi enää ole kansallisten rajojen sisään sidottua. Yritykset haluavat parhaat työntekijät riippumatta siitä, mistä he ovat kotoisin. Erilaisuutta tulisi ymmärtää hyödyntää. Ulkomaalaiset työntekijät tuovat uusia näkökulmia yrityksen toimintaan, tekevät yrityksestä monikulttuurisen työympäristön sekä auttavat yritystä tehostamaan toimintojensa kansainvälistymistä. Haluaisin rohkaista kaikkia suomalaisia työnantajia kansainvälistymään ja hyödyntämään alueella asuvien ja/tai opiskelevien ulkomaalaisten osaamista ja resursseja. Hyötyjä on monia, esimerkiksi koulutetut maahanmuuttajat tuovat yrityksille tuoretta osaamista ja eri kulttuurien tuntemusta, josta on hyötyä kansainvälisillä markkinoilla, sillä maahanmuuttajien verkostot laajentavat markkina-aluetta jopa maailmanlaajuisesti.
Maahanmuuttajien työllistäminen ei pelkästään auta menestymään kiristyvässä työvoimakilpailussa, vaan myös lisää työpaikan hyvää mainetta avoimesta ja uusiutumiskykyisestä organisaatiosta, mikä osaltaan luo ja vahvistaa myönteistä työnantajakuvaa. Ulkomaalaisuus ei sinänsä pätevöitä mihinkään erityiseen, jolla sivuuttaisi samantasoisen suomalaisen. Tietyissä olosuhteissa kuitenkin ulkomaalaisen palkkaaminen voi olla paras vaihtoehto – etenkin silloin kun yritys etsii uusia markkinoita ja onnistuu laajentamaan toimintaansa.
Ymmärrän toki, että ulkomaalaisen rekrytoinnissa on omat haasteensa. Tyypillisimpiä haasteita ovat kieliongelmat, koulutuksen vastaavuuden selvittäminen ja työlupa-asioiden selvittäminen. Tämän lisäksi työyhteisöjen ja lähiesimiesten puutteellinen kulttuuriosaaminen estää ulkomaalaisten osaamisen täyden hyödyntämisen. Väitän kuitenkin, että ulkomaalaisten rekrytointi on edelleen myös asennekysymys. Vaikka työelämämme on kansainvälistynyt, ”suomalainen tyypillinen työntekijä” -asenne on vielä olemassa, koska prosentuaalisesti Suomeen on asettunut edelleen hyvin vähän ulkomaalaistaustaisia henkilöitä. Ulkomaalaisten osaajien työllistymistä edistää yleensä se, jos palkkaajalla on henkilökohtaisia kansainvälisiä kokemuksia tai jos liiketoiminnan ydin on kansainvälinen. Työpaikka, jossa on ollut maahanmuuttaja työssä, ottaa yleensä maahanmuuttajia työhön uudelleenkin.
Toisinaan työnantajien kielteiset asenteet eivät tarkoita sitä, etteivät he haluaisi palkata maahanmuuttajia, vaan työnantajat pelkäävät, ettei maahanmuuttaja sopeudu työyhteisöön. Mutta täytyy muistaa, että kaikkea ei opita koulussa. Ihmissuhdetaidot, kyky työskennellä erilaisten ihmisten kanssa sekä monet muut ammatin harjoittamiseen liittyvät haasteet opitaan vasta vanhempina työelämässä – kunhan siihen suodaan mahdollisuus. Sitä paitsi, kuten aina uuden työntekijän kohdalla, sopeutuminen työyhteisöön vie oman aikansa. Maahanmuuttajan perehdyttämisellä on oleellinen merkitys, jotta hänen voimavaransa saadaan parhaiten työnantajan käyttöön.
Sekä suomalais- että ulkomaalaistaustaisten ihmisten on opittava toimimaan etnisesti, kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisissa ympäristöissä. Se, että maahanmuuttajille aukeaisi enemmän mahdollisuuksia integroitua suomalaiseen työelämään, olisi meidän kaikkien etu sekä kilpailukyvyn että yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Tarvitsemme uusia ja iloisia veronmaksajia!
Kirjoittaja on Fatbardhe Hetemaj joka tulee puhumaan Aducaten järjestämään UNELMA | TYÖ -seminaariin 18.11.2014 Tähti-ravintolaan Kuopion Kauppakadulla.
[googlemaps https://www.google.com/maps/embed?pb=!1m18!1m12!1m3!1d1818.0435172576556!2d27.681071115869155!3d62.8919000533243!2m3!1f0!2f0!3f0!3m2!1i1024!2i768!4f13.1!3m3!1m2!1s0x4684b08bc433b05f%3A0xe68b58fa58d0310a!2sKauppakatu+18%2C+70100+Kuopio!5e0!3m2!1sfi!2sfi!4v1414400538778&w=400&h=300]
Tule tutustumaan maahanmuuttaneiden työllistymispolkuun. Maahanmuuttaneiden mahdollisuuksista ja haasteista tulevat puhumaan Fatbardhe Hetemaj’n lisäksi Docventures –kaksikko Riku Rantala ja Tuomas Milonoff, Lisbeth Mattsson (Pohjois-Savon ELY-keskus), Jussi Virsunen sekä Sanna Iskanius (Itä-Suomen yliopistolta).
Kuvaaja: Niklas Gerkman