2.1 Tiedonhaun aihe ja käsitteet

Hyvien hakusanojen löytämiseksi pitää ensiksi tunnistaa oma hakukysymys ja sen keskeiset käsitteet. Käsitteistä johdetaan sitten hakusanat.

Mieti hakukysymysten avulla mitä tarvitset

Hakukysymysten avulla voi hahmottaa itselleen, millaisia teemoja omaan aiheeseen liittyy, samaan tapaan kuin mietitään tutkimuskysymyksiä. Hakukysymykset voivat olla osittain samojakin kuin tutkimuskysymykset, mutta voivat myös poiketa niistä. Erityisesti pitää pystyä erittelemään ne asiat, joihin vastaus voisi löytyä kirjallisuudesta, ei oman kokeellisen tutkimuksen kautta.

Hakukysymys (tai hakuongelma) on se kysymys/joukko kysymyksiä, johon etsit vastausta tieteellisistä julkaisuista, kirjallisuudesta.

Aiheesta on sellaisenaan on helppo johtaa ensimmäinen hakukysymys, kuten kuvassa alla.

Kun kyse on tutkimuksen (opinnäytteen) tekemisestä, on nähtävä, millaisia muita tietoja tutkimuksessa voitaisiin käyttää hyväksi, millaiset palaset olisivat hyödyllisiä kokonaisuuden kannalta. Eri lähteistä tulevan tiedon yhdistely ja vertailu on osa tutkimusta.

Esimerkki hakukysymyksistä:

Aihe: Työttömyysjaksojen merkitys elämänkulussa pohjoiskarjalaisten nuorten kokemana.

Hakukysymyksiä kirjallisuuden hankkimista varten:

• Millaisia asioita liittyy nuoruuteen elämänkulussa?
• Mistä nuorten työttömyys johtuu?
• Millaisia ovat nuorten työttömyysjaksot?
• Millaisia ovat työttömät nuoret?
• Miten työttömyysjaksot sijoittuvat nuorten elämänkulkuun? Entä yleensä?
• Miten nuorten työttömyysjaksot vaikuttavat heidän tulevaisuuteensa?
• Millaisia tunteita (nuoret) kokevat työttömyyteen liittyen?
• Miten työttömyys vaikuttaa toimintakykyyn?

Kun tiedonhakua tehdään ja tuloksia saadaan, voi hakukysymysten avulla peilata, onko vastaukset kysymyksiin löydetty – hyvät hakukysymykset ovat siis myös hakutulosten arvioinnin ja valikoinnin väline.

Määrittele käsitteet

Käsite on yksittäinen olio tai asia, kuten ilmiö, teko, esine, tapahtuma. Käsitteiden avulla jäsennetään ja luokitellaan maailmaa.

Käsitteiden määrittely on olennaista sekä tiedonhaun että koko tutkimusprosessin ja kirjoittamisen kannalta.

Käsitteitä voi olla yksi tai useampia. Hakuaiheesta riippuen voi erottaa keskeiset käsitteet sekä niitä täydentävät apukäsitteet. Keskeiset käsitteet ovat asian ydin, olennaisimmat ilmiöt; täydentävillä käsitteillä voidaan rajata ja määritellä hakuongelmaa tarkemmin. Vaikka lähdettäisiin liikkeelle vain yhdestä peruskäsitteestä, eteen voi tulla näkökohtia, jotka pakottavat lisäämään hakuun muitakin käsitteitä.

Käsitteet kannattaa määritellä aluksi hyvin pelkistettyinä. Tällöin niiden yhdistely ja monipuolinen käyttö ovat hakuvaiheessa helpommin hallittavissa.

Esimerkki aiheeseen liittyvistä käsitteistä

Aihe: Työttömyysjaksojen merkitys elämänkulussa pohjoiskarjalaisten nuorten kokemana.

Keskeistä aiheessa ovat ainakin elämänkulku, nuoret ja työttömyys.
Pohjoiskarjalaisuus on toissijaista, eikä varsinkaan kaiken työssä käytettävän kirjallisuuden tarvitse käsitellä nimenomaan tiettyä aluetta. Merkitys ja kokeminen ovat apukäsitteitä, joilla voi tarvittaessa rajata aihetta, jos muutoin ei tunnu löytyvän tarpeeksi tarkkaa tietoa.

Hakukysymykset tarkentavat usein käsitteitä, yllä olevassa esimerkissä esimerkiksi kokeminen ja tunteet liittyvät samaan aihepiiriin.

Käsitekartta

Suosittu väline tarkasteltavien asioiden ja niiden välisten suhteiden hahmotteluun on käsitekartta.

Esimerkkinä pieni, äärimmäisen yksinkertainen käsitekartan alku hoitoon liittyvistä käsitteistä:

Miellekartta

Epämääräisemmin asioita voi hahmotella visuaalisesti ja ideoida myös henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetulla miellekartalla (mind map).  Siinä käsitteiden suhteita ei välttämättä ole määritelty tarkasti, ja kartan laatija voi laatia itse omat sääntönsä.

Esimerkki miellekartasta

Kaiken mieleen tulevan, aiheeseen liittyvän merkitseminen karttaan voi auttaa aiheen jäsentämisessä, vaikka esityksen logiikka ei avautuisi kenellekään muulle.

Ranskalaiset viivat

Käsitteiden hahmottelu onnistuu myös yksinkertaisesti listaamalla niitä ranskalaisin viivoin.

Tiedonhaku: kokoa, rajaa, yhdistele, vertaile

1. Tietoa tarvitaan aina  aiheen keskeisistä käsitteistä: käytetyt käsitteet on pystyttävä tutkimuksessa määrittelemään yksiselitteisesti.

2. Aihetta jäsentämällä ja tutkimusongelmaa tarkentamalla hahmottuu oma ymmärrys siitä, mitä omalla tutkimuksella halutaan osoittaa ja mitä asioita halutaan tietää.

Mitä tarkemmin pystyt rajaamaan aiheesi, sitä helpompaa on tiedonhaku. Laajat, jäsentymättömät aiheet ovat hankalia haettavia.

Seuraavien seikkojen pohtiminen helpottaa aiheen määrittelyä, jäsentelyä ja rajaamista:

• Mikä on aiheeni/tehtävän otsikko?
• Mikä on aiheen kannalta oleellista tai tärkeää?
• Mihin laajempaan viitekehykseen aihe kuuluu?
• Mitä suppeampia asiakokonaisuuksia aihe pitää sisällään?
• Aiheen pääkysymykset ja mahdolliset alakysymykset
• Millaisesta näkökulmasta aihetta tarkastellaan – eri teoriat, koulukunnat, muut tieteenalat
• Kuka? (tekee, toimii, vaikuttaa taustalla)
• Kenelle? (toiminnan kohderyhmä, kehen vaikuttaa, kenelle on tärkeä) – henkilöt, ryhmät, organisaatiot
• Miksi? (tarve, pakko, seuraus jostakin, mistä?)
• Kuinka laajasti aihetta tarkastellaan, paljonko tietoa tarvitaan

3. Tutkimukseen tarvitaan aina taustatietoja aiheesta myös laajemmassa kontekstissa: mihin asiayhteyteen tai aihekokonaisuuteen aihe liittyy ja millaisia tutkimusongelmia aiheen piirissä on aikaisemmin käsitelty. On tärkeää selvittää myös, mitä aiheesta ei vielä tiedetä.

4. Tietoa voi joutua hakemaan myös tutkimusmenetelmistä, tilastomenetelmistä, aineiston käsittelystä ym.

Seuraava sivu: Hakusanat