Avoin tutkimus ECER 2026 -konferenssissa | Open research at ECER 2026 conference
(Please, scroll down to read in English.)
Osallistuin kahden päivän ajan ECER-konferenssiin (European Conference on Educational Research) joka järjestettiin 17.–21.8.2026 Tampereella. Se on suuri kasvatustieteen alan konferenssi, jonka järjestää European Educational Research Association (EERA). Tapahtuma kiinnosti minua sekä aikuiskasvatustieteen tutkijana että kirjastossa työskentelevänä datanhallinnan asiantuntijana. Tämän vuoden teema konferenssissa oli ”Tietäminen ja toimiminen: koulutustutkimuksen muuttuvat olosuhteet ja mahdollisuudet”. Osallistujia oli yli 3600 yhteensä 84 maasta. Ohjelmaa oli runsaasti, ja lukuisten rinnakkaissessioiden läpikäyminen etukäteen sekä kiinnostavimpien esitysten valitseminen veivät oman aikansa.
Tutustuminen Avoin tutkimus kasvatustieteessä -verkostoon
Eniten minua kiinnosti päästä tutustumaan Open Research in Education -verkostoon, joka on yksi EERA:n alla toimivista aihekohtaisista verkostoista. Se kokoaa yhteen kasvatustieteen tutkijoita, tietoasiantuntijoita ja tutkimushallintoa, jotka ovat kiinnostuneita tutkimuksen avoimuudesta ja tutkimusta tukevan infrastruktuurin, kuten kirjaston palvelujen, kehittämisestä. Hyppäsin suoraan verkoston toimintaan mukaan: seurasin teemaryhmän esityksiä, joissa pidin myös oman esitykseni, ja osallistuin lisäksi verkoston kokoukseen ja yhteiseen illallistapaamiseen. Toiminnassa pidempään mukana ollut joukko toivotti uuden tulokkaan lämpimästi tervetulleeksi. Oli erittäin mukavaa verkostoitua samoista teemoista kiinnostuneiden kanssa. Verkosto on myös perustanut uuden lehden: Journal of Open Research in Education (JORE), joka keskittyy tarkastelemaan ja edistämään avointa tutkimusta kasvatustieteessä. Kannattaa tutustua niin verkostoon kuin lehteen.
Datanhallinnan asiantuntijana oli kiinnostavaa saada katsaus kasvatustieteiden näkökulmasta avoimeen tutkimukseen. Tutkimusdata ja sen eri asteinen avoimuus on siinä keskeinen osa. Tuoreet tutkimustulokset esityksissä kuitenkin nostivat esiin haasteita, joita datan avoimuuteen liittyy ja paljastivat, että datan avaamisen käytännöt eivät ole juurtuneet tutkimuksen arkeen. Omassa esityksessäni kerroin alustavia tuloksia siitä, millaisia tutkimusdatan jakamisen esteitä ihmistieteiden tutkijat, kuten kasvatustieteilijät, työssään kohtaavat. Ihmisiltä kerätyn aineiston kanssa tutkija joutuu punnitsemaan eettisyyttä ja avoimuutta. Myös olemassa olevan datan käyttämiseen liittyy erilaisia haasteita. Esimerkiksi organisaatioiden, kuten koulujen, toiminnassa syntyy paljon dataa, mutta sen tutkimuskäytössä on pohdittava yksityisyyden suoja, ja toisaalta myös riittävä kontekstin säilyttäminen, että data on käyttökelpoista ja merkityksellistä.
Tekoäly, mittaaminen ja ihmisyys
Seurasin esityksiä myös kirjallisuuskatsauksista, etnografiasta ja kriittisestä koulutusteknologian tutkimuksesta. Tekoälyyn liittyvä tutkimus oli luonnollisesti vahvasti esillä. Sen yhteydessä pohdittiin, miten tekoälyn käyttö vaikuttaa ajatteluun ja toimintaan sekä nostettiin huolia ihmisten taitojen menetyksestä. Tekoäly voi myös vahvistaa jo olemassa olevia huonoja rakenteita ja käytäntöjä. Tutkijoita ja heidän tuotoksiaan mitataan monin tavoin ja tekoäly näyttäytyy tehostamisen välineenä myös tutkimukselle. Mieleeni jäi erityisesti erään kokeneen tutkijan toteamus siitä, ettei hän halua enää tulla kutsutuksi dataksi. Hän muistutti esityksessään siitä, miten tärkeää on nähdä ihmisyys mitattavien numeroiden taustalla. Tieteellisiä julkaisuja ilmestyy kiihtyvää tahtia ja tekoälystä haetaan ratkaisua tämän julkaisumassan läpikäymiseen. Esimerkiksi tekoälyavusteiset kirjallisuuskatsaustyökalut lupaavat nopeampaa tapaa tehdä katsaus julkaistusta tutkimuksesta. Tällaiset työkalut alkavat olla välttämättömyys valtavaa julkaisumassaa seuloessa, mutta on hyvä myös kriittisesti pohtia kiire- ja tehokkuuspuhetta sekä teknologiaan liitettyjä suuria lupauksia. Ajatteleminen ja oppiminen vaativat kuitenkin ihmiseltä aikaa ja vaivaa. Välillä on hyvä pysähtyä pohtimaan mitä teemme, miten ja kuinka käytättämämme välineet vaikuttavat. Ja muistaa ihmisten tärkeys.
I participated the ECER conference (European Conference on Educational Research) for two days. This time, the conference was held in Tampere on 17–21 August 2026. ECER is a major conference in the field of educational research, organised by the European Educational Research Association (EERA). The event was of interest to me both as a researcher in adult education and as a data management specialist working at the library. The theme of this year’s conference was ”Knowing and Acting: The changing conditions and potentials of education research”. There were over 3,600 participants from a total of 84 countries. The programme was extensive, and going through the numerous parallel sessions in advance and choosing the most interesting presentations took some time.
Getting to know the Open Research in Education network
What interested me most was the opportunity to get to know the Open Research in Education network, one of the thematic networks operating under EERA. The network brings together educational researchers, information specialists and research administration professionals who are interested in open research and in developing research support infrastructure, such as library services. I jumped straight into the network’s activities: I followed the presentations of the thematic group, in which I also gave my own presentation, and I took part in the network meeting and a joint dinner. The group gave this newcomer a warm welcome. It was very nice to network with people interested in the same topics. The network has also launched a new journal, the Journal of Open Research in Education (JORE), which focuses on examining and promoting open research in educational science. Both the network and the journal are well worth exploring.
As a data management specialist, it was interesting to get an overview of open research from the perspective of educational sciences. Research data and its varying degrees of openness is a central part of this. However, recent research results presented at the conference highlighted the challenges related to data openness and revealed that practices for data sharing have not yet become established in everyday research work. In my own presentation, I shared preliminary results about the challenges that researchers in the human sciences, such as educational researchers, encounter when sharing research data. When working with data collected from people, researchers have to weigh ethical considerations against openness. The use of existing data also involves various challenges. For example, a lot of data is generated in the activities of organisations such as schools, but when such data is used for research, privacy must be considered. At the same time, enough context must be preserved for the data to be usable and meaningful.
Artificial intelligence, measurement and the human element
I also followed presentations on literature reviews, ethnography and critical research on educational technology. Research related to artificial intelligence was, of course, strongly represented. In this context, speakers reflected on how the use of AI affects thinking and action, and concerns were raised about the loss of human skills. AI can also reinforce existing poor structures and practices. Researchers and their output are measured in many ways, and AI is also presented as a tool for making research more efficient. One remark that particularly stayed with me came from an experienced researcher who said that he no longer wants to be referred to as data. In his presentation, he highlighted the importance of seeing the humanity behind the numbers being measured. Scientific publications are published at an accelerating pace, and AI is seen as a solution for working through this mass of publications. For example, AI-assisted literature review tools promise a faster way to review published research. Such tools are becoming a necessity when handling enormous amounts of publications, but it is also worth critically reflecting on the discourse of speed and efficiency, as well as on the big promises attached to technology. Thinking and learning still require time and effort from us as human beings. It is good to pause every now and then to consider what we are doing, how we are doing it and how the tools we use affect us – and to remember the importance of human element.
Anne Karhapää, tietoasiantuntija ja tutkijatohtori|Information specialist and Postdoctoral researcher
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services
