Korkeakouluharjoittelijana Kazakstanissa

Astanan maamerkki Baiterek-torni. Moderni näköalatorni kaupungin ydinkeskustassa. 
Astanan maamerkki Baiterek-torni.

Suoritin kolmen kuukauden mittaisen korkeakouluharjoitteluni loppukesästä Suomen suurlähetystössä Astanassa, Kazakstanissa. Etsin harjoittelupaikan itse, sillä Venäjän aloittaessa hyökkäyssodan Ukrainaan vaihtomahdollisuudet Venäjällä peruuntuivat. Halusin kuitenkin päästä harjoittamaan opiskelemaani kieltä venäjänkielisessä ympäristössä. Etsin mahdollisia harjoittelupaikkoja lähinnä Uzbekistanista ja Kazakstanista. Lähetin suurlähetystöön sähköpostia, jossa esittelin itseni ja kysyin, olisiko harjoittelu mahdollinen. Sain ystävällisen vastauksen, ettei ulkoministeriöön tulla ihan tätä reittiä pitkin, mutta onnekseni he olivat laittamassa parin viikon sisällä harjoittelupaikan julkiseen hakuun. Voisin siis lähettää hakemukseni suoraan lähetystöön ja välttää näin yhden välivaiheen, jossa hakemukseni olisi voinut karsiutua pois. Pian sainkin kutsun haastatteluun. Haastattelu oli ehdottomasti vaikein työhaastattelu, jossa olen koskaan ollut. Haastattelukieli vaihtui varoittamatta suomesta venäjään, sitten taas suomeen ja sitten vielä englantiin. Joidenkin viikkojen kuluttua sain tiedon, että tulin valituksi tehtävään.

Viisumit ja asuntoasiat kuntoon

Valinnan jälkeen alkoi viisuminhakuprosessi, sillä tulisinhan olemaan maassa yli 30 päivää. Kazakstanin Helsingin-lähetystön henkilökunnasta juuri se ihminen, joka myöntää viisumit, oli lomalla. Ja minulla oli jo lentoliput ostettuna! Sovimme, että lennän Astanaan (vielä silloiseen Nur-Sultaniin) ja lähetystö auttaisi minua hankkimaan viisumin paikan päältä. Mukaan lennolle sain kasan skannattuja virallisia dokumentteja, joiden avulla pääsin kuin pääsinkin perille Astanaan. Joskin joka ikinen virkailija selasi dokumentit huolella ja useaan otteeseen epäuskoisen näköisenä läpi. Viisumin hankkiminen ei sujunut Kazakstanissakaan niin kuin oli suunniteltu, ja jouduin matkaamaan vielä Kazakstanin suurlähetystöön Kirgisiaan, missä viisumi minulle viimein myönnettiin.

Suomen suurlähetystö jakoi toimistotilansa Ruotsin suurlähetystön kanssa. Suomen ja Ruotsin suurlähetystöjen vaakunat odotusaulan seinässä.
Suomen suurlähetystö jakoi toimistotilansa Ruotsin suurlähetystön kanssa.

Harjoittelun ensimmäiset viikot asuin läheisessä hostellissa, sillä olin ajatellut alivuokrata huoneen solusta tai kimppakämpästä. En kuitenkaan ottanut huomioon, että julkinen liikenne ei ole Astanassa aivan parhaasta päästä. Kaikki vapaat huoneet sijaitsivatkin kaukana työpaikasta ja huonojen yhteyksien päässä. Kolmen viikon jälkeen onnisti ja muutin saman katon alle paikallisen kazakkitytön kanssa. Asunto oli mukava ja kävelymatkan päässä töistä sekä keskustasta.

Monipuolisia tehtäviä lähetystössä

Tehtäviäni harjoittelussa olivat Kazakstanin ja Kirgisian ajankohtaisten asioiden seuranta ja raportointi, Kazakstanin osalta myös kaupallispoliittinen seuranta ja raportointi. Seurattava media oli pääosin venäjänkielistä. Toinen iso tehtäväni oli sisällöntuotanto edustuston sosiaaliseen mediaan. Laadin sisällöt englanniksi, minkä jälkeen lähetystön paikallinen koordinaattori käänsi tekstini kazakiksi ja venäjäksi. Laadimme sisältöä Twitteriin, Facebookiin, Instagramiin ja lähetystön omille nettisivuille.

Pääsin myös osallistumaan erilaisiin vierailuihin, kokouksiin ja tilaisuuksiin. Itselleni merkittävin kokemus oli päästä tapaamaan kirgisialaisia kansalaisjärjestöjen edustajia Biškekissä, Kirgisiassa. On erittäin harvinaista, että harjoittelija pääsee virkamatkalle ja vieläpä yksin. Pääsin tutustumaan eri kansalaisjärjestöjen toimintaan ja kuulemaan heidän hankkeistaan Suomen lähetystön edustajana. Vaikka tapaamisiin oli pyydetty mukaan englannin kielen taitoisia edustajia, huomasin ilokseni ymmärtäväni suurimman osan myös venäjänkielisistä esityksistä.

Kirgisian pääkaupungissa Biškekissä sijaitseva ostoskeskus Tsum Center. Aidon kokoinen sisustuskameli kullanväristen oviaukkojen edessä.
Kirgisian pääkaupungissa Biškekissä sijaitseva ostoskeskus Tsum Center.

Muihin tehtäviini kuuluivat yhteydenpito suomalaisiin yrityksiin, yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin, mediaseuranta laajemmin, tiedonhaku, taustaselvitykset sekä käännökset englannista ja venäjästä suomen kielelle. Lisäksi avustin erilaisissa hallinnollisissa asioissa. Työtehtäväni pysyivät harjoittelun ajan melko samoina, joskin vastuuta ja tehtävämäärää lisättiin pikkuhiljaa. Lopussa tehtävät, esimerkiksi taustaselvitykset ja taloudesta raportointi, olivat vaativampia ja laajempia kuin aloittaessani.

Myös harjoittelun ajankohta oli äärettömän mielenkiintoinen, sillä maassa, sen sisä- ja ulkopolitiikassa, oli paljon asioita meneillään. Harjoittelun aikana kaupungissa vierailivat niin Putin kuin paavikin ja sinne saapui kymmeniä tuhansia sotaa pakoilevia nuoria miehiä Venäjältä. Ja kun syksyllä poistuin kaupungista, sen nimi oli vaihtunut Nur-Sultanista Astanaksi.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli hieno ja kolme kuukautta hujahti aivan liian nopeasti. Jos nyt saisin valita kolmen tai kuuden kuukauden väliltä, valitsisin jälkimmäisen.

Larissa Potkonen
Kirjoittaja on venäjän kielen ja kulttuurin opiskelija Itä-Suomen yliopistossa

Joensuussakin on rakennettu kielisiltaa Viroon

Viime aikoina on sekä Suomen että Viron mediassa käyty kiihkeää keskustelua naapurimaan kielen oppimisen ja opettamisen tilanteesta. Suomenlahden kummallakin puolella on huolen aiheena lähisukukielen opetuksen vähentäminen varsinkin yliopistoissa. Ajatusten vaihto on osoittanut, että keskustelijoiden tietoisuus naapurimaan kielenopetuksen tilanteesta ei välttämättä ole aukotonta. Esimerkiksi mediassa ei ole mainittu viroa opettaneiden suomalaisten yliopistojen joukossa ollenkaan Itä-Suomen yliopistoa, vaikka viron opettamisella on Joensuussa pitkät ja ansiokkaat perinteet.

Vuosikymmeniä Joensuun yliopistossa viroa opettanut suomen kielen lehtori, Viron Äidinkielen seuran kunniajäsen Hannu Remes muistelee:

Suomen kielen opetus alkoi vuonna 1969 vasta perustetussa Joensuun korkeakoulussa (vuodesta 1984 yliopisto). Kuten muuallakin, suomen kielen tutkintovaatimuksissa sisältyi approbatur-arvosanaan viron kielen alkeiskurssi ja cum laude -arvosanaan jatkokurssi. Minä tulin keväällä 1971 hoitamaan suomen kielen lehtoraattia, johon kuului suomen kurssien ohella viron opettaminen, korkeakoulussa kun ei ollut viron kielen tunteja riittävästi syntyperäisen lehtorin palkkaamiseksi. Koska uusia opiskelijoita otettiin vuosittain yleensä 30, oli alkeiskurssiryhmiä kaksi, samoin jatkokurssiryhmiä. Opetusta oli ryhmää kohti neljä viikkotuntia, joten lukukauden aikana opiskelijat ehtivät perehtyä kurssillaan viroon 56 tunnin verran. Pyrin opetuksessa tarkastelemaan viroa suomeen verraten ja korostamaan seikkoja, joissa viro laajentaa kuvaa äidinkielestämme ja sen taustasta. Oppikirjatilanne oli alkuaikoina kehnohko, joten opetuksessa oli turvauduttava varsinkin kielioppiseikkojen käsittelyssä monisteisiin. Sellaisten pohjalta laadin suomalaisille suunnatun Viron kieliopin, joka ilmestyi 1983 ja oli lajissaan toinen jo 1872 julkaistun Julius Krohnin kieliopin jälkeen. Myöhemmin kieliopistani on ilmestynyt uudistettu, laajempi painos (2015). Viron alkeis- ja jatkokurssien lisäksi pidin vuosien varrella useita erilaisia erikoiskursseja mm. suomen ja viron kontrastiivisesta kieliopista, Viron kirjallisuudesta ja kulttuurista. Toimin Joensuussa lehtoraatissani hieman yli 40 vuotta, joten lienen pisimpään viroa maamme yliopistoissa opettanut henkilö.”

Remes on seurannut huolestuneena yliopistoissa, Joensuussakin, toteutettua viron opetuksen vähentämistä tai jopa lakkauttamista. ”Kyse on kuitenkin naapuruudessamme olevan itsenäisen valtion kielestä, jonka tunteminen on etenkin suomen kielen spesialisteille tärkeää ja jonka puhujien kanssa suomalaisilla on jatkuvia kontakteja sekä yksityisellä että yhteiskunnallisella ja taloudellisella tasolla. Toivottavasti kehitys ei johda tilanteeseen, jossa suomalais-virolaisia suhteita hoidetaan vain esimerkiksi englanniksi.”

Nimenomaan viron kursseilla Viro- ja virokipinän saivat – ja lähtivät ainakin osittain sen vuoksi Viroon vaihtoon – useat Joensuun yliopiston suomen kielen opiskelijat, muiden muassa nykyinen suomen kielen professori Helka Riionheimo, kielikeskuksen suomen kielen ja puheviestinnän yliopisto-opettaja Tarja Tanttu, suomen kielen ja kääntämisen yliopisto-opettaja Henna Massinen ja Kotimaisten kielten keskuksen suomi–viro-sanakirjan työryhmän jäsen Ilona Paajanen. Joensuun yliopiston viron kielen opetuksen vaikutukseksi voidaan lukea monet vireät yhteistyökuviot Joensuun yliopiston ja sittemmin Itä-Suomen yliopiston sekä Tarton ja Tallinnan yliopistojen välillä. Tarja Tanttu teki ensimmäisenä Joensuun yliopiston opiskelijana aineenopettajaopintoihin kuuluvan kenttäharjoittelun Tarton yliopiston suomen kielen oppiaineessa 1990-luvun alussa. Henna Massinen on viron opintojen tuella pitänyt karjalan kielen ja kulttuurin vierailuluentoja Tarton yliopistossa. Tarja Tanttu on ohjannut lukuisia harrastajia viron kielen ja Viro-innostuksen äärelle Pohjois-Karjalan eri kansalaisopistoissa parin vuosikymmenen ajan. Myös tämä harrastajien opettaminen versoo Joensuun yliopiston viron kielen opetuksesta.

Tavoitteena 3 miljoonaa viron oppijaa

2000-luvulla viron opetus Itä-Suomen yliopistossa on toteutettu Erasmus-opettajavaihtona, viime vuosina taas osana opetusohjelmaa. Viron peruskurssin voi nykyään suorittaa 3–5 opintopisteen laajuisena. Kurssilla tutustutaan viroon vertaamalla viron kielen rakenteita suomeen. Lisäksi opitaan ymmärtämään helpohkoja vironkielisiä tekstejä ja selviytymään arkisista keskustelutilanteista. Lähisukukielen opiskelu laajentaa ja syventää tulevien äidinkielenopettajien ja muiden suomen kielen asiantuntijoiden oman äidinkielen tuntemusta, sillä vertailussa huomion kohteeksi nousevat seikat, joita muuten ei ehkä niin helposti havaitsisi. Viron opetus ei siten tue vain suomen kielen, vaan myös karjalan kielen opintoja. Tutustuminen naapurimaan kieleen ja kulttuuriin luo jatkossakin pohjan kahden maan kulttuuri- ja talousyhteistyölle, jossa on nykyään meneillään sukupolvenvaihdos.

Lokakuun ensimmäisellä viikolla, 4.–10.10.2021, järjestetään jo kolmas kansainvälinen viron kielen viikko (linkki avautuu uudelle välilehdelle). Viikon aikana opiskellaan viroa ja sitä opetetaan ympäri maailmaa kaikille kiinnostuneille, tavoitteena 3 miljoonaa viron oppijaa. Kieltä opettaa (linkki avautuu uudelle välilehdelle) myös Viron presidentti Kersti Kaljulaid. Monia tapahtumia järjestetään verkon välityksellä. Lämpimästi tervetuloa osallistumaan! Toredat üleilmset eesti keele nädalat! Õpime eesti keelt!

Annekatrin Kaivapalu
suomen kielen professori

Kääntäjiä ja kääntimiä – ihmisen ja koneen työnjako tulevaisuuden kielialalla

Tekoälystä, neuroverkoista ja niiden edistysaskeleista on kirjoitettu viime aikoina paljon niin tutkimuskentällä kuin mediassa. Monet näistä kirjoituksista nostavat esiin konekääntämisen, joskus suorastaan esimerkkinä haasteesta, jonka tekoäly on jo ratkaissut. Uusien neuroverkkoja hyödyntävien konekääntimien on väitetty tuottavan ihan yhtä hyvää käännöslaatua kuin ihmisten, parempaakin jopa. Kääntämisen kerrotaan hoituvan kännykkäsovelluksella tai älylaseilla tai korvanapilla, joka tulkkaa keskustelua saumattomasti. Jos ei nyt ihan vielä, niin seuraavan viiden vuoden kuluessa.

Mitä tämä teknologian kehitys tarkoittaa kielen ja kääntämisen alan ammattilaisille ja opiskelijoille? Asiaa pohditaan mm. marraskuussa 2020 aloittaneessa EU:n COST-ohjelman rahoittamassa verkostossa ”Language in the Human-Machine Era”, jossa myös Itä-Suomen yliopisto on edustettuna.

Kone vastaan ihminen…

Uutisointi ihmiskäännösten veroiseksi arvioiduista konekäännöksistä ei ole täysin tuulesta temmattua. Esimerkiksi konekäännösalan WMT-konferenssissa järjestetään vuosittain arviointikampanja, jossa arvioijat pisteyttävät eri koneilla tuotettuja käännöksiä. Joinakin vuosina konekäännösten rinnalla on vertailun vuoksi arvioitu myös ihmisen käännöksiä. Vuonna 2019 kieliparissa englanti–saksa ensimmäisen sijan veikin yksi konekääntimistä – ei ihmiskääntäjä.

Tuloksista ei kuitenkaan voi suoraan tehdä johtopäätöksiä koneen yli-inhimillisestä käännöslaadusta. Tärkeä kysymys on, mitä näissä tilanteissa on oikeastaan arvioitu ja miten. Esimerkiksi WMT-konferenssissa arviointi tapahtui vertaamalla yksittäisiä konekäännettyjä virkkeitä lähtötekstivirkkeisiin tai joissain tapauksissa ihmisen tekemään käännösversioon. Laatuarviointimenetelmiin perehtyneet tutkijat ovat kuitenkin nostaneet esiin lähestymistavan ongelmia. Yksi keskeisimmistä liittyy virkkeiden irrottamiseen asiayhteydestään: todellisessa tilanteessa konteksti saattaa vaikuttaa merkittävästi lähtötekstikatkelman tulkintaan ja sanoman viestimiseen kohdekielelle.

Nykyiset konekääntimet käsittelevät tekstiä enimmäkseen virkkeinä, joskin keinoja ottaa huomioon ympäröivää tekstiä kehitetään alalla. Ihmiskääntäjä sen sijaan tekee laajemman kontekstin ja viestintätilanteen perusteella ratkaisuja, jotka saattavat irrottautua varsin kauaskin lähtötekstistä. Tällaiset ratkaisut ja niiden syyt eivät välttämättä ole yksittäisen, kontekstistaan irrotetun virkkeen perusteella ilmeisiä. Arviointiaineistoja tarkemmin analysoitaessa onkin havaittu tapauksia, joissa lähtötekstiä kirjaimellisemmin noudatteleva konekäännösvirke oli arvioitu ihmisen ”vapaampaa” käännöstä paremmaksi vaikka kirjaimellinen tulkinta oli kontekstissaan väärin. Edellä mainitussa WMT-kampanjassa arvioijat kyllä näkivät virkettä pidempiäkin katkelmia – mutta vasta sen jälkeen, kun he olivat pisteyttäneet yksittäiset virkkeet. Kun asetelmaa muutettiin vuonna 2020 niin, että konteksti oli alusta alkaen arvioijan näkyvillä, syntyi monissa kielipareissa selkeämpiä eroja ihmisen hyväksi.

…vai ihminen ja kone?

Kontekstin vaikutus kuvastaa osaltaan sitä, miten kääntäjä lähestyy tekstiä verrattuna koneeseen. Käännöstieteen opiskelijoille tuttua Eugene Nidan jaottelua käyttäen voisi sanoa, että konekäännin toteuttaa muodollista ekvivalenssia, jossa käännös säilyttää mahdollisimman tarkkaan lähtötekstin merkityksen ja muodon. Kääntäjä puolestaan pyrkii dynaamiseen ekvivalenssiin eli siihen, että käännöksen lukijan kokemus on mahdollisimman samanlainen kuin lähtötekstin lukijan. Koneen tuottamalla käännöksellä on paikkansa erityisesti tekstilajeissa, joissa keskeisintä on informaatiosisältö ja jotka suosivat niin sanotusti lähtötekstisidonnaista tyyliä. Tällöin konekäännös voi olla oiva apuväline kääntäjälle tai jopa käyttökelpoinen sellaisenaan.

Ihmisen vahvuus on kuitenkin syvempi ymmärrys, mitä halutaan viestiä ja miten. Kääntämisen opinnoissa keskeistä on esimerkiksi pohtia käännösten erilaisia käyttötarkoituksia ja kohdeyleisöjä sekä niiden vaikutusta kääntämisen strategioihin. Ihmisen rooli ei olekaan olla koneen oikolukijana vaan käännin on yksi työväline, jota kääntäjä hyödyntää välittäessään viestiä toiselle kielelle. Kääntämistä ja teknologiaa hallitseva tulevaisuuden kieliammattilainen voi olla käännöksen laadun takaaja, viestinnän asiantuntija sekä käännösteknologian kehittämisen ja käytön konsultti. Teknologia muuttaa kieli- ja käännösalaa, mutta ehkä vastakkainasettelun sijaan tulevaisuutta muovaakin koneen ja ihmisen yhteistyö.

Maarit Koponen
professori, käännöstiede

Quo vadis, saksan kieli? – Everywhere!

Suomalaisten kielitaidon kaventuminen on kevään kuluessa noussut huolen aiheeksi aina Ylen uutisia ja HS:n pääkirjoitusta myöten. Kyynisesti voisi todeta, että olihan tuo jo aikakin, sillä laskeva trendi valinnaisten kielten opiskelussa peruskoulussa ja lukiossa on ollut näkyvillä jo pitkään. Jätämme syiden ja mahdollisten toimenpide-ehdotusten pohdinnat kuitenkin nyt muille tahoille ja kohdistamme katseemme siihen, mitä kielitaidon kaventuminen erilaisine seurauksineen merkitsee omalle oppiaineellemme, saksan kielelle ja kulttuurille.

Saksan osaajien väheneminen on vaikuttanut yliopistomme opintotarjontaankin: saksan kieltä ja kulttuuria tai kääntämistä ei syksystä 2017 lähtien ole enää voinut valita pääaineeksi. Sivuaineeksi kutistuminen on tarkoittanut luonnollisesti kurssivalikoiman ja opetusresurssien kutistamista, mutta ennen kaikkea se tarjoaa tilaisuuden haastaa totuttuja ajattelutapoja siitä, mitä saksan kieli ja kulttuuri oppiaineena on. Kun ensisijainen tavoite ei enää ole nimenomaan saksan opettajien, kääntäjien ja ylipäätään kielen asiantuntijoiden kouluttaminen, aukeaakin uusien kohderyhmien ja heidän tarpeidensa kautta aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. On vain kysyttävä: Wohin willst du gehen, unser liebes Deutsch?

Kohderyhmien kirjo

Sivuaineen suuntaa voidaan hakea eri näkökulmista. Yhdessä ääripäässä voi lähteä siitä, että kielitaitoa löytyy yhä harvemmalta. Voisiko siis kieliaineita kuten saksaa, ranskaa ja japania opiskella ilman vaatimusta itse kielen osaamisesta? Tässä visiossa keskiössä olisi lähinnä kulttuurinen osaaminen – tapakulttuuri, yhteiskunnan toimintaperiaatteet, kulttuurihistoria jne. Tälläkin hetkellä jokaisessa mainitussa kielessä on tarjolla yksi tai useampi kurssi, jolle voi osallistua ilman kyseisen kielen taitoa (ja japanin opiskeluhan aloitetaan ihan alusta), ja näille on toki oma paikkansa. Kansainvälisestä kulttuuriosaamisesta on hyötyä alalla kuin alalla ja onhan opintojen kohderyhmä näin huomattavasti laajempi kuin tiettyä kielitaidon lähtötasoa edellyttävillä kielen sivuaineopinnoilla. Mutta niin tärkeää kuin se onkin, kulttuurin ja kulttuurierojen tuntemuksella ei kuitenkaan voi paikata kielitaidon puuttumista.

Pitäisikö saksan kielen opetus sitten aloittaa alkeista? Tarjota kulttuuritietouden rinnalla perusfraaseja arkielämän tilanteisiin tai vaikkapa liikeneuvotteluihin jäänsärkijäksi? Tehokurssittaa tulevia saksan osaajia? Totuus on, että kielen opiskelu vie aikaa, ja kyllä, se on myös työlästä. Kahdessa, kolmessa vuodessa suoritettavien sivuaineopintojen aikana – ja tietysti niiden pääaineopintojen ohella – on hyvin vaikea saavuttaa uudessa kielessä sellaista tasoa, että kieltä voisi sujuvasti käyttää työssään (eroja työtehtävissä ja niiden kielitaitotarpeissa toki on), puhumattakaan asiantuntijatasosta, jollaista esimerkiksi kielenopettajilta vaaditaan. Sitä paitsi perustaidot saksan kielessä voi hankkia kielikeskuksen kursseilla, joten ei olisi mielekästä tehdä päällekkäistä työtä.

Entä se toinen ääripää, ja samalla perinteinen kohderyhmä: saksaa ennestään hyvin osaavat ja kieliasiantuntijuutta tavoittelevat? Englannin ja ruotsin pääaineopiskelijoille saksa on usein luonteva sivuaine ja esimerkiksi opettajana tai kääntäjänä työskentelyyn vaaditaan syvällisempiä kieliopintoja. Jos nyt jättäisimme kouluttamatta saksan opettajia vain siitä syystä, että tällä hetkellä kielen opiskelu kouluissa näyttää heikolta, tekisimme karhunpalveluksen tuleville sukupolville. Lisäksi voidaan ajatella, että saksan kääntäjien, tulkkien ja kouluttajien tarve jopa kasvaisi juuri siitä syystä, että yhä harvemmat Suomessa tätä kieltä osaavat. Saksan ja saksan kielen merkitys Suomen ulkomaankaupassa, EU:ssa ja vaikkapa matkailussa ei kuitenkaan ole häviämässä mihinkään. Samoista syistä vankka saksan osaaminen on myös vaikkapa kauppatieteilijän valttikortti.

Taipuisat opinnot

Keille kaikille ja mihin tarkoituksiin saksan kieltä ja kulttuuria voidaan siis ajatella? Kokonaisuutena sivuaineopinnot tarjoavat edelleen välineet kielen asiantuntijana toimimiseen. Mukaan mahtuu osasia, joita kieltä osaamatonkin voi poimia kehittääkseen kansainvälistä kulttuuriosaamistaan ja liittää joko jo olemassa oleviin tai suunnitteilla oleviin opintokokonaisuuksiin. Kieli- ja viestintätaitoihin keskittyvät palaset ovat puolestaan sisällöiltään sellaisia, että riittävän saksan kielen lähtötason omaava minkä tahansa pääaineen opiskelija pystyy syventämään taitojaan juuri oman alansa tarpeita ajatellen. Suppeampikin kurssivalikoima voi taipua moneen tarkoitukseen.

Pieni sivuaineemme pyrkii tarjoamaan avaimia, joilla aukeaa ihan konkreettisestikin ovia saksankieliseen maailmaan – ja työelämään. Saksa on toki suurten runoilijoiden ja filosofien kieli, mutta ehdottomasti myös menestyksen kieli.

Niina Syrjänen
yliopisto-opettaja, saksan kieli ja kulttuuri

Alexandra Simon-López
yliopistonlehtori, saksan kieli ja kulttuuri

Valeuutiset, trollit ja humanistinen tutkimus

Tutkimuksen maailma voi joskus olla hyvin kummallinen, ja tämä pätee varsinkin humanistiseen tutkimukseen. Tutkimusaiheet voivat kuulostaa erikoisilta, ja harvoin tiedetään etukäteen, mitä tietoa yhteiskunta tarvitsee. Tästä hyvä esimerkki on vaikkapa assyrologian ja Arabian ja Persian kielten ja kulttuurien tutkimus. Tämän alan tutkimus nousi yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön yhden päivän aikana noin kaksi vuosikymmentä sitten. Ennen syyskuun 11. päivän tapahtumia vuonna 2001 hyvin harva yliopistomaailman ulkopuolella edes tiesi tämän alan olemassaolosta. Toinen esimerkki löytyy tuttavapiiristäni, johon kuuluu vaihtoehtolääketieteen historiasta väitöskirjaansa tekevä henkilö. Tähän mennessä tutkimukseen on kuulemma ollut melko vaikea saada rahoitusta, koska aihe ei ole aivan osunut yhteiskunnallisen innovaatiopuheen terävimpään ytimeen. No, koronarokotusten ja niihin liittyvän laajemman keskustelun myötä tämä väitöskirjatutkija on aiheineen yhtäkkiä aivan kansallisen keskustelun ytimessä. Yhteiskunta tarvitsee tutkittua tietoa tästä vähän tutkitusta ilmiöstä, jotta pystyisimme ymmärtämään paremmin rokotuksiin liittyvää keskustelua.

Nämä molemmat esimerkit osoittavat, että on hyvin vaikea ennustaa, mitä tietoa tarvitsemme tulevaisuudessa. On ylläpidettävä mahdollisimman laaja-alaista yliopistoa ja vaalittava tutkimuksen vapautta. Kun tietoa sitten tarvitaan, ei sen luomiseen tarkoitettua järjestelmää saa nopeasti pistettyä pystyyn. Tiedon on annettava kasvaa rauhassa omassa elinpiirissään. No, miten tämä kaikki sitten liittyy valeuutisiin ja trolleihin?

(Parempi) some tarvitsee kielentutkimusta

Yksi esimerkki tutkimusalasta, jonka tuottamaa tietoa tarvitaan enenevässä määrin, on kielentutkimus. Luonnollisen kielen nousu keskiöön liittyy sosiaaliseen mediaan. Viimeiset 15 vuotta ovat olleet somen kulta-aikaa, jolloin siitä on tullut ei vain olennainen osa monien päivittäistä elämää, mutta myös kanava poliittiseen ja taloudelliseen vaikuttamiseen. Yhdysvaltojen edellinen presidentti käytti sosiaalisen median viestintävaltaa taitavasti, ja samalla somesta kuoriutui hirviö, jossa kaikenkarvaiset salaliittoteoriat liikkuivat yhteiskunnan marginaalista kohti keskiötä. Muutama viikko sitten kohua aiheutti sijoittajien käymä keskustelu WallStreetBets-sivustolla. Kun valtava määrä sijoittamisesta kiinnostuneita ihmisiä kohtaa keskustelupalstalla, on viesteillä taipumus polarisoitua. Tämä ilmiö on johtanut joidenkin osakkeiden kohdalla valtaviin arvonnousuihin ja myös -laskuihin.

Lähes kaikki somessa tapahtuva toiminta liittyy luonnolliseen kieleen. Eräs ulkomainen kollegani totesi osuvasti, että nk. big tech (eli isot some- ja ohjelmistoyhtiöt) ei liity vain ohjelmointiin, vaan digitaalisen maailman vallankumous on itse asiassa olennaisesti yhteydessä luonnollisen ihmiskielen käyttöön. Monien somemaailman analyysityökalujen pohjana on ihmistieteiden perustutkimuksessa tehty työ vaikkapa siitä, miten sana tai lauseke rakentuu, miten lause jäsentyy tai miten sanan merkitys muodostuu ja muuttuu suhteessa ympäröivään tekstiin.

Ymmärtääksemme sosiaalisen median keskusteluja paremmin tarvitsemme kielentutkijan perustutkimuksessa tuottamaa tietoa. Ilman kielentutkimuksen työkaluja on vaikea ymmärtää sitä, miten valeuutiset rakentuvat, ja miten pahantahtoisia uutisia levittävät trollit luovat vaihtoehtoisia todellisuuksia. Kielentutkimuksen osaamista tarvitaan rakentamaan parempia järjestelmiä, jotta valeuutisten leviämisreittejä pystytään mallintamaan paremmin ja bottien tunnistaminen mahdollistuu. Tämä työ vaatii sekä syvää ymmärrystä ihmiskielestä, että kykyä toimia yhteistyössä teknologioista kiinnostuneiden osaajien kanssa.

Digitaalisena syntynyt data laajentaa humanistin roolia työelämässä

Digitaalisena syntynyt data (siis sinun ja minun someapplikaatioihin tai päätteille näpyttelemä kieli) on tärkeässä osassa uutta kansallista digitaalisten ja laskennallisten ihmistieteiden verkostoa, jossa UEFin humanistinen osasto on mukana. Verkoston tavoitteena on luoda suomalaista huippututkimusta mahdollistavaa tutkimusinfrastruktuuria – siis ympäristöjä, joihin osaaminen keskittyy ja joissa pystytään kehittämään digitaalisia työkaluja digitaalisena syntyneen datan analysointiin. Tämä kansallinen FIN-CLARIAH-infrastruktuuri tuo yhteen lähes kaikki suomalaiset yliopistot ja niiden digitaalisten ihmis- ja yhteiskunta-alan tutkimuksen. Verkosto koostuu ihmistieteiden tutkijoista ja digitaalisuuden huippuosaajista, jotka luovat työkaluja tutkimuksen tarpeisiin.

Tavoitteena on, että tulevaisuudessa humanistisen alan tutkijoilla olisi entistä paremmat kieliaineistot niin isoissa maailmankielissä kuin pienemmissä alueellisissa kielissä ja murteissa. Vaikka valeuutiset ja trollit saattavat olla ohimenevä ilmiö, ne havainnollistavat kuitenkin digitaalisesti syntyneen kielidatan mahdollisuuksia. Valeuutiset eivät katso kieltä vaan voisivat yhtä hyvin olla karjalan kielellä kuin englanniksikin. Laajemmat ja paremmin saatavilla olevat aineistot mahdollistavat laajan perustutkimuksen sekä tarjoavat mahdollisuuksia digitaalisten ja laskennallisten menetelmien kehittämiseen. Humanistisella osastolla tehtävä laaja-alainen perustutkimus puheentunnistuksen, suomen murteiden vaihtelun, vähemmistökielten, englannin alueellisten varieteettien tai kielten ja kulttuurien kohtaamisten parissa antaa meille hyvän pohjan toimia tässä kansallisessa infrastruktuurissa. Samalla meidän on vaalittava tämän(kin) alan tutkimusta ja pidettävä huolta siitä, että kun tietoa ja osaamista tarvitaan, sitä on myös oltava saatavilla.

Koko digitaalinen vallankumous ja digitaalisena syntynyt data laajentavat humanistien roolia työelämässä. Hyvien perinteisten humanistien työelämäpolkujen rinnalle (opettajat, kääntäjät, asiantuntijat) noussee tulevaisuudessa tarve integroida kielen alan perustutkimus ja kielen alan osaaminen yhä vahvemmin osaksi ohjelmoinnin ja laskennallisten alojen opintoja. On olemassa selviä merkkejä siitä, että kielentutkijoille ja varsinkin sellaisille, jotka ymmärtävät jonkun verran teknologiaa, on kasvavaa kysyntää työmarkkinoilla.

Mikko Laitinen
Professori, englannin kieli ja kulttuuri, digitaaliset ihmistieteet