Aineeton pääoma ei ole uskon asia

Vaikka jo pidemmän aikaa tieto- ja palveluintensiiviset alat ovat voimistaneet asemiaan, ymmärretään aineettoman pääoman merkitys ja erityispiirteet yhä melko huonosti sekä käytännössä että tutkimustiedonkin valossa. Voidaan myös kysyä, onko johtamisosaaminen muuttunut samassa tahdissa työelämän rakennemuutosten kanssa, jotka ovat johtaneet aineettoman varallisuuden korostumiseen kilpailuedun lähteenä ja sitä kautta yrityksien ansaintalogiikan muutokseen?

Aineettomasta pääomasta ainutlaatuinen kilpailuvaltti

Täysin kiistatonta on se, että organisaatioissa on paljon ns. näkymättömiä, aineettomia asioita, joita on hankala konkretisoida, mitata tai johtaa ja jotka kuitenkin olemassa olollaan vaikuttavat organisaation käyttäytymiseen, sen menestymiseen tai epäonnistumiseen – vähintäänkin samassa määrin kuin näkyvät, hallinnoitavissa olevat ja mitattavat asiat. Voidaan vaikkapa pohtia, kumpi on organisaation toiminnan sujuvuuden kannalta tärkeämpää, eksplisiittinen vai hiljainen tieto, ohjeet vai kokemukseen perustuva tapa tehdä asioita? Ohjaako ihmisten käyttäytymistä näkyvä vai aistit ja tunteet? Kumpi kuvastaa organisaatiota paremmin, sen virallinen tarina vai arjen tarinat?

Toki edellä esitetyn kaltaiset vastakkainasettelut eivät tee asialle oikeutta. Kaikki mainitut asiat vaikuttavat niin tunnelmaan kuin tuloksiinkin.  Yrityksien tulisi nyt panostaa aiempaa enemmän oman aineettoman pääoman kokonaisuutensa tunnistamiseen ja sen johtamisosaamisen kehittämiseen.

Panostus kannattaa, sillä ainutlaatuinen ja vahva toimintakulttuuri ja organisaatio-identiteetti, organisaation arvoihin ja tavoitteisiin sitoutunut motivoitunut henkilökunta, pitkäaikaiset, luottamukseen perustuvat asiakassuhteet tai muutokseen ja uudistuksiin positiivisesti suhtautuva organisaatioilmapiiri voivat olla aistittavissa, mutta eivät kilpailijan kopioitavissa. Siksi juuri ne saattavat olla keskeisimpiä organisaation menestystä selittäviä tekijöitä.

Merkityksen rakentamisella on merkitystä

Aineettoman pääoman hyödyntäminen ja johtaminen edellyttävät johdolta kykyä ja valmiutta kriittisesti analysoida paitsi toimintaympäristöön liittyviä kysymyksiä, myös omaa johtamisosaamista, -tapaa ja -asenteita. Valitettavan useassa yrityksessä johtamiskulttuuri heijastelee yhä edelleen teollisen ajan johtamisoppeja, joissa johdon yksinoikeudellisena tehtävänä oli suunnitella, organisoida ja valvoa työtä. Perinteiset mallit eivät kuitenkaan voi toimia tilanteessa, jossa työntekijöiden tiedot, taidot ja erityisesti heidän halunsa antaa ja jakaa osaamistaan organisaationsa käyttöön, ratkaisevat yrityksen menestymisen.

Tänä päivänä johtajan tärkein taito on hänen kykynsä rakentaa merkitystä ja olla aktiivinen osa merkityksen rakentumisen prosessia. Mahdollistaminen ja innostaminen sekä mielekkäiden vuorovaikutuskanavien ja -tapojen rakentaminen ovat niitä keinoja, joilla esimies mahdollistaa parhaan alustan sekä inhimillisen että yhteisöllisen aineettoman pääoman kasvulle ja kukoistukselle yrityksessään.

Tehtävässään johto ei onnekseen ole yksin: yhä laajemmin tiedostetaan, että johtaminen ei ole yksilösuoritus, vaan että johtajuus rakentuu suhteissa. Aineettoman pääoman rakentamiseen osallistuvat kaikki organisaation jäsenet yhdessä – tulevaisuudessa toivottavasti yhä enenevässä määrin tasavertaisesti henkilöiden muodollisesta asemasta riippumatta.

Kirjoittaja Anu Puusa toimii apulaisprofessorina Itä-Suomen yliopiston kauppatieteiden laitoksella. Hän on myös UEF EMBA -koulutusohjelman akateeminen johtaja.

Kirjoitus on julkaistu myös Kaikuluotaimessa 28.1.2015 osoitteessa

https://kaikuluotain.wordpress.com/2015/01/28/aineeton-paaoma-ei-ole-uskon-asia/