Quo vadis, saksan kieli? – Everywhere!

Suomalaisten kielitaidon kaventuminen on kevään kuluessa noussut huolen aiheeksi aina Ylen uutisia ja HS:n pääkirjoitusta myöten. Kyynisesti voisi todeta, että olihan tuo jo aikakin, sillä laskeva trendi valinnaisten kielten opiskelussa peruskoulussa ja lukiossa on ollut näkyvillä jo pitkään. Jätämme syiden ja mahdollisten toimenpide-ehdotusten pohdinnat kuitenkin nyt muille tahoille ja kohdistamme katseemme siihen, mitä kielitaidon kaventuminen erilaisine seurauksineen merkitsee omalle oppiaineellemme, saksan kielelle ja kulttuurille.

Saksan osaajien väheneminen on vaikuttanut yliopistomme opintotarjontaankin: saksan kieltä ja kulttuuria tai kääntämistä ei syksystä 2017 lähtien ole enää voinut valita pääaineeksi. Sivuaineeksi kutistuminen on tarkoittanut luonnollisesti kurssivalikoiman ja opetusresurssien kutistamista, mutta ennen kaikkea se tarjoaa tilaisuuden haastaa totuttuja ajattelutapoja siitä, mitä saksan kieli ja kulttuuri oppiaineena on. Kun ensisijainen tavoite ei enää ole nimenomaan saksan opettajien, kääntäjien ja ylipäätään kielen asiantuntijoiden kouluttaminen, aukeaakin uusien kohderyhmien ja heidän tarpeidensa kautta aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. On vain kysyttävä: Wohin willst du gehen, unser liebes Deutsch?

Kohderyhmien kirjo

Sivuaineen suuntaa voidaan hakea eri näkökulmista. Yhdessä ääripäässä voi lähteä siitä, että kielitaitoa löytyy yhä harvemmalta. Voisiko siis kieliaineita kuten saksaa, ranskaa ja japania opiskella ilman vaatimusta itse kielen osaamisesta? Tässä visiossa keskiössä olisi lähinnä kulttuurinen osaaminen – tapakulttuuri, yhteiskunnan toimintaperiaatteet, kulttuurihistoria jne. Tälläkin hetkellä jokaisessa mainitussa kielessä on tarjolla yksi tai useampi kurssi, jolle voi osallistua ilman kyseisen kielen taitoa (ja japanin opiskeluhan aloitetaan ihan alusta), ja näille on toki oma paikkansa. Kansainvälisestä kulttuuriosaamisesta on hyötyä alalla kuin alalla ja onhan opintojen kohderyhmä näin huomattavasti laajempi kuin tiettyä kielitaidon lähtötasoa edellyttävillä kielen sivuaineopinnoilla. Mutta niin tärkeää kuin se onkin, kulttuurin ja kulttuurierojen tuntemuksella ei kuitenkaan voi paikata kielitaidon puuttumista.

Pitäisikö saksan kielen opetus sitten aloittaa alkeista? Tarjota kulttuuritietouden rinnalla perusfraaseja arkielämän tilanteisiin tai vaikkapa liikeneuvotteluihin jäänsärkijäksi? Tehokurssittaa tulevia saksan osaajia? Totuus on, että kielen opiskelu vie aikaa, ja kyllä, se on myös työlästä. Kahdessa, kolmessa vuodessa suoritettavien sivuaineopintojen aikana – ja tietysti niiden pääaineopintojen ohella – on hyvin vaikea saavuttaa uudessa kielessä sellaista tasoa, että kieltä voisi sujuvasti käyttää työssään (eroja työtehtävissä ja niiden kielitaitotarpeissa toki on), puhumattakaan asiantuntijatasosta, jollaista esimerkiksi kielenopettajilta vaaditaan. Sitä paitsi perustaidot saksan kielessä voi hankkia kielikeskuksen kursseilla, joten ei olisi mielekästä tehdä päällekkäistä työtä.

Entä se toinen ääripää, ja samalla perinteinen kohderyhmä: saksaa ennestään hyvin osaavat ja kieliasiantuntijuutta tavoittelevat? Englannin ja ruotsin pääaineopiskelijoille saksa on usein luonteva sivuaine ja esimerkiksi opettajana tai kääntäjänä työskentelyyn vaaditaan syvällisempiä kieliopintoja. Jos nyt jättäisimme kouluttamatta saksan opettajia vain siitä syystä, että tällä hetkellä kielen opiskelu kouluissa näyttää heikolta, tekisimme karhunpalveluksen tuleville sukupolville. Lisäksi voidaan ajatella, että saksan kääntäjien, tulkkien ja kouluttajien tarve jopa kasvaisi juuri siitä syystä, että yhä harvemmat Suomessa tätä kieltä osaavat. Saksan ja saksan kielen merkitys Suomen ulkomaankaupassa, EU:ssa ja vaikkapa matkailussa ei kuitenkaan ole häviämässä mihinkään. Samoista syistä vankka saksan osaaminen on myös vaikkapa kauppatieteilijän valttikortti.

Taipuisat opinnot

Keille kaikille ja mihin tarkoituksiin saksan kieltä ja kulttuuria voidaan siis ajatella? Kokonaisuutena sivuaineopinnot tarjoavat edelleen välineet kielen asiantuntijana toimimiseen. Mukaan mahtuu osasia, joita kieltä osaamatonkin voi poimia kehittääkseen kansainvälistä kulttuuriosaamistaan ja liittää joko jo olemassa oleviin tai suunnitteilla oleviin opintokokonaisuuksiin. Kieli- ja viestintätaitoihin keskittyvät palaset ovat puolestaan sisällöiltään sellaisia, että riittävän saksan kielen lähtötason omaava minkä tahansa pääaineen opiskelija pystyy syventämään taitojaan juuri oman alansa tarpeita ajatellen. Suppeampikin kurssivalikoima voi taipua moneen tarkoitukseen.

Pieni sivuaineemme pyrkii tarjoamaan avaimia, joilla aukeaa ihan konkreettisestikin ovia saksankieliseen maailmaan – ja työelämään. Saksa on toki suurten runoilijoiden ja filosofien kieli, mutta ehdottomasti myös menestyksen kieli.

Niina Syrjänen
yliopisto-opettaja, saksan kieli ja kulttuuri

Alexandra Simon-López
yliopistonlehtori, saksan kieli ja kulttuuri