1.1 Tieteellinen julkaiseminen

Tieteellisen julkaisemisen ydin on uuden tiedon tuottaminen sekä sen arvioiminen tiedeyhteisössä. Tutkimustieto jaetaan julkisuuteen eri reittejä pitkin ja erilaisissa muodoissa. Siksi sitä on myös haettava useista eri lähteistä.

Datasta jalostuu julkaisuja

Tieteellinen tutkimus ja asiantuntijatyö tuottavat valtaisan määrän perusteltua, luotettavaa tutkimustietoa. Erilaisin koejärjestelyin, kuten mittaamalla tai haastattelemalla saadaan dataa. Data jalostuu tutkimustiedoksi, kun löydöksiä selitetään kattavasti, kriittisesti ja järjestelmällisesti aikaisempiin tutkimuksiin peilaten.

Tutkimustieto julkaistaan tieteelliseen julkaisemiseen erikoistuneissa kanavissa, yleisimmin tieteellisissä lehdissä (englanniksi scholarly journals).

Kaaviokuva. Aikajanalla järjestyksessä: tutkimustyö – data – posteri/konferenssiesitelmä – käsikirjoitus – vertaisarviointi – korjattu käsikirjoitus – julkaisu lehdessä – tieto löytyy kirjoista. Nuolin on osoitettu, että tutkimustyötä ja vertaisarviointia lukuun ottamatta aineistot ovat haettavissa ja luettavissa.
Tutkimuksen eri vaiheissa tietoa julkaistaan eri tavoin. Yksittäisen tutkimuksen tuloksen päätyminen vakiintuneeksi tiedoksi saattaa kaikkiaan kestää jopa vuosia.

Vertaisarviointi kertoo tieteellisyydestä

Julkaisun tieteellisyyden takeena pidetään yleisesti julkaistavaksi aiottujen käsikirjoitusten vertaisarviointia (englanniksi refereed tai peer reviewed). Vertaisarvioinnissa varmistetaan ulkopuolisten asiantuntijoiden avulla, että tutkimusartikkeli on kelvollinen julkaistavaksi. Asiantuntijat ovat alan tunnustettuja tutkijoita.

Arviointikäytäntö

Arvioijia on yleensä ainakin kaksi. Artikkelin kirjoittaja ei saa tietää heidän henkilöllisyyttään. Asiantuntijat antavat julkaisuluvan arvoituaan tutkimuksen oikeellisuutta, merkittävyyttä ja alkuperäisyyttä. He myös arvioivat, onko käsikirjoitus lehden aiheen ja linjausten kannalta relevantti.

Arvioinnissa käydään läpi tutkimuksen (Korpilahti Eeva, 2010):

  • toistettavuus
  • objektiivisuus
  • koejärjestelyn oikeellisuus
  • aineiston edustavuus
  • analyysimenetelmän pätevyys
  • tulosten oikeellisuus ja johdonmukaisuus
  • johtopäätösten loogisuus
  • tulosten uutuusarvo

Arviointiprosessissa tarkistetaan myös, että tekstin rakenne vastaa alan ja lehden tieteellisen kirjoittamisen käytäntöjä.

Vertaisarviointi ei ole täydellisen aukoton systeemi. Julkaistavaksi aiottujen käsikirjoitusten määrä on valtava ja aika ajoin puutteellinenkin artikkeli saattaa läpäistä seulan.

Lehtiartikkeleiden vertaisarviointi

Tiedon vertaisarvioinnista voi tarkistaa:

  • lehden omalta (julkaisijan) kotisivulta / lehdestä itsestään
    • markkinoilla on tosin runsaasti huijarilehtiä, joiden kotisivuilla annetaan väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, ks. lisää luvussa: 4.1 Haetun lähdeaineiston luotettavuus – Saalistajalehdet
  • löytyykö lehti Julkaisufoorumista (linkki aukeaa uuteen ikkunaan)
  • onko lehdellä Impact Factor -tunnusluku; lue lisää impaktifaktorista kirjaston sivuilta
  • joissakin tietokannoissa mainitaan, onko lehti/artikkeli vertaisarvioitu (”peer reviewed” tai ”refereed”), tai
  • hakua kirjallisuustietokannoissa voi rajata vain tieteellisiin lehtiin (scholarly journals)

Kirjojen arviointi

Kirjojen laaduntarkkailu on kustantajien, kustannustoimittajien ja näiden käyttämien asiantuntijoiden vastuulla. Kirjat ovat harvemmin varsinaisesti vertaisarvioituja.

Tieteellisiä kustantajia ovat mm.:

  • tieteelliset kaupalliset kustantajat
  • yliopistot
  • kotimaiset ja ulkomaiset tieteelliset seurat
  • tietyt tutkimuslaitokset yms.
  • katso esimerkiksi Suomen tiedekustantajien vuosikertomus 2023 (pdf, aukeaa uuteen ikkunaan); jäsenet lueteltu dokumentin lopussa liitteessä 1.
Graafinen mustavalkoinen kuvio sekä teksti vertaisarvioitu suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Kotimaisilla julkaisuilla on oma vertaisarvioinnista kertova tunnus, jonka myöntää Tieteellisten seurain valtuuskunta.

Tieteellisellä julkaisulla on tietty rakenne

Tieteellisellä kirjallisella esityksellä on vakiintunut muoto, jota noudatetaan tieteellisiin lehtiin kirjoitettaessa. Yksityiskohtien osalta kullakin lehdellä on omat tarkat kirjoitusohjeensa, jonka mukaisesti siihen tarjottavan artikkeli on laadittava. Kirjoitusohjeet löytyvät kunkin lehden sivulta.

Tieteellinen artikkeli sisältää useimmiten seuraavat osat:

  • Otsikko (Title)
  • Tekijöiden nimet ja osoitteet (Authors, Affiliation)
  • Tiivistelmä (Abstract)
  • Johdanto (Introduction)
  • Menetelmät (Methods)
  • Tulokset (Results)
  • Tulosten pohdinta (Discussion)
  • Lähdeluettelo (References)

Eri tieteenaloilla on kuitenkin erilaisia perinteitä tässäkin asiassa.

Samasta tutkimuksesta voi olla erilaisia versioita

On tavallista, että käsikirjoitukseen tehdään pieniä muutoksia arvioijien ehdotusten mukaan. Samasta tutkimuksesta voi olla saatavilla sekä käsikirjoitus että korjattu versio.

Artikkeli saa erilaisia nimityksiä arvioinnin ja julkaisuprosessin vaiheeseen liittyen:

  • manuscript = preprint = käsikirjoitus, jota ei vielä arvioitu
  • final draft = artikkelin sisältö on korjattu arvioinnin jälkeen
  • article in press = artikkeli on arvioitu ja korjattu, ulkoasukin on lopullinen, mutta sitä ei ole vielä julkaistu
  • final published version = artikkeli on julkaistu lehdessä ja sillä on olemassa mm. sivunumerot tai muu tunniste

Muutkin julkaisut voivat olla käyttökelpoisia lähdeaineistoja

Useilla aloilla julkaistaan paljon myös alan ammattilaisille, yrityksille ja viranomaisille.
Tutkimuslaitokset, ministeriöt, kunnat sekä erilaiset järjestöt, seurat ja liitot julkaisevat selvitys- tai raporttityyppistä kirjallisuutta ja myös ammattilehdissä julkaistaan artikkeleita.

Tärkeintä on itse tekstin sisältö: kuinka luotettavasti ja yksiselitteisesti kohteena oleva asia pystytään kuvaamaan, todentamaan ja perustelemaan.

Seuraava sivu: Erilaisia julkaisuja.