Esihenkilövalmennuksen avulla kohti ohjauksellisempaa työllisyydenhoitoa
Itä-Suomen yliopistossa järjestettiin ohjaustyön johtamiseen ja kehittämiseen keskittyvä valmennus, johon osallistui liki 20 esihenkilöä Pohjois-Karjalan työllisyyden ekosysteemistä. Valmennuksen tarkoituksena oli syventää esihenkilöiden ymmärrystä ohjauksesta yksilö- ja yhteisötasolla sekä tarjota välineitä ohjaustyön kehittämiseen ja johtamiseen.
Lue lisää esihenkilövalmennuksesta Työmarkkinatorilta: TNO Pohjois-Karjala – Esihenkilöiden valmennuksella kohti uudenlaista työllisyydenhoitoa.
Ohjaustyö nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä
Työllisyydenhoidolla on yhteiskunnallisesti merkittävä rooli, ja toiminnan tulosodotukset ovat korkeat. Suomessa on tällä hetkellä yli 300 000 työtöntä (Keha-keskus i.a.), mikä asettaa julkisen työllisyydenhoidon asiantuntijat ja esihenkilöt kovien paineiden alle.
Ohjaus on ollut osa työllisyyspalveluita jo 1980-luvulta lähtien (Onnismaa 2000), ja sen rooli moninaistuvassa työelämässä on entistä keskeisempi. Työllisyydenhoidossa on harvoin kyse vain ihmisen ja työpaikan kytkemisestä toisiinsa, vaan usein tarvitaan kokonaisvaltaisempaa asiakkaan tilanteen jäsentelyä ohjauksellisin keinoin.
Vaikka on olemassa vakiintuneita ohjausammatteja, työllisyydenhoidon ohjaustyöhön tullaan monenlaisia reittejä pitkin, eikä suinkaan aina koulutuksen kautta. Itä-Suomen yliopiston aiemmissa ohjauksen hankkeissa työllisyydenhoidon ohjaushenkilöstölle on tarjottu täydennyskoulutusta. Nyt esihenkilöiden toiveesta toteutettiin valmennus, jonka keskiössä oli ohjaustyön johtaminen ja kehittäminen.
Valmennus suunniteltiin yhteistyössä kohderyhmän kanssa, ja sen keskeiset sisällöt kertovat ajasta, jossa elämme: muutoksessa johtaminen ja ohjaaminen, ohjaavien verkostojen johtaminen ja esihenkilöiden jaksaminen olivat erityisen toivottuja teemoja. Aiheita käsiteltiin asiantuntijapuheenvuorojen, erilaisten keskusteluiden ja tehtävien avulla lopulta palaten aina ohjauksellisten näkökulmien ääreen. Ohjauksellisen työn johtamisessa ja kehittämisessä esihenkilöillä on ratkaiseva rooli.
Esihenkilöt ohjaajaksi kasvamisen tukena
Ohjausosaaminen kehittyy vaiheittain. Alkuvaiheessa ohjaustyö voi helposti rinnastua palvelukohtaamiseen, jossa asiantuntija lähinnä ratkoo asiakkaan ongelmaa ammatillisen tietonsa pohjalta ohjeisiin ja suosituksiin nojaten. Työllisyydenhoidossa ohjaus voi myös pelkistyä viranomais- tai asiantuntijatehtävän toteuttamiseksi. (Vehviläinen 2020 ja Vehviläinen 2023.) Myös asiakas voi tulla ohjaukseen oletuksella, että asiantuntijalla on valmiit ratkaisun avaimet työllistymiseen ja urasiirtymiin. Ohjausymmärryksen syventyessä ohjaus jäsentyy laajempana työotteena, mutta sen oppiminen edellyttää omanlaisiaan oivalluksia ja ammatillisen kasvun paikkoja. On hyvä, jos esihenkilö hahmottaa tätä kehityskaarta ja osaa tukea yhteisöään kohti ohjauksellisen työn ydintä.
Ohjausosaamisen kehittymistä on tutkittu Itä-Suomen yliopiston Ohjausosaamista yhteistyössä -hankkeessa. Tällä videolla Sanna Vehviläinen (2023) esittelee hankkeen tuloksena syntynyttä ohjausosaamisen työkalua: Ohjausosaamisen askeleet.
Ohjausosaamisen kehittymistä työyhteisöissä haastavat risteävät näkemykset ohjauksesta ja sen kohteesta. Ohjaus voidaan määritellä kahden tai useamman ihmisen väliseksi yhteistoiminnaksi, jossa tuetaan ja rakennetaan sekä ohjataan asiakkaalle merkityksellisiä prosesseja niin, että asiakkaan toimijuus vahvistuu (Vehviläinen 2014). Instituutio tarjoaa ohjaukseen kontekstin, jonka äärellä ohjaaja ja asiakas yhdessä työskentelevät. Kun työyhteisössä on yhtenäinen ohjauskäsitys, se tuo kehittämiselle ja johtamiselle mielekkäät lähtökohdat.
Ohjausosaamisen syventyessä ohjaustyötä tekevät voivat huomata, että ohjauksen ihanteet ja arkiset työn käytänteet eivät aina kohtaa. Tulostavoitteet, asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja yleinen työmarkkinatilanne voivat vetää ristikkäisiin suuntiin ja luoda ohjaukseen jännitteisyyttä. Näistä ohjaustyöhön väistämättä kytkeytyvistä jännitteistä tulisi keskustella yhdessä koko työyhteisön kesken, ja niiden hyväksyminen osaksi ohjaustyötä raivaa tilaa ohjauksen erityiselle luonteelle ja vahvistaa luottamusta ohjaustyön kykyyn vaikuttaa asiakkaiden elämässä mielekkäillä tavoilla.
Esihenkilöt voivat tukea ohjaajaksi kasvamista ja ohjauksellista työotetta luomalla tiloja, joissa ohjausta voidaan tarkastella kaikkine puolineen. Konkreettisesti se tarkoittaa aikaa ja paikkaa keskustella ohjaustyön mahdollisuuksista, haasteista ja tuotosodotuksista, joita työllisyydenhoidon ohjaustyöhön keskeisesti sisältyy. Vuorovaikutus ja keskustelu yhdistävät ohjaustyön johtamista ja itse ohjaustyötä, ja sen varassa lepää koko ohjaustyön ydin.
Laadukas ohjaus edellyttää aikaa, luottamusta ja vuorovaikutusta
Ohjaustyön keinovalikoimaan sisältyy lukematon määrä menetelmiä ja työkaluja, joiden käyttö on hyödyllistä erilaisissa tilanteissa. Pohjimmiltaan kuitenkin ohjaus rakentuu vuorovaikutuksessa ja yhteistyösuhteessa asiakkaiden ja muiden verkostojen kanssa, minkä vuoksi vuorovaikutuskäytäntöjen hallinta on erityisen tärkeää.
Ohjauksen lähtökohdaksi voidaan ajatella sellaisten vuorovaikutuksellisten tilojen ja mahdollisuuksien luominen, jossa ohjattava voi nähdä oman tilanteensa uudessa valossa saaden paremman otteen oman elämän- tai urapolkunsa suunnittelusta. Toisinaan näiden polkujen edistämiseen tarvitaan eri toimijoita työllisyydenhoidon kentältä, mikä edellyttää asettumista monitoimijaiseen vuorovaikutukseen.
Nykyajalle tyypilliset yksilöllisyys ja monimuotoistuvat työurat lisäävät laadukkaan ohjauksen tarvetta. Asiakkaan tarpeista nouseva ohjaus mahdollistaa kestävien urasuunnitelmien tekemisen ja tukee myös asiakkaan kykyä itsenäiseen elämän suunnitteluun. Miten muutoin ohjaaja voisi saada kiinni asiakkaalle merkityksellisistä asioista tai hänen yksilöllisestä toimintahorisontistaan kuin läsnä olevan vuorovaikutuksen avulla?
Ohjaustyön johtamisen ja kehittämisen lähtökohdat
Ohjaustyön johtaminen ja kehittäminen edellyttää johdonmukaista yhteisötason työskentelyä, mutta sillä on myönteisiä vaikutuksia palveluiden laatuun ja asiakkaiden toimijuuteen. Esihenkilö voi omalla esimerkillään vahvistaa ohjaukselle otollista maaperää, varmistaa riittävät resurssit ja luoda tiloja ammatilliselle kasvulle. Esihenkilö myös vahvistaa ammatillisia verkostoja, joissa ohjaus ymmärretään yhteisenä tehtävänä, ja lisäksi tukee henkilöstön jaksamista tilanteissa, jossa erilaiset ristivedot kuormittavat.
Laadukas ohjaus syntyy vuorovaikutuksesta. Kun ohjaustyö nähdään osana organisaation perustehtävää ja sitä johdetaan ja kehitetään, se lisää työyhteisön resilienssiä erilaisissa työelämän ja yhteiskunnan muutoksissa ja myötävaikuttaa kestävien ratkaisujen tekemiseen työllisyydenhoidon kentällä.
“Hyvää ohjausta voi antaa sellainen työyhteisö, joka saa itse ohjauksellista tukea osakseen. Sama koskee esihenkilöä – hänkin tarvitsee purkupaikkansa, vertaistukensa ja tukea ammatilliselle kasvulleen “. Sanna Vehviläinen, esihenkilövalmennuksen vastuukouluttaja.
Esihenkilövalmennus järjestettiin osana TNO Pohjois-Karjala – tietoa, neuvontaa ja ohjausta pohjoiskarjalaisten menestykseksi –hanketta.
Lähteet:
Keha-keskus. i.a. Työllisyyskatsaus 9/2025. Saatavilla 27.10.2025 https://www.tyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx?lang=fi
Onnismaa, J. 2000. Ohjaava koulutus: liikkumista rajapinnoilla ja toimimista toisin. Teoksessa J. Onnismaa, H. Pasanen ja T. Spangar (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana 2. PS-Kustannus.
Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Gaudeamus.
Vehviläinen, S. 2020. Ohjauksen orientaatiot ja dilemmat. Julkaisussa O-P. Salo (toim). Teoriaa ja työkaluja ohjatun harjoittelun kehittämiseen, (s. 2–19). eNorssi Opettajien kouluttajien yhteistyöverkosto. https://enorssi.fi/julkaisut/teoriaa-ja-tyokaluja/mobile/index.html#p=4
Vehviläinen, S. 2023. Ohjausosaamisen askeleet. [YouTube-video] https://youtu.be/0g_DN8MwJSM?si=x7MnSb8HT3V5zJBh