Uuden sukupolven kirjastojärjestelmiin

Liber2016_logo_vaaka-150-1

Kansainvälisessä tieteellisten kirjastojen LIBER-konferenssissa Helsingissä pidettiin Digitaalisten Kokoelmien Työryhmän työpaja aiheesta Uuden sukupolven kirjastojärjestelmät Euroopassa. (LIBER Digital Collections Working Group: Next Generation Library Systems in Europe). Kirjastojärjestelmällä tarkoitetaan tässä ohjelmistoa, joka sisältää mm. näyttöluettelon kirjaston kokoelmista. Pakettiin kuuluu myös kirjastolaisten käytössä olevia taustaohjelmistoja, joiden avulla hankitaan ja luetteloidaan aineistoja asiakkaiden saataville ja joilla pyöritetään muun muassa kirjojen lainausta, palautuksia sekä varausjärjestelmää. Lisäksi ohjelmistoissa on runsaasti muita asiakkaiden käyttöön tarkoitettuja palveluja.

Kuten kaikki ohjelmistot myös kirjastojärjestelmät kehittyvät digitaalisen palvelukulttuurin muutosten myötä. Suurimmat toimittajat ovat jo siirtäneet palvelukonseptinsa pilveen, ja ne perustuvat yhä useammin avoimen lähdekoodin käyttöön. Keskeisiä uusia järjestelmiä ovat esimerkiksi Kuali OLE, KoHa, ALMA (Ex Libris) ja WMS (OCLC). Myös Ebsco suunnittelee omaa FOLIO-järjestelmäänsä, mutta se ei ole vielä tuotantokäytössä.

Ranskassa ABES-konsortio kilpailuttaa kirjastojärjestelmien hankintoja. Mukana on nyt 46 instituutiota, kaikkiaan 60 % yliopistojen kirjastoista. Ranskassakin yliopistot yhdistyvät suurimmiksi, ja tämä vaatii myös kirjastojärjestelmiltä uudenlaista joustavuutta. Avoimen lähdekoodin lisäksi vaaditaan myös taloudellista avoimuutta hankintoihin ja toimintaan liittyen. Nykyiset ohjelmistot toimivat, mutta ranskalaiset osaavat silti  kyseenalaistaa: ovatko nykyisetkään uudet järjestelmät oikeasti uusia? Todelliset uuden sukupolven ohjelmistot olisivat neuroverkkoja, joissa semanttinen verkko ja algoritmit palvelisivat asiakkaita tekoälyn keinoin.

Saksassa ei ole keskitettyä kansallista kirjastojärjestelmän hankintaa tai ylläpitoa. Tämä johtuu maan jakautumisesta osavaltioihin, jotka kylläkin tarjoavat oman alueensa yliopistoille keskitettyjä järjestelmäpalveluja. Mutta nämä järjestelmät ovat usein huonosti yhteensopivia.

On muistettava, että monet Saksan 16 osavaltioista ovat asukasluvultaan huomattavasti Suomea suurempia, ja kansallisen järjestelmän luominen olisi todella mittava urakka. Alueellista yhteistyötä tietenkin tehdään, ja osavaltioiden sisälläkin voi olla useita eri tavalla toimivia järjestelmäkonsortioita. Erilaisten järjestelmien ja systeemien kirjo tekee koko maan kattavan yhteisen järjestelmän rakentamisen käytännössä mahdottomaksi.

Norjassa kansallinen järjestelmä sen sijaan on hankittu. Uusi BIBSYS perustuu ALMA-ohjelmistoon, ja se otettiin käyttöön viime vuonna. Järjestelmä ei ole vielä täysin valmis, muun muassa kaukopalvelun ja Kansalliskirjaston vaatimia palveluja kehitetään edelleen. Norjalaisten ratkaisu perustuu keskitettyyn malliin, jossa kirjastolla on käytössään kansallisen tason metatietoratkaisut ja palvelut. Järjestelmää hallinnoi Opetus- ja tutkimusministeriö.

BIBSYS pitää sisällään myös muuta kuin perinteisen kirjastojärjestelmän. Mukana on palveluja kuten megaindeksi ORIA (Primo), open access –lehtien tietokanta, avoimien oppimateriaalien tietokanta, avoimen tutkimusdatan tietokanta ja muita yhteensopivien rajapintojen kautta toteutettuja kokonaisuuksia. Tämä on uutta Library as a Service (LaaS) –ajattelumallia, jossa kirjaston palvelut ja järjestelmät tarjoavat asiakkaille paljon muutakin kuin perinteisen tietoaineiston kokoelmat.

Yksikään keskitetty järjestelmä ei toimi täydellisesti, ja ALMAnkin käyttöönotossa on ollut vaikeuksia. Vaikka ALMA onkin joustava järjestelmä, on erilaisten palvelujen käyttöönotto erilaisille kirjastoille ollut vaikeaa. Joillekin kirjastoille keskitetyn järjestelmän käyttöönotto on hankalaa, ja konsortio onkin joutunut tukemaan erityisesti pienempiä kirjastoja. Mutta itsenäisenä pysyminen tarkoittaisi sitä, että kaikki työt ja suunnittelukin pitäisi tehdä itse.

Ruotsissa jatketaan LIBRIS-järjestelmällä, jota kehitetään jatkuvasti. Taustalla on kansallinen yhteisluettelo aineistoista ja integroitu kirjastojärjestelmä (ILS), mutta paineita muutoksen tulee käyttäjäympäristöstä entistä enemmän. Metadata ei ole staattista, vaan sitä päivitetään ja rikastetaan monessa paikassa yhtä aikaa ja jatkuvasti. Ruotsissa yritetään jakaa tätä dataa kaikille mahdollisimman avoimesti, niin että kirjastot eivät pitäisi enää tiukasti kiinni omista metatietovarastoistaan. Yhdessä toimiminen nähdään ainoaksi mahdollisuudeksi myös tulevaisuudessa. ILS-ajattelussa nähdään puutteita, koska kirjastojärjestelmään pitäisi saada integroitua myös julkaisupalvelut (CRIS ja julkaisuvarastot) sekä vaikkapa itse digitoidut aineistot.

Metadatalle ja muullekin säilytettävälle tiedolle pitäisi laatia elinkaarisuunnitelmat. Ja vaikka metadatan määrittely onkin vaikeaa, mahdollistaa standardoitujen tietomallien käyttäminen yhteisen luetteloinnin ja metatiedon käytön vaikkapa pilvipalveluna. Myös koko ohjelmiston modulaarisuus nähdään tärkeänä; pitää olla mahdollista muunnella ja uudistaa tietty osa järjestelmästä ilman että koko järjestelmää täytyy päivittää.

Myös Suomessa on aloitettu uuden kirjastojärjestelmän hankintaan liittyvät toimet. Valintaprosessi ei ole helppo, sillä digitaalinen kulttuuri kehittyy kiihtyvällä nopeudella. Erilaisia vaihtoehtoja on tarjolla, mutta jää nähtäväksi miten voimme varmistaa, että seuraava järjestelmä todella palvelee myös uutta tulevaa sukupolvea 2020-luvulla.

Data itsessään vanhenee kuin viini, mutta ohjelmistot vanhenevat kuin kalat. Emme halua tarjota asiakkaillemme tiedon lähteestä viiniä, johon on sekoitettu viimeisen käyttöpäivänsä ohittanutta kalaa.

LIBER-konferenssin esitysten diat ovat nähtävissä täällä:

http://liber2016.org/programme/full-programme/

 

Jukka Kananen

Verkkoresurssipalveluiden palvelupäällikkö

Share