Kuukausi: huhtikuu 2021

Karjala on Suomessa kotoperäinen kieli, ja sitä on puhuttu maassamme yhtä kauan kuin suomeakin. Ennen toista maailmansotaa karjalankielisiä alueita oli erityisesti Laatokan pohjoispuolisessa Raja-Karjalassa, mutta karjalaisia asui myös Kainuun vienalaiskylissä ja käsivarren alueella. Jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle menetettyjen alueiden karjalankieliset siirtokarjalaiset asutettiin eri puolille Suomea, jolloin karjalasta tuli ei-alueellinen vähemmistökieli. Suomessa asuu myös niiden karjalaisten jälkeläisiä, jotka tulivat pakolaisina Itä-Karjalasta Suomen itsenäistymisen tienoilla, ja lisäksi maahan on tullut karjalan kielen puhujia Venäjältä 1990-luvulta alkaen.

Vaikka karjalalla on Suomessa pitkä historia, se on monille suomalaisille tuntematon kieli. Nimitykset ”karjala” tai ”karjalan murre” ovat kyllä käytössä, mutta niillä tarkoitetaan useimmiten suomen itämurteita: Etelä-Karjalan maakunnassa tai Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalassa puhuttuja kaakkoismurteita tai Pohjois-Karjalan savolaismurteita. Näiden suomalaismurteiden varjoon on jäänyt kokonainen kieli, sen puhujat ja heidän kulttuurinsa ja ortodoksinen uskonsa. Suomalainen enemmistö on vuosikymmenten ajan työntänyt karjalan kieltä ja kulttuuria näkymättömiin.

Varavonalane kieli da sen elvyttämine

Sotien jälkeisissä alueluovutuksissa karjalankieliset menettivät kotiseutunsa, ja tiiviit yhteisöt sirpaloituivat. Karjalaista siirtoväkeä ei läheskään aina kohdeltu hyvin, ja erityisesti vierastettiin karjalankielisiä ja ortodoksista uskoa tunnustavia rajakarjalaisia. Koulussa karjalankielisiä lapsia usein kiusattiin ja nimiteltiin. Tässä ilmapiirissä karjalasta tuli kotipiirissä ja sukulaisten kanssa käytetty kieli, ja kodin ulkopuolella pyrittiin mukautumaan suomen kieleen. Kielentutkimuksessa tästä käytetään nimitystä kielenvaihto: vähemmistö luopuu vähitellen omasta kielestään ja alkaa käyttää enemmistökieltä. Kun kieltä ei enää puhuta perheissä lapsille, siitä tulee uhanalainen kieli. Omasta kielestä luopuminen on kipeä ja traumaattinen kokemus, ja sen jäljet näkyvät yhä eri-ikäisten karjalaisten elämässä.

Karjala on luokiteltu vakavasti uhanalaiseksi kieleksi, sillä sen puhujamäärät ovat sotien jälkeen nopeasti pienentyneet ja kieltä puhuvista valtaosa kuuluu vanhempiin sukupolviin. Karjalaa kotikielenä käyttäviä lapsiperheitä on vain vähän. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, sillä eri puolilla maailmaa pienten kielten asemaa on onnistuttu parantamaan. Suomessa on 1990-luvulta alkaen tehty työtä karjalan kielen elvyttämiseksi, joskin valtion tukea elvyttämistoimet ovat saaneet vasta muutamina viime vuosina. Kielen elvyttämisessä tuetaan kielenoppimista ja kielen käyttämistä ja pyritään parantamaan kielen ja sen puhujien yhteiskunnallista asemaa. Elpymisessä ja kielen voimaantumisessa tärkeää on, että kieli saa uusia puhujia erityisesti lasten, nuorten ja nuorten aikuisten joukosta.

Karjalan kielen ja kulttuurin elvyttäminen on tärkeää, sillä kokonaisen kansan historiaa ylläpitävät ainekset ovat vaarassa kadota. Kieli on osa aineetonta kulttuuriperintöä, ja karjalan kieli kantaa mukanaan tuhansien vuosien historiaa. Lisäksi voidaan ajatella, että elvytyksen tukeminen on suomalaisille kunniavelka sen jälkeen, miten karjalankielisiä on Suomessa kohdeltu. Karjalaiset kokevat itse tämän kunnianpalautuksena: vuosikymmenten jälkeen tunnustetaan julkisesti heidän oikeutensa karjalankieliseen identiteettiin.

Karjalan kielen da kulttuuran elvytyshankeh Päivännouzu-Suomen yliopissossa

Itä-Suomen yliopistolle annettiin karjalan kielen ja kulttuurin opetuksen kansallinen erityistehtävä vuonna 2009, ja vuoden 2021 alusta yliopisto vai vastuulleen myös karjalan kielen elvytystyön. Vuosien 2021–2022 rahoituksella halutaan lisätä karjalan kielen suullista ja kirjallista käyttöä ja parantaa mahdollisuuksia kielen oppimiseen. Työtä tehdään yhdessä karjalankielisen yhteisön kanssa. Samalla toimitaan karjalan yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi osallistumalla hallituksen kielipoliittisen ohjelman valmisteluun. Karjalan kieli on ensimmäistä kertaa otettu mukaan hallitusohjelmaan, ja valmisteilla on ensimmäinen kielipoliittinen ohjelma, jossa otetaan huomion muut Suomessa puhutut kielet kuin kansalliskielet. Ohjelma koskee erityisesti saamen kieliä, viittomakieltä, romanikieltä ja karjalan kieltä.

Elvytyshanke järjesti helmikuussa kyselyn, jossa tiedusteltiin karjalankielisen yhteisön näkemyksiä kielensä tulevaisuudesta. Vastausten perusteella kielen ja kulttuurin kohtalosta ollaan huolissaan, mutta on myös innostusta ja tulevaisuudenuskoa. Karjalaiset haluavat kunnioittaa ja vaalia perinteitään mutta samalla myös ottaa kielensä osaksi nykypäivän elämää. Viime vuosina yhä useammat nuoret ovat kiinnostuneet sukunsa kielestä ja kulttuurista, ja tämä näkyy myös yliopiston karjalan kielen kursseilla. Elvytysvastuu otetaan yliopistolla vakavasti, ja karjalan kielen opettajat ja tutkijat tekevät parhaansa tukeakseen kielen ja kulttuurin elpymistä.

Helka Riionheimo
Professori, suomen kieli, karjalan kieli ja kulttuuri

Otsikot kääntänyt karjalaksi Katerina Paalamo

 

Tutkimuksen maailma voi joskus olla hyvin kummallinen, ja tämä pätee varsinkin humanistiseen tutkimukseen. Tutkimusaiheet voivat kuulostaa erikoisilta, ja harvoin tiedetään etukäteen, mitä tietoa yhteiskunta tarvitsee. Tästä hyvä esimerkki on vaikkapa assyrologian ja Arabian ja Persian kielten ja kulttuurien tutkimus. Tämän alan tutkimus nousi yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön yhden päivän aikana noin kaksi vuosikymmentä sitten. Ennen syyskuun 11. päivän tapahtumia vuonna 2001 hyvin harva yliopistomaailman ulkopuolella edes tiesi tämän alan olemassaolosta. Toinen esimerkki löytyy tuttavapiiristäni, johon kuuluu vaihtoehtolääketieteen historiasta väitöskirjaansa tekevä henkilö. Tähän mennessä tutkimukseen on kuulemma ollut melko vaikea saada rahoitusta, koska aihe ei ole aivan osunut yhteiskunnallisen innovaatiopuheen terävimpään ytimeen. No, koronarokotusten ja niihin liittyvän laajemman keskustelun myötä tämä väitöskirjatutkija on aiheineen yhtäkkiä aivan kansallisen keskustelun ytimessä. Yhteiskunta tarvitsee tutkittua tietoa tästä vähän tutkitusta ilmiöstä, jotta pystyisimme ymmärtämään paremmin rokotuksiin liittyvää keskustelua.

Nämä molemmat esimerkit osoittavat, että on hyvin vaikea ennustaa, mitä tietoa tarvitsemme tulevaisuudessa. On ylläpidettävä mahdollisimman laaja-alaista yliopistoa ja vaalittava tutkimuksen vapautta. Kun tietoa sitten tarvitaan, ei sen luomiseen tarkoitettua järjestelmää saa nopeasti pistettyä pystyyn. Tiedon on annettava kasvaa rauhassa omassa elinpiirissään. No, miten tämä kaikki sitten liittyy valeuutisiin ja trolleihin?

(Parempi) some tarvitsee kielentutkimusta

Yksi esimerkki tutkimusalasta, jonka tuottamaa tietoa tarvitaan enenevässä määrin, on kielentutkimus. Luonnollisen kielen nousu keskiöön liittyy sosiaaliseen mediaan. Viimeiset 15 vuotta ovat olleet somen kulta-aikaa, jolloin siitä on tullut ei vain olennainen osa monien päivittäistä elämää, mutta myös kanava poliittiseen ja taloudelliseen vaikuttamiseen. Yhdysvaltojen edellinen presidentti käytti sosiaalisen median viestintävaltaa taitavasti, ja samalla somesta kuoriutui hirviö, jossa kaikenkarvaiset salaliittoteoriat liikkuivat yhteiskunnan marginaalista kohti keskiötä. Muutama viikko sitten kohua aiheutti sijoittajien käymä keskustelu WallStreetBets-sivustolla. Kun valtava määrä sijoittamisesta kiinnostuneita ihmisiä kohtaa keskustelupalstalla, on viesteillä taipumus polarisoitua. Tämä ilmiö on johtanut joidenkin osakkeiden kohdalla valtaviin arvonnousuihin ja myös -laskuihin.

Lähes kaikki somessa tapahtuva toiminta liittyy luonnolliseen kieleen. Eräs ulkomainen kollegani totesi osuvasti, että nk. big tech (eli isot some- ja ohjelmistoyhtiöt) ei liity vain ohjelmointiin, vaan digitaalisen maailman vallankumous on itse asiassa olennaisesti yhteydessä luonnollisen ihmiskielen käyttöön. Monien somemaailman analyysityökalujen pohjana on ihmistieteiden perustutkimuksessa tehty työ vaikkapa siitä, miten sana tai lauseke rakentuu, miten lause jäsentyy tai miten sanan merkitys muodostuu ja muuttuu suhteessa ympäröivään tekstiin.

Ymmärtääksemme sosiaalisen median keskusteluja paremmin tarvitsemme kielentutkijan perustutkimuksessa tuottamaa tietoa. Ilman kielentutkimuksen työkaluja on vaikea ymmärtää sitä, miten valeuutiset rakentuvat, ja miten pahantahtoisia uutisia levittävät trollit luovat vaihtoehtoisia todellisuuksia. Kielentutkimuksen osaamista tarvitaan rakentamaan parempia järjestelmiä, jotta valeuutisten leviämisreittejä pystytään mallintamaan paremmin ja bottien tunnistaminen mahdollistuu. Tämä työ vaatii sekä syvää ymmärrystä ihmiskielestä, että kykyä toimia yhteistyössä teknologioista kiinnostuneiden osaajien kanssa.

Digitaalisena syntynyt data laajentaa humanistin roolia työelämässä

Digitaalisena syntynyt data (siis sinun ja minun someapplikaatioihin tai päätteille näpyttelemä kieli) on tärkeässä osassa uutta kansallista digitaalisten ja laskennallisten ihmistieteiden verkostoa, jossa UEFin humanistinen osasto on mukana. Verkoston tavoitteena on luoda suomalaista huippututkimusta mahdollistavaa tutkimusinfrastruktuuria – siis ympäristöjä, joihin osaaminen keskittyy ja joissa pystytään kehittämään digitaalisia työkaluja digitaalisena syntyneen datan analysointiin. Tämä kansallinen FIN-CLARIAH-infrastruktuuri tuo yhteen lähes kaikki suomalaiset yliopistot ja niiden digitaalisten ihmis- ja yhteiskunta-alan tutkimuksen. Verkosto koostuu ihmistieteiden tutkijoista ja digitaalisuuden huippuosaajista, jotka luovat työkaluja tutkimuksen tarpeisiin.

Tavoitteena on, että tulevaisuudessa humanistisen alan tutkijoilla olisi entistä paremmat kieliaineistot niin isoissa maailmankielissä kuin pienemmissä alueellisissa kielissä ja murteissa. Vaikka valeuutiset ja trollit saattavat olla ohimenevä ilmiö, ne havainnollistavat kuitenkin digitaalisesti syntyneen kielidatan mahdollisuuksia. Valeuutiset eivät katso kieltä vaan voisivat yhtä hyvin olla karjalan kielellä kuin englanniksikin. Laajemmat ja paremmin saatavilla olevat aineistot mahdollistavat laajan perustutkimuksen sekä tarjoavat mahdollisuuksia digitaalisten ja laskennallisten menetelmien kehittämiseen. Humanistisella osastolla tehtävä laaja-alainen perustutkimus puheentunnistuksen, suomen murteiden vaihtelun, vähemmistökielten, englannin alueellisten varieteettien tai kielten ja kulttuurien kohtaamisten parissa antaa meille hyvän pohjan toimia tässä kansallisessa infrastruktuurissa. Samalla meidän on vaalittava tämän(kin) alan tutkimusta ja pidettävä huolta siitä, että kun tietoa ja osaamista tarvitaan, sitä on myös oltava saatavilla.

Koko digitaalinen vallankumous ja digitaalisena syntynyt data laajentavat humanistien roolia työelämässä. Hyvien perinteisten humanistien työelämäpolkujen rinnalle (opettajat, kääntäjät, asiantuntijat) noussee tulevaisuudessa tarve integroida kielen alan perustutkimus ja kielen alan osaaminen yhä vahvemmin osaksi ohjelmoinnin ja laskennallisten alojen opintoja. On olemassa selviä merkkejä siitä, että kielentutkijoille ja varsinkin sellaisille, jotka ymmärtävät jonkun verran teknologiaa, on kasvavaa kysyntää työmarkkinoilla.

Mikko Laitinen
Professori, englannin kieli ja kulttuuri, digitaaliset ihmistieteet