Korkeakouluharjoittelijana Kazakstanissa

Suoritin kolmen kuukauden mittaisen korkeakouluharjoitteluni loppukesästä Suomen suurlähetystössä Astanassa, Kazakstanissa. Etsin harjoittelupaikan itse, sillä Venäjän aloittaessa hyökkäyssodan Ukrainaan vaihtomahdollisuudet Venäjällä peruuntuivat. Halusin kuitenkin päästä harjoittamaan opiskelemaani kieltä venäjänkielisessä ympäristössä. Etsin mahdollisia harjoittelupaikkoja lähinnä Uzbekistanista ja Kazakstanista. Lähetin suurlähetystöön sähköpostia, jossa esittelin itseni ja kysyin, olisiko harjoittelu mahdollinen. Sain ystävällisen vastauksen, ettei ulkoministeriöön tulla ihan tätä reittiä pitkin, mutta onnekseni he olivat laittamassa parin viikon sisällä harjoittelupaikan julkiseen hakuun. Voisin siis lähettää hakemukseni suoraan lähetystöön ja välttää näin yhden välivaiheen, jossa hakemukseni olisi voinut karsiutua pois. Pian sainkin kutsun haastatteluun. Haastattelu oli ehdottomasti vaikein työhaastattelu, jossa olen koskaan ollut. Haastattelukieli vaihtui varoittamatta suomesta venäjään, sitten taas suomeen ja sitten vielä englantiin. Joidenkin viikkojen kuluttua sain tiedon, että tulin valituksi tehtävään.

Viisumit ja asuntoasiat kuntoon

Valinnan jälkeen alkoi viisuminhakuprosessi, sillä tulisinhan olemaan maassa yli 30 päivää. Kazakstanin Helsingin-lähetystön henkilökunnasta juuri se ihminen, joka myöntää viisumit, oli lomalla. Ja minulla oli jo lentoliput ostettuna! Sovimme, että lennän Astanaan (vielä silloiseen Nur-Sultaniin) ja lähetystö auttaisi minua hankkimaan viisumin paikan päältä. Mukaan lennolle sain kasan skannattuja virallisia dokumentteja, joiden avulla pääsin kuin pääsinkin perille Astanaan. Joskin joka ikinen virkailija selasi dokumentit huolella ja useaan otteeseen epäuskoisen näköisenä läpi. Viisumin hankkiminen ei sujunut Kazakstanissakaan niin kuin oli suunniteltu, ja jouduin matkaamaan vielä Kazakstanin suurlähetystöön Kirgisiaan, missä viisumi minulle viimein myönnettiin.

Suomen suurlähetystö jakoi toimistotilansa Ruotsin suurlähetystön kanssa.

Harjoittelun ensimmäiset viikot asuin läheisessä hostellissa, sillä olin ajatellut alivuokrata huoneen solusta tai kimppakämpästä. En kuitenkaan ottanut huomioon, että julkinen liikenne ei ole Astanassa aivan parhaasta päästä. Kaikki vapaat huoneet sijaitsivatkin kaukana työpaikasta ja huonojen yhteyksien päässä. Kolmen viikon jälkeen onnisti ja muutin saman katon alle paikallisen kazakkitytön kanssa. Asunto oli mukava ja kävelymatkan päässä töistä sekä keskustasta.

Monipuolisia tehtäviä lähetystössä

Tehtäviäni harjoittelussa olivat Kazakstanin ja Kirgisian ajankohtaisten asioiden seuranta ja raportointi, Kazakstanin osalta myös kaupallispoliittinen seuranta ja raportointi. Seurattava media oli pääosin venäjänkielistä. Toinen iso tehtäväni oli sisällöntuotanto edustuston sosiaaliseen mediaan. Laadin sisällöt englanniksi, minkä jälkeen lähetystön paikallinen koordinaattori käänsi tekstini kazakiksi ja venäjäksi. Laadimme sisältöä Twitteriin, Facebookiin, Instagramiin ja lähetystön omille nettisivuille.

Pääsin myös osallistumaan erilaisiin vierailuihin, kokouksiin ja tilaisuuksiin. Itselleni merkittävin kokemus oli päästä tapaamaan kirgisialaisia kansalaisjärjestöjen edustajia Biškekissä, Kirgisiassa. On erittäin harvinaista, että harjoittelija pääsee virkamatkalle ja vieläpä yksin. Pääsin tutustumaan eri kansalaisjärjestöjen toimintaan ja kuulemaan heidän hankkeistaan Suomen lähetystön edustajana. Vaikka tapaamisiin oli pyydetty mukaan englannin kielen taitoisia edustajia, huomasin ilokseni ymmärtäväni suurimman osan myös venäjänkielisistä esityksistä.

Kirgisian pääkaupungissa Biškekissä sijaitseva ostoskeskus Tsum Center.

Muihin tehtäviini kuuluivat yhteydenpito suomalaisiin yrityksiin, yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin, mediaseuranta laajemmin, tiedonhaku, taustaselvitykset sekä käännökset englannista ja venäjästä suomen kielelle. Lisäksi avustin erilaisissa hallinnollisissa asioissa. Työtehtäväni pysyivät harjoittelun ajan melko samoina, joskin vastuuta ja tehtävämäärää lisättiin pikkuhiljaa. Lopussa tehtävät, esimerkiksi taustaselvitykset ja taloudesta raportointi, olivat vaativampia ja laajempia kuin aloittaessani.

Myös harjoittelun ajankohta oli äärettömän mielenkiintoinen, sillä maassa, sen sisä- ja ulkopolitiikassa, oli paljon asioita meneillään. Harjoittelun aikana kaupungissa vierailivat niin Putin kuin paavikin ja sinne saapui kymmeniä tuhansia sotaa pakoilevia nuoria miehiä Venäjältä. Ja kun syksyllä poistuin kaupungista, sen nimi oli vaihtunut Nur-Sultanista Astanaksi.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli hieno ja kolme kuukautta hujahti aivan liian nopeasti. Jos nyt saisin valita kolmen tai kuuden kuukauden väliltä, valitsisin jälkimmäisen.

Larissa Potkonen
Kirjoittaja on venäjän kielen ja kulttuurin opiskelija Itä-Suomen yliopistossa