Sota ja kirjallisuuden kääntämisen kiemurat
Vähän aikaa sitten ilmestyi suomeksi käännettynä teos nimeltä Sota ja rangaistus (Otava 2023, suom. Kyösti Karvonen). Kyseessä on venäläisen toimittajan ja tietokirjailijan Mihail Zygarin kirja, jossa hän käsittelee Venäjän Ukrainaa vastaan käymää sotaa ja siihen johtaneita tekijöitä. Zygarilta on aiemmin suomennettu Putinin sisäpiiri -niminen tietokirja (Otava 2016), jota voin lämpimästi suositella. Sen on kääntänyt Jukka Mallinen venäjän kielestä.
Sota ja rangaistus sen sijaan on käännetty englannista. Teoksesta on ilmestynyt sekä britannialaisen kustantamon että yhdysvaltalaisen kustantamon julkaisemat englanninkieliset versiot. Niissä on erilaiset kansikuvat. Suomennetun teoksen kansi mukailee yhdysvaltalaiskustantamon kansitaidetta, jossa Putinin kylmä katse näkyy sinisten raitojen välistä, joille on painettu kirjan nimi keltaisin kirjaimin. Voidaan siis olettaa, että suomentaja on käyttänyt yhdysvaltalaisversiota lähtötekstinä. Poikkeaako se mitenkään brittiversiosta, sitä en tiedä. Angloamerikkalaiset käännösnormit kuitenkin eroavat esimerkiksi suomalaisnormeista, joiden mukaan käännös noudattaa tarkasti lähtötekstiä. Englanninnoksiin tehdään huomattavasti herkemmin erilaisia muutoksia, kuten poistoja. Kaunokirjallisuuden puolella esimerkiksi tällaisista muutoksista käy The Atlanticin (avautuu uuteen ikkunaan) juttu Haruki Murakamin teosten kääntämisestä.
Entä onko venäläinen Zygar vaihtanut kirjoituskielensä englanniksi? Hän asuu tätä nykyä Berliinissä, minne hän muutti vuonna 2022, kun normaali toimittajan ja tietokirjailijan työ oli käynyt mahdottomaksi Venäjällä. Kielen vaihtaminen ei ole mikään helppo juttu kirjailijalle, joten kaivelin somea ja löysin Zygarin Instagram-postauksen (avautuu uuteen ikkunaan), jossa hän vastaa kysymykseen, millä kielellä hän on uusimman teoksensa kirjoittanut: ”Venäjäksi tietenkin.” Hän kirjoittaa toivovansa, että kirja julkaistaan Venäjällä, mutta tällä hetkellä se olisi vaarallista niille ihmisille, jotka olisivat tekemisissä julkaisemisen kanssa. Lisäksi hän toteaa Los Angeles Timesin (avautuu uuteen ikkunaan) haastattelussa, että hänen kohderyhmänsä ovat venäläiset. Meillä on siis käsillä teos, jonka saavat ensimmäisinä luettavaksi ihmiset, jotka eivät kuulu varsinaiseen kohderyhmään. Teos on luultavasti muokattu angloamerikkalaiseen makuun. Suomennos on tehty välikielen kautta englanninkielisen lähtötekstin pohjalta. Suomennos samoin kuin englanninkieliset laitokset on julkaistu ennen alkukielistä teosta. Voi olla, että koskaan emme saa tietää, mikä on englanninnosten ja venäjänkielisen alkutekstin välinen suhde. Zygar, kuten epäilemättä moni muukin isoilla englanninkielisillä markkinoilla menestymistä tavoitteleva kirjalija, suhtautuu sallivasti (avautuu uuteen ikkunaan) erilaisiin versioihin, joita hänen teoksistaan saatetaan tehdä eri kohdemarkkinoilla.
“Translations are survival machines for memes”1
Sota ja Venäjän yhteiskunnan totalitaaristuminen vaikuttavat tietenkin voimakkaasti myös kääntämiseen ja totuttuihin kuvioihin alkuteoksista ja käännöksistä, lähtö- ja kohdekulttuureista. Vapaa keskustelu on ajettu Venäjällä takaisin keittiönpöytien ääreen, missä sen paikka oli myös Neuvostoliiton aikana. Toimittajia ja kirjailijoita on poistunut Venäjältä harjoittamaan työtään ja sananvapauttaan muualla. Jotkut ovat lähteneet jo aikaisemmin, kuten erityisesti kaunokirjailijana tunnettu Mihail Šiškin. Hän on asunut Sveitsissä kolmisenkymmentä vuotta ja kirjoitti viimeisimmän esseekokoelmansa Sota vai rauha (WSOY 2023, suom. Sirpa Hietanen) saksaksi. Emigranttien kirjoituskielet ovat siis vaihtuneet ennenkin ja saattavat jatkossakin vaihtua.
Kääntämismielessä kiinnostavaa venäläistä vaan ei venäjänkielistä kirjallisuutta ilmestynee tulevaisuudessa Venäjän ulkopuolella – kenties ensin käännöksinä ja vasta joskus myöhemmin, uudessa paremmassa maailmassa, alkukielisinä teoksina ja varsinaisen kohderyhmän saataville. Jos parempaa aikaa ei ihan heti tulekaan, kirjailijoiden ajatukset leviävät ja jäävät elämään käännösten avulla.
P.S. Marja Sorvarin, Erja Vottosen ja kirjoittajan tutkimusprojekti Käännösten Venäjä (avautuu uuteen ikkunaan) pureutuu venäjänkielisen kaunokirjallisuuden ja Venäjää käsittelevän tietokirjallisuuden suomentamistoimintaan.
1 Chesterman, Andrew 1997. Memes of translation: The spread of ideas in translation theory. John Benjamins.
Nina Havumetsä
yliopistonlehtori, venäjän kieli ja kääntäminen