Vastoinkäymisistä eteenpäin

Resilienssiä kutsutaan muutosjoustavuudeksi ja muutoskyvykkyydeksi. Se on prosessi, jossa kohtaamme vastoinkäymisiä tavalla, joka mahdollistaa kasvun ja oppimisen. 

Tänä syksynä olemme lukeneet uutisia vastoinkäymisistä, hankaluuksista ja ehkä myös synkkiä arvioita tulevaisuudesta. Moni meistä varautuu vaikeisiin hetkiin, etsien erilaisia tapoja selvitä haastavista tilanteista. Vastoinkäymisten kokeminen voi tuntua kuin putoaisi montun pohjalle, josta käsin selviytymisreittiä on vaikea hahmottaa. Mutta entä jos montun pohja onkin paikka, jossa kannattaisi käväistä oppimassa? 

Joskus monttu tuntuu niin syvältä, että sinne ei valokaan tunnu pääsevän. Tällöin tarvitsemme jonkun, joka sytyttää valot ja auttaa meitä löytämään tikkaat ylös. Esihenkilö voi olla se henkilö, joka sytyttää valot. Mutta mitä tämä valojen sytyttäminen oikein tarkoittaa? 

Montun pohjalle tipahtaminen eli vastoinkäymisen kohtaaminen voi synnyttää ns. negatiivisia tunteita, jotka kaventavat ajatteluamme. Näemme vain ongelman, emme reunoilla olevia ratkaisun mahdollisuuksia. Valojen sytyttäminen voi tarkoittaa sitä, että muistutamme montun pohjalla olevaa kaveriamme hänen osaamisestaan, vahvuuksistaan, kyvystä oppia uutta, aikaisemmista onnistumisista ja saavutuksista sekä autamme häntä huomaamaan ne henkilöt, jotka voivat olla apunamme. 

Montun pohja on melko tavallinen paikka. On normaalia kohdata vastoinkäymisiä, mutta tämä saattaa unohtua montun pohjalla. Joskus juuri siellä saamme perspektiiviä ja opimme, miten jatkaa eteenpäin entistä vahvempina. Näin voimme normalisoida tilannetta ja autamme kaveriamme suhtautumaan tilanteeseen myötätuntoisemmin. Valojen sytyttämisen jälkeen saattaa huomata, että samaisessa montussa on käynyt muitakin. Nyt on aika kerätä omat kamppeet ja tehdä tilaa seuraaville. 

Montusta nouseminen edellyttää välineitä, tikkaita. Voimme työntää kaveriamme edellämme tikkaita ylös, mutta siinä hommassa saattaa molemmilta loppua kunto kesken. Miten siis saisimme kaverin huomaamaan, että pystyy nousemaan itse tikkaita ylös? Oivalluttava keskustelu energisoi ja vapauttaa motivaatioon liittyvää dopamiinia. Tällöin montun pohjalla oleva kaverimme voi itse oivaltaa, kuinka montusta pääsee pois. Toiveikkuuden tai muun myönteisen tunteen tuottaminen avartaa ajattelua, jolloin aiemmin katveeseen jääneet ajatukset ja ideat tulevat näkyviin. Ja onhan kaikille osapuolille helpompaa, että monttuun tipahtanut kaverimme itse nousee tikkaita pitkin. Näin säästämme voimiamme ja hänen minäpystyvyytensä voi vahvistua seuraavaa kertaa ajatellen. Monttuja (kun) on (takuulla) tulossa jatkossakin. 

Resilienssiä on kutsuttu prosessiksi, jossa myönteisellä tavalla oivallamme jotain. Vastoinkäymisestä opimme jotain. Emme vain nouse montusta pois, vaan tavallaan ponnahdamme pidemmälle eteenpäin montun reunalta. Montut ja kuopat antavat meille mahdollisuuden vahvistaa kasvunasennetta, jota tarvitsemme toimintaympäristön muutoksissa. 

Jälkikäteen monttuihin on hyvä palata tarinan muodossa. Jos osaamme taitavasti muotoilla resilienssiä rakentavan narratiivin vastoinkäymisen kohtaamisesta, se voi auttaa meitä kohtaamaan seuraavia monttuja tai olla putoamatta pohjalle saakka. Saatamme muistaa, että olemme aiemminkin onnistuneesti kohdanneet vastoinkäymisiä, ja niistä on aina selvitty. 

Tämä blogi on kirjoitettu osana Opetushallituksen rahoittamaa “Johtajaksi ja johtajana kehittyminen – oivalluksia ja pitovoimaa” -koulutushanketta, jossa järjestetään koulutuksia opetus- ja kasvatusalan johtajille ja esihenkilöille.

Kirjoittajat

Arttu Puhakka

Myyntipäällikkö

Itä-Suomen yliopisto, Jatkuvan oppimisen keskus

Puhakka on innoittava ja energinen valmentaja, joka ottaa osallistujat mukaan yhteiseen keskusteluun. Hänen koulutukset perustuvat tutkittuun tietoon ja käytännössä hyväksi havaittuihin menetelmiin. Artun koulutuksissa on ollut yli 13000 osallistujaa, isoista pörssiyrityksistä kolmannen sektorin toimijoihin.

Laura Al-azzawi

Jatkuvan oppimisen asiantuntija

Itä-Suomen yliopisto, Jatkuvan oppimisen keskus

Laura on kasvatustieteen maisteri ja intohimoinen oppija, joka työskentelee jatkuvan oppimisen asiantuntijana. Hän on erityisen kiinnostunut ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta sekä oppimismuotoilusta. Laura haluaa luoda oppimisympäristöjä, joissa jokainen voi kukoistaa. Hän löytää voimaa ja inspiraatiota luonnossa liikkumisesta, koirien rapsuttelusta ja ympäröivän kauneuden ihailusta.