Mikä ihmeen kansalaistiede? | What do you mean by citizen science?
(Please, scroll down to read in English.)
Kansalaistieteestä on käyty keskustelua useamman vuoden ajan. Unescon suositus avoimesta tieteestä vuodelta 2021 korostaa yhteiskunnan toimijoiden avointa osallistumista ja mainitsee kansalaistieteen yhtenä edistämisen keinona. Kirjaston blogissa asiasta kirjoitettiin avoimen yhteistyön edistämisen näkökulmasta vuonna 2021.
Kansalaistieteen määrittelyä
Kun kansalaistiedettä alkaa määritellä, siinä käy vähän kuin saippuapalan kanssa – sana luikahtaa käsistä tuon tuostakin ja tiukkaa otetta on vaikea saada. Eipä ihme, että kansalaistieteeseen viitataan eri termein. Puhutaan osallistavasta tai joukkoistetusta tieteestä tai vaikkapa kansalaishavainnoinnista. Kansalaistiedettä kuvaillaan myös tutkimusmenetelmänä. Tieteen termipankki määrittää kansalaistieteen avoimen tieteen yhteydessä “joukkoistetuksi tutkimukseksi, johon myös tiedeyhteisön ulkopuoliset voivat osallistua”. Se onkin melko väljä ja riittävän yleinen määritelmä, joka ei ota kantaa osallistumisen tapaan, tutkimusasetelmaan, tavoitteisiin tai osallistujien taustaan.
Kansalaistiede on keskeiseltä periaatteeltaan osallistavaa tieteen tekemistä, jossa toimintalaajuus on osittain osallistujan valittavissa. Usein kansalaistieteestä puhutaan, kun kuvataan ei-ammattitutkijoiden tekemää tieteellistä tutkimusta, mutta kansalaistieteen hankkeisiin voi osallistua ammattitaustasta riippumatta. Tällöin siis tutkijakin voi olla kansalaistieteilijä. Kyse on roolista, ei tutkinnosta tai ammatista.
Kansalaistieteeseen liitetään keskeisesti tiedeyhteisön ja kansalaisten välinen vuorovaikutus, avoimuus ja läpinäkyvyys sekä osallistumisen helppous ja vapaaehtoisuus. Kansalaistieteen hyödyntäminen edistää tieteellisen tutkimuksen monimuotoisuutta ja inklusiivisuutta, koska kansalaiset voivat osallistua tutkimusprosessiin tasavertaisesti, taustasta ja osaamistasosta riippumatta.
Kansalaistiedettä käytännössä
Edellä mainittujen tavoitteiden tai luonnehdintojen toteuttaminen ei välttämättä ole helppoa tai ongelmatonta. Onko esimerkiksi eri puolilla maailmaa asuvilla ihmisillä mahdollisuus käyttää teknisiä sovelluksia vai kariutuuko tasavertaisuuden periaate taloudellisiin tekijöihin? Tai pääsevätkö hankkeeseen osallistuneet ihmiset käsiksi tutkimustuotoksiin vai jäävätkö ne maksumuurien taakse? Nämä kytkeytyvät kysymykseen, onko avoin tiede avointa kaikille. Keskeistä on tietysti se, että tutkimusyhteisö on tietoinen ongelmista ja että tutkija huomioi jo ideointivaiheessa, miten esimerkiksi monimuotoisuus ja inklusiivisuus hänen hankkeessaan voidaan toteuttaa.
Kansalaistieteestä puhuttaessa ensimmäisenä saattaa tulla mieleen havaintojen teko eli tutkimusaineiston keruu. Tällaisia ovat vaikkapa luontohavaintoihin liittyvät hankkeet, kuten Muuttolintujen kevät, joka palkkitiinkin vuonna 2023 Avoimen tieteen ja tutkimuksen Avoimuuden edistäjä -palkinnolla.
Kansalaistieteeseen kuuluu myös mahdollisuus osallistua koko tutkimusprosessiin tai muihinkin tutkimuksen vaiheisiin kuin ainoastaan aineistonkeruuseen. Vapaaehtoiset osallistujat voivat olla mukana muotoilemassa tutkimuskysymystä, suunnittelemassa projektia, prosessoimassa ja/tai analysoimassa aineistoa tai pohtimassa tutkimustuloksia. Yksi esimerkki aineiston prosessoinnista on Kansallisarkiston sotapäiväkirjojen talkoot, joissa vapaaehtoiset osallistuivat Transkribus-työkalun opettamiseen digitoituja aineistoja puhtaaksikirjoittamalla.
Ohjeita, opastusta ja tukea kansalaistieteeseen
Kansalaistieteen edistämiseksi on tuotettu Avoimen tieteen ja tutkimuksen työryhmissä Kansalaistieteen suositus, Kansalaistieteen opas tutkijalle ja Sinustako kansalaistieteilijä: aloittelijan opas. Suosituksen tarkoitus on antaa tutkimusorganisaatioille periaatteet ja ohjeet kansalaistieteen edistämiseksi ja esittää muun muassa erilaiset kansalaistieteen tasot Haklayn (2011) kuvauksen mukaisesti. Kansalaistieteen oppaassa tutkijalle perehdytään tarkemmin tutkijan tukemiseen kansalaistiedehankkeiden toteuttamisessa. Vastaavasti aloittelijan oppaassa kannustetaan kansalaisia erityisesti oman elinympäristön havaintojen tuottamiseen.
Kirjastolaisille suunnattu opas Open science meets citizen science tarjoaa perustietoa kansalaistieteestä ja tieteellisten kirjastojen tukiroolin mahdollisuuksista sekä ennen kaikkea hyviä vinkkejä kansalaistieteen toteuttamiseen esimerkkeineen. Oppaan on laatinut eurooppalaisten tiedekirjastojen yhteistyöverkoston LIBER:n kansalaistieteen työryhmä.
Hyvän tieteellisen käytännön soveltaminen kansalaistiedehankkeissa kuuluu hankkeesta vastaavalle tutkijalle. Tämä voi olla haastavaa, koska samalla, kun tulee huolehtia tieteelliset kriteerit täyttävästä tutkimustyöstä ja toimia vertaistutkijana, pitäisi kuitenkin välttää holhoamasta kansalaistieteilijöitä liikaa. Eurooppalaisessa yhteistyössä (European Citizen Science Association) on laadittu kymmenen periaatetta kansalaistieteeseen. Periaatteissa on yleisiä ohjeita kansalaistiedehankkeille. Ohjeissa muistutetaan esimerkiksi kannusteista, meritoitumisesta, aineistojen avaamisesta, vuorovaikutuksesta ja eettisistä kysymyksistä. Erityisesti nämä eettiset kysymykset korostuvat, mikäli kansalaistieteilijä on sekä tiedon kerääjä että tiedon lähde.
Citizen science has been a topic of discussion for several years. UNESCO’s 2021 recommendation on open science emphasizes the open participation of societal actors and mentions citizen science as one of the means to promote it. In 2021, there was a blog post about this from the perspective of promoting open cooperation in the UEF Library’s blog [].
Defining citizen science
When one begins to define citizen science, it’s a bit like handling a bar of soap – the term slips out of your grasp time and again, making it hard to get a firm hold. No wonder citizen science is referred to by various terms. People talk about participatory or crowdsourced science, or even citizen observation. Citizen science is also described as a research method. The Helsinki Term Bank for Arts and Sciences defines citizen science in the context of open science as “crowdsourced research in which those outside the scientific community can also participate”. This is a fairly broad and sufficiently general definition that does not specify the manner of participation, research design, objectives, or the background of the participants.
Citizen science is fundamentally about participatory science, where the scope of activity is partly chosen by the participant. Often, citizen science is discussed in the context of scientific research conducted by non-professional researchers, but anyone can join a citizen science project regardless of professional background. Thus, a researcher can also be a citizen scientist. It’s about the role, not the degree or profession.
Citizen science is closely associated with interaction between the scientific community and citizens, openness and transparency, as well as the ease and voluntariness of participation. Utilizing citizen science promotes the diversity and inclusivity of scientific research, as citizens can participate in the research process equally, regardless of their background and level of expertise.
Citizen science in practice
Implementing the aforementioned goals or descriptions is not necessarily easy or without problems. For example, do people living in different parts of the world have access to technical applications, or does the principle of equality falter due to economic factors? Or do the people who participated in the project have access to the research outputs, or are the outputs behind paywalls? These questions are linked to whether open science is truly open to everyone. It is crucial that the research community is aware of these issues and that the researcher considers, right from the ideation phase of the project, how diversity and inclusivity can be implemented in their project.
When talking about citizen science, the first thing that might come to mind is making observations, i.e., collecting research data. Examples of such projects include those related to nature observations, such as “Spring of Migratory Birds,” which was awarded the Champion of Open Science in 2023 by Open Science and Research .
Citizen science also includes the possibility to participate in the entire research process or other phases of research beyond just data collection. Volunteer participants can be involved in formulating the research question, designing the project, processing and/or analysing the data, or considering the research results. One example of data processing is the Finnish National Archives’ war diaries project, where volunteers participated in teaching the Transkribus tool by transcribing digitized materials.
Guidelines, guidance, and support for citizen science
To promote citizen science, the Open Science and Research working groups have produced the Citizen Science Recommendation (in Finnish), the Citizen Science Guide for Researchers (in Finnish), and Could You Become a Citizen Scientist: A Beginner’s Guide (in Finnish). The purpose of the recommendation is to provide research organizations with principles and guidelines for promoting citizen science and to present various levels of citizen science as described by Haklay (2011). The guide for researchers delves deeper into supporting researchers in implementing citizen science projects. Similarly, the beginner’s guide encourages citizens to produce observations, especially in their own living environment.
The guide Open Science Meets Citizen Science, aimed at librarians, offers basic information about citizen science and the potential support roles of research libraries, as well as practical tips for implementing citizen science with examples. The guide was prepared by the Citizen Science Working Group of the European network of research libraries, LIBER.
Applying good scientific practice in citizen science projects is the responsibility of the researcher in charge of the project. This can be challenging, as it involves ensuring research meets scientific criteria and acting as a peer researcher, while also avoiding over-supervising citizen scientists. In European collaboration, the European Citizen Science Association, has developed ten principles for citizen science. These principles provide general guidelines for citizen science projects, reminding about incentives, recognition, data sharing, interaction, and ethical issues. These ethical issues become particularly concrete if the citizen scientist is both the data collector and the data source.
Tomi Rosti, tietoasiantuntija | Information specialist
Manna Satama, tietoasiantuntija | Information specialist
Opetus- ja tietopalvelut | Training and information services