Eurooppa-foorumi Turussa | Europe Forum in Turku

(Please, scroll down to the last paragraph to read a short introduction, with links, in English.)

Yleiskuva Turun Eurooppa-foorumista elokuussa 2021: puhuja, yleisöä. Speaker, audience at Europe Forum.Osallistuin nyt neljättä kertaa järjestettyyn Turun Eurooppa-foorumiin  25.-27.2021. Se on vakiintunut Suomen tärkeimmäksi (ja ainoaksi) kansalaisten ja päättäjien väliseksi Eurooppaa koskevan yhteiskunnallisen keskustelun areenaksi. Eurooppa-foorumissa pohditaan Suomen tämänhetkistä ja tulevaa roolia Euroopassa ja Euroopan unionissa pidemmän aikavälin perspektiivistä. Eri näkemyksiä edustavat terävimmän kärjen poliittiset päättäjät ja asiantuntijat, kansalaisjärjestöt, elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt sekä myös tavalliset kansalaiset. Foorumi koostuu seminaareista, paneelikeskusteluista, kyselytunneista ja kansalaiskeskusteluista.

Euroopan komission Suomen-edustusto olisi kustantanut tiedotuspisteisiinsä  kuuluvien Suomen EU-tallekirjastojen hoitajien matkat ja majoituksen Turussa, mutta pahentuneen koronatilanteen vuoksi suurin osa meistä osallistui (viime vuoden tapaan) tapahtumiin etäyhteyden välityksellä. Sen sijaan suurin osa Europe Direct -tiedotuspisteiden hoitajista taisi olla paikan päällä. Sain kyllä kuulla, että käytännössä hekin joutuivat seuraamaan tapahtumia monesti hotellihuoneistaan verkon välityksellä. Koronavaaran vuoksi tilaisuuksiin otettiin näet sisään liveosallistujia vain rajoitetusti. Mutta kaikki sekä Turussa että muualla Suomessa pääsivät siis seuraamaan foorumia verkon välityksellä, ja tapahtumat ovat tallessa mm. YouTubessa  Eurooppa-foorumin omalla kanavalla, tai ehkä vielä helpommin tällä sivulla. Koska foorumin tapahtumia järjestettiin yhtä aikaa kahdessa tai jopa kolmessa paikassa, en luonnollisestikaan voinut osallistua kuin vain osaan niistä. Esittelemieni tilaisuuksien lisäksi Eurooppa-foorumin muuhun tarjontaan voi tutustua esimerkiksi päivien ohjelman  avulla.

Tänä vuonna Eurooppa-foorumi oli jaettu kolmeen eri teemapäivään. Keskiviikko 25.8. oli tiedepäivä. Heti päivien avajaisissa  saatiin se mielenkiintoinen tieto, että Turun yliopisto ja Åbo Akademi valmistelevat uutta yhteistä ”Eurooppa ja EU” -maisteriohjelmaa. Sen on tarkoitus kouluttaa uusia suomalaisia asiantuntijoita EU-virkamiesuralle, sillä nykyiset suomalaiset EU-toimijat alkavat hiljalleen eläköityä.

Erkki Tuomioja puhuu lavalla. Yleisöä. Erkki Tuomioja speking on stage. Audience.Eurooppa-foorumin tiedeseminaarin pääpuheenvuoron piti konkaripoliitikko Erkki Tuomioja. Hän puhui informaatiovaikuttamisesta toisaalta osana hybridisodankäyntiä, toisaalta taas tärkeänä osana demokraattista keskustelua. Tuomiojan mukaan Kiinan ja Venäjän lisäksi informaatiovaikuttamiseen turvautuvat kyllä länsimaatkin, joskaan eivät yhtä kärjistetyssä muodossa. Tarkoituksellista disinformaatiota vastaan uudeksi ilmiöksi on noussut ”open source intelligence”  jota voivat harjoittaa sekä yksittäiset ihmiset että ryhmät, kuten tutkivan journalismin sivusto Bellingcat.

Tämän jälkeen seurasin ”Hyvä paha tekoäly”– keskustelua  Siinä todettiin, että tekoälyn säätelyssä ja massadatan keräyksessä maailmalla on valittu kolme eri näkökulmaa: USA haluaa lainsäädännöllään ennen kaikkea järjestää yrityksille mahdollisuuksia datan käyttöön, EU painottaa kansalaisten tietosuojaa, mutta Kiina haluaa käyttää datankeräystä ja tekoälyä ihmisten kontrollointiin. Ei ole itsestään selvää, onko EU valinnut loppujen lopuksi voittavan tien. Kiinaa eivät sido länsimaiset arvot ja monet kiinalaiset jopa edellyttävät hallinnolta, että se pitää kaikki kansalaiset kurissa ja nuhteessa. ”Rokotteet ja infokuplat” -keskustelussa  taas huomautettiin, että sinänsä rokotteita on vastustettu mitä järjettömimmillä perusteilla heti niiden keksimisestä lähtien.

Fit for 55 ei suinkaan tarkoita keski-ikäisten EU-kansalaisten kunnonkohotusohjelmaa, vaan Euroopan vihreän siirtymän suunnitelmaa. Sen tavoitteena on saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä, ja välivaiheena EU on sitoutunut vähentämään päästöjä vähintään 55 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tästä keskustelusta opin mm. sen, että tulevaisuudessa biodiesel on pitkälti säästettävä lentokoneille, koska niiden sähköistäminen on kaikkein vaikeinta. Henkilöliikenne pitäisi saada paljolti sähköiseksi, koska jo tavaraliikenne vaatii sähkön lisäksi muutakin. Esimerkiksi laivaliikennettä varten tarvitaan synteettistä ammoniakkia, sen tuottamiseen vetyä ja kaikki tämä vety pitäisi vielä pystyä tekemään uusiutuvalla sähköllä. Päivän päätteeksi seurasin vielä keskusteluja ”EU, nuoret ja some”  sekä ”Onko suomalaisten välinpitämättömyys EU-asioissa median vika? Vai ansio?”.

Jutta Urpilainen puhuu. Jutta Urpilainen speaking.Torstai 26.8. oli omistettu taloudelle. Ranskan, Saksan, Slovenian (Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajamaa heinäkuun alusta lähtien) ja Suomen eurooppaministerien tervehdyksen  jälkeen EU:n kansainvälisten kumppanuuksien komissaari Jutta Urpilainen piti keynote-puheenvuoron ”Mitä on yhdenvertaisuus pandemian jälkeen: talous, ihminen ja ympäristö sekä demokratia?”.  Vastuualueensa mukaisesti Urpilainen keskittyi mm. Afrikan tilanteeseen. Siellä vasta 4 % väestöstä on saanut yhden ja 2 % kaksi koronarokotetta. Globaalin rokotekattavuuden saavuttaminen on välttämätöntä, jos maailmantalous halutaan saada takaisin raiteilleen. Tulevien katastrofien välttämiseksi EU pyrkii alueellisen rokote- ja lääkevalmistuksen aloittamiseen Afrikassa. Toisaalta reilun talouden periaatteiden mukaisesti Afrikan maiden olisi myös itse osallistuttava hyvinvointinsa kehittämiseen. Nykyään 70 % Afrikan työntekijöistä toimii ”harmaassa taloudessa”, jossa ei makseta veroja.

EU-tuomioistuimen entinen tuomari Allan Rosas piti toisen vuotuisen Esko Antola -luennon. Hänen mukaansa liittovaltiotavoite on ollut EU:ssa sisäänkirjoitettuna heti sen perustamisesta lähtien, ja Iso-Britannian Brexit oli sikäli väistämätön. Englantilaiset (päinvastoin kuin esimerkiksi irlantilaiset ja skotlantilaiset) eivät näet koskaan henkisesti liittyneet EU:hun. Rosas totesi myös, että Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunta on EU:n puitteissa suuri poikkeus. Vaikka se on ainakin periaatteessa poliittisesti riippumaton, niin silti olisi vaikea perustella miksi muiden maiden perustuslakituomioistuimet (tuomarin vastuulla toimivine asiantuntijajäsenineen) olisivat meidän järjestelmäämme olennaisesti huonompia perustuslain tulkitsijoita.

En ennättänyt jäädä seuraamaan luentoa seurannutta varmasti mielenkiintoista paneelikeskustelua, kun jossain välissä oli pakko pitää ruokatauko. Ennen Euroopan komission Suomen-edustuston tiedotusverkostoilleen järjestämää omaa ohjelmaa ennätin vielä seurata Liikennepolitiikan seminaaria, jossa pohdittiin liikennepolitiikan tulevaisuutta  Siellä valiteltiin mm. Rail Baltica -hankkeen  jähmeää etenemistä ja Suomen perin vähäistä panostusta raideliikenteen parantamiseen. EU:ltakaan ei anota tänne liikenteen kehittämisavustuksia juuri lainkaan. Tietysti niillä maksettaisiin vain osa jostain hankkeesta, pääosa rahoituksesta pitäisi löytyä kotimaasta. Turussa kun oltiin, niin Tunnin juna Helsingistä Turkuun tuntui olevan koko Suomen tulevaisuuden kohtalonkysymys. Vain Pohjois-Savon vaalipiirin meppi Elsi Katainen uskalsi tuoda esille myös Itärata-hankkeen.

Loppu iltapäivä meni seuratessa Euroopan parlamentin Suomen-toimiston ja Euroopan komission Suomen-edustuston selontekoja ajankohtaisista EU-aiheista. Näistä ei valitettavasti ole tallenteita, koska ne eivät olleet Eurooppa-foorumin virallista ohjelmaa. Kun koronapandemia viime vuoden maaliskuussa alkoi, suurin piirtein kaikki siirtyivät Brysselissäkin etätyöhön, ja esimerkiksi komission päärakennus Berlaymont oli pari kuukautta lähes tyhjillään. Sen jälkeen komisaarit palasivat sinne, mutta heidän esikuntansa jatkoivat pääasiassa etätöissä. Vasta nyt työskentely alkaa Brysselissäkin normalisoitua. EU on sitoutunut toimittamaan kolmansiin maihin 200 miljoonaa koronarokotetta, mutta niistä on toistaiseksi saatu jakoon vain 12 miljoonaa. Seuraava kokokohta parlamentissa ja koko EU-politiikassa on komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin vuosittainen State of the Union -puhe. Tänä vuonna se pidetään ensi viikon keskiviikkona eli 15.9.

Perjantai 27.8. oli Eurooppa-foorumin politiikkapäivä. Ennätin kuunnella ministeri Li Anderssonin Minun Eurooppani -luennon nuorille.  Andersson kertoi olevansa sitä sukupolvea, jolle vapaa liikkuvuus ja yhdistyvä Eurooppa olivat itsestään selviä. 2010-luvulla talouskriisin myötä alkanut vastakkainasettelu ja raja-aitojen pystytys tuntuu hänestä siksi hyvin vieraalta.

Sanna Marin puhuu. Sanna Marin speaking.Tämän jälkeen hyppäsin kuuntelemaan kahta puheenvuoroa Euroopasta. Pääministeri Sanna Marin ja puoluejohtaja Petteri Orpo esittivät molemmat näkemyksensä tämän hetken tärkeimmistä Eurooppaan liittyvistä kysymyksistä. Marin korosti sitä, että poliittisten voimasuhteiden vaihtumisesta huolimatta Suomen EU-politiikassa on ollut koko jäsenyyden ajan jatkuvuutta. Orvon mukaan EU:n on nyt kirkastettava poliittista linjaansa muuttuneessa maailmanpoliittisessa tilanteessa. Kiina on nousemassa maailmanmahdiksi, USA on poliittisesti kahtiajakautunut ja Venäjä muuttuu yhä arvaamattomammaksi.

EU:n tuplasiirtymä -paneelin osallistujat. Participants of a panel discussion.Keskustelussa EU:n tuplasiirtymä ja globaali rooli viitattiin pyrkimykseen yhtäaikaisesta digitaalisesta ja vihreästä siirtymästä. EU tavoittelee ei sen vähempää kuin digitaalista johtajuutta maailmassa. Sen onnistuminen olisi vähintään yhtä suuri asia kuin aikoinaan sisämarkkinoiden luominen.
Paneelissa EU ja Venäjä osana uutta maailmanjärjestystä – yhdessä vai erikseen?  Esko Aho totesi, että maailma ei muuttunut lainkaan sellaiseksi, kuin mitä 1990-luvulla uskottiin. Tuolloin yleisesti hämmästeltiin Suomen halua pitäytyä yleisessä asevelvollisuudessa, kun historia oli päättynyt ja maailma oli siirtymässä ikuisen rauhan aikaan. Ikävä tosiasia on se, että Euroopan turvallisuus rakennettiin tuolloin Venäjän väliaikaisen heikkouden varaan.

Keskustelussa Vakautta ja vaurautta: Eurooppa-politiikka osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa  pohdittiin sitä, täytyisikö EU:n syventää puolustuksellista yhteistyötään nyt, kun Yhdysvallat vetäytyy yhä enemmän Euroopasta ja keskittyy Kiinaan. Paneelissa Europe and China – A Challenging Relationship taas todettiin, että Eurooppa jäi jälkeen erimerkiksi matkapuhelinten kehityksessä siksi, että se on stagnaattinen ja vanhentuva manner. Kiinan lisääntyviä taloudellisia investointeja Eurooppaan on pelätty, mutta aikaisemmin niiden puuttumista valitettiin.

Viimeisenä osiona kuuntelin keskustelua Strategisia tavoitteita vai sattumankauppaa – Euroopan puolustusyhteistyön tulevaisuuden näköalat. Eurooppa ei enää voi laskea puolustuksessaan USA:n varaan, ja EU:n nopean toiminnan joukot osoittautuivat täydeksi pettymykseksi Afganistanin kriisin aikana. Suurin osa EU-maista on Naton jäseniä ja ne tuskin haluavat rakentaa Eurooppaan kahta päällekkäistä turvallisuusjärjestelmää. Samalla Brexit vei EU:n ainoan todellisen sotilasmahdin pois puolustusvahvuudesta. Suomelle optio liittyä tarvittaessa Natoon on edelleen hyvin tärkeä.

Kaiken kaikkiaan Eurooppa-foorumi todisti taas tärkeytensä ja myös kykynsä reagoida nopeasti ajankohtaisiin teemoihin. Monta mielenkiintoista esitelmää ja keskustelua jäi minulta kuulematta, mutta ne kaikki siis löytyvät pysyvästi verkosta, samoin kuin aikaisempienkin vuosien keskustelut.


Europe Forum at the former Finnish capital Turku is an annual discussion forum about Finland and her role in European politics. All the talks can be found at YouTube . Most of them were held in Finnish, but you can find the list of English programmes online.


Tapani Toivanen, tietoasiantuntija | Information Specialist
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services

Jaa tämä / Share this
Share

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.