Karjalan kieli eläy – nyt da tulijalla aigua

karjalankielisten kirjojen kuviaKarjala on Suomessa kotoperäinen kieli, ja sitä on puhuttu maassamme yhtä kauan kuin suomeakin. Ennen toista maailmansotaa karjalankielisiä alueita oli erityisesti Laatokan pohjoispuolisessa Raja-Karjalassa, mutta karjalaisia asui myös Kainuun vienalaiskylissä ja käsivarren alueella. Jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle menetettyjen alueiden karjalankieliset siirtokarjalaiset asutettiin eri puolille Suomea, jolloin karjalasta tuli ei-alueellinen vähemmistökieli. Suomessa asuu myös niiden karjalaisten jälkeläisiä, jotka tulivat pakolaisina Itä-Karjalasta Suomen itsenäistymisen tienoilla, ja lisäksi maahan on tullut karjalan kielen puhujia Venäjältä 1990-luvulta alkaen.

Vaikka karjalalla on Suomessa pitkä historia, se on monille suomalaisille tuntematon kieli. Nimitykset ”karjala” tai ”karjalan murre” ovat kyllä käytössä, mutta niillä tarkoitetaan useimmiten suomen itämurteita: Etelä-Karjalan maakunnassa tai Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalassa puhuttuja kaakkoismurteita tai Pohjois-Karjalan savolaismurteita. Näiden suomalaismurteiden varjoon on jäänyt kokonainen kieli, sen puhujat ja heidän kulttuurinsa ja ortodoksinen uskonsa. Suomalainen enemmistö on vuosikymmenten ajan työntänyt karjalan kieltä ja kulttuuria näkymättömiin.

Varavonalane kieli da sen elvyttämine

Sotien jälkeisissä alueluovutuksissa karjalankieliset menettivät kotiseutunsa, ja tiiviit yhteisöt sirpaloituivat. Karjalaista siirtoväkeä ei läheskään aina kohdeltu hyvin, ja erityisesti vierastettiin karjalankielisiä ja ortodoksista uskoa tunnustavia rajakarjalaisia. Koulussa karjalankielisiä lapsia usein kiusattiin ja nimiteltiin. Tässä ilmapiirissä karjalasta tuli kotipiirissä ja sukulaisten kanssa käytetty kieli, ja kodin ulkopuolella pyrittiin mukautumaan suomen kieleen. Kielentutkimuksessa tästä käytetään nimitystä kielenvaihto: vähemmistö luopuu vähitellen omasta kielestään ja alkaa käyttää enemmistökieltä. Kun kieltä ei enää puhuta perheissä lapsille, siitä tulee uhanalainen kieli. Omasta kielestä luopuminen on kipeä ja traumaattinen kokemus, ja sen jäljet näkyvät yhä eri-ikäisten karjalaisten elämässä.

Karjala on luokiteltu vakavasti uhanalaiseksi kieleksi, sillä sen puhujamäärät ovat sotien jälkeen nopeasti pienentyneet ja kieltä puhuvista valtaosa kuuluu vanhempiin sukupolviin. Karjalaa kotikielenä käyttäviä lapsiperheitä on vain vähän. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, sillä eri puolilla maailmaa pienten kielten asemaa on onnistuttu parantamaan. Suomessa on 1990-luvulta alkaen tehty työtä karjalan kielen elvyttämiseksi, joskin valtion tukea elvyttämistoimet ovat saaneet vasta muutamina viime vuosina. Kielen elvyttämisessä tuetaan kielenoppimista ja kielen käyttämistä ja pyritään parantamaan kielen ja sen puhujien yhteiskunnallista asemaa. Elpymisessä ja kielen voimaantumisessa tärkeää on, että kieli saa uusia puhujia erityisesti lasten, nuorten ja nuorten aikuisten joukosta.

Karjalan kielen ja kulttuurin elvyttäminen on tärkeää, sillä kokonaisen kansan historiaa ylläpitävät ainekset ovat vaarassa kadota. Kieli on osa aineetonta kulttuuriperintöä, ja karjalan kieli kantaa mukanaan tuhansien vuosien historiaa. Lisäksi voidaan ajatella, että elvytyksen tukeminen on suomalaisille kunniavelka sen jälkeen, miten karjalankielisiä on Suomessa kohdeltu. Karjalaiset kokevat itse tämän kunnianpalautuksena: vuosikymmenten jälkeen tunnustetaan julkisesti heidän oikeutensa karjalankieliseen identiteettiin.

Karjalan kielen da kulttuuran elvytyshankeh Päivännouzu-Suomen yliopissossa

Itä-Suomen yliopistolle annettiin karjalan kielen ja kulttuurin opetuksen kansallinen erityistehtävä vuonna 2009, ja vuoden 2021 alusta yliopisto vai vastuulleen myös karjalan kielen elvytystyön. Vuosien 2021–2022 rahoituksella halutaan lisätä karjalan kielen suullista ja kirjallista käyttöä ja parantaa mahdollisuuksia kielen oppimiseen. Työtä tehdään yhdessä karjalankielisen yhteisön kanssa. Samalla toimitaan karjalan yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi osallistumalla hallituksen kielipoliittisen ohjelman valmisteluun. Karjalan kieli on ensimmäistä kertaa otettu mukaan hallitusohjelmaan, ja valmisteilla on ensimmäinen kielipoliittinen ohjelma, jossa otetaan huomion muut Suomessa puhutut kielet kuin kansalliskielet. Ohjelma koskee erityisesti saamen kieliä, viittomakieltä, romanikieltä ja karjalan kieltä.

Elvytyshanke järjesti helmikuussa kyselyn, jossa tiedusteltiin karjalankielisen yhteisön näkemyksiä kielensä tulevaisuudesta. Vastausten perusteella kielen ja kulttuurin kohtalosta ollaan huolissaan, mutta on myös innostusta ja tulevaisuudenuskoa. Karjalaiset haluavat kunnioittaa ja vaalia perinteitään mutta samalla myös ottaa kielensä osaksi nykypäivän elämää. Viime vuosina yhä useammat nuoret ovat kiinnostuneet sukunsa kielestä ja kulttuurista, ja tämä näkyy myös yliopiston karjalan kielen kursseilla. Elvytysvastuu otetaan yliopistolla vakavasti, ja karjalan kielen opettajat ja tutkijat tekevät parhaansa tukeakseen kielen ja kulttuurin elpymistä.

Helka Riionheimo
Professori, suomen kieli, karjalan kieli ja kulttuuri

Otsikot kääntänyt karjalaksi Katerina Paalamo