1.2 Vertaisarviointi

Vertaisarvioinnissa varmistetaan ulkopuolisten asiantuntijoiden avulla, että tutkimusartikkeli on kelvollinen julkaistavaksi. Englanniksi vertaisarviointii viitataan termeillä peer-review tai refereed.

Arviointikäytäntö

Arvioijiksi valitaan alan tunnustettuja tutkijoita. Arvioijia on yleensä ainakin kaksi. Artikkelin kirjoittaja ei saa tietää heidän henkilöllisyyttään.

Asiantuntijat antavat julkaisuluvan arvoituaan tutkimuksen oikeellisuutta, merkittävyyttä ja alkuperäisyyttä.

Julkaistavaksi tarjotun käsikirjoituksen arvioivat sekä lehden tai julkaisusarjan toimitus että toimituskunnan valitsemat, ulkopuoliset tieteenalan asiantuntijat eli refereet.

Toimituskunta arvioi käsikirjoituksen julkaisukelpoisuutta sekä relevanssia lehden linjausten ja lukijakunnan kannalta ylipäätään.

Tämän jälkeen jälkeen refereet arvioivat Eeva Korpilahden (2010) mukaan tutkimuksen

  • toistettavuuden
  • objektiivisuuden
  • koejärjestelyn oikeellisuuden
  • aineiston edustavuuden
  • analyysimenetelmän pätevyyden
  • tulosten oikeellisuuden ja johdonmukaisuuden
  • johtopäätösten loogisuuden
  • tulosten uutuusarvon

Arviointiprosessissa tarkistetaan myös, että tekstin rakenne vastaa alan ja lehden tieteellisen kirjoittamisen käytäntöjä. On tavallista, että käsikirjoitukseen tehdään pieniä muutoksia arvioijien ehdotusten mukaan.

Vertaisarviointi ei ole täydellisen aukoton systeemi. Julkaistavaksi aiottujen käsikirjoitusten määrä on valtava ja aika ajoin puutteellinenkin artikkeli saattaa läpäistä seulan.

Vertaisarviointi viivästyttää julkaisemista useita kuukausia, jopa enemmän. Siksi artikkeli saa erilaisia nimityksiä arvioinnin ja julkaisuprosessin vaiheeseen liittyen:

  • manuscript = preprint = käsikirjoitus, jota ei vielä arvioitu
  • final draft = artikkelin sisältö on korjattu arvioinnin jälkeen
  • article in press = artikkeli on arvioitu ja korjattu, ulkoasukin on lopullinen, mutta sitä ei ole vielä julkaistu
  • final published version = artikkeli on julkaistu lehdessä ja sillä on olemassa mm. sivunumerot tai muu tunniste

Tieteellisten kirjallisuustietokantojen sisältö – kokonaan tai suurimmalta osaltaan – on vertaisarvioitua materiaalia.

Mistä saa tietoa vertaisarvioinnista?

Lehtiartikkeleiden vertaisarviointi

Tiedon vertaisarvioinnista voi tarkistaa:

  • lehden omalta (julkaisijan) kotisivulta / lehdestä itsestään
    • markkinoilla on tosin runsaasti huijarilehtiä, joiden kotisivuilla annetaan väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, ks. lisää luvussa Onko lähde luotettava: saalistajalehdet
  • löytyykö lehti Julkaisufoorumin listalta
  • onko lehdellä Impact Factor -tunnusluku (Journal citation reports -tietokannasta)
    • kuitenkin osa oikeistakin tieteellisistä lehdistä jää tämän listan ulkopuolle
  • joissakin tietokannoissa mainitaan, onko lehti ”peer reviewed” tai ”refereed”, tai
  • hakua kirjallisuustietokannoissa voi rajata vain tieteellisiin lehtiin

Kotimaisilla julkaisuilla on oma vertaisarvioinnista kertova tunnus, jonka myöntää Tieteellisten seurain valtuuskunta:

Logo, jossa on kuvattu mustalla pohjalla valkoisia viivoja, jotka muodostavat mustia kolmioita.
Vertaisarvioidun julkaisun logo.

Varsinaisten tutkimuartikkeleiden lisäksitieteellisissä lehdissä julkaistaan myös artikkeleita, joita ei ole vertaisarvioitu. Näitä ovat esim.

  • pääkirjoitukset (editorial)
  • uutiset (news)
  • keskustelu (discussion)
  • kirja-arvostelut (book-review)
  • artikkeleita kommentoivat kirjoitukset (commentary)

Kirjojen arviointi

Kirjojen laaduntarkkailu on kustantajien, kustannustoimittajien ja näiden käyttämien asiantuntijoiden vastuulla.

Tieteellisiä kustantajia ovat mm.:

  • tieteelliset kaupalliset kustantajat
  • yliopistot
  • kotimaiset ja ulkomaiset tieteelliset seurat
  • tietyt tutkimuslaitokset yms. (ks. Suomen tiedekustantajat)