2.2 Hakusanat

Tiedonhakua varten aiheen keskeiset käsitteet tulee kääntää tai muokata hakusanoiksi.

Käsite itsessään on usein ensimmäinen hyvä hakusana. Ei silti kannata tyytyä vain siihen, paljon olennaista tietoa voi mennä ohi, jos hakee vain yhdellä sanalla.

Hakusana =
merkkijono

Hakusanat ovat hakukoneelle lähinnä merkkijonoja ja hakijan pitää itse määrittää merkkijonot, joita haetaan.

Vaihtoehtoisia hakutermejä voi kartoittaa systemaattisesti:

  • kieli on ensimmäinen kysymys. Englantia ja suomea ainakin tarvitaan
  • synonyymi ja muu läheinen ilmaus: burnout – työuupumus
  • vastakkainen käsite voi olla hyödyksi: sympatia – antipatia
  • laajempi kokonaisuus, johon käsite liittyy: leikkiterapia – psykoterapia
  • tarkempi osa-alue, jonka käsite sisältää: syvyyspsykologia – piilotajunta
  • lähikäsite: analyyttinen psykologia – psykoanalyysi
  • kirjoitusmuodon vaihtelu: behavior – behaviour; persoonallisuushäiriöt – persoonallisuuden häiriöt
  • lyhenteet: luomu – luonnonmukainen; BDI – Beck’s depression inventory

HUOM. Lyhenteiden käyttöä kannattaa välttää, jos ne ovat moniselitteisiä (esim. lyhenne ALS tarkoittaa ainakin käsitteitä “Airborne Laser Scanning”, ”Amyotrofinen lateraaliskleroosi”, “Angular Leaf Spot” ja “Acetolactate synthase”).
Pidemmän tekstin joukosta aukikirjoitettu muoto yleensä löytyy. Mutta jos haku kohdistuu vain otsikkoon, voi olla tarpeen kokeilla myös lyhenteellä.

Kuvakaappaus artikkeliviitteestä. Artikkelin otsikko: ALS-specific cognitive and behavior changes associated with advancing disease stage in ALS.
ALS tarkoittaa tässä ’amyotrophic lateral sclerosis’ -tautia.

Apuneuvoja hakusanojen määrittelyyn

  • sanakirjat (esim. UEF-Primon kautta löytyvä MOT Kielipalvelu (linkki aukeaa uuteen välilehteen) sisältää sekä eri kielten että eri alojen sanakirjoja)
  • oppikirjat ja käsikirjat
    • Taustatietoa ja alan käsitteistöä löytyy alan oppikirjoista, tietosanakirjoista ja muista hakuteoksista. Ne auttavat keskeisten käsitteiden ja niiden synonyymien pohtimisessa. Samalla on hyvä selvittää termien laajemmat ja suppeammat käsitteet sekä vaihtoehtoiset ilmaisut.
  • asiasanastot eli tesaurukset
  • jo löydettyjen hyvien julkaisujen lähdeluettelot sisältävät runsaasti erilaista terminologiaa
  • jo löytyneiden julkaisujen tiedot tietokannoissa, erityisesti aihetta kuvaavat sanat (Aiheet = asiasanat, subject) ovat hyödyllisiä
Kuva UEF-Primon tietueesta.

Hakusanoja kertyy ajan kanssa

Potentiaalisia hakusanoja kertyy sitä mukaa kun tiedonhaku etenee. Kun uusia hyviä tuloksia löytyy, löytyy usein myös uusia hakusanoja.

Kun termejä alkaa kertyä enemmän, on hyvä idea koota sanoja taulukkoon, jotta kokonaisuus – pääkäsitteet ja niihin liittyvät termit – pysyy hallinnassa.

Hakusanaesimerkki:

Kun aihe on ”Asiakkaan kehonkieli terapeutin vastaanotolla”, mahdollisia hakusanoja voisivat olla esimerkiksi seuraavat:

kehonkieliasiakasvastaanotto
ruumiinkielipotilasterapia
eleetcustomerreception
sanaton viestintäpatienttherapy (session)
kinesiikka
body language
gestures
nonverbal communication
kinesics

Miksi erilaisia hakusanoja tarvitaan?

Hakujärjestelmässä hakusana toimii kuten yksinkertainen merkkijono. Tiedonhakijan täytyy itse määritellä ne merkkijonot, joita tietokannasta haetaan. Esimerkiksi jos julkaisuissa puhutaan vain nuorista, hakusana murrosikäiset ei löydä julkaisua.

Tiedon löytyminen perustuu siis tiettyjen merkkijonojen esiintymiseen dokumenteissa tai niitä kuvailevissa tietokannan tiedoissa (metatiedoissa). Kääntäen, dokumentin sisältö voi olla aiheenmukainen, mutta jos käytettyä hakusanaa ei sen tiedoista löydy, itse dokumenttikin jää löytymättä.

Hakusana voi joissakin hakujärjestelmissä olla myös lähtökohta, jonka avulla järjestelmä löytää sanasta erilaisia taivutusmuotoja ja johdannaisia. Järjestelmä ei kuitenkaan silloinkaan varsinaisesti ymmärrä tai hae käsitteitä. Tämän johdosta hakutuloksiin tulee myös aiheeseen liittymättömiä osumia, jos haettu merkkijono täsmää.

Mitä kuuluu? Kuu (taivaankappale). Luu, vaikka koiralle tarjottava.