Viisi ennustetta työn tulevaisuudesta 2 – Elämänhuoltajat 

Työn tulevaisuutta voi tutkia, mutta sitä on vaikea ennustaa. Tässä blogisarjassa esitän viisi ennustetta työelämän ja työn tekijöiden tulevaisuudesta, kunkin omana bloginaan. Näkemykseni olen suodattanut kirjavista lähteistä niitä edelleen luovasti kuvitellen. Lähteitä ja lukuvinkkejä löydät blogien lopusta ja linkeistä.

Elämänhuoltajat tavoittelevat työn ja muun elämän välistä tasapainoa 

Mietin miltä tuntuisi elää onnellisten kylässä, vapaiden, omavaraisuuteen pyrkivien luontoihmisten kyläyhteisössä? Tällainen kylä on rakentumassa Juvalle ja sen pilottivaiheessa mukana on viisi perhettä, joiden visiona on elää harmonisessa luontosuhteessa yhdessä tekemällä ja oppimalla. Tarkemmin ajatellen asun onnellisten saarella, jossa talvisin meitä on neljä perhettä ja kesäisin kymmenen. Jokainen meistä on valinnut asuinpaikkansa järviluonnon helmassa, vaikka työ- ja asioimismatkat pitenivät.  Selvennyksenä kerron vielä, että saaresta on tieyhteys ja sinne tulee sähkö ja vesi. 

Onnellisten kylän perustajat ja me saarelaiset edustamme elämänhuoltajia, jotka etsivät tasapainoista elämää ja siihen liittyvää eheyttä esimerkiksi tasapainottaen abstraktia tietotyötä tekemällä käsillään: rakentamalla, viljelemällä, huoltamalla tai korjaamalla. Tasapainon ja eheän työn ideaalia voi syventää yhteisöllisyyden, taiteen, humanismin, kutsumuksen tai intohimoisen harrastuksen kautta. Turvallisuuteen liittyvät kysymykset korostuvat pandemian ja sodan ravistelemassa maailmassa. Käsityötaidot, omavaraisuus ja ekologisuus ovat vastauksia näihin murroksiin.  

Huoltaminen on kunnossapitoa, palautumista ja kuluneiden esineiden vaihtamista: autossa vaihdetaan öljyt ja kuluneet osat, kodissa kalusteet – olisiko joskus hyvä tuulettaa ja vaihtaa myös kuluneet ja urautuneet ajatukset? Meillä on taipumus ajatella tietyllä tavalla. Ajattelun vinoumasta on kyse silloin, kun teemme arvioita tai päätöksiä aiemman kokemuksemme pohjalta syvään juurtuneiden ajatusmallien, oletusten tai tulkintojen ohjaamina, tunnistamatta riittävästi valintoihin ja päätöksiin liittyviä keskeisiä kriteereitä. Ajattelun vinoumia käsittelin eräässä aiemmassa blogissani. Elämänhuoltamiseen liittyy omien ajatusvinoumien tunnistaminen, joka saattaa mullistaa elämännäkemyksemme ja viime kädessä johtaa radikaaleihin ratkaisuihin oman elämäntavan valinnassa.  

Arvot elämänvalintojen taustalla 

Työtä koskevien omien valintojen ja ratkaisujen taustalla voi olla arvoristiriita henkilökohtaisten ja työssä toteutuvien arvojen välillä. Onnellisten kylän asukkaat arvostavat tasapainoa, vapautta, luontoyhteyttä, yhteisöllisyyttä ja jatkuvaa oppimista. Elämänhuoltamiseen liittyvissä arvoissa voivat korostua myös autonomia, merkityksellisyys ja kohtuullisuus. Arvot edustavat sitä, mitä pidämme tärkeinä ja hyveet niitä asioita, joita valitsemme vapaaehtoisesti. Elämänhuoltamiseen liittyvänä tekijänä voi pitää myös itsemyötätuntoa, joka merkitsee hyviä tekoja itsellemme; ymmärryksen, oivallusten, valintojen kautta muuttuvaa sisäistä ja ulkoista elämää.  

Aina elämää ei tarvitse edes muuttaa vaan ymmärtää, jolloin muutumme, kuten filosofi Anthony de Mello on todennut. Hänen mukaansa keskeinen onnellisuuden este on riippuvuus. Voimme pitää onnen mittana työssä ja elämässä menestymisen tunnusmerkkejä ja kohokohtia, joista tulemme helposti riippuvaisiksi. Ulkoisen menestyksen ja tunnustusten nälkäisen tavoittelun kääntöpuolella voi olla tyytymättömyys, ahdistus tai masennus silloin, kun työ ja elämä eivät tarjoa huippuhetkiä. De Mellon mukaan herääminen tarkoittaa sitä, että näemme halujemme takana piilevät riippuvuutemme. Vasta kun ymmärrämme riippuvuutemme, voimme vapautua niistä ja tunnistaa todelliset tarpeemme. Ja niiden mukaan eläminen vie kohti voimauttavaa mielekkyyttä.   

Viime vuosina yleistyneen elämänhuoltamisen ilmiöksi tunnistan leppoistamisen (downsifting), jolla tarkoitetaan elämänlaadun parantamista vapaaehtoisesti työtä ja kulutusta vähentämällä. Oravanpyörässä juoksemisen voi vaihtaa leppoisaan elämään silloin, kun kasvava kilpailu ja epävarmuus työmarkkinoilla eivät tarjoa riittävästi lupauksia mielekkäästä tulevaisuudesta. CNN:n  jutun mukaan Kiinassa osa nuorista on hylännyt suorituskeskeisen elämän ja valinnut Tang pingin eli protestipötköttelyn, joka korostaa yksinkertaista ja kestävää elämäntapaa. Työpäivän keskelle asettuvalla pötköttelyllä tavoitellaan hyvinvointia. Tytti Pohjolan sanoin pötköttely ”auttaa rentoutumisen lisäksi käyttäjäänsä kasaamaan itsensä jälleen yhdeksi kappaleeksi maailmassa, jossa ihmisen ikään, sukupuoleen tai asemaan katsomatta on usein revettävä tuhanteen eri paikkaan ja rooliin”. Pienimuotoista leppoistamista ja palautumista työarjessa edustavat myös rötväily (palaverittomat ja aikatauluttomat päivät), hyvinvointia tukevat kävelykeskustelut ja -kokoukset sekä työn duunaaminen mielekkäämmäksi ja leppoisammaksi. Leppoistaminen lisää parhaimmillaan luovuutta ja aitoa tehokkuutta työhön. Keskittynyttä työskentelyä pilkkovien palaverien, viisikanavaisen viestittelyn, muistutusten ja kalenteripakkojen pirstaloimassa työssä jää harvoin aikaa kokonaisvaltaiselle työlle: ajattelulle, tekemiselle ja hyödylliselle yhteispelille. Minulle työssä tapahtuvaa leppoistamista ja elämänhuoltoa edustaa se, että voin käyttää kokonaisen päivän ydintyöhöni suunnittelijana – siis suunnitella, ajatella ja jakaa niistä syntyviä tuotoksia muille.  

Eheät päivät merkitsevät minulle selkeyden keitaita kiirehiekkaa silmille tupruttavan työviikon keskellä. 

Arvopohjaisten valintojen seurauksena saamme tilaa mielekkäiksi kokemillemme elämänalueille. Periaatteena voi olla vähemmän on enemmän. Leppoistaessamme vapautamme aikaa ja teemme tilaa jollekin merkitykselliselle. Toisaalta kutsumukseksi kokemaamme työhön syventyminen palkitsee, voimauttaa ja merkitsee siten myös elämän huoltamista.  

Elämän korjaaminen ja moottoripyörän kunnossapito 

Tätä blogia kirjoittaessani palasin kahteen minulle tärkeään kirjaan, joita olen syksyn mittaan uudelleen lueskellut. Matthew Crawford arvostaa ajattelua ja kädentaitoja yhdistävää käytännöllistä ammattityötä. Väiteltyään poliittisen filosofian tohtoriksi hän otti vastaan hyvin palkatun, mutta näivettävän ja hyödyttömäksi kokemansa työn ajatushautomon johtajana. Jo viiden kuukauden kuluttua hän sanoutui irti perustaakseen moottoripyöräkorjaamon. Hänen Elämän korjaajat -kirjansa keskeinen viesti on, että hyödyllinen ja mielekäs työ syntyy ajattelua ja kädentaitoja yhdistämällä. Työ tulee siten kokonaiseksi, jolloin sen tekijä tuntee syvää tyydytystä ja iloa voidessaan olla hyödyksi esimerkiksi moottoripyöriä tai muita koneita korjaamalla. Myös Robert Pirsig on samoilla jäljillä: hänen mielestään moottoripyöräilijän on osattava minimissään huoltaa ja pitää kunnossa oma moottoripyöränsä. Pienten ja helppojen töiden ulkoistaminen tekee avuttomaksi ja epävarmaksi, vaikka nämä työt on helposti opittavissa. Hänen kulttikirjassaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito isän ja hänen yksitoistavuotiaan poikansa moottoripyöräretki Amerikan preerialla syvenee arvoja etsiväksi filosofiseksi matkaksi.  

Nämä molemmat kirjat kertovat arvojen ja niihin sopivan elämäntavan etsimisestä, joka laajenee maailmankuvan pohdinnoiksi ja käytännöllisiksi elämänvalinnoiksi. Pohjimmillaan tästä on kyse myös elämänhuoltamisessa. Minun elämässäni tämä tarkoittaa saarella asumisen ohella hiljaista siirtymistä asteittaiseen omavaraisuuteen vaihtamalla osan työajasta rakentamiseen, puutarhaviljelyyn, kalastamiseen, metsästämiseen sekä marjojen ja sienten poimimiseen.   

Seuraavassa blogissa Työ siellä, elämä täällä pohdiskelen monilla aloilla yleistyvän aika- ja paikkariippumattoman työn seurauksia yksilön ja työyhteisön kannalta. Blogisarja kokonaisuudessaan: 

Viisi ennustetta työn tulevaisuudesta – blogisarjan johdanto 
Kiihtyvä kiertotyö 
Elämänhuoltajat 
Työ siellä, elämä täällä – aika- ja paikkariippumaton työ 
Kiltit pomot, ilkeät järjestelmät 
Virrat ja vastavirrat – uuden työn paradoksit 

PsT Pauli Kallio on työn ja organisaatioiden erikoispsykologi, joka työnsä ja väitöstutkimuksensa myötä on seurannut satoja johtamispolkuja ja kuunnellut työyhteisöjen tarinoita niiden erilaisissa käänteissä ja kipupisteissä. Näiden lisäksi hän on työskennellyt maatiloilla, rakennuksilla, postissa, teatterissa, terveyskeskuksessa, mielenterveystoimistossa, luokissa ja luentosaleissa sekä viime aikoina enimmäkseen tietokoneen äärellä. 

Lähteitä ja lisäluettavaa: 

  • De Mello, Anthony: Havahtuminen. Like, 2019. 
  • Hodgkinson, Tom: Joutilaisuuden ylistys. (How to be idle, 2005.) Suomentanut Risto K. Träff. Helsinki: Basam books, 2006. ISBN 952-5534-42-1
  • Onnellisten kylä: www. 
  • Pohjola, Tytti: Näin pötköttelet – ajatuksia paremminvoimiseen 2020-luvulla. Kaustisenseutu
  • Pirsig, Robert M. Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Juva:WSOY, 1994. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.