Uskallammeko uudistaa koulutuspolitiikkaa ja hyödyntää aikuiskoulutuksen mahdollisuuksia?
Kollega Jukka Lerkkanen nosti esiin jatkuvan osaamisen kehittämisen tarpeen ja kotimaisen koulutuspolitiikan ratkaisut, jotka vaikeuttavat sen toteutumista (HS 6.12.). Huoli Suomen koulutustasosta on perusteltu. Yhtä lailla on syytä olla kiinnostunut myös osaamistason nostosta. Koulutustason nostamiseksi on valmisteilla useita myönteisiä toimia, joista esimerkkinä Orpon hallituksen valmistelema opintosetelikokeilu.
Työelämässä jo olevien, tai työttömäksi joutuneiden, osaaminen ei kuitenkaan välttämättä vastaa tämän päivän tarpeita. Kun talouskasvu käynnistyy, on aiheellista kysyä, onko meillä riittävästi osaamista ja osaajia vastaamaan kasvun edellytyksiin.
Tutkintokoulutus ei yksin riitä, tarvitaan kannusteita
Tutkintokoulutus ei yksin riitä tämän osaamisvajeen paikkaamiseen. Jo muutaman vuoden takaisissa tutkinnoissa opitut tiedot eivät aina vastaa nykyisiä työelämävaatimuksia. Samaan aikaan kysymys kuuluu, miten osaamisen uudistamista tuetaan, kun vuorotteluvapaa ja aikuiskoulutustuki ovat poistuneet.
Opintosetelikokeilu on lupaava keino helpottaa nuorten siirtymistä toiselta asteelta korkeakoulutukseen. Samantyyppinen malli voisi hyödyttää myös jo korkeakoulututkinnon suorittaneita. Vaihtoehtoisesti verokannuste tulo- ja yritysverotuksessa toisi insentiivin sekä yksilölle, että työnantajille jatkuvan oppimisen rahoituspohjan laajentamiseksi. Verokannusteet olisivat kustannustehokkaita keinoja vahvistaa osaamistason nostamista, laajentamista ja uudistamista työuran eri vaiheissa.
Ratkaisuna rajoitteiden poisto?
Hallituksella valmistelussa oleva työttömien työnhakijoiden mahdollisuuksien parantaminen avoimen korkeakoulutuksen opintoihin on kannatettava kehityssuunta, jolle matalasuhdanteen aikana on erityistä tarvetta. On varsin helppo ajatusleikki pohtia, kumpi on hedelmällisempää – työttömänä passivoituminen vai aktiivinen oman osaamisen kehittäminen avoimen korkeakoulutuksen opinnoilla. Muutkin tarpeettomat rajoitteet oman osaamisen kehittämiseksi työttömyystuella on syytä laittaa tarkasteluun. Yliopistojen opettajat kohtaavat jo epätoivoisessa tilanteessa olevia tutkinto-opiskelijoita, jotka ennen valmistumistaan ovat pakotettuja luopumaan tutkinto-opiskeluoikeudestaan säilyttääkseen edes jonkinlaiset mahdollisuudet toimeentuloon.
Jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien vahvistaminen ei ole vain koulutuspoliittinen kysymys, vaan edellytys tulevaisuuden työmarkkinoille ja toimivalle yhteiskunnalle. Siksi tarvitsemme päätöksiä, jotka tekevät osaamisen uudistamisesta houkuttelevaa ja saavutettavaa myös tutkinnon suorittamisen jälkeen. Näin varmistamme, että Suomi pysyy osaamisen ja sivistyksen varassa rakentuvana maana myös jatkossa.
