Yhdessä pakoon! Opettajien ajatuksia pakopelipedagogiikasta 

Pakopelipedagogiikka tuo opetukseen pakopeleistä tutut elementit: oppijat ratkovat tarinalliseen kontekstiin sidottuja pulmia yhdessä, jolloin oppiminen tapahtuu yhteistyön ja oivaltamisen kautta.  

Pedagogisten pakopelien tavoitteena on aktivoida oppijoita ja luoda elämyksellisiä oppimiskokemuksia. Ne kehittävät luovuutta, ongelmanratkaisua ja tiimityötaitoja – ja tarjoavat mahdollisuuden oppia toiminnallisesti yhdessä muiden kanssa. Toteutus voi olla fyysinen, digitaalinen, hybridi tai siirreltävä, ja menetelmä sopii monen ikäisille ja lähes kaikkiin oppisisältöihin. 

Oppimismotivaatiota pakopeleistä 

Pakopelipedagogiikka on innovatiivinen tapa tuoda oppimiseen uusia ulottuvuuksia. Se rikastuttaa opetusta ja tarjoaa mahdollisuuden lisätä toiminnallisuutta ja elämyksellisyyttä oppimiseen. Pakopelit voivat vaikuttaa merkittävästi oppimismotivaatioon, kun niitä hyödynnetään monipuolisesti. Pelilliset elementit ja tarinallisuus houkuttelevat mukaan, ja usein myös vähemmän aktiiviset oppijat keskittyvät ja innostuvat, kun oppiminen tapahtuu pelin kautta. Vaikka pakopelit eivät sovi automaattisesti kaikille oppijoille, monissa opetuskokeiluissa on havaittu samanlaista ilmiötä: pakopelit koetaan usein perinteisiä oppitunteja mielekkäämpinä ja innostavampina. 

Pelin aikana syntyvät elämykset ja onnistumisen kokemukset aktivoivat oppijoita ja vahvistavat sitoutumista. Toiminnallisuus, yllätyksellisyys ja pelin aikana syntyvä jännite kannustavat kokeilemaan rohkeasti ja heittäytymään mukaan. Oppimisen ilo nousee keskiöön, mikä tekee pakopelipedagogiikasta vahvan työkalun opetuksen rikastuttamiseen. 

Oivalluksia yhteistyössä 

Pedagogisten pakopelien luonnollinen lähtökohta on yhteistyö. Pelit tuovat oppijat yhteen ratkomaan ongelmia. Pulmia ei ratkaista yksin, vaan yhdessä etsimällä vihjeitä, jakamalla havaintoja ja yhdistelemällä erilaisia näkökulmia. Tiimityö ja viestintätaidot kehittyvät erityisesti silloin, kun peli on rakennettu edellyttämään keskinäistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä ratkaisujen löytämiseksi. Tällöin jokainen tuo peliin oman osaamisensa, ja vain yhdessä toimimalla voidaan päästä loppuratkaisuun. Tämä tekee peleistä luonnostaan yhteisöllisiä ja vuorovaikutteisia oppimiskokemuksia. 

Yhteistyö ei rajoitu pelkästään oppijoihin, vaan myös opettajien välinen yhteistyö on tärkeää.  Jos peliä suunnittelee yksin, voi olla haastavaa huomioida erilaisia tapoja ratkaista ongelmia. Suunnittelu ja toteutus sujuvat usein parhaiten, kun mukana on kollega, jonka kanssa voi jalostaa ideoita ja kehittää ratkaisuja yhdessä. Yhteistyö tuo suunnitteluun uusia näkökulmia ja vahvistaa myös toteutusvaiheen onnistumista. 

Tunne kohderyhmäsi 

Pedagogisten pakopelien onnistuminen edellyttää, että opettaja tuntee kohderyhmänsä. Peli toimii parhaiten silloin, kun se on suunniteltu oppijoiden vahvuudet, haasteet ja kiinnostuksen kohteet huomioiden. Näin pelin maailma tuntuu samaistuttavalta, tehtävät asettuvat sopivan haastaviksi ja jokaisella on mahdollisuus kokea onnistumisia. 

Pakopelit eivät ole ensisijaisesti tiedonsiirron väline eivätkä ne välttämättä ole tehokkaita uuden sisällön opettelussa. Sen sijaan ne soveltuvat erinomaisesti jo käsiteltyjen teemojen ja taitojen harjoitteluun sekä vahvistamiseen. Pakopelit tarjoavat myös mahdollisuuden harjoitella taitoja, joita perinteisessä luokkahuoneessa ei aina päästä tuomaan esiin. 

Oppimisen varmistaminen ja uuden tiedon syventäminen tapahtuvat yhdessä reflektoiden, joten pelin jälkeen on tärkeää varata aikaa kokemusten purkamiselle ja keskustelulle. Reflektio auttaa liittämään pelin aikana syntyneet oivallukset opetettuun sisältöön, jolloin oppiminen jäsentyy ja syvenee. 

Vain mielikuvitus rajana 

Pakopelin suunnittelu ei edellytä kalliita välineitä, vaan ennen kaikkea luovuutta ja kekseliäisyyttä. Mielikuvitus on suunnittelun tärkein työkalu, ja sen puute on usein suurin rajoite pelin luomisessa. Pakopelien vetovoima syntyy ennen kaikkea luovista oivalluksista, ei niinkään teknisistä ratkaisuista. Tämä korostaa mielikuvituksen ja kontekstin merkitystä pelin suunnittelussa. 

Tarina on pakopelin tärkein elementti, myös silloin kun pelin lähtökohta on pedagoginen. Juoni sitoo tehtävät yhteen ja luo tilanteen, johon oppijat voivat uppoutua. Hyvin rakennettu tarina tekee pelistä merkityksellisen ja motivoi etsimään ratkaisuja. Pelin juoni sitoo tehtävät yhteen ja vahvistaa elämyksellisyyttä. 

Myös käytännön toteutuksessa luovuus on avainasemassa. Pelin toteutusmuotoja voi muokata eri tilanteisiin sopiviksi. Esimerkiksi suurissa ryhmissä lukot ja pulmat voidaan toteuttaa digitaalisesti tai tekemällä samaan fyysiseen tilaan useita eri tehtäviä, joita koko ryhmä pystyy ratkomaan samanaikaisesti. Tämä mahdollistaa kaikkien osallistumisen ja vahvistaa yhteistyötä. 

Monialaisuus ja moniaistillisuus oppimisessa 

Pedagogiset pakopelit tarjoavat erinomaisen tavan laaja-alaisen opetuksen toteuttamiseen. Niiden avulla voidaan integroida oppiaineita luovasti, ja eri sisältöjen sekä toimintatapojen yhdistely on usein luontevaa. Pakopelin tarinan ja teeman voi rakentaa niin, että haluttuja sisältöjä käsitellään laajemman ilmiön tai kokonaisuuden kautta. 

Pakopeliympäristöissä oppiminen on usein myös moniaistillista, mikä voi näkyä sekä itse pulmatehtävissä että pelin tunnelman rakentamisessa. Vihjeitä voidaan ratkoa visuaalisten, auditiivisten ja kinesteettisten elementtien avulla ja toisaalta esimerkiksi valojen ja äänen hyödyntäminen ympäristön luomisessa tekevät oppimisesta elämyksellistä ja mieleenpainuvaa. Moniaistillisuus tukee tiimin jäsenten erilaisia tapoja oppia. 

Vahva oppijalähtöisyys 

Pakopelejä voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Opettaja voi suunnitella ja rakentaa pelin oppijoita varten, jolloin hänen roolinsa muuttuu tiedon jakajasta ohjaajaksi. Oppiminen etenee oppijalähtöisesti, kun opettaja ohjaa prosessia ja oppijat etsivät ratkaisuja yhdessä toimien. Pelin aikana opettajan roolia kuvataan usein pelinjohtajana, joka tukee oppijoita tarvittaessa, mutta antaa heidän edetä itse omien oivallustensa kautta. 

Toisaalta myös oppijat voivat toimia pakopelien suunnittelijoina ja rakentajina. He voivat suunnitella pelejä toisilleen tai eri ikä- ja taitoryhmille, mikä edellyttää vastuun ottamista ja ymmärrystä oppimisprosessista. Kun oppijat pääsevät itse rakentamaan pakopeliä, he syventävät samalla omaa ymmärrystään opeteltavasta aiheesta ja harjoittelevat luovaa työskentelyä, yhteistyötä ja ongelmanratkaisua. 

Pakopelit tarjoavat mahdollisuuden harjoitella arjen taitoja turvallisessa ympäristössä. Ne voidaan suunnitella ja toteuttaa pienilläkin resursseilla, mikä tekee niistä helposti saavutettavan työkalun monenlaisiin opetustilanteisiin. Pakopelit kehittävät myös työelämässä tarvittavia taitoja tarjoamalla turvallisen ja hauskan tavan harjoitella esimerkiksi aikapaineen hallintaa, ongelmanratkaisua ja päätöksentekoa. 

Pedagogiset pakopelit tukevat oppimista lähes missä tahansa kontekstissa. Innostavana ja monipuolisena työtapana ne yhdistävät elämyksellisyyden, yhteistyön ja ongelmanratkaisun tavalla, joka motivoi ja jää mieleen tehden oppimisesta sekä vaikuttavaa että aidosti mielekästä. 

Teksti kuuluu blogisarjaan, jossa tarkastellaan pakopelipedagogiikkaan liittyviä ilmiöitä. Blogisarja on toteutettu osana Opetushallituksen rahoittamaa Yhdessä pakoon! – Pakopelipedagogiikka yhteisöllisyyden edistäjänä opetuksessa -koulutushanketta. Kirjoittajat työskentelevät hankkeessa, jonka toteuttavat yhteistyössä Itä-Suomen yliopisto, Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Kajaanin ammattikorkeakoulu. Blogitekstissä tarkastellaan näkökulmia, jotka pohjautuvat hankkeessa toteutettuihin Pelipedagogiikka-webinaareihin. Yhteenveto kokoaa perusopetuksen ja ammatillisen toisen asteen opettajien esiin nostamia väittämiä ja kokemuksia pakopelipedagogiikasta. 

Sanna Soppela

Sanna Soppela, jatkuvan oppimisen asiantuntija, Itä-Suomen yliopisto, Jatkuvan oppimisen keskus

Iiris Kangasniemi

Iiris Kangasniemi, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto, Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto

Lähteet: 

Fotaris, P., & Mastoras, T. (2019). Escape rooms for learning: A systematic review. Esitelty konferenssissa 13th European Conference on Game-Based Learning (ECGBL 2019), Odense, Tanska. Saatavilla osoitteesta https://www.researchgate.net/publication/336374954_Escape_Rooms_for_Learning_A_Systematic_Review 

Manojlović, H. (2022). Escape room as a teaching method. The Journal of Teaching English for Specific and Academic Purposes, 10(2), 215–226. https://doi.org/10.3311/ope.504 

Nicholson, S. (2015). Peeking behind the locked door: A survey of escape room facilities.  Saatavilla osoitteesta http://scottnicholson.com/pubs/erfacwhite.pdf 

Veldkamp, A., van de Grint, L., Knippels, M. P. J., & van Joolingen, W. R. (2020). Escape education: A systematic review on escape rooms in education. Educational Research Review, 31, 100364. https://doi.org/10.1016/j.edurev.2020.100364