Viittaaminen ja tekijänoikeus

Lähteisiin viittaaminen muodostuu kahdesta osasta:

  • lähdeviitteestä (tekstin sisäinen viite)
  • lähdeluettelosta (kirjallisuus ja muut lähteet, joita on käytetty)

Lyhyt lähdeviite ohjaa julkaisun lopussa olevaan lähdeluetteloon, jonka tulee sisältää tarkat tiedot käytetyistä lähteistä. Luettelon avulla lukija halutessaan löytää lähteet.

Kuvakaappaus, joka sisältää pätkän tekstiä artikkelista. Tekstin joukkoon lisätty sulkuihin lähde: (Zhao et al., 2021).
Tekstin sisäinen viite on lyhyt.
Kuvakaappaus, joka sisältää pätkän tekstiä artikkelista. Tekstin joukkoon lisätty yläviite, jossa on viittauksen järjestysnumero, 24.
Lyhimillään viittaus on vain järjestysnumeroon lähdeluettelossa.

Lähdeluettelossa on tiedot käytetyistä lähteistä. Lähdeluetteloon merkitään kaikki ne lähteet, joihin työssä on viitattu. Lähdeviitteen ja lähdeluettelon tietojen täytyy vastata tarkasti toisiaan, jotta tekstissä mainittu lähde löytyy lähdeluettelosta helposti.

Tekstiä: yhden artikkelin tiedot sellaisena kuin ne ovat lähdeluettelossa. Ensin mainitaan tekijät. Lehden nimi on artikkelin nimen jälkeen. Vuosiluku tulee lehden perään. Sen perässä numerot, joista ensimmäinen tarkoittaa lehden volyymiä ja sulkujen sisällä lehden numeroa. Lopuksi sivunumerot tunnuksella: p. numero väliviiva numero. Lopuksi doi-osoite.
Yhden lehtiartikkelin tiedot lähdeluettelossa.

Lähdeluettelossa annetaan lukijalle riittävät tiedot tunnistaa ja löytää julkaisu, johon kirjoituksessa viitataan. Näin esim. tutkielman tarkastaja voi tarkistaa esitetyn paikkansapitävyyden. Lisäksi lähdeviitteillä annetaan tunnustus sille, jolle tunnustus kuuluu.

Tiedonlähde voi olla muukin kuin kirjallinen lähde, esimerkiksi suullinen tieto tai haastattelu. Nämäkin lähteet merkitään aina. Kullakin oppiaineella ja organisaatiolla on omat ohjeensa siitä, kuinka tämä tehdään, eikä käytäntö ole niin vakiintunut kuin kirjallisuuslähteiden kohdalla.

Tietokantojen tietueista löytyy samoja elementtejä kuin lähdeluettelon viitteistä

Kuvakaappaus kahdesta tietokannasta: artikkelin tiedot. Näkyvillä artikkelin nimi, tekijät sekä julkaisun tiedot. Ylemmässä näkyy myös pätkä tiivistelmästä ja valokuva. Alemmassa kuvassa myös toimintonäppäimiä.
Artikkelin tiedot kahdessa eri tietokannassa: SciFinder ja Scopus. Molemmissa näkyvillä on samoja elementtejä: tekijät, otsikko ja julkaisutiedot.

Tietokannasta voit saada myös apua lähdeviitteen kirjoittamiseen. Monessa tietokannassa on toiminto, jolla saat näytöllä näkyvästä julkaisusta automaattisesti ”raakaviitteen”, jota voit jalostaa edelleen omien ohjeidesi mukaisesti.

Kuvakaappaus. Kirjan tietojen toimintorivillä kuvakkeita, joita ympäröity kohta: " VIITE. Näkyvillä APA-mallinen viittaus. Ohje: Tyyleinä on tarjolla viisi yleisesti käytettyä kansainvälistä viittausmallia. Muokkaa ja täydennä viittausta tarvittaessa.
Kuvan esimerkki on UEF-Primosta. Kansainvälisissä tietokannoissa toiminnon nimi on Cite.

Tulkitse lähdeluetteloa oikein

Koska lähdeluettelo on tarkoitettu alkuperäisten julkaisjen jäljittämiseen, opit käyttämään lähdeluetteloa samalla kun opettelet itse kirjoittamaan oman työsi lähdeluettelon. Merkintätavoissa on hieman eroja julkaisusta ja tieteenalasta riippuen, mutta perusasiat ovat melko samanlaisia.

Tekstiä. Kolme erilaista lähdeviitettä. Kun viitteessä on lyhenne lehden nimestä ja osan numero, se tarkoittaa että kyseessä on artikkeli lehdessä. Jos viitteessä on mainittu Teoksessa (tai englanniksi In), sekä toimittajat (englanniksi eds.)  se tarkoittaa, että kyseessä on artikkeli kirjassa. Kirjan tunnistaa siitä, että julkqaisijan kotipaikka (kaupungin nimi) on mainittu.
Yleisimmät julkaisutyypit.

Kemian alan julkaisuissa voi joskus tuottaa päänvaivaa se, että lehden nimiä ei kirjoiteta kokonaisina näkyville lähdeluetteloon, vaan käytetään lyhenteitä. Lyhenteiden tarkoittamia lehtiä voit tarkastella tältä CASin ylläpitämältä listalta.

Mikä on plagioinnin ja viittaamisen välinen ero?

Plagiointi = “Toisen henkilön työn jäljentäminen ja esittäminen omanaan, henkisen omaisuuden varastaminen.” (lähde: Nurmi T.: Suomen kielen sanakirja, Jyväskylä: Gummerus, 1992).

Plagiointia on se, että ei esitetä lähdettä, josta tieto, ajatus tai selitys on oikeasti peräisin.

Sen sijaan viittaamalla lähteisiin kirjoittaja osoittaa, mitä aikaisempia teorioita, metodeja ja tuloksia hänellä on ollut tiedossaan ja miten hän suhteuttaa omat tuloksensa toisten tulkintoihin. Viittaaminen kuuluu olennaisesti tutkimukseen.

Viittaus eli referointi tarkoittaa toisen henkilön ajatuksen esittämistä omin sanoin. Tämä on suoteltu tapa tutkimusjulkaisussa.

Lainaus eli sitaatti tarkoittaa sanasta sanaan kopioitua otetta toisen kirjoittamasta tekstistä.

Lainaus pitää merkitä selvästi, esim. lainausmerkein (lyhyt pätkä) tai sisentämällä (useampi virke). Suoraa lainausta käytetään vain silloin kun on olennaista esittää asia juuri samoin sanoin kuin alkuperäisessä tekstissä. Lainaus tehdään mahdollisimman lyhyenä.

Tekijänoikeus ohjaa käyttöä

Tekijänoikeuslaki(1961/404) ja -asetus säätelevät julkaisujen (julkaistujen teosten) käyttöä yleisesti. Elektroninenkin aineisto, myös open access -pariaatteella julkaistu, on tekijänoikeuslain suojaamaa.

Sitaattioikeuden mukaan teoksesta saa ottaa lainauksia, kuten edellä on kuvattu. Sitaati pitää olla tarkoituksenmukainen ja mahdollisimman lyhyt. Tekstiin viittaaminen ei yleensä ole ongelmallista, koska julkaisusta ei lainata kuin pieniä osia.

Voinko käyttää kuvia, karttoja ja taulukoita omassa työssäni?

Valokuvien ja yksityiskohtaisten karttojen kanssa pitää olla erityisen tarkkana. Ne ovat yleensä itsenäisiä kokonaisuuksia, joita ei voi käyttää sellaisenaan ilman tekijän lupaa.

Varsinkin valokuvien käyttö pelkästään elävöittämään tekstiä on kielletty. Valokuvaa voi käyttää jos se sisältää erityistä informaatiota, jota muuten on vaikea todentaa. Poikkeus ovat CC-lisensoidut ja Public domain -aineistot, joita voi käyttää kyselemättä, lisenssiehtojen mukaan.

Sen sijaan taulukon tiedot voi siirtää omaan työhön, kunhan viittaus alkuperäiseen lähteeseen on asianmukainen.

Tietokantojen käyttöoikeudet

Tekijänoikeuksien  lisäksi aineistojen käyttöä säätelevät kustantajien ja aineiston tarjoajien oikeudet. Nämä liittyvät käyttötarkoitukseen, tallentamiseen ja aineistojen jakamiseen edelleen.

Verkkoaineistojen käyttö

Kirjaston hankkimien elektronisen julkaisujen (e-kirjojen, e-lehtien, hakuteoksien, sanakirjojen) sekä tietokantojen käyttöä säätelevät erilliset sopimusehdot.

Mitä saa tehdä?

  • käyttää opiskeluun ja tutkimukseen
  • kohtuullisessa määrin tulostaa paperille ja tallentaa tiedostoon hakutuloksia ja artikkeleita
  • tulostaa tai tallentaa osia e-kirjoista
  • lähettää yksittäisiä tiedostoja sähköisesti kollegalle hänen omaan tutkimuskäyttöönsä, ”tieteellisen kommunikaation nimissä”
  • tehdä oppimisympäristöön tai verkkosivuille linkin artikkeliin, e-kirjaan tms.

Mitä ei saa tehdä?

  • käyttää kaupallisiin tarkoituksiin
  • tallentaa hakutuloksia suuria määriä järjestelmällisesti
  • tallentaa tai tulostaa kokonaista e-kirjaa
  • jakaa aineistoa muille kuin sen käyttöön oikeutetuille
  • tallentaa alkuperäistä artikkelia (esim. pdf) ja muita vastaavia e-aineistoja oppimisympäristöön tai verkkosivuille

Kuka saa käyttää?

  • Ostetut elektroniset aineistot ovat Itä-Suomen yliopiston perus- ja jatko-opiskelijoiden sekä henkilökunnan käytettävissä yliopiston verkossa sekä etäyhteydellä muualtakin.
  • Ulkopuoliset asiakkaat saavat käyttää aineistoja kampuskirjaston asiakaskoneilla.

Palaa kurssin etusivulle.